Olen monesti puhelimella asiota hoitaessa nauhoittanut keskustelun, mutta nyt rupesi askarruttamaan että moniko muu tekee niin?
Miksikö nauhoitan, monesti teen sopimuksia ja niiden purkuja puhelimitse niistä on hyvä jäädä myös itselle "mustaavalkoisella" ja joskus tilanne on kimuranttinen, olen pelastanut itseni kerran asiakapalvelun ammattitaidottomuudelta :)
Miksikö nauhoitan, monesti teen sopimuksia ja niiden purkuja puhelimitse niistä on hyvä jäädä myös itselle "mustaavalkoisella" ja joskus tilanne on kimuranttinen, olen pelastanut itseni kerran asiakapalvelun ammattitaidottomuudelta :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinun pitää ilmoittaa sille toiselle, että nauhoitat keskustelun. Jos et imoita, syyllistyt laittomaan tekoon.
Riittää että soittava osapuoli tietää nauhoituksesta. Nauhoituksen julkaisu on toinen asia, jos käytät nauhaa johonkin muuhun kuin oman muistisi virkistämiseen asia täytyy tutkia uudelleen.
Puhelu sinänsä kuuluu siis viestintäsalaisuuden piiriin, mutta viestinnän toinen osapuoli olet sinä itse, joten jos taltioit sen ja pidät huolen ettei sitä muut kuule niin asiassa ei ole mitään laitonta.
Hölömö, oot väärässä. Mee *ttuun siitä pätemästä, kun et tiedä mistään mitään.
Ei ihan noinkaan.
Kolmas osapuoli ei saa nauhoittaa kahdenvälistä keskustelua, mutta keskustelun osapuoelet voivat sen nauhoittaa. Siis myös puhelun vastaanottaja voi nauhoittaa keskustelun ja sen saa kyllä antaa muillekkin kuultavaksi. Aivan kuten saat antaa sinulle kirjoitetun kirjeenkin kenen tahasa luettavaksi.
Pitää paikkaansa, keskusteluita jossa itse on osallisena saa nauhoittaa eikä tarvitse ilmoittaa siitä keskustelun toisille osapuolille.
Muistaakseni nousi jonkunlainen kysely siitä että presidentti Koivistollakin oli samanlainen tapa, ja todettiin silloin että täysin lain ja hyvien tapojen mukaista.
Hyvinkin järkevä tapa mikä sinulla on, taitaapa suurin osa virastoista, pankeista, ja vakuutuslaitoksista ja lukematon määrä yrityksistä tehdä aivan saman. Koska suullinen sopimus on yhtä lainvoimainen kuin kirjallinenkin mutta vaikeasti todistettavissa niin ei oikeastaan ole mitään muuta tapaakaan kuin nauhoittaa. Oikeastaan voi tarkastella asiaa siltäkin kantilta että nauhoittamalla keskustelun suojaat myös toista osapuolta koska et itse silloin kykene väittämään hänen sanoneen jotakin mitä hän ei ole sanonut. Jatka vaan tollai.
sitä nauhoitusta, jossa olet itse toinen osapuoli.
Jokainen saa nauhoittaa omat puhelunsa tai mitkä tahansa keskustelunsa.
Se on sitten asia erikseen jos menee levittämään esimerkiksi työn kautta saamaansa salaista tietoa, mutta siinäkään ei ole mitään eroa että kerrotko salassa pidettävän jutun omasta muististasi vai soitatko sen nauhalta, kumpikin on yhtä väärin.
http://www.tietosuoja.fi/29001.htm
Kyseinen tietosuojavaltuutetun toimiston maininta on hieman erikoinen, eikä kerro syitä kunnolla.
Asiasta on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös, eli prejudikaatti:
- Kuka tahansa saa nauhoittaa puheluitaan, joissa on *osallisena*, koska ne ovat muistiinpanoja.
Joskus jotkut puhelinmyyjät nauhoittavat puheluitaan kouluttautumistarkoituksessa. He kuuntelevat nauhan myöhemmin läpi ja miettivät, että missä olisi parantamisen varaa. No, tämä menee muistiinpanojen piikkiin.
Hätäkeskuksilla on tuo oma velvoitteensa nauhoittaa.
Sitten tullaan mielenkiintoiseen seikkaan:
Ylläolevat säännöt koskea suomessa ja suomeen soitettuja puheluita.
Jos taas soitetaan yhdysvalloissa tai yhdysvaltoihin, niin silloin tuleekin toiset lait esiin. Silloin pitää ensinnäkin puhelun alussa mainita, että puhelu tullaan nauhoittamaan. Näin on käynyt mm. eräälle perheenjäsenelleni, jolle amerikkalainen lakimies soitti ja jutteli eräästä tapauksesta, josta harkittiin oikeustoimia. Lakimies kertoi puhelun aikana moneen otteeseen, että puhelu nauhoitetaan.
Tämä ajatusmalli ilmoitusvelvollisuudesta on saattanut tulla jostain amerikkalaiselokuvasta, mutta niissä nyt ei muutenkaan ole päätä eikä häntää.
Itse olen ollut suomalaisessa raastuvanoikeudessa (silloin oli vielä vanha nimitys) todistamassa erästä nauhaa oikeaksi, sillä olin puhelun aikana vieressä kuuntelemassa kaiuttimesta tuota puhelua. Vannoin nauhan oikeaksi ja kerroin muut juttuun liittyvät seikat. Enempää en tapauksesta saa kertoa.
Mitä taas tulee sitten esimerkiksi sähköpostin tarkkailuoikeuteen (lisäaihe rikkana rokassa), niin suomessa ei vielä olla osattu solmia sellaisia työsopimuksia, joissa se olisi mahdollista, eikä se lain mukaan ole mahdollista.
Toisaalta taas, jos mennään taas rapakon taakse amerikkaan, niin siellä on toinen juttu. Siellä on olemassa liittovaltiolaki, joka antaa yrityksille oikeuden lukea työntekijöittensä sähköpostiviestit ja tuo oli jo 90-luvulla.
Jälkimmäisen luin kirjasta: "How to grow your business on the Internet".
Perusteena kyseiselle laille on se, että yrityksen pitää voida suojautua mm. yritysvakoilulta.
Tietenkin jotkut ovat nyt sitten sitä mieltä, että tuollaista yritysvakoilua ei ole olemassakaan ja että mitä hyötyä siitä oikein on. No, voin vakuuttaa, että kyllä sitä on olemassa, mutta missä laajuudessa ja miten sitä tapahtuu, niin se onkin sitten jo toinen juttu ja niitä kerrotaan vain tietyissä piireissä.
Mutta sitten taas on olemassa ideavarkaudet ym. olin eräässä mm. Helsingin kaupungin omistamassa laitoksessa koulutuksessa ja yhtenä projektitehtävänä oli laatia työsopimus. No, minäpä laadin sellaisen ja kyseinen kouluttaja otti sen työsopimusmallin tosta noin vain käyttöönsä. Olin tahallani jättänyt sopimusmalliin muutamia miinoja, joilla kuka tahansa lakimies saisi sopimuksen koska tahansa rikki mm. kohtuuttomuutensa takia, mutta kun kouluttajat olivat tyhmiä kuin saappaat, niin he ottivat sen käyttöön.