Olen eroamassa 8-vuotiaan aspergerpoikani isästä ja mietin, että miten tästä selvitään, kun lapsi ei tahdo sietää pienintäkään elämänmuutosta: jopa vuodenajanvaihtelut ahdistavat samoin kuin muutokset päiväohjelmassa. Pikkuveljen syntymä neljä vuotta sitten oli hänelle hirveä tragedia, mutta siihen hän alkaa olla tottunut, vaikkakin kohtelee veljeään liian kovakouraisesti usein ja vaatii tarkoituksella enemmän huomiota. Toinen suuri ongelma oli koulun aloittaminen, mutta sielläkin menee onneksi nykyisin hyvin, kun on pienempi luokka. Eikä tätä tietenkään helpota se, että mieheni ei ole koskaan kunnolla ymmärtänyt, mistä aspergerissa on kyse. Poikani kärsii paljon siitä, että hänen isälleen tärkeintä on työ, mutta toisaalta hän saa aina mielenrauhan isänsä tullessa myöhäänkin kotiin. Eikä hän siten myöskään ymmärrä sitä, että meillä on ongelmia keskenämme. En tiedä yhtään, miten tästä pitäisi hänelle kertoa kun ei mies ole todennäköisesti yhteistyöhaluinen eikä poika aavista erosta mitään. Pelkään, että asiat menevät taas entistä enemmän solmuun.
Onko kellään kokemuksia as-lasten suhtautumisesta vanhempien avioeroon?
Onko kellään kokemuksia as-lasten suhtautumisesta vanhempien avioeroon?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä ero sujui hyvin, lapsi sopeutui nopeasti uuteen tilanteeseen eikä ongelmia ole ollut. Olemme myös joutuneet muuttamaan useita kertoja eikä siitäkään ole aiheutunut sen suurempia ongelmia. As-lapsi tarvitsee, kuten varmasti tiedät, säännölliset (joskus lähes kellontarkat) rutiinit ja tiedon mitä tapahtuu ja koska. Pidät niistä kiinni niin pitkälle kuin pystyt ja sillä hyvä. Ei kannata vaatia itseltään liikaa. Asiat järjestyvät kyllä.
Tärkeintä olisi saada isä ymmärtämään että hänen on järjestettävä tapaamiset lapsen kanssa säännöllisesti, eli esim. joka toinen vkonloppu pe-su. Työ ei saa siinä kohtaa mennä lapsen edelle. On parempi että lapsi tapaa isää vaikka harvemmin kuin että he näkevät toisiaan miten sattuu. Sopikaa asia etukäteen ja niin vankasti että se myös pitää. Voit ottaa asian esille siellä missä te sitten tapaamisista sovittekin. Mikäli isä on täysin haluton sopimaan säännöllisistä tapaamisista yrittäkää saada asiantuntija-apua, vaikka lastenvalvojalta (sosiaalitoimi). Voihan isä tulla tapaamaan lasta toistaiseksi vaikka sinun kotiisi, jos asia ei muuten suju.
Lapselle erosta kerrotaan mahdollisimman ajoissa ja lapsen tajuisesti, eli mitä tapahtuu ja milloin. Voit kertoa hänelle olevasi surullinen asian vuoksi. Mutta lupaa että kaikki järjestyy ja että äiti ja isä huolehtivat lapsista.
Sinun ei tarvitse selitellä miksi eroatte, riittää kun kerrot että te olette päättäneet että näin on parempi. Kerro lapselle että hän tapaa isää säännöllisesti (jos tapaa) ja ettei ero ole hänen vikansa. Painota lapselle sitä ettei kukaan katoa hänen elämästään, että isä ja äiti rakastavat häntä aivan yhtä paljon edelleen, että hänen tavaransa ovat hänen ja sinä pidät hänestä aina huolta.
Mikäli joudutte muuttamaan, käykää etukäteen tutustumassa uuteen kotiin, hanki hänelle jotain pientä uutta sinne, ja TEE asiasta "hyvä juttu". Eli voit esim. sanoa että on kiva kun hänellä on sitten kaksi kotia tms. Meillä iloa tuotti se että uudessa asunnossa oli erikseen wc ja kylpyhuone... jota ei vanhassa ollut :-) eli pienetkin jutut voivat helpottaa. tiedän että on raskasta yrittää olla iloinen, mutta se kannattaa. "Mainosta" uutta elämäänne, etsi siitä hyviä juttuja.
Kouluun kannattaa asiasta kertoa, ja pyytää opettajaa ja avustajia seuraamaan jos lapsi oirehtii. Täysin ilman itkua ym. lapsi ei asiasta pääse, mutta sehän on elämää, siitä selviää kyllä, myös as-lapsi. Minun lapseni käy myös erit.koulua/luokkaa ja siitä on ollut monessa asiassa kovasti apua. Ja lapsi viihtyy.
Tiedän että tarvitset jatkossa rutkasti voimia, ero itsessään on jo todella rankka kokemus kuten myös elämä as-lapsen kanssa (ainakin toisinaan). Muistan tunteneeni epätoivoa: miten ikinä selviän? Mutta täällä ollaan ja kaikki on hyvin! Jonakin päivänä voit sinäkin sanoa näin. Jatka kirjoittelua jos kaipaat juttu seuraa.
Hyvää joulun odotusta!
Monesti assius perityyy isältä.
äidiltä... Se ei kuitenkaan ole este lapsen ja vanhemman yhteydenpidolle ja hyvälle vanhempi-lapsi-suhteelle. Aika usein sillä vanhemmalla jolta näitä as-piirteitä löytyy ne ovat kuitenkin vain piirteitä, eli eivät ole niin selkeitä että olisivat haitanneet esimerkiksi perheen perustamista. Aspergerin oireyhtymääkin on monen "tasoista", jos sallitte sanan.
ainakaan ole lukenut mistään, että as periytyisi enimmäkseen isältä. Omalla isälläni on selvia as oireita. Äidillä ei ole, mutta äidin veli on melko varmasti as ja äidin puolelta löyty muitakin as oireisia.
Todennäköisesti as tulee molemmilta vanhemmilta. Jos se tulisi vain toiselta vanhemmalta, as olisi silloin dominoivasti periytyvä ja helposti päästävissä eroon; ajattelee koirankasvattaja.
se Barbaran kirja. Loving Mr Spock (Paperback)
by Barbara Jacobs. Taisi täällä olla se jollakin keskustelijalla myytävänäkin.
Pyydän heti alkuun anteeksi, sillä en halua pelotella millään.
Luulen, että 8 vuotiaalle voi olla aika kova paikka.
Vähän vanhemmalle ehkä halpompaa. Tosin erään assin vanhemmat erosivat, kun hän oli lapsi, eikä ollut kuulemma tuntunut miltään.
Toivon, että teillä kaikki menee parhain päin.
Toi kuulostaa järkeenkäyvältä. Itse aattelisin että as-lapsi on sellanen kyllä ihan selviytyvä, eikä kannata aatella että se olisi kauheasti kummempaa kuin tavallisella lapsella. Totta kai lapsi kuin lapsi kärsii. Pääasia että äiti pysyy mahdollisimman rauhallisena asiasta.
Tuntuu siltä, että isä on se ongelma näissä avioeroasioissa. Ei assi-isä välttämättä ole mikään hirviö, vaikka sellaisen käsityksen näistäkin pohdinnoista helposti saa. Kyllä isäkin kärsii ja hän on usein juuri se uskollinen puoliso. Assi-isän tasapaino järkkyy usein pahasti näissä avioeroasioissa. Isä ei usein edes ymmärrä, että liitto on edennyt eroon. Hän luulee kaiken jatkuvan ennallaan, vaikka vaimo on jo potkaissut hänet lattialle nukkumaan. Kaikki muutokset muutenkin on asseille vaikeita ja tässä tapauksessa pahasta. Itsemurhia seuraa kun isiltä viedään tarkoitus. Ja kuka kärsii on lapsi ja jäljelle jäävä ex.
että nämä höpönassukat on sitä mieltä ettei mies (varsinkaan assisellainen) pysty kasvattamaan lasta.
Täällä mollataan niin kovasti assi-isiä, ettei nähdä heidän vahvoja puoliaan. Muun muassa Barbaran kirjassa kuvaillaan, kuinka uskollisia he ovat. Voi kyllä vahvistaa asian. He ovat todellisia Tiikeri-isiä ja puolustavat pesuettaan, ja huolehtivat lapsista, vaikka äidit eivät enää jaksa.
ja niin vietävän ihana ja suloinen. Mutta totta on että hänen kanssaan pitää suunnitella hyvissä ajoin asioita jotta nyö onnistuu.
Ihana lapsi ja en kerro hänelle asiasta tulen toimeen tosi hyvin asian kun asian tiimoilta.
Heip
Teen työtä erityisen haastavien autisminkirjon lasten ja nuorten parissa ja olen omassa elämässäni joutunut selviämään erittäin vaikeista asioista;Ymmärrän siis hyvin huolesi.
Jos olet umpikujassa avioliitossasi ja kaikki tiet on koetettu,on sinun mielestäsi tehtävä ratkaisu: koska lukkiutunut tilanne uuvuttaa sinua ja perhettä, kun elämä as lapsen kanssa sinällään on jo voimia vievää. Lisäksi varsinkin as lapsilla on tuo 6. tai 7. aisti, joten he kyllä imevät tunnetilat ympäristöstä!Pahinta as henkilöille on, kun asiat "roikkuvat" ilmassa, eikä voi sanoa, mitä tapahtuu!
Hyväksi havittu keino on ollut tehdä kuvakansio; valokuvilla ym. ja kirjoittaen ja piirtäen, missä sinä kuvaat konkreettisesti mitä tulee tapahtumaan.Katselet sitä lapsesi kanssa ja selität hänelle asiat. Käykää kansiota päivittäin läpi ja annat hänen tutkia sitä myös itseskseen, jos hän haluaa.
Kiukkua siitä saattaa seurata, mutta muustos- tilanteita tulee elämässä ja ne on vain opittava ottamaan vastaan...Ja toisaalta se myös koulii lasta oppimaan muutoksiin. Pahinta mitä voi lapselle tehdä, on suojella häntä liikaa! Luota itseesi ja häneen ja hae apua!
Voimia sinulle ja perheellesi
Aksu
ja usein täysin odottamaton katasrofi. Hän ei ole pystynyt lukemaan puolisonsa non-verbaalista viestinnästä ennusmerkkrjä ja lulee kaiken jatkuvan ikuisesti. Sitten tulee ero hänelle yllätyksenä, vaikka puoliso olisi puhnutkin siitä jo pitkään. Ajattelee eropuhetta vain masennuksen merkiksi eikä ymmärrä että se on oikeasti tulossa.
Ja sitten kun se tapahtuu - seuraa täysi hajaannus, jossa puoliso on täysin avuton. Myös lapselle tilanne on käsittämätön ja lapsi usein asettuu heikomman vanheman puolelle - mutta turhaa. Seurauksena on usein mielenterveystoimisto tai alkoholismi - useimmin pitkitetty itsetuhoisuus kuin nopea lähtö. Olen läheltä seurannut liian monta surullista tarinaa...
eilen as-vaimoni ilmoitti hakevansa avioeroa.maailma romahti, hengitys vaikeaa, ei pysty syömään, nukuttua ei saa, kaikki katosi kerralla. yhteisiä lapsia on suurperheen verran, pari erityislasta, joista toinen as. Lapsia rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Mistä löytää jaksamiseen apua ? vaimo muuttaa lähistölle asumaan.Juuri kun saimme lasten asiat kuntoon ja tuntui, että raskain taipale on takana,tuli avioero. Tuntuu kuin 10 vuoden työ haihtuisi savuna ilmaan.Kuolisin jollei olisi lapsia. Tuntuu toivottomalta,itkisin jos jaksaisin.