Vesimiehen kylmyys

Täällä horoskooppipalstalla usein väitetään, että vesimiehet ovat kylmiä, tunteettomia ja jopa sydäntenmurskaamisesta on syytelty.

Itse pidän itseäni hyvinkin lämpimänä ja tunteellisena ihmisenä. Joskaan en aina tunteitani kovin selvästi näytä. En ainakaan niitä negatiivisia, sillä loukkaaja tuntuu usein nauttivan siitä, että näkee toisen kärsivän. En halua tuottaa tahallaan loukkaavalle sitä iloa, vaan osaan kivettää kasvoni ja olla heittättä halpamaisuuksia takaisin. Tällainen käytöskö sitten tulkitaan "kylmyydeksi" ja "tunteettomuudeksi"?

Toinen esimerkki. En ole ihmissuhteissani mikään "kerrasta poikki"-tyyppi. Annan hyvinkin herkästi anteeksi, varsinkin, jos toinen sitä pyytää. Mutta jos joku ihminen toistuvasti pettää luottamukseni, kävelen hänen luotaan pois taakseni katselematta ja nykyään myös - monista kokemuksista kovettuneena - kyyneleitä vuodattamatta. End of the story. Se ihmissuhde kesti tämän aikaa. Hauskaa oli, mutta suhteen uudelleenlämmittäminen liki mahdotonta. Se ei enää olisi sitä samaa.

Tällä viikolla sain kirjeen (taitaa olla joulukortti?) yhdeltä henkilöltä, jonka kanssa minulla oli nopeasti ja kiihkeästi alkanut, lämmin ystävyyssuhde, jonka toivoin kestävän lopun elämää, mutta silti aavistelin pahinta. Parin vuoden tuntemisen jälkeen ystäväni yhtäkkiä syytti minua ihan raivopäisenä asiasta, jota en ollut tehnyt. En saanut millään selittelyllä häntä tyyntymään, vaan hän halusi minut ulos elämästään. Selvä pyy, en välittänyt käydä mitään sen kummemmin anelemaan. Ihmissuhde oli taas tullut tiensä päähän.

No oikeastaan välirikko ei tullut minulle aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta, sillä jo pari kertaa hän oli aiemminkin käyttäytynyt oudosti minua kohtaan, vältellyt tapaamista ja jättänyt vastaamatta viesteihini. Ne oikut kuitenkin menivät nopeasti ohi, enkä kysellyt syitä hänen käyttäytymiseensä. (omia ongelmia? mustasukkaisuutta?)

Nyt en tiedä, miten reagoisin yllättävään yhteydenottoon. Pyörittelin kirjettä käsissäni ja jätin sen ainakin toistaiseksi avaamatta. Välirikostamme on kulunut yli kolme kuukautta ja olin jo aikani surtuani jättänyt tämän ihmisen pois mielestäni. Tunnen toisaalta syyllisyyttä, että en edes avaa kirjettä, jos hän nyt oma-aloitteisesti haluaisi lämmitellä ystävyyttä uudelleen. Toisaalta olen jo hänen hylkäämisestään aikani kärsineenä nyt toipunut ja keskittynyt muihin asioihin. Olipa kirjeen sisältönä sitten anteeksipyyntö tai lisää haukkuja, työtilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että pienikin häiriötekijä voi suistaa hyvän vireeni raiteiltaan, kovin herkkä kun olen.

Olen kai sitten kylmä ja julma vesimies, jos puolustan itseäni jättämällä ko. kirjeen avaamatta.