Apuva

KHO 2006:95
Vuosikirjanumero KHO 2006:95
Antopäivä 12.12.2006
Taltionumero 3419
Diaarinumero 325/2/06



Autovero - Syrjintäkielto - Yleinen vähittäismyyntihinta - Verotusarvon määrääminen - Kriteerien esittäminen - Näyttövelvollisuus - Tullin noudattama menettely - Autoverosta suoritettava arvonlisävero

Ennen vuotta 2003 valmistetun käytettynä maahan tuotavan ajoneuvon autoverotuksessa sovelletaan verotusarvon osalta ajoneuvon yleiseen vähittäismyyntiarvoon perustuvaa verotusta. Tullilaitoksen veroviranomaisena tällaisen ajoneuvon verotuksessa, joka perustui yksityisen yrityksen tilastollisin menetelmin tuottamaan arvioon ajoneuvon verotusarvosta mutta jonka perusteena olevien tietojen ja menetelmien oikeellisuudesta tullilaitos ja verovelvollinen eivät voineet saada tietoa, noudattaman menettelyn ei katsottu täyttävän autoverolain ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen edellyttämää verotuksen syrjimättömyyden vaatimusta.

Autoverolain muuttamisesta annetun lain (266/2003) 6 a §, 10 a §, 11 b §, 11 c § ja 11 d §
Suomen perustuslain 80 §:n 1 momentti, 81 §:n 1 momentti ja 21 §
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 19.9.2002 asiassa C-101/00 (tulliasiamies ja Antti Siilin) antama tuomio

1. ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

1.1. Verotus

Helsingin tulli on määrännyt autoveropäätöksellään 1.12.2003 nro A2003-11-335-657-004 kannettavaksi A:n käytettynä 23.11.2003 Saksan liittotasavallasta maahantuomasta Mercedes-Benz 5D C250 D Esprit -merkkisestä henkilöautosta autoveroa 7 934,10 euroa ja autoverosta suoritettavaa arvonlisäveroa 1 745,50 euroa, yhteensä 9 679,60 euroa. Auton verotusarvona on verotusta toimitettaessa pidetty 26 447 euroa ja veron osuutena 30 prosenttia.

1.2. Verotuksesta tehty valitus

A on vaatinut, että autoveropäätös kumotaan ja liikaa maksetut verot palautetaan korkoineen. Asiassa on järjestettävä suullinen käsittely. Asiassa on hankittava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisu, ellei vaatimuksia hyväksytä. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Veroprosentti

Valituksensa perusteina A on esittänyt, että autoveron määrä ei saa ylittää samanlaisen jo rekisteröidyn auton arvossa jäljellä olevan veron määrää. Näin ollen autoveron katoksi muodostuu nykyisen autoveroprosentin mukainen vero 28 prosenttia verotusarvosta vähennettynä 650/450 eurolla. Jos uusien autojen vero alenee, alenee samalla kaikkien markkinoilla olevien autojen sisältämä veron osuus, koska myös käytettyjen autojen hinnasta häviää verojen alenemisen ja uusien autojen hintojen alenemisen myötä nimenomaan verojen osuutta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käytäntö jäljellä olevan veron määrittelyssä perustuu oletukseen, että auton veroton arvo ja veron osuus pienenevät ajan myötä samassa suhteessa. Tällaista olettamaa ei kuitenkaan voida tehdä silloin, kun veroprosenttia uusien autojen osalta muutetaan. Tällaisessa tilanteessa veron osuus auton arvossa pienenee nopeammin kuin auton veroton arvo. Veroprosenttina tulisi siis käyttää uuden samanlaisen auton veroprosenttia. Jos hallinto-oikeus ei pidä tätä tulkintaa oikeana, sen tulisi pyytää asiaa koskeva ennakkoratkaisu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

Veroprosenttia laskettaessa on lisäksi otettava huomioon, että uusiin autoihin voidaan verottomasti lisätä toimituskulut ja varusteita, joiden arvo lienee tavallisesti keskimäärin noin 1 000 euroa. Nämä erät voidaan ottaa huomioon tekemällä verosta ylimääräinen vähennys. Vähennyksen suuruuden tulisi olla 250 euroa olettaen, että vertailuauton veroprosentti on ollut 25 ja toimituskulut ja myydyt varusteet noin 1 000 euron arvoisia. Vähennystä voidaan pienentää samassa suhteessa kuin auton arvo laskee suhteessa uuteen autoon. Uusien autojen vero lienee keskimäärin noin 24-25 prosenttia ottaen huomioon auton käypään arvoon sisältyvät verottomat erät. Käytetystä autosta perittävä veron osuus ei saisi ylittää tätä.

Tulli on soveltanut päätöksessä niin sanottua keskimääräistä veroprosenttia. Sovellettu prosentti 29/30 ei perustu tietoon samanlaisten ajoneuvojen todellisista veroprosenteista ensirekisteröinnin aikaan vaan arvioon keskimääräisestä veroprosentista ensirekisteröinnin aikaan. Syrjimättömyysvaatimuksesta seuraa, että autosta perittävä vero ei saa olla uusien autojen veroprosenttia eikä todellista jäännösveroa suurempi. Tullin tulisi selvittää kyseisen ajoneuvon yksilöllinen veroprosentti ja soveltaa sitä verotuksessa, jos yksilöllinen veroprosentti on alempi. Jos yksilöllisen veroprosentin selvittämiseksi ei ole riittäviä tietoja todellisista saman mallin veroprosenteista samana vuonna, veroprosenttina on käytettävä alinta tiedossa olevaa veroprosenttia. Toistaiseksi saatujen tietojen mukaan se on 13, oikein laskettuna todennäköisesti noin 10 prosenttia.

Verotusarvo

Tulli on monissa tapauksissa ja mahdollisesti myös tässä tapauksessa käyttänyt markkina-arvon määrittämisessä apuna Grey-Hen Oy:n empiiriseen tietoon ja tilastolliseen materiaaliin perustuvaa Autodata-tietokantaa. Grey-Hen Oy:n tietojen perusteella tuotetaan ensisijassa autojen pyyntihintaennusteita, ei siis varsinaisesti autojen arvonmääritystietoja. Tulli on kuitenkin katsonut, että Autodatan tietoja voidaan käyttää myös auton arvon määrittämisessä.

Autodataan tietoja toimittavat liikkeet pystyvät rajoittamaan kilpailua pitämällä ilmoitettavat pyyntihinnat korkeana, ja tekemällä kauppaa merkittävästi alemmalla hinnalla. Alennus voidaan antaa joko käteiskaupassa tai nostamalla vaihtoauton hintaa. Pyyntihinnat yksityisellä sektorilla ovat tullin tilaaman tutkimuksen mukaan 4-14 prosenttia alempia, ja toteutuneissa kauppahinnoissa ero on todennäköisesti vielä suurempi. Autodata käyttää pyyntihintatietoja, jotka muuttuvassa markkinatilanteessa eivät anna kuvaa todellisesta käyvästä arvosta. Tiedot toteutuneista kauppahinnoista ovat usein hintoja, jotka sisältävät vaihtoautosta hyvitetyn hinnan, ja lisäksi hintoihin sisältyy usein lisävarusteita. Todellista kauppahintaa on mahdoton määrittää. Toteutuvat hinnat lienevät merkkiliikkeissäkin tosiasiassa 10-20 prosenttia pyyntihintoja alempia, ja joissakin malleissa jopa enemmän. Arvon määrittäminen Autodatan perusteella johtaa jo pelkästään edellä mainittujen seikkojen vuoksi noin 10-40 prosenttia liian korkean arvon soveltamiseen verotuksen perusteena. Korkein hallinto-oikeus käytti ratkaisussa 2002:85 (Siilin) auton arvona noin 30 prosenttia Autodatan pyyntihintaa alempaa hintaa. Tulli oli määrittänyt auton arvon Autodatan pyyntihinnan perusteella. Valittajan selvitys perustui Autodatan sisäänostohintaan, jonka mukaan korkein hallinto-oikeus määritti verotusarvon, kun tietoa toteutuneista kauppahinnoista ei ollut käytettävissä. Ratkaisua voidaan pitää linjauksena tilanteessa, jossa tietoa todellisista kauppahinnoista ei ole saatavilla.

Autodatan tietojen käyttäminen arvon määrityksessä johtaa siihen, että tuontiautojen Suomessa uutena rekisteröityjä autoja alempaa arvoa ei oteta huomioon verotusarvon määrittämisessä. Samoin monet muut oikeudelliset ominaisuudet (takuu, rahoitus, kuluttajansuoja) ja tekniset ominaisuudet (esimerkiksi puuttuvat talvivarusteet) jäävät ottamatta huomioon.

Kyseessä oleva auto on ostettu saksalaisesta autoliikkeestä. Virhevastuun toteuttaminen tilanteessa, jossa autossa ilmenee virhe, on käytännössä mahdotonta. Tämän voidaan katsoa alentavan auton arvoa noin 10 prosenttia. Auton huoltohistoria ei ole tiedossa, ja ajosuoritteen todenperäisyys on yleisen käsityksen mukaan epävarmempi kuin Suomessa. Autosta puuttuvat suomalaisiin vertailuautoihin tyypillisesti sisältyvät varusteet kuten toiset renkaat ja lohkolämmitin. Näiden puuttumisen vuoksi auton arvon voidaan katsoa olevan noin 800 euroa alempi kuin muutoin samanlaisten suomalaisten autojen. Autosta puuttuvat myös Suomessa ensirekisteröidyissä muutoin samanlaisissa autoissa olevat bensiinilämmitin ja penkinlämmittimet. Saksalainen liikenne ja ajotapa korkeine nopeuksineen kuluttaa autoa nopeammin kuin suomalainen. Vertailuautoksi tulisi valita merkittävästi enemmän ajettu auto. Autolla on ajettu mittarin mukaan enemmän kuin keskimäärin 18 800 kilometriä vuodessa. Muuta selvitystä ajomäärästä ei ole voitu esittää. Tulli on kuitenkin käyttänyt mittarilukeman mukaista kilometrimäärää. Kyseisessä autossa on ollut vikoja, joita autoliikkeissä myytävänä olevissa autoissa ei ole tai jotka niistä on korjattu. Ilmastointilaite oli rikki ja sen raitisilmasuodatin oli vaihdettava. Näiden vikojen korjauskustannukset ovat olleet noin 500 euroa.

Useat autoliikkeet ovat ilmoittaneet, että ne eivät ota käytettynä tuotuja ajoneuvoja lainkaan vaihdossa. Näistä syistä käytettynä tuotujen autojen kysyntä ja sitä kautta käypä arvo ovat alempia kuin Suomessa uutena rekisteröityjen autojen. Tuontiauton arvo Saksassa on 10 prosenttia alempi kuin saksalaisen auton. Suomessa tuontiautojen heikompia talviominaisuuksia ja epävarmempaa alkuperää on korostettu erityisen paljon. Kymmenen prosentin ero Suomessa ensirekisteröityihin autoihin on eron minimitaso.

Yksi menetelmä auton käyvän arvon määrittämiseksi on arvonmääritys toteutuneen ostohinnan perusteella, kun käytetään apuna verotonta hintaa ja veron osuutta. Tämän laskentamallin avulla auton arvoksi saadaan 16 947,80 euroa, kun oletetaan autoveron määräksi 25 prosenttia. Auton arvo voidaan määrittää yksinkertaisesti myös laskemalla siitä vuosittain tietyn suuruiset jäännösarvopoistot, joiden suuruus lasketaan ennustamalla auton todennäköinen käyttöikä. Tässä tapauksessa auton ikä oli 5 vuotta 11 kuukautta, ja arvo tämän laskentamallin mukaan noin 15 200 euroa, jos uuden auton arvon katsotaan vuonna 1998 olleen noin 60 200 euroa.

Auton arvo voidaan määrittää myös suhteellisen hinnoittelun avulla, jos tiedetään vastaavan uuden auton hinta Suomessa ja Saksassa sekä kyseisen auton kanssa samanlaisen auton hinta Saksassa. Vastaavana uutena autona voidaan pitää mallia Mercedes-Benz C220 CDI T, joka maksaa Saksassa 31 436 euroa ja Suomessa 50 200 euroa. Näin ollen Saksan arvo on 62,6 prosenttia Suomen arvosta uudessa vertailuautossa. Nyt puheena oleva auto on ostettu Saksasta hintaan 11 200 euroa, joka on siis 62,6 prosenttia Suomen arvosta 17 885 euroa.

Veropäätöksen kohteena olevan auton kanssa samanlaisen Suomen markkinoilla olevan auton arvo on enintään 17 000 euroa. Talousteorian ensisijassa ei-empiiristen arvonmääritysmallien mukaan verotusarvoksi saadaan noin 16 700 euroa, kun käytetään arvona kolmen eri mallin keskiarvoa. Jos käytetään empiiristä arvonmääritystä, joka perustuu Autodatan tavoin autoliikkeiden pyyntihinnoista kerättyyn tietoon, pyyntihinnasta on vähennettävä 40 prosenttia: 10-20 prosenttia todellisena alennuksena pyyntihinnoista, 10 prosenttia korjaamaan vääristymää, joka aiheutuu merkkiliikkeistä kerätyn tiedon käyttämisestä, 10 prosenttia otantaharhan aiheuttamasta virheestä ja 10 prosenttia tuontiautojen alemman arvon korjaamiseksi. Lisäksi arvosta on vähennettävä 800 euroa puuttuvien varusteiden ja 500 euroa yksilöllisten virheiden vuoksi. Jos oletetaan, että tulli on käyttänyt Autodata-arvoa 28 070 euroa, josta on vähennetty 4 prosenttia ja 300 euroa, voidaan vaadituin alennuksin korjattuna arvona pitää 16 000 euroa.

Tulli on todennut tavanomaisen alennuksen määrän olleen liian pieni, ja muuttanut käytäntöään niin, että tavanomaiseksi alennukseksi Autodatan pyyntihinnasta katsotaan nykyään 5 prosenttia ja 750 euroa tai 1 500 euroa riippuen siitä, kumpi johtaa suurempaan alennukseen. Tullin mukaan tavanomaisten alennusten määrä on tullut voimaan 1.12.2003 ja sitä sovelletaan vasta tämän päivän jälkeen tehtyihin verotuksiin. Kyseessä oleva veropäätös on tehty vajaa viikko ennen tullin muuttunutta alennuskäytäntöä, ja näin ollen markkinoiden on katsottava varmasti vastaavan niitä markkinoita, joiden perusteella tulli on muuttanut käytäntöään. Aikatekijällä ei voida perustella tapausten erilaista kohtelua.

Jos arvomääritystä koskevia vaatimuksia ja perusteluja ei hyväksytä, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle on tehtävä ennakkoratkaisupyyntö siitä, voidaanko auton arvo määrittää merkkiliikkeiden pyyntihintojen perusteella tekemällä niihin nimellinen korjaus, vai tuleeko arvon määrityksessä ottaa huomioon muutkin arvon määrityksen menetelmät ja muukin todistelu kuin Autodatan mukainen arvo.

Arvonlisävero

Korkein hallinto-oikeus ei ole aikaisemmissa päätöksissään ottanut kantaa väitteeseen, että autoverosta suoritettavan arvonlisäveron periminen on syrjivää, koska se on "hävinnyt" samanlaisten Suomessa uutena rekisteröityjen autojen arvosta. Autoverolain 5 §:ssä tarkoitetun arvonlisäveron periminen autoverosta estyy siksi, että sitä ei sisälly lainkaan Suomessa jo rekisteröityjen autojen arvoon. Autoverosta suoritettava arvonlisävero on vähennyskelpoinen auton koko hinnasta maksettavasta arvonlisäverosta. Autojen hinnan on tulkittava sisältävän normaaliverokannan mukaisen määrän eli 22 prosenttia eurooppaoikeudellisesti arvonlisäverona pidettävää veroa. Autoverosta suoritettava eurooppaoikeudellisesti ei-arvonlisävero häviää auton hinnasta tai paremminkin muuttuu tavalliseksi arvonlisäveroksi vähennysoikeuden kautta. Suomessa jo rekisteröidyn auton hinta sisältää siis 22 prosenttia tavallista arvonlisäveroa, mutta ei lainkaan autoverolain 5 §:n mukaista veroa. Autoverolain 5 §:n mukaisen veron periminen käytettynä maahantuotavista autoista on syrjivää.

Eteläinen tullipiiri on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että aikanaan uutena verotetun ajoneuvon arvo laskee sen ikääntyessä. Sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion että kansallisen tuomioistuimen ratkaisun mukaan veron määrä laskee samassa suhteessa ajoneuvon arvon kanssa. Autoveron suhteellinen osuus ajoneuvon arvosta säilyy samana sen iästä ja arvonmuutoksista riippumatta. Jäsenvaltio voi muuttaa uusien ajoneuvojen verotasoa tietystä päivästä eteenpäin. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei muun muassa vuosimalliltaan samanlaisten käytettyjen ajoneuvojen verotus muodostu syrjiväksi. Tämän takia samanlaisille käytetyille ajoneuvoille on myönnettävä samat verotason alennukset.

Kyseinen ajoneuvo on verotettu keskimääräisen veroprosentin mukaan, koska ajoneuvolle ei ole julkaistu mallikohtaista prosenttia. Vuonna 1998, jolloin kyseinen ajoneuvo on ensi kerran otettu käyttöön, ei ole verotettu yleisin veroperustein yhtään samanlaista uutta ajoneuvoa. Vaatimus alimman tiedossa olevan prosentin soveltamisesta silloin, kun mallikohtaista prosenttia ei voida määrittää, ei perustu lakiin. Tällaisessa tapauksessa on sovellettava keskimääräistä veroprosenttia. Jos mallikohtaista prosenttia ei voida koskaan määrittää, ei verotuksen syrjivyyttä itse asiassa voida osoittaa lainkaan.

Tulli käyttää käytettyjen ajoneuvojen arvonmäärityksessä erilaisia tilastollisia menetelmiä, jotka perustuvat markkinoilta kerättyihin hintahavaintoihin. Yleisen vähittäismyyntiarvon määrityksessä käytetään teknisten apuvälineiden lisäksi kaikkea käytettävissä olevaa selvitystä ja asiakkaan esittämää hyväksyttävää näyttöä ajoneuvon arvosta. Yksilöllisten ominaisuuksien kuten ajoneuvon kunnon vaikutus ajoneuvon arvoon arvioidaan tarvittaessa tapauskohtaisesti kunkin verotuksen yhteydessä. Käytettyjen autojen arvonmäärityksessä käytetään ensisijaisesti Grey-Hen Oy:n tietokantaa (AHTI), josta voi saada joko myyntihinta-arvion tai pyyntihintaan perustuvan laskennallisen myyntihinnan. Grey-Hen Oy:n hinnat ovat hinta-arvioita, jotka perustuvat yhtiön suoraan automarkkinoilta keräämän aineiston tilastolliseen analyysiin. Hinta-arviot kuvaavat tietynlaisen auton odotettavissa olevaa hintaa Suomen käytettyjen autojen markkinoilla.

Grey-Hen Oy tutkii käytettyjen autojen hinnanmuodostusta tilastollisen mallinnuksen kautta muun muassa kovarianssimenetelmää hyväksi käyttäen. Aineistosta poistetaan ennen analyysiä yksittäiset, muusta aineistosta selvästi poikkeavat havainnot vääristymien estämiseksi. Tulokseksi saadaan eri autotyypeille hintakuvaajia tai tarkemmin sanottuna odotusarvopintoja koordinaatistoon, jossa akseleina ovat ikä, hinta ja ajokilometrien määrä. Kuvaajat kertovat auton odotettavissa olevan hinnan markkinoilla, kun sen tyyppi, ikä ja kilometrimäärä tiedetään. Hinnoissa on lisäksi otettu alueiden väliset hintaerot huomioon. Yhtiö tuottaa kattavat hintakuvaajat markkinoilla liikkuville autoille. Hinta-aineisto päivittyy joka arkipäivä ja sen perusteella yhtiö estimoi käytettyjä autoja koskevat tilastolliset mallit viikottain ja päivittää tiedot asiakkaille, myös tullin käytössä olevaan AHTI-sovellukseen.

Verotusarvon lähtökohtana on autoverolain mukaan nimenomaan samanlaisen ajoneuvon yleinen verollinen vähittäismyyntiarvo Suomessa. Sillä, että Suomen markkinahinnat ovat ostomaata alemmat tai korkeammat, ei ole mitään vaikutusta verotusarvon määrityksessä. Yleisen vähittäismyyntiarvon määrityksessä on siten kyse yleisen hintatason määrittämisestä tietynlaiselle ajoneuvolle. Kyse on verotusarvon määrittämisestä eikä tavoitteena ole missään tapauksessa yksittäisen ajoneuvon todellisen hinnan määrittäminen. Syrjimättömyyden varmistamiseksi ei kussakin yksittäistapauksessa voida valita alinta havaittua hintaa verotuksen yhdenmukaisuuden, ennakoitavuuden, neutraalisuuden eikä verotuottojen vaarantumisen takia. Yksittäisiä hintahavaintoja, esimerkiksi yksittäistä myynti-ilmoitusta tai tarjousta, ei voida pitää luotettavana osoituksena siitä, mikä on ajoneuvon yleinen hintataso Suomessa. Verotuksen yhdenvertaisuuden ja ennakoitavuuden vuoksi ei myöskään arvonmäärityksessä sovellettavaa tilastollista tai muuta menetelmää voida yksittäistapauksessa valita sen mukaan, mikä menetelmä johtaisi verovelvollisen kannalta edullisimpaan lopputulokseen. Verotusarvo eli yleinen vähittäismyyntiarvo on sen sijaan vahvistettava siten, että se kuvastaa ajoneuvon yleistä hintatasoa riittävällä tarkkuudella ja todennäköisyydellä, sekä siten, että verovelvollisten yhdenvertaisuus toteutuu.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-101/00 antamassa ennakkoratkaisussa on käsitelty autoverosta suoritettavan arvonlisäveron vähennysoikeutta ja siinä on todettu nimenomaisesti, että merkitystä ei ole sillä, että tällainen vero voidaan vähentää verollisen toiminnan yhteydessä. Autoverosta suoritettavaa arvonlisäveroa koskeva vaatimus on perusteiltaan tutkittu ja ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden 16.12.2002 antamalla päätöksellä. Korkein hallinto-oikeus totesi, että autoverosta suoritettavan arvonlisäveron kanssa vertailtavana vastaavana verona oli pidettävä vuonna 1986 sovelletun verokannan mukaista liikevaihtoveroa, joka oli laskettu tuolloin kannetun samanlaisen uuden auton verosta. Autoverosta suoritettavan arvonlisäveron kantaminen on sallittua, jos sitä kannetaan sama suhteellinen osuus kuin aikanaan uuden ajoneuvon autoverosta ja jos se lasketaan syrjimättömästä autoverosta.

Tulliasiamies on antanut vastineen.

A on vastaselityksessään lausunut, että tullin ja Grey-Hen Oy:n empiirisestä ja tilastotieteellisestä arvonmääritysmallista ei ole julkaistua tutkimusta, jossa mallia olisi millään tavoin vertailtu muihin malleihin ja todettu sen olevan tilastollisesti parempi kuin muut tarjolla olevat mallit. Myöskään itse mallia ei ole paljastettu eikä materiaalia, johon arvonmääritys kyseisessä tapauksessa perustuu, ole esitetty veropäätöksen perusteluissa tai tullin lausunnossa. Ihmeellistä on, kuinka autolle, joita on tullin lausunnon mukaan vuonna 1998 tuotu maahan kaksi kappaletta, on pystytty empiirisesti määrittämään todellisiin hintanoteerauksiin pohjautuva päivän hinta.

Autodatan avulla tehtävän arvonmäärityksen oikeellisuutta ei kyetä kontrolloimaan, osoittamaan virheelliseksi eikä verifioimaan, koska tulli ei pysty esittämään sen paremmin menetelmää kuin yksittäisiä tietoja, joihin sitä on sovellettu. A:lla ei siten ole mahdollisuutta tarkemmin osoittaa, mitkä seikat Autodatan laskentamallissa ja tiedoissa ovat aiheuttaneet virheen.

A on tehnyt asiakirjapyynnön, johon tulli on antanut kielteisen vastauksen. Asiakirjapyynnössä on pyydetty nähtäväksi mallia, jonka avulla A:n auton arvo on määritetty veropäätöksen yhteydessä, samoin kuin empiiristä aineistoa, johon mallia on sovellettu. Tullihallituksen mukaan tiedot sisältyvät Grey-Hen Oy:n tietokantaan, johon tullilla on ainoastaan käyttöoikeus, minkä vuoksi tullilla ei ole hallussaan pyydettyjä asiakirjoja.

Päätöksiä tehdessään tulli siis syöttää auton tiedot AHTI-käyttöliittymään, jonka jälkeen tulli saa Grey-Hen Oy:ltä ruudulle senttien tarkkuudella lasketun pyyntihinnan autolle. Edes tulli ei tiedä, millaiseen malliin, dataan ja otokseen saatu arvo perustuu. Kussakin yksittäisessä tapauksessa käytetty menetelmä ja data ovat salaisia myös veropäätöksen tehneelle viranomaiselle. Grey-Hen Oy:n ei voida luottaa olevan täysin riippumaton toimija tilanteessa, jossa laaja tietojen tarjonta ja mahdollisimman korkeat hinnat yleisellä tasolla hyödyttävät sen tärkeimpiä asiakkaita, autojen merkkiliikkeitä ja tullia. Virkavastuuta sillä ei ole. Tosiasiallisen päätöksen auton verotusarvosta on tehnyt yksityinen yritys.

Ratkaisua ei voida perustaa ajatukselle, että Autodata (AHTI) tuottaisi luotettavampia tuloksia kuin valituksessa mainitut arvonmääritysmallit, kun muutoksenhakija, päätöksen tehnyt viranomainen ja tuomioistuin eivät pääse tutkimaan sitä, mistä syystä ja millä logiikalla Autodatan salaisesta järjestelmästä on tulostunut kyseisessä tapauksessa veropäätöksen pohjaksi otettu hinta. Tilanne on rinnasteinen kontradiktorisuuden puuttumiseen todistajien ja asiantuntijatodistajien kuulemisessa. Autodatan tuottaman arvon hyväksyminen verotusarvoksi perustuisi luottamukseen, vaikka arvoa ei ole mahdollista tarkistaa. Arvon määrityksessä käytettävän tiedon on oltava osoitettavissa ja avoimesti perusteltavissa. Tätä vaatimusta Autodatan avulla määritetty verotusarvo ei toteuta, eikä siihen näin ollen voida perustaa veropäätöstä sen paremmin tullissa kuin tuomioistuimessakaan.

Tullihallituksen asiassa antaman lausunnon mukaan AHTI-sovelluksen avulla saadaan Grey-Hen Oy:n tilastollinen arvio ajoneuvon arvosta kussakin yksittäisessä verotustapauksessa. Arvio perustuu yhtiön autoliikkeiltä keräämään hinta-aineistoon ja sen tilastolliseen analyysiin. Koska valituksen perusteet ja vaatimukset kohdistuvat oleellisin osin koko AHTI-tietokantaan ja sen käyttämiseen verotuksen perusteena, tulli on poikkeuksellisesti tässä tapauksessa saanut käyttöönsä taustatietoja Grey-Hen Oy:ltä. Tullin käytössä ei ole säännönmukaisesti näitä tietoja, eikä Grey-Hen Oy:llä ole mitään velvoitetta toimittaa tullille näitä tietoja. Tullihallituksen lausuntoon on liitetty Lausunto markkinahinnasta MB C 250 TD Esprit STW (1/98) tuontia marraskuussa 2003 koskevassa tapauksessa 27.9.2004, Markus Halonen, Grey-Hen Oy Autodata.

Grey-Hen Oy:n lausunnon perusteella Tullihallitus on todennut, että tullin käyttämä Grey-Hen Oy:n tietokantaan perustuva arvonmääritysmenetelmä tuottaa autoverolain mukaisia yleisiä pyynti- ja myyntihintoja. Menetelmällä saadaan siten ajoneuvoille yleisinä vähittäismyyntiarvoina pidettävät arvot, mikä riittää arvonmäärityksen osalta syrjimättömän verotuksen varmistamiseen. AHTI:n avulla saatavat arvot perustuvat kattavimpaan käytettävissä olevaan aineistoon ja luotettavaan tilastolliseen menetelmään, jonka avulla saatavat arvot vastaavat todellista hintatasoa Suomen markkinoilla.

A lisävastineen mukaan Grey-Hen Oy:n lausunto osoittaa todeksi suurimman osan Autodatan ongelmia koskevista väitteistä. Havaintomateriaali on ollut vähäistä. Pyyntihintaennusteen oikeellisuutta on perusteltu parhaimmillaan kolmen auton välisen hintasuhdevertailun perusteella.

1.3. Hallinto-oikeuden päätös

Hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

Hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Hallinto-oikeus hylkää valituksen.

Tullipiiri velvoitetaan korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut 1 500 eurolla korkolain mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut päätöksen antopäivästä. Vaatimus hylätään enemmälti.

Perustelut

Ennakkoratkaisu ja suullinen käsittely

Yhteisöjen tuomioistuin voi antaa ennakkoratkaisun yhteisön säädösten tulkinnasta. Ennakkoratkaisun pyytäminen kansallisessa tuomioistuimessa esitetyn todistelun arvioimisesta ei ole aiheellista.

Suullista käsittelyä on pyydetty professori Käpin kuulemiseksi auton käyvän arvon vahvistamista koskevista menetelmistä sekä tullin asiantuntijan kuulemiseksi. Professori Käpin lausunto on asiakirjoissa ja siten käytettävissä. Kun lisäksi otetaan huomioon asiassa muutoin kertynyt kirjallinen aineisto, asiassa ei ole tarpeen suullisen käsittelyn toimittaminen kyseisten asiantuntijoiden kuulemiseksi.

Autoveron vero-osuus

Autoverolain 6 a §:n 1 momentin (266/2003) mukaan ennen vuotta 2003 valmistetun, käytettynä verotettavan ajoneuvon vero on verotusarvosta se osuus veroa, joka sisältyi samanlaisten ajoneuvojen yleisiin vähittäismyyntiarvoihin, kun ajoneuvot olivat uusia. Pykälän 2 momentin mukaan Tullihallitus vahvistaa veron osuudet julkaisemassaan taulukossa. Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan jos Tullihallituksen vahvistamaa veron osuutta ei ole julkaistu taulukossa tai taulukon julkaisemisesta on kulunut vähemmän kuin 14 päivää, veron osuus on henkilöauton ja muun 10 a §:n 1 momentissa tarkoitetun auton osalta 29 prosenttia auton verotusarvosta, jos ajoneuvo on muulla käyttövoimalla kuin dieselöljyllä käytettävä, tai 30 prosenttia, jos ajoneuvon käyttövoimana on dieselöljy. Pykälän 4 momentin mukaan jos 3 momentissa kannetun veron määrä ylittää sen veron, joka sisältyy markkinoilla olevan vastaavan ajoneuvon jäljellä olevaan arvoon, veron ylittävää määrää ei kanneta.

Edellä tarkoitettu veron suhteellinen osuus määräytyy samanlaisten uusien ajoneuvojen alkuperäisen verotuksen mukaan eivätkä siihen vaikuta autoverokannan myöhemmät muutokset. Sanotulla tavalla laskettu käytetystä ajoneuvosta kannettavan veron määrä ei ole suurempi kuin samanlaisen Suomessa jo rekisteröidyn käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvä verosta jäljellä oleva määrä.

Nyt puheena olevaan autoon on sovellettu autoverolain 6 a §:n 3 momentin mukaista 30 prosentin veron osuutta, koska automallia koskevaa vero-osuutta ei ole julkaistu Tullihallituksen julkaisemassa taulukossa. Tullipiirin lausunnon mukaan vuonna 1998 ei ole verotettu yleisin veroperustein yhtään puheena olevan auton kanssa samanlaista uutta ajoneuvoa. Tullihallituksen 4.2.2004 julkaisemassa taulukossa vuoden 1998 Mercedes-Benz mallien autoveroprosenteista näiden autojen veroprosentit ovat välillä 24-37. Taulukosta käy ilmi, että mallin 5 d C 240 T veroprosentti on ollut välillä 29-34, ja mallin 5 d C 220 T D välillä 27-28. Tähän nähden kyseiseen autoon sovellettua autoveroprosenttia 30 ei ole osoitettu liian suureksi eikä veroprosenttia voida pitää sellaisenaan syrjivänä.

Auton verotusarvo

Autoverolain 10 a §:n 1 momentin (266/2003) mukaan henkilöauton (M1), jonka oma massa on alle 4 500 kilogrammaa, linja-auton (M2), jonka oma massa on alle 1 875 kilogrammaa sekä moottoripyörän (L3e ja L4e) ja muun verollisen L-luokan ajoneuvon verotusarvo on lain 11 b ja 11 c §:ssä tarkoitettu yleinen vähittäismyyntiarvo (yleiseen vähittäismyyntiarvoon perustuva verotus).

Autoverolain 11 b §:n (266/2003) mukaan ajoneuvon yleisellä vähittäismyyntiarvolla tarkoitetaan hintaa, joka yhdestä samanlaisesta ajoneuvosta olisi yleisesti saatavissa myytäessä se verollisena Suomen markkinoilla kuluttajan asemassa olevalle ostajalle sinä ajankohtana, jona ajoneuvo ilmoitetaan tai olisi pitänyt ilmoittaa verotettavaksi. Jos yleisiin myyntihintoihin perustuvaa arvoa ei ole käytettävissä, yleinen vähittäismyyntiarvo määritetään siitä hinnasta, jolla samanlaisia ajoneuvoja yleisesti ilmoitetaan myytäväksi, vähennettynä tavanomaisia alennuksia vastaavalla erällä. Ajoneuvon yleiseen vähittäismyyntiarvoon katsotaan kuuluvan kaikki se, minkä ajoneuvon ostaja välittömästi tai välillisesti luovuttaa vastikkeeksi ajoneuvosta myyjälle tai kolmannelle osapuolelle. Arvoon luettavan erän nimityksellä, maksun ajankohdalla tai muulla vastaavalla seikalla ei ole vaikutusta siihen, onko erä sisällytettävä vähittäismyyntiarvoon. Tavanomaisia rahoituskuluja ja ajoneuvon asiakkaalle toimittamisesta aiheutuvia tavanomaisia enintään 600 euron suuruisia kustannuksia ei kuitenkaan lueta ajoneuvon arvoon.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä (46/2002 vp) ilmenee, että verotusarvon perusteena oleva hintakäsite pohjautuu yleiseen hinta- tasoon. Ratkaisevaa ei ole kulloinkin verotettavan ajoneuvon konkreettinen hinta. Edelleen mietinnöstä ilmenee, että yleistä hintatasoa eivät riitä kuvaamaan myöskään satunnaiset ostoerät, autoliikkeiden sisäänostohinnat, ostotarjoukset tai muut vastaavat pienen otannan avulla saadut tai paikalliset hintatiedot.

Eduskunta ei hyväksynyt autoverolakiin hallituksen esitykseen (HE271/2002 vp) sisältynyttä säännöstä siitä, että yleinen kuluttajahinta olisi määritetty myyntihinta-aineiston perusteella soveltaen regressioanalyysiin perustuvaa mallia, joka määrittää ajoneuvon hintaennusteen, eli niin sanottua mallinnettua arvoa.

Valtiovarainvaliokunta mietinnössään (46/2002 vp) ehdotti luopumista mallinnetun arvon käytöstä arvostuksen lähtökohtana. Muutosehdotusta valiokunta piti kuitenkin enemmän rakenteellisena kuin käytännöllisenä. Yleistä hintatasoa koskevaa aineistoa voidaan ja tulee käyttää apuna käytännön työssä, ja tietoa voidaan analysoida ja käsitellä sillä tavoin kuin hallituksen esityksessä ehdotettiin. Valiokunnan mukaan oleellista on kuitenkin, että käytettävä tieto on apu lopullisen päätöksen teossa, ei vääjäämätön lopputulos itsessään. Valiokunta vielä lausui, että näin käytetty tieto on myös osoitettavissa ja perusteltavissa avoimesti asiakkaille tarpeen tullen. Edelleen näyttötaakan jakoa koskien valiokunta lausui myös, että koska arvostuksen lähtökohtana on todellinen arvo eli yleinen kuluttajahinta, kysymys muuttuu lähinnä käyvän hinnan määrittelyä koskevaksi näytön arvioinniksi, jossa viranomainen on velvollinen perustelemaan ratkaisunsa lähtötiedot omalta osaltaan.

Hallinto-oikeus toteaa, että yleisen vähittäismyyntiarvon selvittäminen on tulliviranomaisen tehtävä. Tulliviranomainen voi käyttää vähittäismyyntiarvon määrityksessä hintatietotilastoaineistoja, mutta luopuminen mallinnetun arvon käyttämisestä verotusarvon vahvistamisen lähtökohtana merkitsee sitä, ettei tilastoaineiston perusteella määritetty vähittäismyyntiarvo ole sinänsä laissa tarkoitettu vähittäismyyntiarvo vaan ainoastaan selvitystä tuollaisen arvon perusteista. Hallinto-oikeus katsoo, että tilastoaineiston ja mahdollisen muun selvityksen perusteella tulliviranomaisen on kussakin tapauksessa ratkaistava, millaiseksi verotusarvo on selvitys huomioon otettuna vahvistettava.

Tässä tapauksessa A:n ajoneuvoa koskevasta verotusarvolaskelmasta ilmenee ainoastaan myyntihinta, joka on laskennallisesti muodostettu Autodatan aineistosta. A ei ole autoveroilmoituksessa esittänyt käsitystään auton verotusarvosta. Autoverolain säännökset huomioon otettuna päätöstä voidaan pitää verotusarvon osalta riittävästi perusteltuna, eikä verotuksen toimittaminen edellytä, että verotusarvolaskelman perustana olevat tietokantaan sisältyvät hintatiedot annetaan kussakin tapauksessa asianosaiselle tiedoksi ennen verotuspäätöksen tekemistä.

Hallinto-oikeus toteaa, että vaikka autoverolain säännösten mukainen verotusarvon määritys ei tapahdu ajoneuvon arvon alenemista koskevan arvioperusteisen laskentamenetelmän mukaisesti, verotusarvon määrityksen perusteena olevan järjestelmän on täytettävä syrjimättömyyden vaatimukset. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa C-101/00 esitettyjä periaatteita soveltaen tulee niiden kriteerien, joiden perusteella ajoneuvon arvo määritetään, olla julkisia. Toiseksi ajoneuvon omistajalla on oltava mahdollisuus riitauttaa arvon määritysmenetelmän soveltaminen hänen ajoneuvoonsa osoittaakseen, että kannettava vero on suurempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa jo rekisteröityjen samanlaisten käytettyjen ajoneuvojen arvoon sisältyvä verosta jäljellä oleva määrä. Kun lisäksi otetaan huomioon perustuslain 21 §:n säännös siitä, että jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi, oikeusturvan toteuttamiseksi on voitava yksittäistapauksessa saattaa kysymys ajoneuvon verotusarvon määrittämisestä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi A:lla olisi tullut olla mahdollisuus saada halutessaan tieto yleisen vähittäismyyntiarvon perusteena olevista hintatiedoista verotuksen toimittamisen jälkeen voidakseen arvioida tarvetta hakea muutosta verotuspäätökseen. Nyt tällainen selvitys on esitetty vasta Tullihallituksen lisälausunnossa 13.10.2004.

Auton arvon määrityksessä on käytetty Grey-Hen Oy:n tietokantaa, kuten Tullihallituksen lausunnosta ilmenee. Kuluttajatutkimuskeskuksen vuonna 2003 julkaisemassa käytettyjen ajoneuvojen markkinahintoja koskevassa tutkimuksessa (Ville Aalto-Setälä ja Markus Halonen: Käytettyjen ajoneuvojen markkinahinnat, Kuluttajatutkimuskeskus työselosteita ja esitelmiä 76/2003) on todettu, että tullin käyttämä tilastollinen arvonmääritys tuottaa objektiivisia, ennustettavia ja määritelmällisesti keskimäärin oikeita arvoja tehokkaalla tavalla. Tilastollisen arvonmäärityksen tuottamien arvojen ja todellisten markkinoilla pyydettyjen hintojen välinen korrelaatio on hyvin vahva. Tutkimuksessa on lisäksi todettu, ettei mitenkään yksiselitteisen oikeita arvoja kuitenkaan tilastollisesti pystytä määräämään.

Hallinto-oikeus toteaa, että A:n käytettynä maahantuoman ajoneuvon verotusarvo on vahvistettu Tullihallituksen lausunnossa kuvatulla tavalla. Ajoneuvon verotusarvon määrittämisessä käytettävä menetelmä pyrkii varmistamaan sen, että ajoneuvon verotusarvo vastaa samanlaisen jo maassa rekisteröidyn käytetyn ajoneuvon arvoa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-101/00 antamassa tuomioissa on todettu, että käytettyjen autojen verotuksen syrjivyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös tällaiseen verojärjestelmään luonnostaan kuuluvat kohtuulliset likimääräisyydet. Tähän nähden tilastollisen arvonmääritysmenetelmän käyttöä ei estä se, ettei tilastollisesti pystytä määrittämään yksiselitteisen oikeita arvoja. Tullipiirin verotusarvon määrittämisessä käyttämää menettelyä onkin sinänsä pidettävä asianmukaisena eikä menettely ole vastoin autoverolain muutoksella (266/2003) vahvistettuja arvon määrityksen lähtökohtia.

Grey-Hen Oy:n lausunnosta 27.9.2004 ilmenee, että tilastoarvo ei ole perustunut samaa automallia koskeviin hintatietoihin, vaan tilastomallin arvio on perustunut käytännössä kyseistä mallia halvempien tyyppien hintoihin ja estimaatteihin siitä, kuinka paljon kalliimpi nyt puheena olevan auton voidaan odottaa olevan, kun se on uutena maksanut enemmän ja on esimerkiksi moottorikooltaan ja teholtaan parempi kuin nämä halvemmat tyypit. Näiden tekijöiden vaikutus käytetyn auton hintaan on lausunnon mukaan estimoitu ja arvio muodostuu näiden estimaattien perusteella. Lausunnossa on todettu, että vertaamalla annettua hinta-arviota ja verotusarvoa markkinahintahavaintoihin sekä pyynti- että myyntihintojen osalta ominaisuuksiltaan sitä lähellä oleviin tyyppeihin, voidaan päätyä siihen, ettei arvio ole ollut ainakaan liian korkea. Myös yksittäistapausten harkinta tukee lausunnon mukaan sitä, että malliarvio on ollut oikea ja mieluummin alle todellisen keskihinnan koko maan autoliikkeissä.

A ole perustellut ajoneuvon hintaa koskevaa väitettään selvityksellä samanlaisten ajoneuvojen myyntihinnoista, vaan on esittänyt vaihtoehtoisia laskentamalleja auton arvon määrittämiseksi. Pelkästään se seikka, että ajoneuvon arvo voitaisiin teoreettisesti määritellä jollakin muullakin tavalla kuin mitä tulli on käyttänyt, ei osoita, että tullin käyttämä menettely olisi lainvastainen.

Ajoneuvon tilastollisesti määritellystä pyyntihinnasta tehtyä alennusta ei ole korotettava vain sillä perusteella, että Tullihallitus on myöhemmässä ohjeessaan, jota sovelletaan 1.12.2003 ja sen jälkeen toimitettavissa verotuksissa, korottanut käytettyjä alennusprosentteja ja euromääriä. Vahvistetun verotusarvon oikeellisuutta arvioidaan sen lopullisen määrän perusteella eikä sen mukaan, minkä suuruisia oikaisuja laskelmaan on tehty.

Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, jotka osoittaisivat, että tullin vahvistama arvo ylittäisi ajoneuvon yleisen vähittäismyyntiarvon. Ei ole myöskään perusteita arvioida, että ajoneuvon verotusarvo on sillä tavoin liian korkea, että kannettavan autoveron määrä olisi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-101/00 antamassa tuomiossa tarkoitetulla tavalla suurempi kuin samanlaisen Suomessa jo rekisteröidyn käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvä verosta jäljellä oleva määrä.

Arvonlisävero

Autoverolain 5 §:n 1 momentin mukaan se, joka on velvollinen suorittamaan autoveron, on velvollinen suorittamaan myös autoverosta arvonlisäveroa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan C-101/00 lausunut ennakkoratkaisuna seuraavaa: Pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltainen vero, jota kansallisessa oikeudessa kutsutaan autoverosta suoritettavaksi arvonlisäveroksi, ei ole jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste - 17 päivänä toukokuuta 1977 annetussa kuudennessa neuvoston direktiivissä 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta ja toimenpiteistä arvonlisäveron yksinkertaistamiseksi 14 päivänä joulukuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/111/ETY, tarkoitettu arvonlisävero, ja se on yhteensopiva saman direktiivin 33 artiklan kanssa. Tuomioistuin on myös samassa tuomiossa käsitellyt kysymystä siitä, milloin kyseistä arvonlisäveroa on pidettävä perustamissopimuksen EY 90 artiklassa tarkoitetulla tavalla syrjivänä. Tuomioistuin on lausunut, että artiklan ensimmäinen kohta on esteenä pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltaisen autoverosta suoritettavan veron kantamiselle siltä osin kuin toisesta jäsenvaltiosta tuodusta käytetystä ajoneuvosta tällaisena verona kannettava määrä ylittää kyseisessä jäsenvaltiossa jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvän verosta jäljellä olevan määrän.

Autoverolain 5 §:ssä tarkoitetun veron kantaminen autoverolain 6 a §:ssä tarkoitetusta autoverosta ei ole syrjivää, sillä vastaava arvonlisävero on sisältynyt samanlaisten ajoneuvojen yleisiin vähittäismyyntiarvoihin, kun ajoneuvot ovat olleet uusia. Kun uusi auto on myyty, arvonlisäverolain mukainen vero on korvannut autoverolain perusteella määrätyn arvonlisäveron. Tätä vero-osuutta vastaavan autoverolain mukaisen arvonlisäveron periminen käytettynä verotettavasta autosta ei ole syrjivää.

1.4. Autoveron palautuspäätös 17.5.2006

Tullipiiri on päätöksellään 17.5.2006 nro A2006-11-082-882-002 oikaissut A:n maahantuoman auton autoverotusta siinä sovelletun veroprosentin osalta. Oikaisussa on sovellettu Tullihallituksen 16.2.2006 julkaisemaa mallikohtaista veroprosenttia, 26 prosenttia. A:lle on palautettu veroa 1 290,62 euroa säädettyine korkoineen.

2. KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

2.1. Valitus

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan ja sitä täydentävissä kirjelmissä A:n on katsottava vaatineen, että hallinto-oikeuden ja tullipiirin päätökset kumotaan ja hänen maahan tuomansa auton verotusta muutetaan siten, että auton verotusarvona käytetään enintään 17 000 euroa ja veroprosenttina 20 prosenttia, kuitenkin enintään samanlaisen uuden auton veroprosenttia eli 24-25 prosenttia. Autoverolain 5 §:ssä tarkoitettu autoverosta suoritettava arvonlisävero tulee poistaa kokonaan. Palautettavalle verolle on maksettava autoverolain 65 §:ssä tarkoitettu korko.

Lisäksi A on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Mikäli valitusta ei kokonaan hyväksytä, korkeimman hallinto-oikeuden tulee pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tulkinnasta valituksessa yksilöidyistä kysymyksistä, jotka koskevat auton verotusarvoa, sovellettavaa veroprosenttia ja oikeutta kantaa autoverosta suoritettavaksi arvonlisäveroksi kutsuttua veroa.

Asiassa on järjestettävä suullinen käsittely asiantuntijatodistajien kuulemiseksi.

Valituksensa perusteena A on esittänyt muun ohessa, että tullin hallintokäytäntö ja siihen perustuva tullipiirin verotuspäätös samoin kuin hallinto-oikeuden päätös ovat ilmeisessä ristiriidassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden aiempien ratkaisujen kanssa. Hallinto-oikeuden päätöksessä on hyväksytty olennaisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa C-101/00 (tulliasiamies ja Antti Siilin) asetetuista vaatimuksista poikkeava tapa määrittää verotusarvo ja veroprosentti. Tuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan toisesta jäsenvaltiosta tuotavasta käytetystä autosta ei saa periä enempää veroa kuin samanlaisen Suomessa jo rekisteröidyn auton arvossa on jäljellä veron osuutta. Hänen autonsa verotusarvo on kuitenkin määritetty käypää arvoa korkeammaksi eikä sovellettu veroprosentti varmista syrjimättömyyttä.

Veroprosentti

Toimitettavassa verotuksessa ja viime kädessä tuomioistuimessa on varmistettava, että perittävä vero ei muodostu syrjiväksi eli jäännösarvoa suuremmaksi. Jokaiselle autolle on periaatteessa määritettävä yksilöllinen veroprosentti, koska laissa mainittu keskimääräinen veroprosentti ei takaa syrjimättömyyttä yhdessäkään tapauksessa. Hänen autonsa verotuksessa on yksilöllisenä veroprosenttina käytettävä 20 prosenttia, jotta syrjimättömyys voidaan varmistaa tilanteessa, jossa historiallisista prosenteista ei ole luotettavaa tietoa. Mainitun prosentin soveltaminen perustuu valituskirjassa ja sen liitteessä olevassa muistiossa kuvatun kateolettamamenetelmän mukaiseen esimerkkilaskelmaan. Jos kateolettamamenetelmää ei katsota voitavan soveltaa, veron osuuden enimmäismääränä on kuitenkin pidettävä autoverolain muuttamisesta annetun lain (266/2003) mukaista samanlaisen uuden auton veron osuutta, 24-25 prosenttia.

Verotusarvo

Myös auton verotusarvo on määritettävä niin, että syrjimättömyys voidaan varmistaa jokaisessa yksittäisessä tapauksessa. Verotusarvo on määritettävä juuri sille autoyksilölle, jota veropäätös koskee. Kysymys on autoyksilön yksilöllisestä käyvästä arvosta, ei markkinoiden keskipyyntihinnasta tai autoliikkeen pyyntihintaennusteesta samanmalliselle mutta teknisiltä tai oikeudellisilta ominaisuuksilta poikkeaville autoille.

Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että tullin käyttämä tilastollinen arvonmääritys on ollut luotettavaa. Päätöksen perusteluissa on paljolti lainattu Grey-Hen Oy:n antamaa lausuntoa auton arvosta sekä tullin tilaustutkimusta sen oman menetelmän luotettavuudesta. Hallinto-oikeudelle esitettiin kuitenkin taloustieteen asiantuntijan lausunto käyvän arvon määrittämisestä, jossa käsiteltiin laajasti arvonmäärityksen teoreettista perustaa. Lausunnon keskeinen ajatus on, että autojen arvoa voidaan määrittää myös monella muulla tavalla kuin keräämällä pyyntihintatietoja Suomen markkinoilta.

On olemassa seikkoja, jotka heikentävät tullin soveltaman tilastollisen arvonmäärityksen luotettavuutta. Nämä koskevat erityisesti tilastollisen aineiston ohuutta (tässä tapauksessa yksi havainto samanlaisesta autosta), tietojen epäluotettavuutta kontrollin puuttuessa ja menetelmän epäselvyyttä. A:lle ei ole missään vaiheessa toimitettu selvitystä Grey-Hen Oy:n tilastollisesta menetelmästä eikä nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa sovelletuista havainnoista, jotta menetelmän oikeellisuutta olisi voitu tilastotieteellisesti tai faktuaalisesti testata. On myös otettava huomioon, että Grey-Hen Oy:llä on käytännössä yksinoikeus myydä tullille tietoja autojen hinnoista.

Eräs tapa auton käyvän arvon määrittämiseen on auton verottoman käyvän arvon ja verojen osuuden erottaminen, sekä verojen osuuden laskeminen verottoman käyvän arvon päälle. Tällöin veroton käypä arvo muuttuu läpinäkyväksi ja eri maiden hintatasoa on helppo verrata sen selvittämiseksi, mikä on realistinen käypä hinta Suomessa. Jos verottomissa (pyynti)hinnoissa on isoja eroja, kalliimmat pyyntihinnat eivät realisoidu kaupoiksi ja käyväksi arvoksi. Autoverottoman hinnan ja veron osuuden erotteluun perustuvaa menetelmää käytetään muun muassa tullin arvonmäärityslautakunnassa ja menetelmää on selvitetty valitukseen liitetyssä arvonmääritystä koskevassa asiantuntijalausunnossa. Tämä menetelmä samoin kuin valituskirjassa ja asiantuntijalausunnossa niin ikään selostettu takaisinlaskentamenetelmä vastaavat pitkälti toisiaan. Valituskirjassa esitetyssä esimerkkilaskelmassa on takaisinlaskentamenetelmää soveltaen päädytty siihen, että A:n auton verotusarvo on 17 200 euroa.

Arvonlisävero

Autoverosta suoritettavan arvonlisäveron osalta on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-101/00 antaman tuomion ja korkeimman hallinto-oikeuden samassa asiassa antaman päätöksen mukaan ratkaisevaa, kuinka paljon tuota veroa on jäljellä Suomeen tuotavien autojen kanssa samanlaisten Suomessa jo rekisteröityjen autojen arvossa. Korkein hallinto-oikeus ei kuitenkaan päätöksessään ottanut lainkaan kantaa väitteeseen, että kysymyksessä olevan veron kantaminen on syrjivää sen vuoksi, että vero on kokonaan hävinnyt samanlaisten Suomessa uutena rekisteröityjen autojen arvosta veron vähennysoikeuden vuoksi.

Valituskirjassa ja sitä täydentävissä kirjelmissä esitetyillä perusteilla, joissa on muun ohella vedottu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-387/01 (Weigel) antamaan tuomioon, on katsottu, että autoverosta suoritettavaksi arvonlisäveroksi kutsuttua veroa ei voida kantaa lainkaan käytettyinä maahan tuoduista autoista.

2.2. Tulliasiamiehen vastine

Tulliasiamies on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt, että A:n valitus samoin kuin hänen oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa hylätään.

Veroprosentti

Tullihallitus on 16.2.2006 julkaissut A:n ajoneuvolle 26 prosentin suuruisen mallisarjakohtaisen autoveroprosentin. Verotusta on tämän vuoksi oikaistu veroprosentin osalta ja A:lle on palautettu autoveroa ja siitä suoritettavaa arvonlisäveroa yhteensä 1 290,62 euroa.

A:n vaihtoehtoisena laskentatapana esittämä kateoletusmenetelmä on ylimalkaisiin oletuksiin perustuva teoreettinen laskentamalli. Tällainen teoreettinen laskentamalli ei perustu laajaan selvitykseen ja otantaan verotettavan ajoneuvon kannalta samanlaisten ajoneuvojen myyntihinnoista, eikä osoita veroviranomaisen soveltamaa veroprosentin laskentamenetelmää virheelliseksi.

Käytetyn ajoneuvon vero-osuuden vahvistamisessa on olennaista, että veron suhteellinen osuus määräytyy samanlaisten uusien ajoneuvojen alkuperäisen verotuksen lopputuloksen mukaisesti ilman, että siihen vaikuttaisivat mitkään mahdolliset ajallisesti myöhäisemmät autoverokannan muutokset. Näin ollen autoveron suhteellinen osuus määräytyy kussakin yksittäistapauksessa verotettavaa ajoneuvoa vastaavan samanlaisen uuden ajoneuvon alkuperäisen verotuksen mukaisesti, jolloin mahdolliset ajallisesti myöhäisemmät autoverokannan muutokset eivät millään tavalla vaikuta laskelmaan autoveron suhteellisesta osuudesta. Ajoneuvon hintarakenne on muodostunut jo ennen mahdollista veroperusteen muutosta autoveron ollessa myyjälle ainoastaan läpikulkuerä, joka ei kuulu yrityksen varsinaisen liiketoiminnan piiriin. Näistä syistä A:n valituksessa esitetyn verokaton soveltaminen veroprosentin määräämisessä ei voi tulla kysymykseen.

Verotusarvo

A:n ajoneuvon arvon määrityksessä on käytetty Grey-Hen Oy:n tietokantaa, jonka hintatietoihin perustuvia hinta-arvioita käyttävät tietolähteinä omassa päätöksenteossaan lähes kaikki sellaiset toimijat, jotka tällaista tietoa tarvitsevat. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi Tilastokeskus, autoliikkeet, Ajoneuvohallintokeskus, rahoitus- ja vakuutuslaitokset sekä autoalan lehdet. Tietokannan sisältämiä hintatietoja kohtaan tunnetaan yleisesti suurta luottamusta.

A:n esittämät vaihtoehtoiset laskentatavat eivät tuota yksiselitteisen oikeita arvoja. Pelkkä vaihtoehtoisen laskentamallin esittäminen ajoneuvon arvon määrittämiseksi ei vielä sellaisenaan riitä osoittamaan veroviranomaisen käyttämää laskentamallia virheelliseksi.

Tullin arviointilautakunta on vuosittain käsitellyt 10-20 yksittäistapausta, kun taas esimerkiksi vuonna 2005 tullilaitos on toimittanut yli 40 000 käytetyn ajoneuvon autoverotuksen. Takaisinlaskentamenetelmä ei ole arviointilautakunnassakaan pääsääntöinen arvonmääritysmenetelmä, vaan lautakunnassa käytetään sen lisäksi muita, kulloiseenkin verotustilanteeseen parhaiten soveltuvia menetelmiä.

Verotusarvon vahvistamisessa käytetään aina Suomen markkinoiden hintahavaintoja, jos tällaisia tietoja on saatavilla. Suomalaiset hintahavainnot antavat Suomen hintatasoa parhaiten kuvaavan yleisen vähittäismyyntiarvon. Euroopan yhteisön oikeus edellyttää nimenomaisesti Suomen hintatason selvittämistä ajoneuvojen syrjimättömän verokohtelun varmistamiseksi.

Ostohinnan käyttäminen verotuksen toimittamisen perusteena ei vastaa autoverolain edellyttämiä vaatimuksia. Kunkin ajoneuvon oman ostohinnan soveltaminen verotusarvon laskentaperusteena merkitsisi sellaista lopputulosta, että toisiinsa verrattuna samanlaisista ajoneuvoista ryhdyttäisiin sattumanvaraisesti kantamaan hyvin erisuuruisia veroja siitä riippuen, mistä kukin yksittäinen ajoneuvoyksilö on hankittu.

Edellä esitettyjen syiden vuoksi A:n valitusta ei auton verotusarvon osalta tule hyväksyä.

Arvonlisävero

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa C-387/01 (Weigel), johon A on valituksessaan vedonnut, esitetyt ratkaisuperusteet eivät sovellu Suomen autoverojärjestelmän väitetyn syrjivyystarkastelun arviointiin, koska Itävallan ja Suomen verojärjestelmät eroavat toisistaan olennaisesti. Itävallan verojärjestelmässä perusveroa korotetaan 20 prosentilla, jos normikulutusvero ei sisälly arvonlisäveron perusteeseen. Tuomion kohdista 86 ja 87 ilmenee, että Itävallan verojärjestelmässä korotettua lisäveroa ei kanneta niissä tapauksissa, joissa ajoneuvon tuojana on arvonlisäverovelvollinen toimija. Tällaista laskentaperustetta ei näin ollen pääsääntöisesti sovelleta kansallisiin kaupallisiin toimiin liittyvään perusveroon.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt arvonlisäveron ja autoverolain 5 §:ssä tarkoitetun arvonlisäveron kokonaistarkastelun relevantiksi kriteeriksi syrjivyysarvioinnin kannalta tuomiossaan C-101/00. Vastaavasti vähennysoikeuden merkitys syrjivyystarkastelussa on tullut tuomiossa ratkaistuksi. Autoverosta suoritettavan arvonlisäveron kantaminen on sallittua, eikä sen kantaminen ole vaikutuksiltaan syrjivää. Vastaava arvonlisävero on sisältynyt samanlaisten ajoneuvojen yleisiin vähittäismyyntiarvoihin, kun ajoneuvot ovat olleet uusia. Kun uusi auto on myyty, arvonlisäverolain mukainen vero on korvannut autoverolain perusteella määrätyn arvonlisäveron.

2.3. A:n vastaselitys

A on antanut vastaselityksen.

2.4. Tullihallituksen ja valtiovarainministeriön lausunnot

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt valtiovarainministeriötä antamaan asiassa lausunnon, varattuaan ensin Tullihallitukselle tilaisuuden lausua asiassa.

Tullihallituksen lausunto

Mallikohtainen veroprosentti

Määrittäessään ajoneuvojen mallikohtaisia veroprosentteja tulli on selvittänyt ensin tietystä uudesta ajoneuvomallista määrättynä kuukautena kannetut verot. Kannetuista veroista on valittu alin veron määrä, minkä jälkeen on selvitetty samanlaisen uuden ajoneuvon arvo kyseisenä kuukautena. Tässä selvitystyössä on käytetty uusia ajoneuvoja koskevia vanhoja ohjevähittäishinnastoja.

Tulli on valinnut uuden ajoneuvon arvoksi samanlaisen ajoneuvon niin sanotun perusmallin yleisen ohjevähittäishinnan. Tullin näkemyksen mukaan on perusteltua lähteä siitä, että alimpaan cif-hintaan pohjautuva kuukauden pienin vero koskee nimenomaan ajoneuvon perusmallia. Se, että tulli käyttää tässä yhteydessä pyyntihinnaksi katsottavaa ohjevähittäishintaa eikä yleistä vähittäismyyntiarvoa (eli myyntihintaa), on omiaan turvaamaan verotuksen syrjimättömyyden, koska tällä tavoin veron osuutta kuvaava prosenttiluku muodostuu pienemmäksi kuin käytettäessä yleistä myyntihintaa.

Mallikohtaisten prosenttien selvittämisessä tarvittavaa verotusaineistoa on käytettävissä kattavasti vuosilta 1995-2002. Kahden yksittäisen automerkin osalta Tullihallitus on saanut käyttöönsä 1980-luvun loppupuolelle ulottuvaa aineistoa. Tätä vanhempaa aineistoa ei ole lainkaan käytössä. Ennen vuotta 1995 käyttöön otettujen ajoneuvojen osalta mallikohtaiset veroprosentit joudutaan muodostamaan siten, että vuosien 1995-2002 aineiston sekä sanotun vähäisen vanhemman aineiston perusteella tehdään päätelmiä siitä, millaisia mallikohtaiset prosentit ovat aikanaan olleet.

Autoverolain muutoksen (266/2003) voimaantulon jälkeen tulli vahvisti mallikohtaiset veroprosentit ajoneuvomallin tarkkuudella. Prosenttien määritystavan hankaluutena oli kuitenkin se, että käytettävissä olevasta vanhasta verotusaineistosta pystyttiin tunnistamaan eri ajoneuvomalleja vaihtelevalla tarkkuudella. Osa ajoneuvoista pystyttiin tunnistamaan varustetason tarkkuuteen asti (esimerkiksi Audi A3 1.9 TDI Ambition), kun taas osa voitiin tunnistaa karkeasti mallin tarkkuudella (esimerkiksi Mercedes-Benz 4d C 180). Tämän seurauksena mallikohtaisten prosenttien taulukkoon on sisältynyt aukkokohtia, jolloin on jouduttu soveltamaan autoverolaissa säädettyjä keskimääräisiä prosentteja. Lisäksi haasteita on aiheuttanut ulkomailla käytettävien ja Suomessa käytössä olevien mallimerkintöjen yhteensovittaminen.

Edellä mainittujen syiden johdosta tulli kehitti mallikohtaisten veroprosenttien määritystapaa siten, että marraskuusta 2005 alkaen julkaistavat mallikohtaiset veroprosentit vahvistetaan ottamalla huomioon kaikki saman mallisarjan ajoneuvot (esimerkiksi Mercedes-Benz C-mallisarja), jotka on verotettu saman kalenterikuukauden aikana.

Mallikohtaisten veroprosenttien vahvistaminen mallisarjakohtaisesti tuo monia etuja verrattuna aikaisemmin käytössä olleeseen ajoneuvomallikohtaiseen määritysmenetelmään. Kun veroprosentti määritetään mallisarjakohtaisesti, julkaistava prosentti kattaa kaikki kyseisen mallisarjan ajoneuvomallit. Tällöin prosenttitaulukoihin ei jää aukkokohtia, joissa jouduttaisiin soveltamaan yleistä veroprosenttia, vaikka muille saman mallisarjan ajoneuvoille olisi määritetty (mahdollisesti alempi) mallikohtainen veroprosentti.

Tulli on julkaissut 16.2.2006 mallikohtaisen veroprosentin "muu C-sarja, valm.nro alkaa WDB202" vuonna 1998 käyttöön otetuille ajoneuvoille. Tammikuun 1998 veroprosentiksi on vahvistettu 26.

Kateolettamamenetelmä

A:n esittämässä kateolettamamenetelmässä mallikohtainen veroprosentti lasketaan olettamalla autojen maahantuonti- ja jälleenmyyntiliiketoiminnan kate tietyn suuruiseksi.

Tulli laskee veron osuuden käyttämällä hyväksi verotustietoja ja tietoa ajoneuvon ohjevähittäishinnoista, kun taas A:n mallissa veron osuus muodostetaan oletetun katteen perusteella. Vaikka tullin menetelmäänkin sisältyy tiettyjä likimääräisyyksiä, vahvistetut mallikohtaiset veroprosentit perustuvat todellisiin verotus- ja hinnastotietoihin toisin kuin A:n keinotekoinen olettamamenetelmä.

Verokatto

Tullihallituksen käsityksen mukaan autoverolaissa säädetään yksiselitteisesti siitä, miten autoveron syrjimätön määrä on laskettava. Syrjivyystarkastelussa on verrattava samanikäisiä ajoneuvoja keskenään.

Ajoneuvon arvoon sisältyvän veron osuus pysyy ajoneuvon ikääntyessä samana kuin uuden ajoneuvon arvoon sisältyneen veron suhteellinen osuus. Tämä seikka on todettu myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisen tuomioistuimen Siilin-asiassa antamissa tuomioissa. Merkitystä ei ole annettu sille, minkä suuruinen vero kannetaan uusista ajoneuvoista verotushetkellä. Mainitun verokaton soveltaminen kaventaisi myös jäsenvaltioiden verosuvereniteettia, minkä lisäksi se olisi autoverolain säännösten vastaista.

Tulli käyttää mallikohtaisten veroprosenttien määrittämisessä ajoneuvomallin alinta veron määrää ja halvimman kyseisen ajoneuvomallin ohjevähittäishintaa samalta ajanjaksolta. Ennen lainmuutosta (266/2003) ei ole kerätty tietoja verotettavana olleiden ajoneuvojen varusteista, koska varusteiden yksilöinnillä ei ole ollut vaikutusta ajoneuvojen verotukseen. Puuttuvien varustetietojen mahdollinen vaikutus on pyritty poistamaan siten, että verotuksessa on käytetty pienintä veron määrää lähtien siitä, että pienimpään veron määrään ei ole sisältynyt lisävarusteita. Lisäksi on valittu halvin kyseisen mallin hinnastohinta, johon ei sisälly lisävarusteita.

Lisävarustelun selvittäminen A:n esittämällä tavalla ei ole mahdollista, koska tietoja ei ole kerätty ajoneuvojen verotuksen yhteydessä. Tiedon puuttuminen on kuitenkin otettu huomioon edellä kuvatulla tavalla mallikohtaisten veroprosenttien määrittämisessä. Jos mallikohtaiset veroprosentit laskettaisiin A:n esittämällä tavalla käyttämällä pienintä veron määrää ja automallin kalleinta hintaa, olisi saatu lopputulos selvästi virheellinen, koska pienin veron määrä ei ole tosiasiassa voinut kohdistua kalleimpaan malliin.

Veron osuuden syrjivyys valituksessa kyseessä olevassa tapauksessa

Valituksessa kyseessä olevan ajoneuvon kanssa samanlaisia ajoneuvoja ei ole verotettu yleisin veroperustein ajoneuvon käyttöönottovuonna. Jos ajoneuvomallia ei ole tuotu maahan uutena tai sitä ei ole verotettu yleisin veroperustein, vertailukohtaa tai syrjimättömyyttä ei pystytä osoittamaan lainkaan.

A:n ajoneuvoon sovellettava mallikohtainen veroprosentti on vahvistettu ottamalla huomioon kaikki saman mallisarjan ajoneuvot. Koska mallisarjakohtaiset veroprosentit kattavat kaikki kyseisen mallisarjan ajoneuvot, tulevat niiden piiriin myös sellaiset ajoneuvot, joita ei ole tuotu Suomeen lainkaan uutena. Yhdenvertaisuuden vuoksi näitä ajoneuvoja ei ole kuitenkaan eroteltu muista ajoneuvoista siten, että vain niihin sovellettaisiin lain mukaista yleisprosenttia samalla kun muille ajoneuvoille sovellettaisiin tullin vahvistamia malli- tai mallisarjakohtaisia veroprosentteja.

Yhteenveto veroprosentista

Autoverolaissa on säädetty siitä, miten syrjimätön veron määrä lasketaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa lausuttu on otettu huomioon autoverolakia muutettaessa ja A:n ajoneuvon verotuksessa sovellettu veroprosentti on lainmukainen.

A:n esittämät vaatimukset kateolettamamenetelmän ja verokaton soveltamisesta ovat autoverolakiin perustumattomia. Kateolettamamenetelmä perustuu oletettuun katteen määrään, kun tullin soveltamassa menetelmässä mallikohtaisten veroprosenttien määrittämisessä käytetään todellisia hinnasto- ja verotustietoja. Myöskään verokaton soveltaminen ei ole lainmukaista.

Tulli on varmistanut mallikohtaisten veroprosenttien syrjimättömyyden käyttämällä alinta veron määrää ja halvimman ajoneuvomallin hintaa. Lisäksi mallikohtaisen prosentin määrittäminen pyyntihinnan eikä myyntihinnan avulla johtaa verovelvollisen kannalta edullisempaan lopputulokseen. Kuten edellä on todettu, valituksessa kyseessä olevassa tapauksessa syrjivyys ei ole edes mahdollinen, koska samanlaisia ajoneuvoja ei ole verotettu uutena yleisin veroperustein.

Verotusarvon määrittäminen

A on vaatinut verotusarvon määrittämistä siten, että verotuksen syrjimättömyys voidaan varmistaa jokaisessa yksittäisessä tapauksessa ja että verotusarvon laskennassa tulisi soveltaa hänen esittämiään laskentamalleja.

Grey-Hen Oy:n arvonmääritysmenetelmä ja sen luotettavuus

Tullihallituksen mielestä verotuksen arvonmäärityksessä on käytettävä parasta saatavilla olevaa tietoa. Grey-Hen Oy:n tuottama tieto on laadultaan ja kattavuudeltaan parasta saatavilla olevaa Suomen ajoneuvomarkkinoita koskevaa tietoa. Se mahdollistaa verotuksen tarkoituksenmukaisen toimittamisen. Muun verotuksen arvonmäärityksestä poiketen ajoneuvojen arvoista ei ole saatavilla esimerkiksi Tilastokeskuksen tai Maanmittauslaitoksen tuottamaa lakisääteiseen ilmoitusvelvollisuuteen perustuvaa tietoa, jota käytetään muun muassa perintö- ja lahjaverotuksessa.

Grey-Hen Oy käyttää tietojen käsittelyyn tilastollista menetelmää. AHTI-sovelluksesta saatavat arvot edustavat pääkaupunkiseudun hintatasoa, minkä lisäksi arvot on annettu lisävarusteettomille ajoneuvoille. Tästä johtuen AHTI:n antamat arvot ovat noin 5 prosenttia alempia kuin koko maan keskimääräiset ajoneuvojen hinnat.

Ajoneuvojen arvoja määritettäessä hinta-aineistoa ja saatuja arvoja kontrolloidaan useassa eri vaiheessa sen varmistamiseksi, että saatavat arvot vastaavat todellisuutta. Jo hinta-aineistossa on yleensä pieni määrä virheellisiä rivejä, joissa ikä, kilometrimäärä, auton tyyppi tai hinta ovat virheellisiä. Grey-Hen Oy poistaa näitä virheellisyyksiä ennen tietojen analysointia, jotta vältyttäisiin vääristymiltä.

Lisäksi valikointia tapahtuu myös siinä, mitä tietoja toimitetaan AHTI-sovelluksen välityksellä tullille. AHTI-sovelluksessa olevat tiedot on jaettu kolmeen eri ryhmään sen perusteella, miten hyvin arvon katsotaan vastaavan ajoneuvomarkkinoita, eli miten luotettavina tietoja voidaan pitää. Luotettavuuteen vaikuttaa muun muassa arvon taustalla olevien hintahavaintojen määrä. AHTI-sovellus antaa verovalmistelijan