Sairastuin paniikkihäiriöön nelisen kuukautta sitten. Elämäni tuntuu olevan pelkkää alamäkeä tällä hetkellä. Olen saanut lääkkeeksi zoloftia ja kohtauslääkkeenä on xanor. Zoloft on aloitettu vasta, alkuun sain cipralexia, mutta se ei sopinu mulle.
Onko kenelläkään toisella paniikkihäiriö tavallaan koko aika päällä? Siis tarkoitan sitä, että itselläni lähes koko aika jotain oiretta: huimausta, kuristavaa- ja oksettavaa oloa, nielemisvaikeus, epätodellinen olo, olen valtavan jännittynyt ja hermostunut koko aika..
Jaksan käydä töissä, vaikka välillä on kun hakkaisi päätä seinään. Sairaslomalla en voi olla, koska en ole varsinaisessa työsuhteessa, joten en saa sairaspäiviltä muuta, kuin pienimmän sairaspäivärahan. Ja ehkä toisaalta parempikin, että olen töissä, koska olen kovin yksinäinen ja yksin ollessa paniikki on päällä koko aika ja kuullostelee itseään 24/7 ja sitten varmasti tulee kohtaus entistä pahempana.
Onko kellään neuvoa, millä pääsen yli pahimmasta ajasta, kunnes lääkkeet toivottavasti alkaavat auttaa ja helpottaa enemmän oloa? Ja onko normaalia, että paniikkihäiriö on tavallaan koko aika päällä? Olisi mukava saada jotain vinkkiä, alkaa nuo karmean kokoiset puhelinlaskut pelottaa.
Onko kenelläkään toisella paniikkihäiriö tavallaan koko aika päällä? Siis tarkoitan sitä, että itselläni lähes koko aika jotain oiretta: huimausta, kuristavaa- ja oksettavaa oloa, nielemisvaikeus, epätodellinen olo, olen valtavan jännittynyt ja hermostunut koko aika..
Jaksan käydä töissä, vaikka välillä on kun hakkaisi päätä seinään. Sairaslomalla en voi olla, koska en ole varsinaisessa työsuhteessa, joten en saa sairaspäiviltä muuta, kuin pienimmän sairaspäivärahan. Ja ehkä toisaalta parempikin, että olen töissä, koska olen kovin yksinäinen ja yksin ollessa paniikki on päällä koko aika ja kuullostelee itseään 24/7 ja sitten varmasti tulee kohtaus entistä pahempana.
Onko kellään neuvoa, millä pääsen yli pahimmasta ajasta, kunnes lääkkeet toivottavasti alkaavat auttaa ja helpottaa enemmän oloa? Ja onko normaalia, että paniikkihäiriö on tavallaan koko aika päällä? Olisi mukava saada jotain vinkkiä, alkaa nuo karmean kokoiset puhelinlaskut pelottaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
itselläni alkoi samalla tavalla, paniikki päällä 24/7 ja aivan samanlaiset oireet kuin sinulla, mutta pääsin eroon ilman lääkkeitä. luepa tuosta paniikkihäiriön etusivulta samalla nimimerkillä ja otsikolla varustettu kirjoitukseni. voimia ja jaksamista :)
Mulla paniikkihäiriö ollut niin monta vuotta kun muistan ja viis vuotta sitten mulle määrättiin just tota xanoria ja myöhemmin zoloftia jota menee 100mg päivässä. Nyt vierotuksessa xanorista ja voin sanoa että olotila on järkyttävän ahdistava! Siis haluan vaan varottaa sua xanorista koska se on yks vaikeimmin vierotettavista lääkkeistä joita on. Ja sehän on nykyään lääkärien "mustalla listalla" ettei sitä kovin helpolla määrätä. Jos oisin aikoinaan tiennyt että mut vierotetaan siitä niin en ois koskaan suuhuni laittanut! Nyt tässä helvetillisessä olotilassa tarvii sit olla ja lääkäri kuvittelee mun pärjäävän mielialalääkkeellä siis zoloftilla. Ei tuu mitään!
neuvoa, mutta samanlaiset kokemukset on itselläni. TK-lääkäri oli niin viisas, et pakotti, melkein, (itse tilas ajan, kun laitoin ens hanttiin) terapiaan, keskustelut ja lääkkeet auttoi, Xanor ja Fontex oli lääkkeinä. Olin töistä pois kolme kuukautta ja sit tunsin olevani kunnossa.
Kamala tauti tämä, mutta ei ole vaarallinen, vaikka siltä kyllä tuntuu. Toivut kyllä tästä.
3/4 osaa viskipullo kaadetaan kurkkuun jonka
jälkeen mennään tavarataloon katselemaan
naisten alusasuja kuunnellen the doors
yhtyeen musiikkia.
Jos lääkärisi yrittää myrkyttää sinut, kysy
ohjeet suomi 24 palstalta.
juttelemassa psykologin kanssa asioista kerran viikossa. Itse pyysin päästä juttelemaan hänen kanssa, koska kuten kerroin, mulla ei samassa kaupungissa ole ketään ystävää, jonka kanssa asiasta voisin jutella ja helpompi aina on keskustella naamatusten, kun puhelimessa. Ja vieras ihminen ehkä kuitenkin ajattelee tiettyjä asioita erilaisesti.
Joskus tuntuu ihan mahdottomalta ajatella edes huomista, mitä se tuo tullessaan.
Kiitos tuestasi :)
Niin, hieno homma, että olet jaksanut käydä töissä. Mulla työpaikka ulkoistettiin, muutin tähän pikkukaupunkiin työttömäksi, enkä tunne ketään..
Munkin oli tosi vaikea nousta aamuisin töihin, mutta pysyin tolkuissani. Nyt vaan Xanoria (rahat ei riitä Seroxattiin) ja kun ulos joutuu mennä, tupla-annos ...
Seinät alkavat pian kukertaa.. hjääälp!
Mutta kestämisiä..
Vaikeaa se mullakin on töissä käydä, vaikka mieluinen työ onkin. Varsinkin matkat töihin bussilla on hankalia. Olen monesti miettinyt sairasloman pyytämistä, mutta kuten kerroin, se olisi aika hankalaa sitten muuten.
Joskus kun on ollut paha paniikkikohtaus päällä, olen huomannut, miten joku työkavereista kattoo pitkään. Kellekään en ole töissä uskaltautunut asiasta kertomaan. Jollain tavalla sitä pelkää, että tulee leimatuksi tms. En tiedä onko muilla tuollaista tunnetta, mutta itse en muutenkaan ole kovin monelle sairaudestani kertonut.
Kyllähän tuosta kannattaisi kertoa ja kertoa myös ettei se ole pelkästään "hulluutta" vaan siihen on myös ihan lääketieteellinen selitys niinku muihinkin tauteihin. Ku mulla iski kyseinen häiriö ni kerroin aiheesta heti. Nyt kaverit ainakin tietää mun tilanteen ja osaa auttaa ku käy esim. niin että en pysty asiakasta palvelemaan. Tosin siinä on sellainen pieni miinus, että nyt tunnen olevani suureksi vaivaksi työkavereilleni..
mulla oli jonkun aikaa lievää paniikkihäiriöta ja viime yönä tuli niin kauhee olo että luulin kuolevani ja oireet oli ihan samat kun sulla.ja tämän päivän on jatkunu sama olo,mutta kerroin lääkärille puhelimessa oireista niin se sano että mulla on hyperventilaatio??
Minä olen sairastanut paniikkihäiriötä muutamia vuosia ja huonoimpina kausina olo on koko ajan jännittynyt ja tarkkailen itseäni. Hyperventiloin, yökkäilen ym.kammottavaa. Ajatukset täytyy vaan sitkeästi siirtää muualle tai keksiä jotain tekemistä, vaikka kuinka olisi huono olo. Minulla toimivia konsteja ovat kaverille soitto, liikkuminen esim.kävely vaikka vain edestakaisin,toisten ihmisten seura sekä töissäkäynti.Jos olisin kotona olisi varmasti vielä vaikeampaa. Olen nyt viikon joutunut olemaan kotona flunssan takia ja oireet ovat pahempia kun on aikaa miettiä..