Koko länsimaalainen arvomaailma perustuu kristilliseen etiikkaan (tietysti myös Platonilla, Aristoteleella ja parilla muulla tyypillä oli osansa raamatun oppien 'tieteelliselle' pohjalle saattamisessa keskiajalla). Mutta kaikki lakimme, normimme, on rakennettu näiden raamatun ohjenuorien päälle. Näitä samoja arvoja noudattavat niin uskovat kuin ei-uskovatkin. Jälkimmäiset yleensä huomaamattaan, ovat kasvaneet niihin ympäröivän kulttuurin kautta.
Ilman kristinuskoa me edelleenkin söisimme lapsia grillijuhlissa, uhraisimme neitsyitä luonnon hengille. Meillä ei edes olisi pahan käsitettä, kuten antiikin aikana ei ollut. Olisimme yhä itsekkäitä, hedonistisia orjaisäntiä - lähinnä kuitenkin orjia joiden keskimääräinen elinikä olisi noin 16 vuotta (Rooman Valtakunnan kansalaisen keskimääräinen elinikä oli 19 vuotta, ja tässä laskussa on mukana ylimystö joka eli käytännössä yhtä pitkään kuin mekin).
Olisimme tyystin välinpitämättömiä toisten ongelmista, tuskasta. Puolet kansasta voisi kuolla nälkään ja vähät välittäisimme jos meille riittäisi leipää ja juhlia, koska kukaan ei ikinä olisi opettanut meille että näistä asioista pitää välittää. Tämä on nimenomaan se asia mikä monilta uskonnonvastustajilta jää usein ymmärtämättä. Sotia riittäisi monin verroin nykyiseen verrattuna, ja niiden syyt olisivat mitä älyttöminpiä. Yksilönvapauksia ja oikeuksia ei olisi kuin korkeintaan aristokraateille... lista on loputon. Kristinuskon nimessä on menneisyydessä tehty paljon pahaa, ja jotkut sekopäät tekevät sitä yhäkin. Mutta jos tätä vertaa siihen kaikkeen hyvään mitä se on tuottanut, lähtien vaikka ihmisten välisen tasa-arvon käsitteestä ja sen soveltamisesta käytäntöön, tai toisten auttamisen velvollisuuden tuomisesta, kalpenee tuo kärsimyksen määrä auttamatta.
Jos uskonnosta luovuttaisiin nyt kokonaan, muutaman vuosisadan kuluttua eläisi jälleen sukupolvia jotka kuulisivat kaikkien ihmisten välisestä veljeydestä ja tasa-arvosta, lähimmäisen auttamisen tärkeydestä, korkeintaan historian tunnilla. Taloudellinen ja sotilaallinen voima jälleen hallitsisi maailman kansoja palatsilinnakkeistaan, eivätkä niiden hallitsijat pystyisi mitenkään käsittämään että jonkin orjan lapsi ansaitsisi ruokaa, jollei tämän vanhemmat olisi kyllin terveitä tekemään tälle ruhtinaalle työtä.
Eettiset arvot tulevat ja menevät. Kaksikymmentä vuotta sitten sellainen hyvinvointiyhteiskunnan purkaminen mikä nyt on käynnissä, ei olisi tullut kysymykseenkään. Nyt harva tuntuu edes piittaavan. Raha ratkaisee. Materiaaliset arvot. Kodin sisustusohjelmat. Missä ollaan 100 vuoden kuluttua?
Raamattu jokaisen hyllyssä muistuttaa meitä aina siitä mistä tässä on kyse: toiset ansaisee yhtä paljon kuin sä itsekin. Jos ne viedään sieltä pois, ja hypätään muutama vuosisata eteenpäin... Ihmiset unohtavat. Sellainen on ihmisluonto.
Vai kuinka monella teistä ei-uskovista on siellä hyllyssä jonkin etiikan oppikirja, josta te kerrotte sitten aikanaan lapsillenne kuinka tärkeää Aristoleen hyve-etiikka on, oikeudenmukaisuuden käsite? Vai perimätietoonko te luotatte? Lähimmäisen auttaminen on tärkeämpää kuin raha? Eihän tohon usko enää läheskään kaikki ateistit nytkään. Ja sitten kun maailma on näiden jälkeläisiä täynnä, missä ollaan?
Ilman kristinuskoa me edelleenkin söisimme lapsia grillijuhlissa, uhraisimme neitsyitä luonnon hengille. Meillä ei edes olisi pahan käsitettä, kuten antiikin aikana ei ollut. Olisimme yhä itsekkäitä, hedonistisia orjaisäntiä - lähinnä kuitenkin orjia joiden keskimääräinen elinikä olisi noin 16 vuotta (Rooman Valtakunnan kansalaisen keskimääräinen elinikä oli 19 vuotta, ja tässä laskussa on mukana ylimystö joka eli käytännössä yhtä pitkään kuin mekin).
Olisimme tyystin välinpitämättömiä toisten ongelmista, tuskasta. Puolet kansasta voisi kuolla nälkään ja vähät välittäisimme jos meille riittäisi leipää ja juhlia, koska kukaan ei ikinä olisi opettanut meille että näistä asioista pitää välittää. Tämä on nimenomaan se asia mikä monilta uskonnonvastustajilta jää usein ymmärtämättä. Sotia riittäisi monin verroin nykyiseen verrattuna, ja niiden syyt olisivat mitä älyttöminpiä. Yksilönvapauksia ja oikeuksia ei olisi kuin korkeintaan aristokraateille... lista on loputon. Kristinuskon nimessä on menneisyydessä tehty paljon pahaa, ja jotkut sekopäät tekevät sitä yhäkin. Mutta jos tätä vertaa siihen kaikkeen hyvään mitä se on tuottanut, lähtien vaikka ihmisten välisen tasa-arvon käsitteestä ja sen soveltamisesta käytäntöön, tai toisten auttamisen velvollisuuden tuomisesta, kalpenee tuo kärsimyksen määrä auttamatta.
Jos uskonnosta luovuttaisiin nyt kokonaan, muutaman vuosisadan kuluttua eläisi jälleen sukupolvia jotka kuulisivat kaikkien ihmisten välisestä veljeydestä ja tasa-arvosta, lähimmäisen auttamisen tärkeydestä, korkeintaan historian tunnilla. Taloudellinen ja sotilaallinen voima jälleen hallitsisi maailman kansoja palatsilinnakkeistaan, eivätkä niiden hallitsijat pystyisi mitenkään käsittämään että jonkin orjan lapsi ansaitsisi ruokaa, jollei tämän vanhemmat olisi kyllin terveitä tekemään tälle ruhtinaalle työtä.
Eettiset arvot tulevat ja menevät. Kaksikymmentä vuotta sitten sellainen hyvinvointiyhteiskunnan purkaminen mikä nyt on käynnissä, ei olisi tullut kysymykseenkään. Nyt harva tuntuu edes piittaavan. Raha ratkaisee. Materiaaliset arvot. Kodin sisustusohjelmat. Missä ollaan 100 vuoden kuluttua?
Raamattu jokaisen hyllyssä muistuttaa meitä aina siitä mistä tässä on kyse: toiset ansaisee yhtä paljon kuin sä itsekin. Jos ne viedään sieltä pois, ja hypätään muutama vuosisata eteenpäin... Ihmiset unohtavat. Sellainen on ihmisluonto.
Vai kuinka monella teistä ei-uskovista on siellä hyllyssä jonkin etiikan oppikirja, josta te kerrotte sitten aikanaan lapsillenne kuinka tärkeää Aristoleen hyve-etiikka on, oikeudenmukaisuuden käsite? Vai perimätietoonko te luotatte? Lähimmäisen auttaminen on tärkeämpää kuin raha? Eihän tohon usko enää läheskään kaikki ateistit nytkään. Ja sitten kun maailma on näiden jälkeläisiä täynnä, missä ollaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tämä vuodatus oli?!
Minusta se raamattu on sopiva sinne kalevalan ja kreikkalaisen mytoliogian osastolla ja fiksuthan sen tietävät että jos tätä kyseinen Jeesus oli olemassa mikä on ehkä totta niin hänhän ei jouluna syntynyt vaan jouluhan on kirkon sopivasti ottama entinen pakanallinen juhla. Ja se että täällä grilliltaisiin lapsia jos ei tuota kristillistä oppia olisi niin tämäkö sitten on parempi vaihtoehto että papit raiskaavat ja hyväksikäyttävät herranpelkoisia ihmisiä ja muutenkin tuomitsevat ja antavat oikein isänkädestä!
Olen onnellinen kun olen päässyt tuosta eroon ja uskallan ajatella omilla aivoillani.
En kyllä oikein jaksanut lukea sitä ensimmäistä.
ihan totta !luin koko jutun enkä ymmärtänyt mistä oli kysymys ?
ymmärsikö joku muu ?