Luin erästä kirjaa, jossa sanottiin että kysymyksen "Mitä minusta ajatellaan?" miettiminen on tietyllä tavalla itsekeskeisyyttä, josta ihmisen tulisi pyrkiä eroon.
Aina ei voi miellyttää kaikkia [tottakai ystävällinen voi olla, mutta siitä huolimatta kaikki ihmiset eivät aina pidä jokaisesta], joten on täysin turhaa pohdiskella sitä, millaisen kuvan tulee pilkuntarkasti antaneeksi itsestään. Toisten ajatuksiin ei voi vaikuttaa, joten kamalasti ei saisi myöskään välittää siitä, mitä muut meinaavat.
Eroon yliherkkyydestä ja eroon tietynlaisesta itsekeskeisyydestä, sen kun osaa, ei luultavasti ole enää yksin. "Kovat" ihmiset pärjäävät, eivät pikkutarkat herkkikset (kuten minä esim. ...)
Aina ei voi miellyttää kaikkia [tottakai ystävällinen voi olla, mutta siitä huolimatta kaikki ihmiset eivät aina pidä jokaisesta], joten on täysin turhaa pohdiskella sitä, millaisen kuvan tulee pilkuntarkasti antaneeksi itsestään. Toisten ajatuksiin ei voi vaikuttaa, joten kamalasti ei saisi myöskään välittää siitä, mitä muut meinaavat.
Eroon yliherkkyydestä ja eroon tietynlaisesta itsekeskeisyydestä, sen kun osaa, ei luultavasti ole enää yksin. "Kovat" ihmiset pärjäävät, eivät pikkutarkat herkkikset (kuten minä esim. ...)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voisitko kertoa kirjan nimen, herätti mielenkiintoni!! Uusia ihmisiä tavatessani ajattelen aivan liikaa millaisen kuvan olen antanut itsestäni ja se vaikuttaa käyttäytymiseeni negatiivisesti.
tv. yliherkkä ja itsekeskeinen
"Rohkeasti puhumaan", jos muistan oikein. Kannessa on kämmenten kuva, silmän kuva ja veistoksen kuva. :D
Koko kirjaa ei tarvi suinkaan lukea, itse en ole esimerkiksi jaksanut. Kun lukee sieltä Jari Sarasvuon kirjoittaman osuuden, saa selville tuon asian.
Is this the Dr.Phil of finland? Mrs Sheila Phil and her friendly advices?
Noin typerä viesti ja piti vieläpä englanniksi laittaa.
..sanottu kuin tehty... Periaatteessa tuo olen tiennyt jo jonkin aikaa, mutta... :/ Etenkin jos olen tutustumassa uuteen ihmiseen ( mikä kyllä sinänsä on harvinaista :( ) tai muuten oudomman kanssa tekemisissä, niin tulee mietittyä tuota.
Onhan se helpommin sanottu kuin tehty. Vaikeaa ihmisen on alkaa kanavoida herkkyyttään oikein, kun on vuosikaudet elänyt tunteellisuutensa kanssa 'väärällä' tavalla. Mutta jostakin sitä on aloitettava, eikä heti luovutettava. (Puhun ihan yleisesti ottaen...)
niin eli samalla lailla kun kuljet katua pitkin ja väistät joka ikistä vastaantulijaa ettei ketään vaan joutuisi itse väistämään. Loppujen lopuksi on aika sama, käytätkö tilaa paljon vai vähän, jos vastaantuleva on jokatapauksessa pahalla päällä. Vähän sekavasti kirjotettu, mutta tämän hokasin sillon kun pääti itsekin alkaa elää enkä vaan väistellä muita.