Paranoidisen skitsofrenian ensioireet?

Minulla oli pitkään ennen psykoosia kausittaista masennusta ja epäluuloista ajattelua. Olin myös ärtynyt vihjailevista puheista tai puheista jotka tulkitsin vihjaileviksi. Minulla oli sellainen harha lapsuudesta lähtien, että minusta tulee jotain suurta, mutta petyin ja masennuin, kun koulu ei sujunut tavoitteiden mukaisesti.

Sitten mulla oli jo nuoruudessa taipumusta maagiseen ajatteluun. Kuvittelin esimerkiksi, että tikanheitossa heittämäni pisteet vaikuttivat minun ja läheisteni elämään. Raputkin menin tietyllä tapaa harppoen ylös, kun uskoin, että sitten tapahtuu jotain ikävää, jos astun jokaiselle rappuselle.

Lisäksi ihastuin yhteen tyttöön lievästi harhaisena ja luulin, että tyttö koittaa vietellä minut. Olin varma, että meistä tulee pari, mutta nyt psykoosin jälkeen ihastumiseni tuntuu aika lailla järjenvastaiselta.

sairastumista ekan kerran vai sairauden akuuttivaiheen puhkeamista remission jälkeen? Kun sairastuu ekaa kertaan skitsofreniaan, on oireet kestänyt pitkään (monta kuukautta). Kyse on monista oireista jotka esiintyy samanaikaisesti ja ne haittaavat normaalista elämästä suoritumista.(esim. maagiset ajatukset,äänien kuuleminen,eriskummalliset harhaluulot)
Oireet ei saa johtua esim. päihteiden väärinkäytöstä.
Ennakoivia oireita ovat mm: Toimintakyky huononee, huomattavasti, eristäytyy sosiaalisista kontakteista, asiaan kuulumattomat tunnereaktiot.
Jos itse sairastat, niin melko varmasti pipo on vinossa jos ajattelet olevasi ihan terve, mutta noi muut vainoo mua..:)

Skitsofreniaan sairastuva henkilö pitää itseään normaalina ja etsii häiriöitä muista läheisistä henkilöistä.
Aluksi tunnelma vaikuttaa siltä, että hän ratkaisee ongelmansa muuttamalla läheisten luota pois, jolloin häntä kontrolloivat ihmiset eivät ole lähellä. Tietyn ajan kuluessa hänelle tulee ns. positiivisia oireita, äänien kuulemista tai viranomaisten käsimerkkien näyttämistä yms.
Negatiiviset oireet näkyvät hänen vetäytymisestään tavallaan "omaan loukkoonsa", jolloin häneltä ei saa tietoja kukaan. Häntä vallitsee ns. anhedonia ja liikkeissään kömpelyys. Lähes kaikki hänen keskustelut liittyvät "huonosti menevän kaverin" asioiden kertomiseen. Hän vaikuttaa monissa asioissa järkevältä, mutta esim. koulumenestys kärsii keskittymiskyvyn puutteesta, jolloin häntä voidaan verrata kehityksen tasolla viivästyneeksi, vaikka ei sitä olekaan. Kertomani tarina pätee vain lähinnä niihin potilaisiin, jotka ovat lääkekielteisiä ja vakuuttavat kaikille, että heitä ei mikään vaivaa. Vika on siten aina niissä henkilöissä, jotka epäilevät hänen suorituskykyään elämän oikeissa asioissa.