Olen niin tympääntynyt olotilaani, että sitä ei voi toiselle edes kunolla selittää. Olen lihava ja aina sorrun syömiseen, vaikka kuinka olen päättänyt, että nyt se on loppu. Ei auta mikään.
Nyt on vielä joulukin tulossa ja hyvää ruokaa ja kahvileipää ja suklaarasioita joka puolella. Varmaan halkean joulun jälkeen. Nytkin olen jo kuin syöttöporsas.
Missä niitä "rehevien ja seksittömien" ihailijoita on, kun ei ole ainakaan minua vastaan tullut? Tämä ei sitten ole mikään treffi-ilmoitus. En halua yhtään meiliosoitetta läskifetisseiltä. Minä kun en itse kuitenkaan ole sellainen. Haluaisin kuitenkin joskus jonkun lämpimään, turvalliseen kainaloon, mutta enhän tällaisena mahdu kenenkään kainaloon.
Millä ihmeellä saisin syöpöttelyn kuriin? Se on just sellaista tunnesyömistä, ja sitten sitä syökin koko viikonlopun ruokatarpeet. Mä olen täys paska, siltä tuntuu tällä hetkellä!
Nyt on vielä joulukin tulossa ja hyvää ruokaa ja kahvileipää ja suklaarasioita joka puolella. Varmaan halkean joulun jälkeen. Nytkin olen jo kuin syöttöporsas.
Missä niitä "rehevien ja seksittömien" ihailijoita on, kun ei ole ainakaan minua vastaan tullut? Tämä ei sitten ole mikään treffi-ilmoitus. En halua yhtään meiliosoitetta läskifetisseiltä. Minä kun en itse kuitenkaan ole sellainen. Haluaisin kuitenkin joskus jonkun lämpimään, turvalliseen kainaloon, mutta enhän tällaisena mahdu kenenkään kainaloon.
Millä ihmeellä saisin syöpöttelyn kuriin? Se on just sellaista tunnesyömistä, ja sitten sitä syökin koko viikonlopun ruokatarpeet. Mä olen täys paska, siltä tuntuu tällä hetkellä!
Vastaukset 12
Vanhimmat
tarvitse sitä mitenkään selittää. Kyllä me kaikki ymmärämme tämän puolesta sanasta.
Ei näitä lihavien ihailijoita ole elävässä elämässä. Se on joidenkin fantasiamaailmaa tai puhdasta provoilua täällä.
Fetissinä se voi esiintyä, mutta sekin on harvinaista. Ja kukapa haluaisi olla jonkun fetissi kuin mikäkin korkokenkä tai latex-asu.
Itse olen ollut hoikka ja nyttemmin lihava. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Jos joku minusta on kiinnostunut, niin ainakaan en sitä huonon itsetuntoni syövereissä edes huomaa.
ole noin! jos joku todella sinuun rakastuu, häntä ei kiinnosta kilojesi määrä! ja minulla on ainakin aina vientiä riittänyt, samoin xl-kokoisella ystävälläni. kumpikin olemme muutoin ulkonäöstämme huolehtivia, iloisia ja itsevarmoja nuoria naisia. nykyään kumpikin myös onnellisesti varattuja; minä naimisissa, ystävä avoliitossa. ja fakta on että toinen pitää äidistä, toinen tyttärestä. eihän se mikään fetissi ole jos pitää rehevistä, sen kummemmin kuin jos pitää laihasta ja pienirintaisesta, blondeista tai pitkistä naisista..
mutta huolella ja pitkään saa etsiä sellaista miestä, joka haluaisi "pelehtiä" 126-kiloisen naisen (minun) kanssa. Muutaman kerran olen sellaisen löytänyt, mutta niitä kiinnosti pelkkä seksi (ja aika pervo sellainen!). En ole vielä kumminkaan menettänyt toivoani. Ehkä jonain päivänä löydän sellaisenkin miehen, joka ei halua pelkkää hetken irstailua kanssani.
hyväksi kurkistaa sinne omien sielujen syöveriin.
moni saattaa itsekkin etsiä sitä kumppania aika pinnallisin perustein.
kannattaa ensiksi hylätä pinnalliset vaatimukset ja alkaa etsiä sitä sielunkumppania.
varmasti moni mies sinut haluaa,mutta se unelmien prinssi etsii yleensä sitä prinsessaa.
moi,
vastaa hoikalle 41v bi-miehlle............
:)
Enkö ilmoittanut jo ekassa viestissäni, että tämä ei ole mikään treffi-ilmoitus! En tule juttelemaan kanssasi, eikä se johdu siitä, että olet bi, vaan siitä, että en hae seuraa täältä. Ja miksi sinun pitää ilmoittaa olevasi bi-mies? Olisiko mielessäsi ollut kenties jotain "kimppakivaa"? Vaikka olen lihava, en ole hölmö.
eli siis www.msn.fi ja siellä ihanaiset lihavaiset-ryhmä,lähetä jäsenhakemus. Saat juttuseuraa ja vinkkejä painon muuttamiseen alhaisemmaksi,päivä kerrallaan!
Eikä kukaan hauku sua siellä!
siis:www.msn.fi>yhteisöt>terveys ja hyvinvointi>tukiryhmät>paino>ihanaiset lihavaiset
kun menet noitten mukaan,löydät perille. Tervetuloa!
Olet liian saamaton. Liity painonhallintaryhmään, se vois olla sulle oikea vaihtoehto saada syöpöttely kuriin. Siellä on muita samasta kärsiviä, ryhmälaihdutus auttaa useita. Ryhmää vetää asiansa osaava ruokaterapeutti, joka opettaa syömään oikein.
Et kai tarkoita Painonvartijoita? Siellä olen vartioinut painoani niin monta kertaa, että olen lihonnut vain enemmän loppujen lopuksi.
Voin olla tässä syömisasiassa saamaton, mutta takaan sinulle, että se onkin sitten se ainoa saamattomuus minussa. Kaikkea muuta pystyn ja osaan ja haluan tehdä, mutta syöminen on riistäytynyt käsistä.
Kyllä osaisin syödä oikein, tietämättömyydestä se ei ole kiinni. Siitä on vain vuosien myötä tullut jonkinlainen ahdistuksenpoistaja, ja kun alan syödä, menetän sen kontrollin yleensä aina, siis silloin, kun olen yksin. En vain pysty lopettamaan. Ja jos joku tähän väittää, että pystytpäs, että se minusta kiinni, niin voin jo valmiiksi vastata, että se on asia, jota en hallitse. Järki katoaa, ja kaikki muukin, minä vain syön.
Mä olen kans syönyt taas pari viikkoa ihan kuin en olis ruokaa ennen nähnytkään. Syömisestä seuraa paha olo ja pahasta olosta lisää syömistä. Olen saanu laihdutettua joitakin kiloja ja sit tulee tällainen vaihe että vedän taas sapuskaa kaksin käsin ja kaikki kilot tulee takaisin.
Henkisen pahan olon lisäks on huono fyysinen olo, turvonnut ja ahdistunut.
Sit on vielä joulu tulossa ja tuntuu turhalta koittaa viikoks saada homma kuriin kun taas viikonloppuna on syömingit. Päätin joka tapauksessa katkasta tän kierteen koska on niin hirveää olla. Päivä alkoi siis kaurapuurolla ja mustikoilla ja puolella litralla vettä ja ennen aattoa koitan elää ihmisiks jos se parempi olo ehtis vielä joululahjaks mulle.
että sun täytyy ensin hoitaa henkinen puoli kuntoon.
jos syö ahdistukseensa niin silloin kannattaa hoitaa ahdistusta,eikö vain?
ehkä voisit varata ajan mielenterveys toimistoon?saisit keskustella jonkun ammatti ihmisen kanssa.
ahdistukseen syöminen on ehkä niitä yleisimpiä tapoja "lääkitä" itseänsä,miehillä se on ehkä juominen.
terapia tai lääkitys olisi terveellisempää ja eihän se suru syömällä lähde,kuten olet varmaan jo huomannut.rohkeasti vain apua hakemaan.tsemppiä :)
oletko ajatellut rasvaimua tai itsemurhaa niin mailma olis kauniimpi ilman läskei