Nyt on ollut jonkunverran keskusteluita tulevista yhden vanhemman perheistä, mikä on hienoa että etsitään vertaistukea ja kohtalotovereita! Olen monesti miettinyt että enenmmän pitäisi neuvoloissa ottaa huomioon, esimerkiksi esitteet mitä jaetaan; niihin voisi olla vaihtoehtoisia yksinodottajalle jne.
Sillon kun ite ootin niin tuntu välillä että olen koko suomen ainoa yksin odottaja. Se on rankempaa. Vaikka on onnellinen vauvasta, se tahtoo välillä unohtua, varsinkin silloin kuin ympärillä pyörii onnellisia pariskuntia. Suru ei silloin paina jos on muita kohtalotovereita tai hyviä ystäviä :)
Toisaalta jossain määrin on "helppoa" tehdä itse kaikki päätökset lapseen liittyen, ei ole toisen puoliskon kanssa eriäviä näkemyksiä .. ;)
Kaikille yksinodottajille ihan tasapuolisesti hyvää joulun- ja vauvanodotusta :) Ja mammat on rautaa :)Olkaa ylpeitä itsestänne ja masustanne!
Sillon kun ite ootin niin tuntu välillä että olen koko suomen ainoa yksin odottaja. Se on rankempaa. Vaikka on onnellinen vauvasta, se tahtoo välillä unohtua, varsinkin silloin kuin ympärillä pyörii onnellisia pariskuntia. Suru ei silloin paina jos on muita kohtalotovereita tai hyviä ystäviä :)
Toisaalta jossain määrin on "helppoa" tehdä itse kaikki päätökset lapseen liittyen, ei ole toisen puoliskon kanssa eriäviä näkemyksiä .. ;)
Kaikille yksinodottajille ihan tasapuolisesti hyvää joulun- ja vauvanodotusta :) Ja mammat on rautaa :)Olkaa ylpeitä itsestänne ja masustanne!
Vastaukset 2
Vanhimmat
olen nyt asian ymmärtänyt, niin neuvoloihin ollaan parasta aikaan suunnittelemassa yksin odottajille omia esitteitä, että ehkä ensi vuosi näyttää hiukan valoisemmalta.
Onhan se kornia saada vihkonen meille tulee vauva, niin kelle meille? (omassa tapauksessani meille käsite:minä ja 3murkkuikästä) jossa paljon tietenkin painotetaan isän osallistumisesta raskauteen ja vauvan hoitamiseen, johon 11-vuotias tyttäreni kiinnitti huomiota, kuten myöskin äitiyspakkauksen ensikirjassakin vauvalle, niin kuittaus isästä, mutta jos semmoista ei ole, varmaa jää kirja käyttämättä tai sen sivun yli hypätään, jossa isin partaa on kiva koskea :DD
Tunnistan tuon tarpeen hypätä onnellisten isukkikuvien ohi... Yksinodottaja kun siis olen.Aika ulkopuoliseksi välillä tunnen itseni ja odotan kauhulla synnytysvalmennusta.... Tunnen olevani noin luonteeltani aika vahva nainen mutta kyllä tää raskaus on sillai jännää aikaa kun on niin herkillä.
Onneksi ystävät tukee! Olisi kiva kuulla muidenkin yksinsynnyttäjien kokemuksia