MiesVeskarin oikut

Tervehdys vaan kaikille!

Harrastan astrologiaa, on tullut luettua tätä palstaa ja tunnistettua monta tuttua piirrettä veskareista. Olen kypsässä iässä oleva vaakanainen, siinä lukemani mukaan tyypillisessä on-off-suhteessa miesveskariin viimeiset kaksi vuotta. Siis minä määrittelen suhteen on-off-suhteeksi, mutta en saa selvää, miksi veskari itse sen määrittelee... (siis sama kokemus kuin monilla muilla...).

Välillä on ollut hyvinkin läheistä ja lämmintä, yhteisiä suunnitelmia, ja kosintakin tuli rivien välitse viime kesänä. Koska se sanottiin niin veskarimaiseen tyyliin, hoksasin sen vasta parin päivän viiveellä... Otettuani asian puheeksi kosinta peruttiin kiireesti vedoten siihen, että hänen on kuitenkin parasta olla yksin jne. jne.

Juttu jatkui kuitenkin jotenkin, minä pää pyörällä, veskari mitä ilmeisimmin ihan tyytyväisenä tilanteeseen.

Pari vuotta on kuitenkin pitkä aika, joten mittani epävarmuutta tuli noin kuukausi sitten täyteen ja nostin kissan pöydälle. Veskari sanoi silloin selkokielellä, että meistä ei voi tulla paria, olemme niin erilaisia, ja että minun ei kannata unelmoida mistään. Miten asian sen selvemmin sanoisi? En siis enää unelmoi, asia loppuunkäsitelty ja täysin ymmärretty. Surun keskellä epävarmuuden loputtua helpotuksen tunne oli kuitenkin suuri.

Sen jälkeen olemme joutuneet yhteisen harrastuksemme merkeissä tapaamaan. Ihmetyksen ihme, mutta sen sijaan, että kohtelisi minua riittävän etäisesti ystävänä (mitä toivon ja oletan) veskari tuntuu ajattelevan, että olen palannut välienselvittelymme jälkeen "normaaliin olotilaan" (vanhoihin väleihimme?), ja ilmeisesti siitä rohkaistuneena hän laittelee minulle taas tekstareita tai soittelee, minkä seurauksena vanhaan malliin istumme käsi kädessä tietokoneen äärellä ja osoitamme toisillemme hellyyttä ja huolenpitoa... Siis veskarin mukaan tilanne on täysin normaali...

Miksi moiseen peliin antaudun, on hyvä kysymys... Minun on kyllä todella vaikea sanoa 'ei' (kenellekään), rajojen veto on vaikeaa.

Nyt sitten tänään hän yritti saada minua kanssaan päiväksi lähinnä hoitelemaan hänen asioitaan jne. eli seuraksi. Sanoin sadanteen kertaan, että eikö hän muista, mitä itse sanoi kuukausi sitten, että asia sai jo ratkaisunsa?! Hänen vastauksensa oli: Sinä otat kaiken aina niin kirjaimellisesti...

Että hohhoijaa... Hulluja nuo veskarit...