Luultavasti saan ryöpyn niskaani ja käskyn poistua toiseen keskusteluun, mutta kirjoitampa nyt mielipiteeni kuitenkin.
Täällä tuli kirjoiteltua jo jokin aika sitten vastineita kirjoituksiin, jotka mollasivat lihavia jne. Omien kirjoituksieni sisältö oli lähes poikkeuksetta lihavuutta puolustava.
Ikuisena sohvaperunana ja Hesen ikiystävänä olin jo tottunut ajatukseen, että meikäläinen se menee hautaan näiden läskien kanssa. Pelkkä ajatus lähes päivittäisestä suklaalevystä luopumisesta tuntui jo sen verran mahdottomalta, etten juurikaan ollut laihduttamiselle ajatusta suonut.
Mutta, ihmeitä tapahtuu..näköjään. Reilu puolisen vuotta sitten aloitin ihan tahtomattani ajatusmallin. Että jospa sitä kuitenkin hääpäivänänsä (joka siis siintää tuntemattomassa tulevaisuudessa) häikäisisi, reilusti kuorrutetulta kermakakulta näyttämisen sijaan. Tämä oli ja on ollut minun motivaattorini numero 1. Kaksi ja puoli kuukautta sitten aloin toteuttamaan tätä unelmaa. Sanoin ukollekin, että naimisiin ei mennä ennen ku eukko mahtuu koon 42 hääpukuun (en kyllä tiiä onko se menossa muutenkaan..heh).
Aloitin Nutriletilla..ihan nälkädietillä oikeastaan. Ajattelin, että laitetaan nyt kova kovaa vastaan ihan kunnolla. Ja mitä tapahtui...ei se hitto ollutkaan niin vaikeaa!!!
Joten, minua tuntematta voin sanoa, että mikään kilomäärä ei ole toivoton. Itselläni niitä oli alussa reilut 50 liikaa ja siihenhän se ajatus on aina kaatunutkin:kauhee urakka. Mutta kun ei ole, ei oikeasti ole.
Jos tämä motivoi jotakuta niin hyvä. Sen voin nyt ihan rehellisesti sanoa, että nyt 17 kg kevyempänä tuntuu jo hiton paljon paremmalta vaikka tää matka on vielä kesken. Ja ne housut on oikeesti isot ja paita jo vähän istuu paremmmin pienemmässäkin koossa.
Tämän vaan halusin kertoa. Elkee vihatko.
Täällä tuli kirjoiteltua jo jokin aika sitten vastineita kirjoituksiin, jotka mollasivat lihavia jne. Omien kirjoituksieni sisältö oli lähes poikkeuksetta lihavuutta puolustava.
Ikuisena sohvaperunana ja Hesen ikiystävänä olin jo tottunut ajatukseen, että meikäläinen se menee hautaan näiden läskien kanssa. Pelkkä ajatus lähes päivittäisestä suklaalevystä luopumisesta tuntui jo sen verran mahdottomalta, etten juurikaan ollut laihduttamiselle ajatusta suonut.
Mutta, ihmeitä tapahtuu..näköjään. Reilu puolisen vuotta sitten aloitin ihan tahtomattani ajatusmallin. Että jospa sitä kuitenkin hääpäivänänsä (joka siis siintää tuntemattomassa tulevaisuudessa) häikäisisi, reilusti kuorrutetulta kermakakulta näyttämisen sijaan. Tämä oli ja on ollut minun motivaattorini numero 1. Kaksi ja puoli kuukautta sitten aloin toteuttamaan tätä unelmaa. Sanoin ukollekin, että naimisiin ei mennä ennen ku eukko mahtuu koon 42 hääpukuun (en kyllä tiiä onko se menossa muutenkaan..heh).
Aloitin Nutriletilla..ihan nälkädietillä oikeastaan. Ajattelin, että laitetaan nyt kova kovaa vastaan ihan kunnolla. Ja mitä tapahtui...ei se hitto ollutkaan niin vaikeaa!!!
Joten, minua tuntematta voin sanoa, että mikään kilomäärä ei ole toivoton. Itselläni niitä oli alussa reilut 50 liikaa ja siihenhän se ajatus on aina kaatunutkin:kauhee urakka. Mutta kun ei ole, ei oikeasti ole.
Jos tämä motivoi jotakuta niin hyvä. Sen voin nyt ihan rehellisesti sanoa, että nyt 17 kg kevyempänä tuntuu jo hiton paljon paremmalta vaikka tää matka on vielä kesken. Ja ne housut on oikeesti isot ja paita jo vähän istuu paremmmin pienemmässäkin koossa.
Tämän vaan halusin kertoa. Elkee vihatko.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ajattelin tossa joulun jälkeen ruveta kans kuurille (vaik naimisis jo olenkin, hehe heh). En tiedä onnistuuko mut yritän! Rakastan kasvisruokia ja käytän muutenkin paljon rasvattomia tuotteita yms. Ainut pahe on makea, mistä koittais päästä reippaasti vähemmälle. Liikkuakin tykkään, mutta kesällä kun syntyi vaavi niin se on automaattisesti jäänyt vähälle. No, nyt kun piltti on jo sen verran isompi ettei tarvi kokoajan olla tissi suussa niin ois kiva lähtee vähä sporttailemaan! :) En kuitenkaan stressaa asialla, liikkumisen pitää olla kivaa eikä kaloreiden lasku saa säädellä koko elämää. Parhaani yritän, jos ei onnistu niin sitten pysytään pulskempana :)
Olen jättänyt makeat ja korvannut ne kuivatuilla viikunoilla (Pirkka perhmeät parhaita), vaikkei varmaan saisi mainostaa. Alussa meni monta viikunaa illassa, nyt riittää yksi kaikista pahimpaan makeannälkään. Ja toisaalta, ei enää teekkään makeaa niin paljon mieli, vaikka olen ollutkin todella paha sokerihiiri. Tsemppiä.
Kiva lukea onnellisesta kuihduttajasta.
Mutta olenkohan ilonpilaaja,kun keron että tuossa vaiheessa ei olekaan vielä vaikeaa.Hyvä niin.vaikeudet alkoivat minulla ,kun lopettelin sen nutriletin ja piti totutella tavalliseen ruokailuun.Siitäpä se paino lähti sitten tasaseen kiitolaukkaan entisiä lukemia kohti.No onneksi ei kaikki ole takaisin tullut,mutta ainaista suupalojen ja rasvojen yms.kyttäämistä on koko elämä.Ja siitä minä en nauti pätkääkään.Vaatis varmaan säätöä korvien väliin mulle?
Toivotan Sinulle kuitenkin oikein iloisia ja hoikentavia loppuvuoden päiviä ja onnea ensi vuodellekin!Ja ota kaikki tuki vastaan mitä ikinä laihtuaksesi ja painonhallintaasi saat ja tarvit!
Ei kukaan ole sanonutkaan että laihduttaminen olisi vaikeaa. Vaikeaa on se niiden laihdutettujen kilojen poissa pitäminen.
En liene ainoa laatuani kun kerron että elämäni aikana olen laihtunut yhteensä viitisensataa kiloa. Muutaman kerran jopa 40 kiloakin pitemmän ajan kuluessa.
Aivan joka kerta ovat kilot tulleet takaisin korkojen kanssa.
Useiden tutkimusten mukaan n. 8 % useita kymmeniä kiloja laihduttaneista ihmisistä on vielä viiden vuoden kuluttua ihannepainossaan. Suurin osa on lihonut kaiken takaisin. Yleensä mitä rankempi kuuri on ollut (vrt. Nutrilet, joka on todella hurja tapa laihduttaa), sitä varmemmin kilot tulevat takaisin.
Saavutuksesi on tottakai mainio, mutta jos kuvittelet että tästä eteenpäin kaikki on yhtä helppoa, tulet pettymään karvaasti. Tosin, voihan olla että kuulut niihin 8 prosenttiin!
Asiaa ovat kaikki vastaajat sinulle kirjoittaneet. Minulle jää sitten pelkästään onnittelut hienosta ja rankasta suorituksesta.
Toivon, että jaksat jatkaa, vaikka vähän "helpommalla" tavalla, koska Nutrilet ei opeta syömään oikein. Ja sehän on meidän jokaisen lihavan opittava. Eli tämä paljon puhuttu elämäntaparemontti.
Jos kiinnostaa, meillä on MSN:ssä ryhmä nimeltä Ihanaisetlihavaiset. Tervetuloa mukaan! Sieltä löydät meitä saman asian kanssa kamppailevia elämäntaparemonttilaisia. Näin löydät sinne MSN Yhteisöt > terveys ja hyvinvointi > tukiryhmät > paino > Ihanaisetlihavaiset. Rekisteröidy ja pääset jäseneksi, vertaistukea löytyy!
vastanneille tuesta sekä realistisista kommenteista. Sen verran lisään, että Nutrilet jäi pois jo kolmen viikon jälkeen, alkoi maistua liian jauhoiselta. Että ihan normaalilla ruualla tässä on menty.
Jotenkin luulen, ettei tule ongelmaa saavutetun painon pitämisessä koska en todellakaan ole luopunut suklaasta tai edes siitä Hesestä(vaikka oonkin lähinnä kauhistunut mitä kaikkee se ns. ruoka pitää sisällään nyt kun olen asiaan perehtynyt). Päinvastoin, olen pitänyt huolen että herkutella saa ja usein. Jos joskus tekee mieli syödä litra jäätelöä iltapalaksi niin syön enkäö ota siitä mitään tunnontuskia itselleni. Loppujen lopuksi kaikki on kiinni tasapainosta. Tämmöinenkin syöppö saa näköjään kehitettyä itselleen jonkinlaisen vaiston siitä, kuinka paljon tavaraa voi mättää sisäänsä. Kalorilaskurit on jääneet pikku hiljaa pois.
Mukavaa joulun odotusta kaikille!=)