joutuneensa masentuneen puolison torjumaksi. Puoliso suhtautuu ihan kuin toista ei olisi. Minä en kärsi masennuksesta vaan välillä tulevista ihmeellisestä pahasta olosta. Ihan parissa sekunnissa alkaa tuntumaan että kukaan ei välitä minusta eikä mitään ole tehtävissä olon parantamiseksi. Kun painii olon kanssa pari tuntia niin se menee ohi ja taas on olo ihan normaali. Outoa. Psykiatri ei oikein osaa sanoa mitä pitäisi tehdä kun oloja tulee vain silloin tällöin. Kumminkin kun paha olo sattuu kohdalleen niin silloin tuntuu että paras apu olisi toisen ihmisen läheisyys. Saisi olla vain lähellä rakastamaa ihmisistä. Muuten hyvä muttakun tuo rakastama ihminen puuttu. Ei ole tyttöystävää löytynyt eikä varmaan helpolla löydy. Yksi ongelma seurustelusuhteessa tulisi olemaan seksi. Seksinajattelukin nostaa tuskanhien pintaan. Se tuntuu vaativalta suoritukselta. Pitäisi tehdä sitä ja tätä hieroa just oikeasta kohdasta muuten homma tuntuu samalta kuin kuolleella kalalla siveltäisiin mahaa. Kauheat suorituspaineet jo etukäteen. Muutenkin riittäisi varmaan yksi kerta viikossa. Tuntuu tosi ahdistavalta tuo seksi homma... :( Olen 23 vuotias mies
Kumma hommakun
jotkut kertovat
0179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.