Mä olen jo puolisen vuotta tainnut kärsiä jonkinlaisesta syömishäiriöstä. Mä pyrin syömään päivittäin alle 1000 kaloria, mielelläni n.500-700 kcal/päivä ja sit kerran viikossa/ kerran kahdessa viikossa pidän ns. "ahmimispäivän" , jolloin vedän mahan täyteen herkkuja. Liikun todella paljon, noin 5-7 tuntia viikossa, joskus enemmänkin. Mun mitat on 163cm/49kg, ja tavoittelen 45kg. En koe olevani mitenkään laiha, mikä antaa mulle puhtia keplotella vähäisellä ravinnolla ja liikkua mahd. paljon.
Kuten jo mainitsin, välillä on pakko pitää päivä, jolloin syön ihan sikana! Olo on tietenkin kamala kaiken syöpöttelyn jälkeen ja oon monta kertaa yrittän oksentaa, mut mä en onnistu :( Se ärsyttää ja saa mut tuntemaan itteni huonoks ihmiseks ku en osaa ees oksentaa!! :E Herkkupäivänä mä saatan syödä kaikkee 4000kcal edestä (ainakin) - pullia, karkkia, suklaata, jäätelöä.....
Mulla on tänään herkuttelupäivä, seuraavaksi jouluna. Päätin et joululoman jälkeen, jolloin kaikki lahjaks saadut konvehtirasiakammotukset on syöty, alotan kunnon teholaihdutuksen! Aion olla 45 KG!!!!!!!!!
huoh. tavallaan mua ärsyttää tää ainainen kalorien kyttääminen mut en vaan voi itelleni mitään :/
Siinä oli vähän mun ruokatottumuksista. Mulla oli menkat viimeksi elokuussa, ja kun paljastin asiasta äiskälle, se tilas mulle lääkärin, joka on ens tiitaina!!
Nyt oon miettiny et kertoisinko lääkärille mun ongelmista vai en.. Mä en saa mielestäni sitä ajatusta, et jos paljastan lääkärille ruokatottumukseni, niihin puututaan, eikä must ikinä tuu mun unelmapainoista vaan läski!! Niimpä aattelin vaan ihmetellä et miks ei menkkoi kuulu vaik syön ihan normaalist..
ois kiva jos kertoisitte omia kokemuksianne, ootteko itse joutuneet vastaavaan tilanteeseen, ja miten toimitte?? Kerroitteko kaiken lääkärille, vai kenties vanhemmillenne?
Sori epäselvä selitykseni!
Kuten jo mainitsin, välillä on pakko pitää päivä, jolloin syön ihan sikana! Olo on tietenkin kamala kaiken syöpöttelyn jälkeen ja oon monta kertaa yrittän oksentaa, mut mä en onnistu :( Se ärsyttää ja saa mut tuntemaan itteni huonoks ihmiseks ku en osaa ees oksentaa!! :E Herkkupäivänä mä saatan syödä kaikkee 4000kcal edestä (ainakin) - pullia, karkkia, suklaata, jäätelöä.....
Mulla on tänään herkuttelupäivä, seuraavaksi jouluna. Päätin et joululoman jälkeen, jolloin kaikki lahjaks saadut konvehtirasiakammotukset on syöty, alotan kunnon teholaihdutuksen! Aion olla 45 KG!!!!!!!!!
huoh. tavallaan mua ärsyttää tää ainainen kalorien kyttääminen mut en vaan voi itelleni mitään :/
Siinä oli vähän mun ruokatottumuksista. Mulla oli menkat viimeksi elokuussa, ja kun paljastin asiasta äiskälle, se tilas mulle lääkärin, joka on ens tiitaina!!
Nyt oon miettiny et kertoisinko lääkärille mun ongelmista vai en.. Mä en saa mielestäni sitä ajatusta, et jos paljastan lääkärille ruokatottumukseni, niihin puututaan, eikä must ikinä tuu mun unelmapainoista vaan läski!! Niimpä aattelin vaan ihmetellä et miks ei menkkoi kuulu vaik syön ihan normaalist..
ois kiva jos kertoisitte omia kokemuksianne, ootteko itse joutuneet vastaavaan tilanteeseen, ja miten toimitte?? Kerroitteko kaiken lääkärille, vai kenties vanhemmillenne?
Sori epäselvä selitykseni!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mieti haluatko laihtua vai saada apua? Olet jo nyt l alipainoinen, eli voisit tarvita apua, mut jos kerran haluat vielä laihtua lisää, niin miksi ihmeessä kertosit lääkärillesi touuden? Nyt sinun täytyy miettiiä mitä oikeasti haluat; apua vaiko lisää laihtumista ja lisää hankaluuksia? Henk.koht. en edes haluaisi olla noin laiha kuin sinä.
Kovasti tuo anoreksialta kuulostaa.
49:nki on liian vähän. Eli kerro lääkärille niin saat apua.
Mitä olen lukenut muista ja itsestäni tiedän, et varmaan tyytyisi siihen 45 kiloon. Laihtuminen tuo onnistumisentunteen etkä pysty lopettamaan niin kauan kuin et saa apua.
Minulla kai myös jonkinlainen syömishäiriö. En tosin liiku juurikaan vaikka joululomalla olisi tarkoitus alkaa kohottaa kuntoa. En laske kaloreita, mutta syön todella vähän. Ruokaa ei vain suurimman osan ajasta tee mieli ja joskus ahdistaa kun ajattelen, että pitäisi syödä.
Toisaalta haluaisin tähän apua, mutten kehtaisi kertoa porukoilleni. Nolottaa, kun tiedän kyllä olevani alipainoinen (170/52) ja että minun pitäisi syödä kunnolla ja saada lisää painoa. Toisaalta pelkään, että he alkaisivat kytätä syömisiäni ja ruoasta tulisi vielä vaikeampi asia. Niin ja liikunta ei innosta kun ajattelen kaloreita jotka siinä menetän ja joutuisin taas hankkimaan.
Kerään kai rohkeutta varata terkkari/lääkäriajan. Vähän aikaa sitten olin terveystarkastuksessa ja tarkoitus oli kertoa asiasta, mutta kun terveydenhoitaja kysyi olinko ollut aina laiha ja vanhemmat nuorina, vastasin vain kyllä. Meni sisu kaulaan enkä kertonut painon pudonneen.
sun tarttee lihoa edes.Ei susta läskiä tule pidät vaan ton painon niin on ihan hyvä.
Mieluummin olisin halailtava ja naisellisen näköinen kuin luisen kulmikas, vaikka toisaalta olen niin tottunut laihaan vartalooni, että muutoskin pelottaisi. Mieluiten siis painaisin noin 60-65kg ja osaisin olla tyytyväinen siihen. Tiedän joka tapauksessa että varsinainen läskiys on jossain 30-40 kilon päässä, normaalipaino vajaan kymmenen.
Kaverini menkat olivat myös juuri monta kuukautta myöhässä. tai siis puuttuivat. En itse edes huomannut hänen laihtumistaan vaikka harrastemme samassa joukkueessa joten käymme peleissäkin koko joukkue suihkussa. Minulta tultiin kyselemään hänen laihtumisestaan ja sanoin että ei mitään ongelmaa. Myöhemmin selvisi että ongelma on. Hän oksentelee jatkuvasti, syö herkkuja paljon kunhan on vessa lähellä että pääsee oksentamaan ja muuten syö erittäin vähän. Liikuntaa hän myös lisäsi. Hänen painonsa putosi vain hieman mutta menkat lakkasivat heti. Syö enemmän lihava et voi olla. Itse olen 172/78(lähellä 80kg) eikä kukaan sano lihavaksi. Kukaan ei edes usko painoani. Moneen kertaan on hankittu vaaka ja käsketty nousemaan vaa'alle ja todestamaan paino. Ei kannata vahtia vaakaa vaan uskoa muita.
mutta painan saman verran kun sä ja oon reilut 5 cm pitempi, eikä mul oo tullu menkkoi viime syyskuust asti..peukkui vaa sulle jos pystyt kertoo sille lääkärille. :) ite en pystyny kertoo äidilleni niist mun menkoistakaan, koska en uskaltais/haluis mennä mihinkää lääkäriin..