Haluaisin aloittaa täällä keskustelun laihduttamisen vaikeudesta. Usein näkyy ivallisesti täällä kirjoitettavan: "On helppoa laihduttaa, senkus kuluttaa enemmän kuin syö!" Yleensä tokaisijana normaalipainoinen, oletettavasti urheilullinenkin ihminen.
Itse synnyin tähän maailmaan kolmisenkymmentä vuotta sitten, 60 kiloa kevyempänä kuin nyt. Jo lapsuudessani aloin lihoa, en hurjaa vauhtia, kuitenkin jo kymmenvuotiaana olin komisen kiloa ylipainoinen- mutta rakastin liikuntaa! Kuudennella luokalla olin jotenkin ehtinyt kolmessa vuodessa kerätä painoa, aina 75 kiloon asti. En kertonut äidille painoani, en kehdannut.
Liikunnanopettajani rupesi jatkuvasti huomauttelemaan, etten saisi pituushypyissä hyviä tuloksia:" koska painoa on liikaa". Ja häpesin itseäni hyvin syvästi. Liikunta lakkasi totaalisesti kiinnostamasta. Ja loppu lihominen tapahtuikin sitten tasaisesti, kenenkään siihen huomiota kiinnittämättä.
Lukion viimeisellä luokalla painoin 107 kiloa, 107 KILOA! 170 sentin pituudellani! Ja päätin, että on aika aloittaa laihdutus.
Te"kuluttakaa enemmän kuin syötte"- ihmiset(anteeksi halventava tyyli, olen tahtoasialla:), oletteko ajatelleet, että todella ylipainoisella ihmisellä on 30-40 kiloa ylimääräistä kannettavanaan? Liikkuminen on aluksi todella vaikeaa, nivelet tosiaan paukkuvat! Sen varmasti jo tiesittekin, että puolen kilon laihtuminen viikossa edellyttää 500 miinuskaloria päivässä? Kuinka usein itse syötte kuukaudesta toiseen aina 500 kaloria päivässä vähemmän kuin kehonne tarvitsisi? Pikkuherkkujakaan ei voi ripeällä kävelylenkillä kuitata, kun keho ei jaksa- ja minä olin laihduttaessani sentään vasta 18-vuotias! Ja valtavasta painosta eroonpääseminen tuntui niin toivottomalta ja turhalta- kolmessa kuukaudessa pääsin alle sadan kilon, ja se oli vielä nopeaa se. Sitten alkoi hurja kuntoilu, vähintään 15 tuntia viikossa. Henkisesti aivan naattina sain syömishäiriöongelmia, ja lopulta, 70 kilosena, eli juuri normaalipainoisena, jouduin sairaalaan ylirasituksen ja aliravitsemuksen vuoksi- koska pitää vain syödä vähemmän kuin kuluttaa, juuri niin helppoahan se on.
Ikänsä normaalipainoinen, tai korkeintaan lievästi ylipainoisena ollut ihminen ei voi ymmärtää niitä fyysisiä vaikeuksia, joita laihduttaja kokee, henkisistä puhumattakaan. Paine olla hyvännäköinen, hyväksytty yhteiskunnan jäsen, terve... Luoja älä anna minun ikinä enää kokea sitä!
Toivon, että kirjoitukseni jälkeen mietitte ehkä hiukan tarkemmin "hyviä" neuvojanne. Jos ihminen on lapsesta asti kantanut ylipainoa, ei se ole helppoa päästä siit eroon ja unohtaa kaikkea oppimaansa! Ei se 15-vuotias niin fiksu ole, että tajuaisi alkaa systemaattisesti ja terveellisesti laihduttaa ollakseen seksikäs, ja kiinteä, himoittava ja arvostuksen ansaitseva aikuinen sitten viiden vuoden päästä. Olkaa armeliaampia?
Ja vielä täky loppuun: 70 kaloria päivässä ylimääräistä, eli karkeasti arvioituna, puolikas peruna, ruisleipäsiivu tai joku vastaava, lihottaa kahdessakymmenessä vuodessa n. 65 kiloa. Eli paljoakaan se ei todella vaadi.
Tämä ei ollut erityisesti osoitettu KAIKILLE normaalivartaloisille, vaan ainoastaan ivaajille, lihaville tai laihoille. Hyvää joulunodotusta kaikille!
Itse synnyin tähän maailmaan kolmisenkymmentä vuotta sitten, 60 kiloa kevyempänä kuin nyt. Jo lapsuudessani aloin lihoa, en hurjaa vauhtia, kuitenkin jo kymmenvuotiaana olin komisen kiloa ylipainoinen- mutta rakastin liikuntaa! Kuudennella luokalla olin jotenkin ehtinyt kolmessa vuodessa kerätä painoa, aina 75 kiloon asti. En kertonut äidille painoani, en kehdannut.
Liikunnanopettajani rupesi jatkuvasti huomauttelemaan, etten saisi pituushypyissä hyviä tuloksia:" koska painoa on liikaa". Ja häpesin itseäni hyvin syvästi. Liikunta lakkasi totaalisesti kiinnostamasta. Ja loppu lihominen tapahtuikin sitten tasaisesti, kenenkään siihen huomiota kiinnittämättä.
Lukion viimeisellä luokalla painoin 107 kiloa, 107 KILOA! 170 sentin pituudellani! Ja päätin, että on aika aloittaa laihdutus.
Te"kuluttakaa enemmän kuin syötte"- ihmiset(anteeksi halventava tyyli, olen tahtoasialla:), oletteko ajatelleet, että todella ylipainoisella ihmisellä on 30-40 kiloa ylimääräistä kannettavanaan? Liikkuminen on aluksi todella vaikeaa, nivelet tosiaan paukkuvat! Sen varmasti jo tiesittekin, että puolen kilon laihtuminen viikossa edellyttää 500 miinuskaloria päivässä? Kuinka usein itse syötte kuukaudesta toiseen aina 500 kaloria päivässä vähemmän kuin kehonne tarvitsisi? Pikkuherkkujakaan ei voi ripeällä kävelylenkillä kuitata, kun keho ei jaksa- ja minä olin laihduttaessani sentään vasta 18-vuotias! Ja valtavasta painosta eroonpääseminen tuntui niin toivottomalta ja turhalta- kolmessa kuukaudessa pääsin alle sadan kilon, ja se oli vielä nopeaa se. Sitten alkoi hurja kuntoilu, vähintään 15 tuntia viikossa. Henkisesti aivan naattina sain syömishäiriöongelmia, ja lopulta, 70 kilosena, eli juuri normaalipainoisena, jouduin sairaalaan ylirasituksen ja aliravitsemuksen vuoksi- koska pitää vain syödä vähemmän kuin kuluttaa, juuri niin helppoahan se on.
Ikänsä normaalipainoinen, tai korkeintaan lievästi ylipainoisena ollut ihminen ei voi ymmärtää niitä fyysisiä vaikeuksia, joita laihduttaja kokee, henkisistä puhumattakaan. Paine olla hyvännäköinen, hyväksytty yhteiskunnan jäsen, terve... Luoja älä anna minun ikinä enää kokea sitä!
Toivon, että kirjoitukseni jälkeen mietitte ehkä hiukan tarkemmin "hyviä" neuvojanne. Jos ihminen on lapsesta asti kantanut ylipainoa, ei se ole helppoa päästä siit eroon ja unohtaa kaikkea oppimaansa! Ei se 15-vuotias niin fiksu ole, että tajuaisi alkaa systemaattisesti ja terveellisesti laihduttaa ollakseen seksikäs, ja kiinteä, himoittava ja arvostuksen ansaitseva aikuinen sitten viiden vuoden päästä. Olkaa armeliaampia?
Ja vielä täky loppuun: 70 kaloria päivässä ylimääräistä, eli karkeasti arvioituna, puolikas peruna, ruisleipäsiivu tai joku vastaava, lihottaa kahdessakymmenessä vuodessa n. 65 kiloa. Eli paljoakaan se ei todella vaadi.
Tämä ei ollut erityisesti osoitettu KAIKILLE normaalivartaloisille, vaan ainoastaan ivaajille, lihaville tai laihoille. Hyvää joulunodotusta kaikille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hieno kirjoitus!!! Hieno saavutus!!!Mitä tuohon enää lisäämään, siinä tuli kaikki ainakin, mitä itse olen useasti ajatellut, mutta en ole osannut panna noin hyvään pakettiin. Kiitos asiallisesta kirjoituksestasi. Siitä teki entistä koskettavamman, kun se oli oma tarinasi.
Hyvää joulua sinullekin!
Tuo kirjoittamasi on niin totta kuin olla voi. Itse painan tälläkin hetkellä yli sata ja painon pudottaminen on niin vaikeaa kuin vaan olla voi. Haluaisin lisäksi vielä mainita laihduttamisen henkisen puolen jota ei voi liikaa korostaa. Ei kukaan pelkästään nälkäänsä syöden saa itseään lihomaan valtavasti ylipainoiseksi, kyllä taustalla on aina jotain muita kuin fyysisiä syitä syömiseen. Itselläni masennuskausi aina pompsauttaa painon takaisin samaan lukemaan kuin laihdutuksen alussa.
On helppoa sanoa että -syöppä kaveri vähemmän ja liiku enemmän, mutta kun ne lähtökohdat on ihmisillä kovin erilaisia. Lenkille lähteminen oli aika paljon helpompaa 58 kiloisena kuin 118 kiloisena. Tai jos normaalipainoista epäilyttää tuo asia niin voi heittää kaverin reppuselkään ja lähteä reippailemaan. Ei se taidakaan olla ihan niin reipasta menoa.
...Liikkuminen on aivan varmasti helpompaa normaalipainoiselle kuin reippaasti lihavalle.
Mutta kannattaa myös muistaa, että kukaan ei hetkessä liho 58 kilosta 118 kiloon, olipa painonnousun syy mikä tahansa. Asian ydin onkin siinä, että ongelmaan tarttuu AJOISSA! Olen itsekin koko ikäni joutunut kamppailemaan pitääkseni painoni kurissa, mutta on aivan varmasti helpompi pudottaa ne pari varkain kertynyttä ylikiloa kuin kymmeniä kiloja! Viime kädessä nämä jutut ovat aina omasta "korvien välistä" kiinni. Pitää uskaltaa katsoa tosiasioita silmiin (ts. peiliin) ja vetää oikeat johtopäätökset. Ja nimenomaan AJOISSA.
luitko ees alottajan tekstiä kokonaan?hänhän nimenomaan sano, että jos lapsena on lihonut kaheksaantoista vuoteen mennessä satakiloseks,elämäntapoi on tosi vaikee muuttaa ku mistään muusta tiedä!ja että viistoista vuotias ei oo mitenkään tarpeeks kypsä alottamaan järkevää laihutusta, joten työnä noi oma korvien väli juttus...jonnekki piiloon.tää äiti63kg alkolaihduttamaan 18 veenä eikä ilm sen jälkeen oo lihonnukkaa...
ja pliiz jättäkää ne vanhempien vastuu jutut pois,niitä nyt kukaan jaksa kuunnella eikä tasan vastaa apn kysymykseen.
Itse painoin 7 kuukautta sitten 105kg ja pituutta vain 160cm ja nyt painan 85kg vielä pudotan 22kg. Itselläni on laihdutus sujunut hyvin ja ilman tuskia. En ole mikään himo liikkuja, mitä nyt arkiliikuntaa jokun verran jumppaa ja kuntopyrällä polkemista. Minusta on vaikenta kilojen pois pitäminen, mutta sen aijon tehdä, kun olen saavuttanut lopullisen painoni. Aijon punnita itseni vähintään kerran viikossa enkä anna painon nousta yhtään. Minäkin olen aina sanonut, että laihdutus lähtee korvien välistä.
Äiti63kg:a kirjoitti mm. "Sen varmasti jo tiesittekin, että puolen kilon laihtuminen viikossa edellyttää 500 miinuskaloria päivässä? Kuinka usein itse syötte kuukaudesta toiseen aina 500 kaloria päivässä vähemmän kuin kehonne tarvitsisi?"
Jos joku sanoo, että ihminen laihtuu, jos syö vähemmän kuin kuluttaa, niin sehän on vain totuus. Ei siinä tarvitse mitään ivaa olla. Kuten viestin lopussa totesitkin, pienistä ylimääräisistä ruokapaloista ne läskit kertyvätkin - samalla tavalla voi painoa vähentää: valitsemalla vähärasvaisemman, vähäkalorisemman vaihtoehdon tarpeeksi monta kertaa. Laihdutuskuurit epäonnistuvat sen vuoksi, että laihdutuskuuri loppuu joskus ja sen jälkeen on taas niin kovin helppo palata takaisin ennen laihdutuskuuria vallinneeseen tilanteeseen ja kerätä läskit takaisin. Pysyvän laihtumisen edellytys on elämäntapojen pysyvä muutos. Eihän se helppoa ole, mutta poppakonsteja ei ole. Tiukat aikataulut kostautuvat helposti, kuten sinullekin kävi. Normaalipainossa pysyminen on elämänpituinen projekti.
...ja hallelujaa tuollekin kommentille..hellantuttis, niin viisasta, niin viisasta että puistattaa!
ottaisit nyt ne lääkkeet, niin rauhoittuisit.
Onko kaikki avohoidossa olevat mielenterveyspotilaat tällä palstalla?
No, hehän usein ovat lääkityksestä johtuen lihavia.
Mitä ihmettä hoitaja täällä tekee. Eikös teillä ole töitä niin että jatkuvasti valitatte työn paljoutta. Painu töihisi siitä täältä norkoilemasta. vai etkö olekkaan oikea hoitaja?
ole huomannut siellä missä sinua hoidetaan, että hoitajat tekevät vuorotyötä? Emme siis koko ajan ole töissä.