Mikään ei riitä...

Elämäni voisi olla ulkopuolisen silmin täysin kunnossa. Käyn säännöllisesti töissä ja kavereitakin on jonkun verran. Kumminkin useimpina päivinä mieleeni hiipii ajatus siitä, että tämä oravanpyörä loppuisi äkkiä.
Ajatus siitä että elämääni on jäljellä vielä neljäkymmentä vuotta, saa aikaan ahdistusta ja pahanolon tunnetta.

Mieleni on kyllästymisellä kyllästetty eikä mikään oikein tunnu kiinostavan ja voimat ovat lopussa melkein koko aika.
Itsestä se elämänilo pitäisi repiä, mutta kun tuntuu että ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu.
Masennuslääkkeet on haettu ja lääkärin kanssa keskusteltu mutta eipä toi elämä oo siitä paljon kummosemmaks muuttunu.

Monta kertaa olen ajatellut lausetta joka sanotaan "Paha maa" elokuvassa. "Uskon, että lopulta meille kaikille käy hyvin. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä"

Koska meille sitten käy hyvin? Sitten kun kipinä silmistä sammuu ja pääsemme autuaammille metsästysmaille?
1307
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

monta kertaa olen miettinyt että 50 vuotta elämää jäljellä ja jotain tekemistä pitäisi keksiä. Tuntuu täysin toivottomalta että 50 pitkää vuotta pitäisi jaksaa. Elämä kulkee samaa rataa teet töitä päivästä toiseen ja sitten taas kotiin odottamaan uutta työpäivää. Hoh hoijaa... Uskon että olemassa hemkimaailma. Tuntuu ihan älyttömältä että siellä aika ei lopu koskaan. Ikuisuus esissä. Miten ihmeessä voi keksiä tekemistä niin pitkäksi aikaa. Luulisi että tylsyys iskee...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ihmismielinen kirjoitti:

Elämäni voisi olla ulkopuolisen silmin täysin kunnossa. Käyn säännöllisesti töissä ja kavereitakin on jonkun verran. Kumminkin useimpina päivinä mieleeni hiipii ajatus siitä, että tämä oravanpyörä loppuisi äkkiä.
Ajatus siitä että elämääni on jäljellä vielä neljäkymmentä vuotta, saa aikaan ahdistusta ja pahanolon tunnetta.

Mieleni on kyllästymisellä kyllästetty eikä mikään oikein tunnu kiinostavan ja voimat ovat lopussa melkein koko aika.
Itsestä se elämänilo pitäisi repiä, mutta kun tuntuu että ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu.
Masennuslääkkeet on haettu ja lääkärin kanssa keskusteltu mutta eipä toi elämä oo siitä paljon kummosemmaks muuttunu.

Monta kertaa olen ajatellut lausetta joka sanotaan "Paha maa" elokuvassa. "Uskon, että lopulta meille kaikille käy hyvin. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä"

Koska meille sitten käy hyvin? Sitten kun kipinä silmistä sammuu ja pääsemme autuaammille metsästysmaille?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu