KEIJULI .. saitko siipesi alle

Anna ajan kulua sekä käy asiat läpi oman itsesi kanssa. Se jo veroittaa, vie voimavarojasi .
Mutta asiat on käytävä läpi, kohdattava myös itsensä kanssa.
Pääsi on sekaisin, asioiden järjestäminen vaatii todella paljon. Pakenemalla ne ei selviä! Et todellakaan pakene, yrität löytää asioille oman paikkansa ajan kanssa. Voimia Sinulle, SELVIÄT !

ennen vuoden vaihtumista täällä. Seuraavan kerran saatan ilmestyä vasta joskus ensi vuonna.
Luin Sinun viestin Keijuli ja täytyy vaan sanoa, että nyt on Sinun vaan kohdattava se mikä edessäsi on. Muulla tavalla et tule pääsemään epätietoisuudestasi. Kokeile kepillä jäätä ja katso mitä tapahtuu. Jos se kestää, voit jo kokeilla toisella jalalla sitä jne.
En ole varma, että teenkö nyt oikein mutta kerron silti. Kerron Sinulle, että mulla on vastaukset nykyisiin kysymyksiisi. Ne on helppo lukea viestistäsi. Olen vaan niin "ilkeä" että jätän ne Sinun selvitettäväksi. Etkä varmasti haluaisi kuulla niitä minulta. Tiedän miltä ne kuulostaa minun suusta ja siksi jätän ne kertomatta. Tiedät ne vastaukset itsekin. Nyt on vaan todella vaikea myöntää tosiasiat itselle. Sydän toivoo yhtä ja järki kertoo aivan jotain muuta. Nyt jos onnistut saamaan järjen ja tunteet tekemään yhteistyötä, tulet välttymään monelta vastoinkäymiseltä. Tiedän, että haluaisit kuulla enemmän minun näkemyksiäni mutta se ei olisi oikein. Nyt olet tilanteessa, mistä Sinun on selvittävä yksin. Toivottavasti ymmärrät. Ja kyllä Sinä ne siivetkin vielä saat. Uudet ja paremmat. En epäile sitä.
Rauhallista joulua ja riehakasta uutta vuotta kaikille ja erityisesti Sinulle Keijuli!
Kaikki kääntyy vielä parhain päin. Onhan näin käynyt aina ennenkin. Miksei sitten myös jatkossa? Elämä on edelleen vuoristorata. Mihin se siitä muuttuisi? Ei voida muuttaa sitä vuoristorataa mutta voidaan oppia tuntemaan se ja elämään siinä. Helpompi se on niille jotka ei tiedä mikä elämä on ja vaikeampi jotka ovat tietoisia elämästä. Se on kaunis omassa rumuudessa, lempeä julmuudessa, rakastettava omassa vihattavuudessa... Se on elämä. Se on rakkaus. Se on kaikki ja ei mitään. Ei mitään ja kaikki.

piipahtaa nyt kirjoitti:

ennen vuoden vaihtumista täällä. Seuraavan kerran saatan ilmestyä vasta joskus ensi vuonna.
Luin Sinun viestin Keijuli ja täytyy vaan sanoa, että nyt on Sinun vaan kohdattava se mikä edessäsi on. Muulla tavalla et tule pääsemään epätietoisuudestasi. Kokeile kepillä jäätä ja katso mitä tapahtuu. Jos se kestää, voit jo kokeilla toisella jalalla sitä jne.
En ole varma, että teenkö nyt oikein mutta kerron silti. Kerron Sinulle, että mulla on vastaukset nykyisiin kysymyksiisi. Ne on helppo lukea viestistäsi. Olen vaan niin "ilkeä" että jätän ne Sinun selvitettäväksi. Etkä varmasti haluaisi kuulla niitä minulta. Tiedän miltä ne kuulostaa minun suusta ja siksi jätän ne kertomatta. Tiedät ne vastaukset itsekin. Nyt on vaan todella vaikea myöntää tosiasiat itselle. Sydän toivoo yhtä ja järki kertoo aivan jotain muuta. Nyt jos onnistut saamaan järjen ja tunteet tekemään yhteistyötä, tulet välttymään monelta vastoinkäymiseltä. Tiedän, että haluaisit kuulla enemmän minun näkemyksiäni mutta se ei olisi oikein. Nyt olet tilanteessa, mistä Sinun on selvittävä yksin. Toivottavasti ymmärrät. Ja kyllä Sinä ne siivetkin vielä saat. Uudet ja paremmat. En epäile sitä.
Rauhallista joulua ja riehakasta uutta vuotta kaikille ja erityisesti Sinulle Keijuli!
Kaikki kääntyy vielä parhain päin. Onhan näin käynyt aina ennenkin. Miksei sitten myös jatkossa? Elämä on edelleen vuoristorata. Mihin se siitä muuttuisi? Ei voida muuttaa sitä vuoristorataa mutta voidaan oppia tuntemaan se ja elämään siinä. Helpompi se on niille jotka ei tiedä mikä elämä on ja vaikeampi jotka ovat tietoisia elämästä. Se on kaunis omassa rumuudessa, lempeä julmuudessa, rakastettava omassa vihattavuudessa... Se on elämä. Se on rakkaus. Se on kaikki ja ei mitään. Ei mitään ja kaikki.

Lue lisää

Iloisen, mukavan illan päälle kotiin tullessani näin vielä viestisikin! Kiitos!
Kokeilin kepillä ja asia selvisi pikkuisen. Jää ei kestänyt.
Sanot että olen tilanteessa, josta pitää selvitä yksin. Miksi? Minua on aina auttanut ystävän kanssa puhuminen. Tämä on esittänyt jonkun kysymyksen tai vaikka vain oman mielipiteensä ja se on saanut minut väittämään vastaan tai myöntämään, miten milloinkin, mutta liikahdus on tapahtunut. Yksin pohtiessaan jää usein paikalleen.
Olen vakavasti miettinyt sitäkin että ehkä ihan oikeasti ainakin tämän vesimiehen on parasta olla yksin. Pitäisi jättää kaikenlainen killittely ympäristöön ja tyytyä tähän omaan kivaan oloonsa.
Olisi ollut mukava kuulla miten omat asiasi etenevät. Mutta ehkä joskus sitten.
Nyt kuitenkin, kaikille Hyvää Joulua ja Luopujalle vielä rapsutus korvan taakse.