Jos vihdoin ja viimein uskaltaudun hakeutumaan ammattiauttajalle ja saan mahdollisesti jotkut lääkkeet ja terapiaa, niin alkaako elämä helpottua siitä?
Nyt en uskalla hakea kouluun ja elämäni on muutenkin rajoittunutta kaikin mahdollisin puolin. Jos pääsen hoitoon, niin auttaako se oikeasti vai onko minulla edelleen samat ongelmat? Motivaationi ja haluni parantua on erittäin hyvä. Jos aloitan hoidon, niin kuinka kauan kestää, että elämä ei ole enää yhtä pelon kanssa kamppailua?
Olisi kivaa kuulla muiden kokemuksia hoidon aloittamisesta ja vaikutuksista.
Olen lukenut joidenkin 10 vuoden/vuosien kokemuksia lääkkeistä ja terapiasta ilman mitään apua, joten eniten pelkään, että minulla on liian ruusuiset kuvitelmat.
Nyt en uskalla hakea kouluun ja elämäni on muutenkin rajoittunutta kaikin mahdollisin puolin. Jos pääsen hoitoon, niin auttaako se oikeasti vai onko minulla edelleen samat ongelmat? Motivaationi ja haluni parantua on erittäin hyvä. Jos aloitan hoidon, niin kuinka kauan kestää, että elämä ei ole enää yhtä pelon kanssa kamppailua?
Olisi kivaa kuulla muiden kokemuksia hoidon aloittamisesta ja vaikutuksista.
Olen lukenut joidenkin 10 vuoden/vuosien kokemuksia lääkkeistä ja terapiasta ilman mitään apua, joten eniten pelkään, että minulla on liian ruusuiset kuvitelmat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ohi ajan kanssa. Ainakin minulla meni. Olin parikymppinen, kun sain erilaisia paniikkikohtauksia eri tilanteissa. Käytin noin pari vuotta lääkkeitä, jotka lopetin kokonaan. Sitten kävin terapiassa kolme vuotta.
Tapasin eri hmisiä. Jotkut olivat rottia ja käyttivät sen aikaista heikkouttani hyväksi. Muista nyt, ettet ala paljastamaan kaikkia ongelmiasi esim. tuleville luokkatovereillesi (hae nyt sinne kouluun!). Mulle se aiheutti pelkkää negatiivista juttua ja minuun suhtauduttiin "rassukkana". Sitten maikatkin juoruili. Ihmiset ovat tosi paskamaisia. Älä paljasta heikkoukisiasi sellaisille, jotka eivät ole ystäviäsi!!!
Eniten auttaa asiaan se, että työstää ongelmaa itse ja käy terapiassa. Lääkkeet auttavat ensioireisiin, mutta missään tapauksessa niitä ei kannata käyttää vuosia. Psyykelääkkeet ovat psyykelääkkeitä ja tiedän kokemuksesta, että parin vuoden käytön jälkeen sain hirvittäviä vieroitusoireita.
Siis sun pitää pikkuhiljaa ottaa se ongelma käsiin ja ottaa härkää sarvista kiinni. Mulla on esim. eri rooleja, joita mä käytän eri tilanteissa. Jos mulla ei ole mitään sanottavaa jossakin ryhmätilanteessa (siis sanottavaa on, mutta aina ei tiedä, mitä ja miten kannattaa sanoa), niin esitän kyselijää tai kuuntelijaa. Sitten hymyilen nätisti.
Mun mielestä noi pelot iskevät juuri silloin ,kun ihminen on heikoimmillaan. Ja mun mielestä siihen edes vähän auttaa se, että miten ihminen huolehtii itsestään eli huolehtii kunnostaan, pukeutumisestaan ja hygieniastaan. Myös kroppa voi olla ase ja toisaalta vallan lähdekin. Mä olen ainakin huomannut sen, että jos on todella paska aamu, niin sä saat itsesi ylös ja positiiviseen vireeseen käymällä lenkillä, syömällä hyvän aamupalan, meikkaamalla ja laittamalla nätit vaatteet päälle. Sitä on sitten vahvempi taistelemaan henkisiä paineita vastaan.
Sitten on kommunikaatio. Kannattaa hakeutua erilisiin sosiaalisiin ryhmiin ja opetella pitämään puolensa. Hyvä ja fiksu ihmissuhde myös auttaisi asiaan. Huono suhde taas lisää stressiä ja masentaa entisestään.