Olen parisuhteessa ja ensimmäinen lapsi saatiin pari vuotta sitten. Seksi taisi loppua jo hyvissä ajoin ennen sitä. Nyt kai on selibaatin syynä imettäminen eli kun jos söisi pillereitä niin ei voisi imettää.
Tuntuu että aina syitä löytyy. Yli 2 vuotta on oltu ilman. Alkaa olla sisko-veli asetelmaa sille ei voi mitään. Fantasiat suuntautuu muualle. Alkaa katselee naisia sillä silmällä. Vaimo lupailee, että hän korvaa sitten joskus kaiken. Poikamiespäivät on kuitenkin taakse jäänyttä elämää. Ehkä kuitenkin paremmin kuin vanhoilla pojilla eli on toivoa. Toivossa on hyvä elää.
Tuntuu että aina syitä löytyy. Yli 2 vuotta on oltu ilman. Alkaa olla sisko-veli asetelmaa sille ei voi mitään. Fantasiat suuntautuu muualle. Alkaa katselee naisia sillä silmällä. Vaimo lupailee, että hän korvaa sitten joskus kaiken. Poikamiespäivät on kuitenkin taakse jäänyttä elämää. Ehkä kuitenkin paremmin kuin vanhoilla pojilla eli on toivoa. Toivossa on hyvä elää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
millän tavoin korvaamaan aiheuttamaansa vahinkoa. Kehoittaisin sinua vakavasti heivaamaan moisen sadistin pellolle.
...tosin ei ole lupailtu mitään "hyvityksiä". Ja miten yleensäkään voi hyvittää jotain tällaista?
Viimeinen ratkaisu on sitten tämä pois heivaaminen, mitä näillä palstoilla tarjotaan lääkkeeksi välittömästi ja turha heppoisin perustein. On kuitenkin kyseessä perhe, eikä sitä pyyhkäistä pois ihan helposti.
Itse olen vastaavassa tilanteessa, tosin *vain* puolitoista vuotta selibaatissa. Pidän kuitenkin tärkeämpänä, että lapsellani on ehjä perhe, siinä mielessä, että Äiti ja Isi asuu saman katon alla ja tulee toimeen keskenään.
Jos vaikka onnistuukin aloittamaan uuden suhteen niin on aika todennäköistä, että sama tilanne on edessä...
Joten, kun hetki on sopiva, niin ehdotan edelleen rakkaalle vaimolleni, että tyydytän tarpeeni jonkun muun kanssa, kun kerran hän ei siihen kykene tai halua. Kumibarbin kanssa en rupea peuhaamaan - ei ole mun juttu. Hiukan avarakatseisuutta, seksiähän se vain on, niin perheonni säilyy :)
Jätä moinen akka! Ei se seksihalu parane ajanmyötä. Kohta se akka vihaa muutenkin sinua. Parempi että haet kaverin muualta ja annat kärytä. Tuleva elämä on onnellisempi, ainakin sängyssä.
onko noi edellä olevat vastaukset tulleet miehiltä..??uskon että miehen on vaikee sopeutuu jos joutuu oleen selibaatissa,,mutta pettäminen ei siihen auta,,tulee vain huono omatunto,,edottaisin oikeeta rauhallista keskusteluu eikä vain jaaritteluu ,mistä johtuu että ette saa seksii ,tai sitten ammattiauttajan luokese,mulla on sairas mies itellä ja seksi on satunaista jos ollenkaa, eikä se mua vieraisiin vie,,ei seksi oo kuitenkaa koko elämä tai toisille on,,
Akka vie sua 6-0. Vieraisiin vaan, tai tuttuihin jos niitä on. Aina niillä on milloin mitäkin syitä.
Näyttää siltä, että seksi mielletään pelkäksi yhdynnäksi, mitä sen ei todellakaan tarvitsisi olla. Jos kumppani ei jonkun syyn, vaikka nyt pillereitten (ohhoh, onhan muitakin vaihtoehtoja ehkäisyyn!!!) takia voi harrastaa yhdyntää, niin mikäs estää harrastamasta muuten seksiä? Tuskin löytyy syytä siihen, miksi toiseen osapuoleen ei voisi koskea ollenkaan eikä pitää häntä muuten hyvänä yhdynnän vain puuttuessa. Kumppanin huomioiminen on minusta kaiken perusta onnellisessa liitossa. Jos huomiointia ei voi tehdä yhdellä tavalla, sen voi halutessaan tehdä toisella tavalla - pienellä mielikuvituksella ja toisen toiveita kuunnellen. Jos kumpikin osapuoli haluaa pitää liiton kasassa, asioista kannattaisi jutella syvällisesti ja miettiä, millaisia vaihtoehtoja voitaisiin hyödyntää tilapäisten esteiden sattuessa. Eihän se niin voi mennä, että toinen osapuoli pidetään julmasti kaksi vuotta tyydyttämättä ja edelleenkin odottamassa määrätön aika. Minusta sellaisella kumppanilla ei ole arvoa puolisona eikä kumppanina missään läheisyyttä edellyttävässä suhteessa, ei siinä ainakaan ole rakkaudesta tietoakaan. Ei kenenkään pidä antaa tehdä itselleen sellaista. Ehdottaisin aiheen aloittajalle kumppaninsa kanssa parisuhdeterapiaa tai avioeroa. Aika ikävä mallihan tuollainen on lapsillekin. Tuskin kukaan voi toivoa lapsilleen samanlaista kylmää liittoa. Elämisen mallit hankitaan yleensä kotoa, myös rakastamisen malli, vaikka lapset eivät makuuhuoneessa olekaan mukana. Tarkoitan sillä tyytyväistä ja onnellista oloa, joka tyydyttävän seksin myötä säteilee kaikkeen muuhunkin tekemiseen, myös siihen, miten kumppaniin suhtaudutaan lasten nähden ja puheissa.
kaksiko vuotta, otan osaa. Itsellä kolmas vuosi menossa. en kuitenkaan näe vastauksena vieraisiin hyppimistä vaikka niitä on jo tullut tyrkylle asti. Kokisin olevani perheemme rikkoja itse. Lapsia on kaksi ja heidän paras on perheen paras, aikuinen pystyy joustamaan.
Tilanne on helvetillinen eikä se voi loputtomiin jatkua näin. Jos kysymys olisi pelkästä seksistä, ehkä voisikin. Mutta kun vaimoni on ilmeisesti huomannut että voi hallita koko perheen hyvinvointia, saada itse kaiken haluamansa pikkupikku kiristämisellä, niin tilanne on karkaamaisillaan räpylästä täysin ja luottamus kadonnut olemattomiin.
En tiedä mihin tämä päättyy mutta hyvin ei pääty.
Täällä myös milloin mitäkin syitä, viimesin oli ehkäsyongelmat, kun pillerit eivät käyneet ja kortsut oli ikäviä. Noh, se ongelma on hoidettu sterilisaatiolla, kun on tuo lapsiluku jo täynnä, mutta korjaantuiko tilanne...? Eipä tietenkään, nyt kai syynä on stressi tai jotain.
Viimekerrasta ei sentään kuukausia ole, mutta eipä ole kovin nautinnollisia olleet, kun tuntuu, että toinen rakastelee pakosta.
Kun saisi edes läheisyyttä, mutta kun ei sitäkään. Sängyssä kääntyy selin ja pysyttelee toisessa reunassa, vaikka menisin itse lähemmäs ja silittelisin, enkä edes yritä johtaa seksiin. Mitään vikaa ei kuulemma ole minussa.
Läheisyydenkaipuu on jo valtava ja tuntuu, että näännyn tähän. En tiedä enää, että mitä tässä tekisin, kun rakastan häntä kuitenkin valtavasti ja en tahdo perhettäni rikkoa.
Niin ja siis olen nainen.
Yhdessä olemme olleet jo lähemmäs 20v ja ongelmia oli jo avioliiton alussa, mutta ei näin pahoja.
Jostakin syystä tuo edellinen viesti tuli "nimettömänä" O_o
Osanottoni. Ymmärrän täysin saman. Meillä sama juttu ja tuo nääntymisen tunne on todella raastavaa. Ajattelen, että perhe menee kuitenkin kaiken oman halun edelle. Ehkä se aika joskus tulee että minäkin saan nauttia seksistä ja läheisyydestä.
Kaipaan kosketusta ja sitä toisen ihmisen lähellä oloa...itkettää tämä puute. Sisimmässä kaivertaa kun katselen muita joilla petipuuhat ovat lapsista huolimatta kunnossa...Mietin onko minussa vika, vai onko mieheni vain tunnekylmä ja kykenemätön rakastelemaan.
En tiedä, kaikki tuntuu niin turhalle, toivoisin että saisin tämän seksuaalisuuden pois itsestäni niin ei tarvitsisi tuskailla niin....:-/ Silloin ei tuntuisi koko ajan että jää jostain paitsi.