Ensinnäkin, tiedän että kaikki kärsivät aina joskus painajaisista, ja että painajaiset kuuluvat jokaisen elämään.. Mutt mitä pitäisi tehdä kun nekää niin kammottavia painajaisia että kun herää lakana on litimärkä hiestä, olo on epätodellinen, ja kerran pelkään jopa että tuli kuset sänkyyn, koska semmost määrää en usko et olisin pystynyt hikoilemaan.. Unistani en herättyäni muista enää mitään, mua seuraa vaan koko ajan se unen tunne, ja minua ahdistaa, sydän lyö, välil hikoilen, välil taas tulee kylmää.. Mummotautioireita, ja olen vast 24, joten tuskinpa nämä tuntemukset siihen liittyy.. Nytkin olen mieluummin hereillä ku nukkumassa koska pelkään nukahtamista.. Painajaisia olen nähnyt ihan pienestä saakka, jotkut unistani tuntuvat todellisimmilta kuin oikeat muistot. Nukahtamisongelmia minulla on muutenkin, ja yleensä jos nukahdan en pysy kauan unessa.. Paitsi joskus kun voin sitten nukkua kuin tukki, eikä ravistamallakaan saa minut hereille. Kultainen keskitie siis haussa.. Mutta se on sitten taas eri juttu, enkä oiekin tiedä mitä apua luulen täältä löytäväni, luulenpa että taitaisi auttaa jos muutkin näkee yhtä kammottavia unia? Yleensä unet loppuu siihen että minä kuolen...
Painajaiset!!!
Dizzy7
2663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unilla on suuri psykologinen, AUTTAVA vaikutus ihmisiin. Niiden kautta ihminen käsittelee esim. omia pelkojaan (ja toiveitaan)...
Onhan se hieman ikävää, että pitää "tuskanhiessä" herätä, mutta tuo kaikki viittaa sisälläsi tapahtuvaan PUHDISTAUTUMISEEN.
Kuolema unisymbolina yleensä symboloi UUDISTUMISTA. (siis esim. elämäntilanteesi tai sinun sisäisen minäsi uudistumista)
...näen lähes joka yö painajaisia. Olen nähnyt niitä pienestä pitäen ja nukahtaminen on aina ollut minulle vaikeaa. Minullakin unet tuntuvat usein todella vahvoilta, aivan liian todellisilta.
Itse käytän rauhoittavia lääkkeitä lähes joka ilta, sillä en enää jaksa sitä sängyssä pyörimistä, pelkoa ja ahdistusta... Olen käyttänyt niitä nyt noin puoli vuotta (olen 22v). Tiedän, ettei niiden pitäisi olla ratkaisu, mutta hetkellisesti ne tuovat rauhan ja pystyn nukkumaan yöni, vaikka tunnenkin niiden käytöstä kauheaa syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa.
Enpä tiedä sitten mikä olisi se oikea ratkaisu...En suosittele kuitenkaan rauhoittavia kenellekään.