Sorry, ettei pysty suomalaisiin vokaaleihin taysin. Mietin tassa kun oon noita viesteja lukenu, etta miettikaa ihmiset mitka on teidan motiivit taalla palstalla lueskeluun ja kirjoitteluun.. Oon huomannu, etta monien viestien kautta immeiset ettii apua siihen, kuinka oksentaa ym.. Bulimia on sairaus!! ei mikaan tavoiteltava asia.. On raivostuttavaa, etta suostutte viela toisianne neuvomaan siina, kuinka paasta syvemmalle bulimian syovereihin! Ymmarran teita kylla, silla itsekin oon bulimiaa sairastanu, nyt tosin oireillu vahemman.. silti mentaalisesti asiat ei oo viela kondiksessa.. ainaisesta itsensa vaheksymisesta ja itseinhosta jaa syvat haavat.. se on ehka viela pahempaa kuin mita basic kropan oireilut..
Mutta nyt kaikille, jotka oikeesti haluaa parantua, hurjasti tsemppia.. siita suosta paasee ylos.. vahitellen. Oppikaa rakastamaan itseanne.. pikkuhiljaa.
Mutta nyt kaikille, jotka oikeesti haluaa parantua, hurjasti tsemppia.. siita suosta paasee ylos.. vahitellen. Oppikaa rakastamaan itseanne.. pikkuhiljaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ajatus, ettei bulimiaa suostu itselleen myöntämään eikä löydy välttämättä edes halua siitä parantua. Järjellä ajateltuna luulisi jokaisen tajuavan ettei ole ihan normaalia syönnin jälkeen juosta vessaan ja tunkea sormia kurkkuun. Itsellä tuo ainakin on kauhea riippakivi. Tuntuu, että koko elämä pyörisi ruoan ympärillä. Luojan kiitos tajusin viimein lähteä hakemaan apua, kun huomasin sairauden menevän aina vaan pahempaan suuntaan ja haittaavan normaalia elämää. Aikaa parantumiseen mitä luultavammin menee, mutta ehkä se tästä. Pikkuhiljaa.