Eli te jotka olette hakeneet apua masennukseen/synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mitä apua olette saaneet ja mistä
?eli keskusteluapua ym..kenen kaa puhuitte?Lääkehoitoa?mitä lääkettä?Onko tullut sivuvaikutuksia ja miten imetyksen kanssa pystyykö käyttämään?Ja tietenkin se tärkein eli onko ollut apua näistä ylipäätänsä?
?eli keskusteluapua ym..kenen kaa puhuitte?Lääkehoitoa?mitä lääkettä?Onko tullut sivuvaikutuksia ja miten imetyksen kanssa pystyykö käyttämään?Ja tietenkin se tärkein eli onko ollut apua näistä ylipäätänsä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen sairastanut masennusta 14 vuotiaasta, mutta nyt vasta ymmärrän sen ja olen siihen apua hakenut.
Ensimmäiset kaksi vuotta ravasin kunnallisilla psykologeilla ja psykiatreilla, vastaanotto oli tämä " no, mikäs sua sitten vaivaa?" "vai niin" "miltä se sinusta tuntuu" x10 loppu tulos oli, etä kerroin näille "olevinaan kiinnostuneille" tädeille ja sedille sen mitä he halusivat kuulla, eli siitä ei ollut vastaavaa hyötyä. Kokeilin hypnoositerapiaa, ja siellä tajusin lapsuuteni vaikutuksen nykyiseen olotilaani. 5 kertaa kävin siellä. Sitten lakkasin hakemasta apua, esitin, että kaikki on just hyvin, mikään ei vaivaa, jaksan tehdä kotityöt yms yms. Kunnes kaikki loppu peleistä romahti niskaan! En jaksanut enää sängystä nousta, itkin koko ajan ja jatkuvasti. "Syrjin" miestäni, en antanut hänen tulla lähelle, mutten antanut hänen mennä poiskaan, minusta tuli hirviö, terrorisoiva, manipuloiva "sekopää", kaikki piti tehdä niinkuin minä sanoin, muuten räjähti. Tilanne oli todella sietämätön. Sitten kävin lääkärissä, epäilin ensin itselläni kilpirauhasen liikatoimintaa (netistä kun etsii oireisiinsa syitä, sitä keksii kaiken näköistä, epäilin jo kasvainta päässäni). Menin siis lääkäriin ja kokeet otettiin, niistä ei kuitenkaan mitään löytynyt vaan lääkäri sanoi, että minulla on erittäin vaikea masennus, cipramil 20 mg resepti kouraan. Löysin ehkä maailman parhaan terapeutin, seksuaali- ja parisuhde terapeutin jonka luona käyn nyt kerran kuussa sähköposti tekstiviestit. Siellä on helpottanut kun saa purkaa vihansa turvallisesti ja saa itkee ja olla oma itsensä. Niinkuin terapeuttini sanoi, voit itkeä ja huutaa ja vihata minua, kunhan et päälle käy.
Lääkkeitä söin vajaan 2 kuukautta. Mutta ne turrutti, mikään ei tuntunut miltään, edes itkemään ei kyennyt, kaikki oli ihan sumuista joten lopetin sen!
Neuvoni on, jos mahdollista, etsi niin hyvä terapeutti ettet tarvitse lääkkeitä, niihin voi jäädä koukkuun ja loppu pelistä ne hidastavat parantumista. Ei tietenkään kaikilla, mutta näin minulla. On sellaisiakin masis lääkkeitä joita voi käyttää imetettäessä, mutta minä en suosittele lääkkeitä kenellekkään, itsensä sisällä on se vahvuus (piilossa) joilla masennus voitetaan!