Kävin lääkeabortissa ja otin vain eka pillerin. Tuli luonnollinen hieno keskenmeno, ei tarvinnut mennä enää toista kertaa sairaalaan laittamaan toisia tabletteja. Tosi helppoa ja kivutonta! Voit kieltäytyä menemästä turhaan kidutettavaksi, sillä homma toimii jo eka pillerillä.
Helposti lääkkeellä!
Abortintekijä
201972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Et kai narraa? Minä sain eilen lääkkeen ja huomena pitäis mennä osastolle. Aamulla aloin vuotaa tosi paljon ja sitä on jatkunut koko päivän. Mullekin tuli kyllä mieleen, että jos keskeytys tapahtuikin jo. Yöllä oli kamalat kivut, mutta olenhan ne ansainnut.
Miksi maailmassa olet ansainnut kamalat kivut? Ei alkuvaiheen keskeytys ole mikään sellainen asia, josta rankaista pitäisi tai muuten vain "ansaita" jotain epämiellyttävää.
Missäs vaiheessa ne ovat sitten ansaittuja? Eikö parempi vain olisi, ettei ikinä kenenkään abortteja tarvitsisi tehdä?
Kuka nyt huvikseen aborttiin menee. Ainakin minulla on muita ensisijaisia kiinnostuksen kohteita. Eivätkä kivut koskaan tosiaankaan ole ansaittuja. Ellei nyt sitten tosiaan ole joku ääritapaus.
Kävin aamulla sitten klinikalla ja keskeytys olikin tapahunut jo eilen. Lääkäri oli pahoillaan siitä, että olin päässyt liian "helpolla". Kyllähän se eilinen päivä töissä oli hankala kun vuosin paljon ja kivut olivat kovat. Hävetti kun työkaverit ihmettelivät miksi olen niin kalpea. Sitä kipua pitää oikeutettuna, koska jouduin tekemään kesketyksen.
Sekä sinä että lääkärisi taidatte ajatella yhtä aataminaikuisesti, että keskeytyksestä kuuluu saada rangaistus, jos ei muuten, niin edes kivun kautta.
Lääkäriä tuskin voi asiassa auttaa, mutta sinä otat nyt kyllä järjen käteen ja lakkaat ajattelemasta tuommoisia tyhmiä mietteitä. Keskeytys on laillinen toimenpide, josta ei tarvita mitään morkkiksia. Tai jos morkkiksen arvelee saavansa, parasta jätää koko homma tekemättä.
Mistä sinä tiedät, ovatko ne kivut ansaitut vai eivät? Ehkä se voi kuulua ihan hyvään opetukseenkin.. Parempi vain olisi, ettei niitä abortteja tarvitsisi tehdä. Eikä ole pakkokaan, vaihtoehtoja löytyy jos pitää järjen teoissa mukana. Hifiäkään ei ole pakko hankkia.
Vaikka keskeytys onkin laillinen toimenpide, niin mitä sinä olet ihmisten mietteitä haukkumaan tyhmiksi. JOILLEKIN näet oman lapsensa kehittymisen keskeyttäminen ei ole verrattavissa mihin tahansa arkipäivän askareeseen. Siis voi jumalauta, onko sinusta sitten ok olla morkkiksessa kun tuli vähän kännissä mokailtua viikonloppuna, mutta ei missään nimessä, jos tuli tuossa tehtyä niinkin merkityksetön toimenpide, kuin abortti?
Morkkis on ihan turhaa, ei sen avulla mitään tehtyä saa tekemättömäksi. Ei raskaudenkeskeytystä, ei viikonlopun kännitörttöilyjä. Ja useimmat eivät edes opi morkkiksestaan mitään. Miksi siis tuhlata voimiaan moiseen tarpeettomaan asiaan.
Paljon hyödyllisempää sen sijaan on opetella pysähtymään hetkeksi ennen tekojaan miettimään niiden mahdollisesti aiheuttamaa morkkista. Ja jos toteaa morkkiksen uhkaavan, jättää tekemättä. Tai sitten tehdä tietoisesti ja sen jälkeen unohtaa asia, sillä edelleenkään morkkis ei paranna ja saa tekemättömäksi yhtään mitään.
Ja jos on tarpeesta päätynyt raskaudenkeskeytykseen vakaan harkinnan jälkeen, ei katuminen, morkkis tai "rangaistus" tuo tätä sikiötä takaisin. Kevytmielisiin keskeytyksiin ei edes pitäisi mennä. Ja minusta esim. se, että tuleva lapsi kenties on vammainen, ei ole yhtään oikeutetumpi keskeytyksen syy kuin mikään mukaan. Eli siis näissäkin keskusteluissa usein esille tullut ajatus siitä, että keskeytys on murha, mutta ymmärrän kyllä sen, jos lapsi on vammainen, on mielestäni oikein harvinaisen kaksinaismoraalinen ja törkeä ajatustapa. Keskeytys on hyväksyttävä joko kokonaan kaikissa tilanteissa tai sitten ei ollenkaan missään tilanteessa.
Moralisti on puhunut!
Niin, ei tietysti, en nyt kyllä ymmärtänyt asiayhteyttä. Minulla on cd-soitin ja televisio...
Kipujen ansaitseminen kait kuuluu tähän meidän luterilaiseen perimäämme. Pitäisi olla muumimielisempi, kaikki hauska on hyväksi vatsalle. Nythän kaikki hauska on syntiä, josta tulee seurata rangaistus.
Ei järki aina elämässä auta. Itse huolehdin ehkäisystä mallikelpoisesti ja elän siivosti. Silti voi vahinko sattua. Tiedän jo nyt, että mikäli niin kävisi, menisin keskeytykseen. Vaikka turha sitä on murehtia, ehkäisyni on ollut luotettava 14 vuotta, miksi se nyt sitten pettäisi *koputtaa puuta*
Hyvää Ystävänpäivää sinulle. Minä jatkan elämääni tapahtuneesta huolimatta eteenpäin. En ole aikonut jäädä "rypemään"...
Niin mutta kun morkkis tuskin perustuu järkeen, enemmänkin tunteeseen. Ei kukaan varmasti päätä että "no niin, nyt minä sitten tunnen morkkis fiiliksiä". Eiköhän se tule luonnostaan jos on tullakseen. Jos tyttö/poikaystävä jättää ja suree sen jälkeen, ei se sureminenkaan tuo häntä takaisin. Ei se sureminen silti kiellettyä/epätoivottavaa ole.
Olen samaa mieltä kanssasi tuosta vammaisesta lapsi jutusta, vaikka itse kuulunkin jonkin verran tuohon kaksinaismoraali ryhmään. Omasta mielestäni abortin tekeminen on viimeinen vaihtoehto, mutta ei kuitenkaan poissuljettu. Jos oma lapseni olisi "normaali", en varmasti edes harkitsisi aborttia. Mutta jos vammainen, niin siitä en sitten osaa sanoa.. *takoo päätä seinään*
En kuitenkaan ole samaa mieltä tuosta joko-tai asetelmasta, itse lähden siltä kannalta ettei ainakaan "turhia" abortteja tarvitsisi kenenkään tehdä. "Turhat" ovat semmoisia että esim. opiskelujen/työn takia keskeytetään raskaus.
Sureminen on tervettä ja tarpeellista, jotta pääsisi surtavan tilanteen yli ja ohi.
Mutta morkkis ei todellakaan ole tarpeen mihinkään tilanteeseen. Se ei auta pääsemään mokailuista yli yhtään sen paremmin. Ja järki ja tunne ovat todella lähellä toisiaan. Järjellä voi opetella hallitsemaan tunteitaan. Siis morkkis on aina ihan tarpeetonta.
Mikä sinä olet tietämään, mitkä raskaudenkeskeytykset ovat turhia, mitkä taas eivät? Minun mielestäni ihan todella kaikkein turhin keskeytys on nimeenomaan silloin, kun sen ainoa syy on odotettavan lapsen vammaisuus.
Ja jotta ei kenellekään jäisi epäselväksi, en pidä keskeytystä murhana, vaan jokaisen ihmisen omaan eri tavoin hankalaan elämäntilanteeseen kuuluvana ratkaisuna, johon toivottavasti aina päädytään huolellisen harkinnan jälkeen.
Sanoit, että mielestäsi kaikkein turhin keskeytyksen syy on odotettavissa olevan lapsen vammaisuus.
Mutta... lainataksesi omia sanojasi pidät keskeytystä"jokaisen ihmisen omaan eri tavoin hankalaan elämäntilanteeseen kuuluvana ratkaisuna, johon toivottavasti aina päädytään huolellisen harkinnan kautta."
Ajattele, jos vaikka perheessä on jo ennestään yksi vammainen lapsi. Vammainen lapsi luonnollisestikin vaatii enemmän hoitoa ja monenlaista apua vielä aikuisiässäkin. Jos vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa kotona, kuten monet niin tietysti tekevätkin se voi olla henkisesti ja fyysisestikin erittäin raskasta.
Vammojakin on monenlaisia, monet tulevat itsenäisesti toimeen aikuisiässä ja elävät omaa elämää omassa kodissaan. On kuitenkin paljon vaikeasti vammaisia liikuntakyvyttömiä lapsia...
On myös sairauksia, jotka aiheuttavat suunnatonta kärsimystä/kipua lapselle, kenties koko elämän ajaksi.Haluaisitko sellaista omalle lapsellesi?
Mielestäni tällaisissa tapauksissa, ei taustalle tarvita edes mainitsemaasi hankalaa elämäntilannetta. Vaikka kaikki asiat olisivat kunnossa ja lapsi toivottu, niin kyllä lapsen syntymän jälkeinen elämä muuttaa koko loppuelämää ratkaisevasti mainitsemissani tapauksissa.
Abortteja tehdään väärän isäehdokkaan, sen hetkisen taloudellisen tilanteen, opiskelujen keskeytymisen,iän ym.takia. Itse en tosin näitäkään syitä tuomitse, mutta ihmettelen vaan,miksi "turhin keskeytyksen" syy on mielestäsi lapsen vammaisuus. Kuitenkin ymmärrät keskeytykset, joissa vedotaan hankalaan elämäntilanteeseen.
Olisiko tuon nyt paremmin voinut sanoa =)
Olen yrittänyt pysyä kaukana tästä palstasta, mutta nyt on pakko kommentoida.
Ihan kuin Epäilijästä, minustakin kuulostaa varsin kummalliselta sun ajattelutapa, että "turhin" abortti on tehdä abortti jos odottaa vammaista lasta.
Haluan vaan jostain syystä kertoa, kun itse kamppailen samojen asioiden kanssa, että olen itse aina ajatellut, että en tee aborttia, mutta nyt kun odotan vauvaa ja tietty haluan sen, mieleen on hiipinyt kuitenkin pelko, että entä jos lapsi on vammanen.. Mä sanon suoraan, että minä tekisin abortin jos saisin kuulla kantavani vammaista lasta. En halua ottaa sitä riskiä, että synnytän maailmaan lapsen joka tulee kärsimään täällä olemisesta, kaikkihan ei tietenkään kärsi, mutta vaikeasti vammaiset varmasti kärsivät erilaisia kipuja.
Kyllä turhimpia abortteja on just nämä uran/opiskelun takia tehdyt abortit, vaikken niiden tekijöitä tuomitsekaan, jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Et lukenut huolellisesti osirin kanssa käymääni ajatustenvaihtoa, vaan otit siitä irti irrallisen lauseen.
Hyväksyn raskauden keskeytyksen. Ja monelle hankala elämäntilanne saattaa olla tietoisuus vammaisesta lapsesta.
Mutta sitä en hyväksy, että muutoin vastustetaan keskeytystä ja pidetään sitä murhana, mutta mahdollisesti vammaiset sikiöt voidaan kuitenkin abortoida tuosta noin vain ilman muuta syytä kuin luuloteltu hankaluus ja mukavuudenhalu.
Luin kyllä Osirin kanssa käymänne keskustelun, ja luin sen ajatuksella uudestaan. Morkkis/suremisasiaan en nyt halua puuttua. Saman käsityksen sain edelleen,toisaalta pidät kaikkia abottiin johtaneita syitä yhtä "hyväksyttävinä". Kuitenkin silmääni pisti tämä irrallinen lause, joka sisältää paljon."Minun mielestäni ihan todella kaikkein turhin keskeytys on nimenomaan silloin kun sen ainoa syy on odotettavan lapsen vammaisuus", sekä "Vammaiset sikiöt voidaan abortoida tuosta noin vain ilman muuta syytä kuin luuloteltu hankaluus ja mukavuudenhalu".
Mielestäni odotetun lapsen vammaisuus käy kyllä"ainoasta syystä", eikä siihen sitten muita syitä tarvitakkaan.En voi uskoa, että kukaan keskeyttää raskautensa ihan "noin vain", sillä raskaus on jo edennyt monesti suht pitkälle ennen kuin lapsen vammaisuus todetaan.En usko, että kukaan tällaisia asioita ihan kevyesti päättää.Useimmat raskaana olevat naiset ovat jo etukäteen miettineet nämä asiat ja tehneet päätöksensä jos tulevalla lapsella todetaan kehitysvamma/sairaus. "Luuloteltu hankaluus" ja "mukavuudenhalu" kuulostaa vain niin pinnallisilta syiltä. Kyllä siinä useinmiten on paljon muitakin ajatuksia ja pelkoja mukana.
En halua saivarrella, monissa asioissa olen kyllä samaakin mieltä kanssasi.
Itselleni tehtiin pilleriabortti muutama kuukausi sitten ja olen kyllä aivan eri mieltä siitä, että se olisi helppoa. Ensin kävin sairaalassa ottamassa pillerin joka keskeytti raskauden etenemisen. Kahden päivän kuluttua menin osastolle ja minulle laitettiin raskauden keskeyttävät lääkkeet emättimeen. Alkoi erittäin kivulias ja runsas vuoto, jota kesti seuraavat kymmenen päivää. Samalla tuli kovat selkäkivut. Tämän jälkeen vuoto jatkui tiputteluna viisi viikkoa. Kontrolli tapahtui sairaalassa tuon viiden viikon jälkeen: raskaustesti edelleen positiivinen, keskeytys oli epäonnistunut. Jouduin välittömästi nukutuskaavintaan jonka jälkeen vuotoa kesti taas pari viikkoa. Viimeisimmässä lääkärintarkastuksessa minulla todettiin anemia runsaiden vuotojen seurauksena.
Eli ei se homma aina toimi eka pillerillä.
Jouduin tuohon lääkkeelliseen hoitoon, koska sain keskenmenon ja kaikki kudos ei poistunut itsestään. Lääkäri suositteli lääkkeellistä hoitoa kaavinnan sijaan, koska on kuulemma turvallisempi vaihtoehto. Lääkkeet ovat aivan samat kuin abortissa. Ensin sain ekan lääkkeen, ja pari päivää sen jälkeen sairaalassa toisen, jossa olin muutaman tunnin tarkkailtavana. Lääkkeiden sivuoireena sain pahoinvoinnin. Vatsa- ja selkäkivut olivat järkyttävät, aivan kuin synnytyskivut. Vuoto oli niin runsasta, että kotona tuli kaksi koneellista veristä pyykkiä ja uuden petauspatjan osto, koska mitkään siteet eivät pitäneet vuotoa kurissa. Sen jälkeen vuoto jatkui kaksi viikkoa (voi kuulemma tulla kolmekin viikkoa). Sen jälkeen onkin niin aneeminen, että kestää viikkokausia saada itsensä normaaliin kondikseen. Ja mulla tämä keskenmeno tapahtui noin viikolla 12 ja alkio vastasi ultran mukaan viikkoa 5, eli oli kuollut kohtuun jo aikaisemmin. Kauhistuttaa kuvitellakin, millainen vuoto olisi ollut, jos sikiö olisi ollut sen kokoinen kuin sen olisi kuulunut olla. Tämän kerron vain siksi, että moni voi kuvitella että lääkkeellinen abortti/keskenmenon hoito on aina fyysisesti tuskaton ja helppo, niin ei ainakaan kaikilla!