Onko Eva Polttila demari- vai kommunistisukua?
http://keskustelu.kauppalehti.fi/42/0x20/keskustelu/thread.jspa?threadID=51767&tstart=0&forumID=24
http://keskustelu.kauppalehti.fi/42/0x20/keskustelu/thread.jspa?threadID=51767&tstart=0&forumID=24
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikös Polttilan Isä ollut kirjailija Arvo Turtiainen?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo_Turtiainen
http://www.amazon.com/exec/obidos/ASIN/9513031292
Kommarisukua....!!!
Eevan äiti on vasemmistolainen runoilija Brita Polttila, joka toimi 1950 -luvulla mm. SKDL:n äänenkannattajan Vapaan Sanan toimittajana ja Eevan isäpuoli oli kirjailija, runoilija ja kommunisti Arvo "stadin arska" Turtiainen. Tämä noin muistinvaraisesti todettuna. Että kommaripuolelle vetää, jos töksähtävää kysymystäsi sinällään summaa. Tarkempaa tietoa varsin viehettävästä ja ammattinsa osaavasta Eeva Polttilasta löytyy varmasti enemmälti netistä.
Miksi muuten Eeva Polttilan perhetaustat sinua kinnostavat? Tämä huomio todettuna siinä mielessä, että eipä niillä kyseisillä taustoilla sinällään merkitystä siihen ole, mitä juuri kommunistina olemiseen tulee, demareista en sano mitään, eli jos siis pyrkii hahmottamaan hmisen, ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden liikevoimia sekä kommunistisen liikkeen olemusta marxilaisen teorian kautta - tavoittelemaan marxismin filosofista ydintä... Mutta, jos suhde kommunistiseen liikkeeseen on vain tunnepitoinen ja luonteeltaan sanoisinko solidaarisluonteinen, vasemmistolaisella perhetaustalla on vissi merkityksensä. Tuskinpa näillä jälkimmäisillä eväillä varustettu henkilö kommareiden lippujen alle muuten hakeutuisikaan…
Brita Polttila on minulle runoilijana jäänyt hieman vieraaksi, mutta Arvo Turtiainen on yksi suosikkini. Onpa minulla ollut kunnia hänen kanssaan jokunen sanakin vaihtaa eräästä toisesta kirjallisesta suosikistani, nimittäin Pentti Haanpäästä, josta Turtiainen teki erittäin koskettavan muistorunon, jossa mieleen kuvajaa sanan myötä myös suomaan tuoksut ja illan ja yön "soidinmenoja" virittelevät ihmisten äänet...
Harmaita pilviä,
virtojen juoksua,
soilta pursun
ja kanervan tuoksua,
auringon pälviä,
syksyn kuita,
vanhoja ukkoja,
tervaspuita;
naisen naurua
helmassa illan,
juopunut jätkä
korvassa sillan,
korttisakki:
pokka ja ventti.
Siinä on meillä
Haanpään Pentti
Hänessä miestä
Jokainen tuuma.
Ihmislämpöä.
Nauru kuuma.
Siis ei Eeva, kuten tuossa kirjoitin, vaan Eva Polttila. Tämä lapsus johtunee siitä, että nuorin tyttäreni on Eeva...