Peloissani seuraan tilannetta, joka alkoi jo loppukesästä.
Ristiriitainen elämäntilanteeni ja suuret mullistukset elämässäni ovat ajamassa minua siihen tilanteeseen, jossa voimavarani vain vähenevät.
Hädin tuskin jaksan pitää kiinni arjen rutiineista, mutta fyysisten sairauksieni hoitaminen luisuu hallinnastani yhä kauemmaksi.
20 vuotta samassa tilanteessa minulla oli perhettä ja ystäviä tukemassa kuten myös ammattinsa osaava terapeutti.
Tällä kertaa olen kaaoksen keskellä yksin.
Pelkkä lääkehoito ei riitä eikä taloudellinen tilanteeni mahdollista yksityistä terapiaa.
Kulissien ylläpito ei enää onnistukaan ja muisto
edllisestä huoletuttaa.
Toipuminen silloinkin, kun hoito oli laadukasta ja rinnalla oli rakkaita, kärsivällsiä ihmisä edesauttamassa voiton puolelle oli pitkä prosessi.
Hoidolle kertyi hintaakin, mutta se kannatti.
Viime kertainen käyntini lääkärillä ei ollut sitä mitä toivoin eikä lääkäri näyttänyt huomanneen tilanteeni vakavuutta ja kyseessä oli kokenut lääkäri.
Miksikö en kertonut?
Sen takia, että aika ei yksinkertaisesti riittänyt.
Ristiriitainen elämäntilanteeni ja suuret mullistukset elämässäni ovat ajamassa minua siihen tilanteeseen, jossa voimavarani vain vähenevät.
Hädin tuskin jaksan pitää kiinni arjen rutiineista, mutta fyysisten sairauksieni hoitaminen luisuu hallinnastani yhä kauemmaksi.
20 vuotta samassa tilanteessa minulla oli perhettä ja ystäviä tukemassa kuten myös ammattinsa osaava terapeutti.
Tällä kertaa olen kaaoksen keskellä yksin.
Pelkkä lääkehoito ei riitä eikä taloudellinen tilanteeni mahdollista yksityistä terapiaa.
Kulissien ylläpito ei enää onnistukaan ja muisto
edllisestä huoletuttaa.
Toipuminen silloinkin, kun hoito oli laadukasta ja rinnalla oli rakkaita, kärsivällsiä ihmisä edesauttamassa voiton puolelle oli pitkä prosessi.
Hoidolle kertyi hintaakin, mutta se kannatti.
Viime kertainen käyntini lääkärillä ei ollut sitä mitä toivoin eikä lääkäri näyttänyt huomanneen tilanteeni vakavuutta ja kyseessä oli kokenut lääkäri.
Miksikö en kertonut?
Sen takia, että aika ei yksinkertaisesti riittänyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuore kokemus muistissa vielä viime talvisesta omasta tilanteestani: Kesän jälkeen oli tunne, että loma ei riittänyt, tai niin kuin ei olisi lomalla ollutkaan, yritin kertoa työpaikkalääkärille, mutta keskityimme vatsahaavaoireisiin ja muu jäi. Syksyn aikana voimat tuntuivat hiipuvan. Lääkäri antoi lisää vatsahaavalääkettä ja univaikeuksiin nukahtamislääkettä.
Purin hammasta ja paahdoin projektia eteenpäin, joulu korjasi tilannetta vähän, mutta helmikuussa ne voimat sitten alkoivat oikeasti lopppua. Maaliskuun alusssa tuli sairaslomaa ensin viikko, eihän se mihinkään riittänyt. Sitten tuli lomaa koko loppukevät, kesä, ja alkusyksykin. Lokakuussa pääsin takaisin töihin.
Jos jotain opin tästä, niin sen että kannattaa reagoida ajoissa uupumusoireisiin. Asia ei korjaannu itsestään vaan pahenee! Varaa aika vain tätä varten ja kerro suoraan, että voimasi ovat hiipumassa ja että olet yksin.