Taru Sorbusten herrasta

Mutta annas olla. Ruottinlaivalla notkuvien lihapatojen ääressä seurueeseen liittyi Börje Von Runkvist joka oli saanut vihiä aarteen olemassaolosta. Sen suunnattoman arvon tuntien ei malttanut velho-Tiippana viedä kirouksen uhallakaan aarettaan tuhottavaksi ja se siirtyi mittavasta summasta Börjen kokoelmiin. Niinpä velho Tiippanan ei tarvinnut koskaan enää myydä halpoja purkuosiaan alfa-hulluden uhreiksi joutuneille kullanhuuhtojille ja muille onnenonkijoille...

kutumatu kirjoitti:

Mutta annas olla. Ruottinlaivalla notkuvien lihapatojen ääressä seurueeseen liittyi Börje Von Runkvist joka oli saanut vihiä aarteen olemassaolosta. Sen suunnattoman arvon tuntien ei malttanut velho-Tiippana viedä kirouksen uhallakaan aarettaan tuhottavaksi ja se siirtyi mittavasta summasta Börjen kokoelmiin. Niinpä velho Tiippanan ei tarvinnut koskaan enää myydä halpoja purkuosiaan alfa-hulluden uhreiksi joutuneille kullanhuuhtojille ja muille onnenonkijoille...

Seurue lähti matkaan. Harhautuksen vuoksi lähdettiin luoteeseen. Ähtävällä pysähdyttiin Muukkosen majatalossa http://www.tmuukkonen.fi/frames_startvy_sv.htm, jossa Pippin joi liikaa Sorbusta ja Fredikin herätti huomiota laulamalla 8 kertaa saman illan aikana laulut "Kolmatta linjaa" ja "Isä, kulje hitaammin..

»Siinun kannatta juhlia rauhallisemppi. Tuå herättä liikka huomiå«, kuului murahdus sivupöydästä.
»No, kukas vittu sinä olet«, Pippin tivasi.
»Jag heter Konkkari«
»Konkari, sinä siis olet niitä Tiippanan lupaamia lisävoimia«, Fredi riemastui.
»Minun on pakko lähteä oksentamaan, Sam mutisi. Yöööööööööööööök. Mitä helvettiä nuo ovat…«
»Nuå ovat mustia katsastajia«, Konkari huusi. »Meidän on lähdettävä. Jos ne löytävät meidät, traileriin laitetaan rengaslukko ja Volvon tuulilasiin ajokiellosta kertova punainen tarra«.

Seurueen onnistui paeta Merenkurkun yli rahtialuksella Uumajaan, mutta vastoinkäymiset eivät loppuneet tähän: Tax Free –myynti oli nimittäin lopetettu. »Mistä nyt saadaan Sorbusta« Rankkivuon veljekset Pippin ja Kaarle Suuri voihkivat.

Jotenkuten selvittiin Skåneen saakka. Seurue lähestyi Juutinrauman siltaa, kun jostain alkoi kuulua ulvontaa. »Ej fan«, Konkari kirosi: »taas mustia katsastajia!

Autot ajettiin hylätyn huoltoaseman taakse ja seurue kurkki katolla Statoil-kyltin katveessa. Mutta katsastajat huomasivat heidät. Rengasrautojaan heilutellen he lähestyivät. »Varjoon, suojaan, menen Aarteen sisään«, Fredi kollotti.
»Ei«, Konkari kielsi. »Vaikka mustat katsastajat eivät näkisikään sinua tummennuskalvojen takaa, he voisivat ihan kokeeksi puhkoa pohjan ruuvimeisseleillään.«

Katsastajat yrittivät viedä aarteen, mutta Konkari ja höpöttäjät onnistuivat torjumaan hyökkäyksen. Fredi oli kuitenkin saanut osuman öljyisestä ruuvimeisselistä. »Mikä nyt neuvoksi«, kysyi Pippin, mutta Konkari oli jo kätkenyt Arteen vanhaan hevostraileriin ja kiinnittänyt tämän Volvon koukkuun trailerin paikalle. »Hyypätkkä kyyttiin, lapset. Familjen Medelsvensson här bara ylittä Tanskan salmia lautalla.«

Onnistuimme, hihkuivat pienet höpöttäjät Pippin, Kaarle ja Sam. Vain Fredi oli hiljaa, sillä hän alkoi jo olla finito saatuaan katsastajan ruuvimeisselistä ikävän näköisen naarmun. »Älkää vielä nuolaisko«, Konkari varoitti. »Mustat katsastajat haistavat aarteen ja seuraavat meitä. Nyt vain kaasu pohjaan ja painellaan Billundiin, Kalmarin Unionin käskynhaltijoiden suojaan. Ei, mutta onpas tämä Volvo hidas. Emme me millään saa Frediä ajoissa Billundiin. Jos mulla vain on Awan numero pikavalinnassa... ja jos se ei ole Lordin kanssa keikalla...«

Pian Awa kurvasikin paikalle nelivetoisella Alfa Romeo Breralla. Hän otti Fredin kyytiin eikä siinä kyydissä mustat katsastajat kestäneet. »Kiitti kyydistä, otetaan joskus uusiksi«, Fredi totesi pyyhkiessään ejakulaation Billundilaisen yksiön verhoihin.

Lopulta toisetkin ehtivät Billundiin, missä hiottiin suunnitelma ja valkosipulinkynet teräviksi.

Velho Tiippanakin oli taas paikalla.
»Pahoittelen myöhästymistäni, jäin Hotelli Tornin kattoterassille piiputtelemaan enkä huomannut, kun kello tuli paljon ja ovet menivät lukkoon. Mutta nyt tyhjentäkää tuoppinne, lähdemme tehtä-väämme täyttämään.«

Ja niin lähtivät matkaan nuo Sorbuksen ritarit:
-   höpöttäjät eli tenori Fredi, tunari Sam Inkinen sekä rankin hajuiset Pippin-Pieni ja Kaarle Suuri
-   Velho Tiippana
-   Konkari eli Condomin Analcorn
-   Ihminen, nimeltä Paavo, joka oli myös Condomista (siitä päätellen, että oli täysi mulkku)
-   Kääpiö Gimmel
-   sekä Legoland, joka oli useiden Tanskaan rekisteröityjen Alfa Romeoiden haltija. Tämä takasi nopeat kulkineet koko porukalle.

Haltijoiden kieli oli hupaisaa kuunneltavaa:
»Hvordan kunstig grupp, niog grim idioter«, taivasteli Billundin johtava Fylkesmann epätasaista seuruetta. »Kvifor ær ikke Anders-And mit, « eräs toinen haltija nauroi.

J.. kirjoitti:

Seurue lähti matkaan. Harhautuksen vuoksi lähdettiin luoteeseen. Ähtävällä pysähdyttiin Muukkosen majatalossa http://www.tmuukkonen.fi/frames_startvy_sv.htm, jossa Pippin joi liikaa Sorbusta ja Fredikin herätti huomiota laulamalla 8 kertaa saman illan aikana laulut "Kolmatta linjaa" ja "Isä, kulje hitaammin..

»Siinun kannatta juhlia rauhallisemppi. Tuå herättä liikka huomiå«, kuului murahdus sivupöydästä.
»No, kukas vittu sinä olet«, Pippin tivasi.
»Jag heter Konkkari«
»Konkari, sinä siis olet niitä Tiippanan lupaamia lisävoimia«, Fredi riemastui.
»Minun on pakko lähteä oksentamaan, Sam mutisi. Yöööööööööööööök. Mitä helvettiä nuo ovat…«
»Nuå ovat mustia katsastajia«, Konkari huusi. »Meidän on lähdettävä. Jos ne löytävät meidät, traileriin laitetaan rengaslukko ja Volvon tuulilasiin ajokiellosta kertova punainen tarra«.

Seurueen onnistui paeta Merenkurkun yli rahtialuksella Uumajaan, mutta vastoinkäymiset eivät loppuneet tähän: Tax Free –myynti oli nimittäin lopetettu. »Mistä nyt saadaan Sorbusta« Rankkivuon veljekset Pippin ja Kaarle Suuri voihkivat.

Jotenkuten selvittiin Skåneen saakka. Seurue lähestyi Juutinrauman siltaa, kun jostain alkoi kuulua ulvontaa. »Ej fan«, Konkari kirosi: »taas mustia katsastajia!

Autot ajettiin hylätyn huoltoaseman taakse ja seurue kurkki katolla Statoil-kyltin katveessa. Mutta katsastajat huomasivat heidät. Rengasrautojaan heilutellen he lähestyivät. »Varjoon, suojaan, menen Aarteen sisään«, Fredi kollotti.
»Ei«, Konkari kielsi. »Vaikka mustat katsastajat eivät näkisikään sinua tummennuskalvojen takaa, he voisivat ihan kokeeksi puhkoa pohjan ruuvimeisseleillään.«

Katsastajat yrittivät viedä aarteen, mutta Konkari ja höpöttäjät onnistuivat torjumaan hyökkäyksen. Fredi oli kuitenkin saanut osuman öljyisestä ruuvimeisselistä. »Mikä nyt neuvoksi«, kysyi Pippin, mutta Konkari oli jo kätkenyt Arteen vanhaan hevostraileriin ja kiinnittänyt tämän Volvon koukkuun trailerin paikalle. »Hyypätkkä kyyttiin, lapset. Familjen Medelsvensson här bara ylittä Tanskan salmia lautalla.«

Onnistuimme, hihkuivat pienet höpöttäjät Pippin, Kaarle ja Sam. Vain Fredi oli hiljaa, sillä hän alkoi jo olla finito saatuaan katsastajan ruuvimeisselistä ikävän näköisen naarmun. »Älkää vielä nuolaisko«, Konkari varoitti. »Mustat katsastajat haistavat aarteen ja seuraavat meitä. Nyt vain kaasu pohjaan ja painellaan Billundiin, Kalmarin Unionin käskynhaltijoiden suojaan. Ei, mutta onpas tämä Volvo hidas. Emme me millään saa Frediä ajoissa Billundiin. Jos mulla vain on Awan numero pikavalinnassa... ja jos se ei ole Lordin kanssa keikalla...«

Pian Awa kurvasikin paikalle nelivetoisella Alfa Romeo Breralla. Hän otti Fredin kyytiin eikä siinä kyydissä mustat katsastajat kestäneet. »Kiitti kyydistä, otetaan joskus uusiksi«, Fredi totesi pyyhkiessään ejakulaation Billundilaisen yksiön verhoihin.

Lopulta toisetkin ehtivät Billundiin, missä hiottiin suunnitelma ja valkosipulinkynet teräviksi.

Velho Tiippanakin oli taas paikalla.
»Pahoittelen myöhästymistäni, jäin Hotelli Tornin kattoterassille piiputtelemaan enkä huomannut, kun kello tuli paljon ja ovet menivät lukkoon. Mutta nyt tyhjentäkää tuoppinne, lähdemme tehtä-väämme täyttämään.«

Ja niin lähtivät matkaan nuo Sorbuksen ritarit:
-   höpöttäjät eli tenori Fredi, tunari Sam Inkinen sekä rankin hajuiset Pippin-Pieni ja Kaarle Suuri
-   Velho Tiippana
-   Konkari eli Condomin Analcorn
-   Ihminen, nimeltä Paavo, joka oli myös Condomista (siitä päätellen, että oli täysi mulkku)
-   Kääpiö Gimmel
-   sekä Legoland, joka oli useiden Tanskaan rekisteröityjen Alfa Romeoiden haltija. Tämä takasi nopeat kulkineet koko porukalle.

Haltijoiden kieli oli hupaisaa kuunneltavaa:
»Hvordan kunstig grupp, niog grim idioter«, taivasteli Billundin johtava Fylkesmann epätasaista seuruetta. »Kvifor ær ikke Anders-And mit, « eräs toinen haltija nauroi.

vai oletko vielä pitkäänkin siellä heinäpellolla...

AR158... kirjoitti:

vai oletko vielä pitkäänkin siellä heinäpellolla...

Pohjois-Saksan seurue läpäisi suht’ vaivattomasti, mutta lähestyttäessä Alppeja, alkoivat vaikeudet, Legolandin ajokkien lämmityslaitteet eivät kerta kaikkiaan riittäneet ja muutenkin meno alkoi osoittaa hyytymisen merkkejä.

»Meidän on päästävä Lötschbergin tunneliin«, Gimmel huusi.
»Ei, vaan Rohnen aukkoon«, Paavo vänkäsi vastaan.
»Kuka hän on«, Analcorn innostui
» Lötschbergin tunneliin«, intti Gimmel, » ne salakuljettaa sitä pitkin ekstaasinappeja Ranskaan ja viinipulloissa Hollannin kautta Suomeen. Mä tiiän, mun serkku on siellä muulina.«
»Ookoo« – myöntyi Tiippana. Virittäjävelho taikoi Volvoon käden käänteessä mutkan pakoputkeen ja vieläpä väälijäähdyttimenkin. Pian sitä oltiin tunneleiden ja vuoristoteiden muodostamassa labyrintissä.

»Minä tunnen reitin«, kääpiö Gimmel hihkaisi ja käänsi lippalakin oikein päin. »GTI-Magazinen Tuning-extra testasi Type-ärrää täällä! Mun serkulla on se lehti, lainaiskohan se sitä meille?«.

»Sun serkkus näyttää ottaneen yliannoksen speediä, täällä se makaa koivet oikosenaan. Eikä ole mitään GTI-lehteä, mutta onpahan Nissan Cherryn huolto-opas. Tässä on juttua jarrurummuista… Oliskohan ne yhteensopivat Aarteen kanssa«, Fredi arvuutteli.

Mutta lukutuokio keskeytyi. Käytäviltä alkoi kuulua rähinää ja piereskelyä.
» Erkkejä! Valmistautukaa taisteluun!«
Mutta lukutuokio keskeytyi. Käytäviltä alkoi kuulua rähinää ja piereskelyä.
» Erkkejä! Valmistautukaa taisteluun!«

Erkkejä oli satoja. Ne levittivät suolikuonaa ja ampuivat nuolia savuverhon suojista. Taistelun äänet kaikuivat kallion uumenista.
»Kauhistus, mikä tuo on«, kysyi Paavo?
»Osaatko sinäkin puhua«, äimistelivät muut?
»Muistutan, että myös Mooses oli harvapuheinen, mutta niin vain johdatti kansansa luvattuun maahan,« Paavo murahti.
»Sama se, mutta nyt jonkun pitää johdattaa meidät täältä, Fredi ulvoi.
»Se olen minä«, uhosi Tiippana. »Varokaa, tuo on Tuomio-oja, Erkkien pasuuna. Esihistoriallinen jäänne kaukaa menneisyydestä.«.
»Mitä se tuomio-Erkki mumisee« huusi kauhistunut Sam. »Se noituu meidät.«
»Tuo on munkkilatinaa«, Tiippana sanoi. »Ymmärrän sitä hieman, voin suomentaa: hmmm… ”yksityisautoilu on kiellettävä sillä se luo epäoikeudenmukaisuutta yhteiskuntaan, kun toisella on Lada ja toisella Mersu. Puhumattakaan Alfa Romeosta, joka aikaansaa maskuliinista erektiota ja häiriökäyttäytymistä sekä vihjailevassa seksistisyydessään rikkoo räikeästi pohjoismaisen hyvinvointivaltion tasa-arvoperiaatteita vastaan… Antakaa aarre tänne”!«

»Paetkaa, minä pidättelen Erkkejä«, Tiippana huusi vähää ennen kuin syöksyi Tuomiojan syvyyksiin.
»Argh, sain Erkkien nuolen ajopukuuni«, Fredi kiljui.
»Paetaan Milanoon, lisenssinhaltijoiden huomaan. Siellä pukusi korjataan uuden veroiseksi«, Legoland ehdotti.

Gimmel empi; »mahtavatko Alfa Romeon lisenssinhaltijat suhtautua myötämielisesti kääpiöihin? Pilkkaavat ja nauravat vain.«
»Älä huoli, Gimmel. Jätä karvanopat ja Honda-lippis pois matkasta, niin saattavat luulla sinua aikuiseksi pygmiksi«, Konkari rauhoitteli.
»Onkohan siellä tuning-lehtiä«, Gimmel uteli jo selvästi innostuen.

vaan sen verran, että onko L vai DL?

J.. kirjoitti:

Pohjois-Saksan seurue läpäisi suht’ vaivattomasti, mutta lähestyttäessä Alppeja, alkoivat vaikeudet, Legolandin ajokkien lämmityslaitteet eivät kerta kaikkiaan riittäneet ja muutenkin meno alkoi osoittaa hyytymisen merkkejä.

»Meidän on päästävä Lötschbergin tunneliin«, Gimmel huusi.
»Ei, vaan Rohnen aukkoon«, Paavo vänkäsi vastaan.
»Kuka hän on«, Analcorn innostui
» Lötschbergin tunneliin«, intti Gimmel, » ne salakuljettaa sitä pitkin ekstaasinappeja Ranskaan ja viinipulloissa Hollannin kautta Suomeen. Mä tiiän, mun serkku on siellä muulina.«
»Ookoo« – myöntyi Tiippana. Virittäjävelho taikoi Volvoon käden käänteessä mutkan pakoputkeen ja vieläpä väälijäähdyttimenkin. Pian sitä oltiin tunneleiden ja vuoristoteiden muodostamassa labyrintissä.

»Minä tunnen reitin«, kääpiö Gimmel hihkaisi ja käänsi lippalakin oikein päin. »GTI-Magazinen Tuning-extra testasi Type-ärrää täällä! Mun serkulla on se lehti, lainaiskohan se sitä meille?«.

»Sun serkkus näyttää ottaneen yliannoksen speediä, täällä se makaa koivet oikosenaan. Eikä ole mitään GTI-lehteä, mutta onpahan Nissan Cherryn huolto-opas. Tässä on juttua jarrurummuista… Oliskohan ne yhteensopivat Aarteen kanssa«, Fredi arvuutteli.

Mutta lukutuokio keskeytyi. Käytäviltä alkoi kuulua rähinää ja piereskelyä.
» Erkkejä! Valmistautukaa taisteluun!«
Mutta lukutuokio keskeytyi. Käytäviltä alkoi kuulua rähinää ja piereskelyä.
» Erkkejä! Valmistautukaa taisteluun!«

Erkkejä oli satoja. Ne levittivät suolikuonaa ja ampuivat nuolia savuverhon suojista. Taistelun äänet kaikuivat kallion uumenista.
»Kauhistus, mikä tuo on«, kysyi Paavo?
»Osaatko sinäkin puhua«, äimistelivät muut?
»Muistutan, että myös Mooses oli harvapuheinen, mutta niin vain johdatti kansansa luvattuun maahan,« Paavo murahti.
»Sama se, mutta nyt jonkun pitää johdattaa meidät täältä, Fredi ulvoi.
»Se olen minä«, uhosi Tiippana. »Varokaa, tuo on Tuomio-oja, Erkkien pasuuna. Esihistoriallinen jäänne kaukaa menneisyydestä.«.
»Mitä se tuomio-Erkki mumisee« huusi kauhistunut Sam. »Se noituu meidät.«
»Tuo on munkkilatinaa«, Tiippana sanoi. »Ymmärrän sitä hieman, voin suomentaa: hmmm… ”yksityisautoilu on kiellettävä sillä se luo epäoikeudenmukaisuutta yhteiskuntaan, kun toisella on Lada ja toisella Mersu. Puhumattakaan Alfa Romeosta, joka aikaansaa maskuliinista erektiota ja häiriökäyttäytymistä sekä vihjailevassa seksistisyydessään rikkoo räikeästi pohjoismaisen hyvinvointivaltion tasa-arvoperiaatteita vastaan… Antakaa aarre tänne”!«

»Paetkaa, minä pidättelen Erkkejä«, Tiippana huusi vähää ennen kuin syöksyi Tuomiojan syvyyksiin.
»Argh, sain Erkkien nuolen ajopukuuni«, Fredi kiljui.
»Paetaan Milanoon, lisenssinhaltijoiden huomaan. Siellä pukusi korjataan uuden veroiseksi«, Legoland ehdotti.

Gimmel empi; »mahtavatko Alfa Romeon lisenssinhaltijat suhtautua myötämielisesti kääpiöihin? Pilkkaavat ja nauravat vain.«
»Älä huoli, Gimmel. Jätä karvanopat ja Honda-lippis pois matkasta, niin saattavat luulla sinua aikuiseksi pygmiksi«, Konkari rauhoitteli.
»Onkohan siellä tuning-lehtiä«, Gimmel uteli jo selvästi innostuen.

Lisenssinhaltijoiden luona kaikki surivat Tiippanaa, jonka Tuomio-Erkin poliittinen jargon oli suistanut raiteiltaan – luultavasti arkistojen pölyisiin katakombeihin, jossa ihmiset joutuvat loputtomiin lukemaan Hella Wuolijoen elämäkertaa "Häivähdys punaista".

Pian ystävykset kokosivat itsensä ja jatkoivat etenemistään. Gardajärvellä Paavo loihe jälleen lausumahan. »Fredi, vaimosi tosin on kokoomuslainen, mutta voisit silti lainata minulle Aarretta. Huristaisin Brysseliin hoitelemaan yhden pikkuasian.«

»Paavo, tiedän, että haluat Komission puheenjohtajaksi, EU:n presidentiksi sekä superkomissaarin virkaan, mutta en voi antaa Aarretta käyttöösi. Se on vietävä tuhottavaksi«, Fredi vastasi ja sanoi.

»Aarre tänne«, Paavo tiuskaisi, »olen luvannut lainata sitä Georg W. Bushille, lännen kuninkaalle. Vapautamme sillä pahan valtakunnan ja syöksemme Kim Jong Ilin sekä Matti Vanhasen valtaistuimelta. Saanpa samalla kostaa myös Esko Aholle ja Anneli Jäätteenmäelle.«

Mutta Fredi pujottautui ohjauspyörän taakse ja käynnisti moottorin kääntämällä avainta virtalukossa, joka oli oikeaoppisesti ohjauspylvään vasemmalla puolella. »Pimeyttä vastaan ei pidä taistella pimeyden asein«, Fredi huusi avoimesta ikkunasta ja kytki ajovalot. Boxer ärjäisi jättäen jäljelle vain mustaa vanaa ja öljynkatkuisen, sinisen savun.

Samaan aikaan Erkki-lauma hyökkäsi loppujen retkeläisten kimppuun. »Minun on vaikea myöntää tehneeni virhettä, mutta puolustan teitä höpöttäjät«, Paavo murisi ja jakeli iskujaan hyökkääjille. »Mitkään Erkit eivät minua pysäytä… eivät liioin Eskot… eivätkä Annelit…«

Mutta Paavo ampui itseään jalkaan ja lopulta kaatui suuruudenhulluutensa riivaamana. Pippin ja Kaarle jäivät Erkkien vangeiksi.

»Fy, fan, paskka juttu«, noitui Konkari. »Nyt mee olemme hajalla kuin varppusparvi. No, lähdetään jahtaamaan Erkkejä. Pitää pelastaa ne höpöttäjät.«
»Miksi ihmeessä», Gimmel, kummasteli. » Eihän niistä jannuista ole ollut tähänkään asti mitään hyötyä? (seikka, jota JRR Tolkien -fanit eivät koskaan ole rohjenneet ottaa esille). Ja minkä helvetin takia minä en saa ajaa. Olenhan jo yli 400-vuotias, mutta aina pitää ohjata jonkun toisen sylistä!«

Ai, niin, Sam Inkinen, tuo nuori nero. Mihin hän oli jäänyt?
»Minä en jätä Frediä ja aarretta pulaan, vaikka parkkimaksut rästiin jäisivätkin«, tuumasi Sam Inkinen, 90-luvun alun nuori nero. Hän yhytti Fredin tankkaamasta Aarretta ja liftasi kyytiin. Vihollinen oli lyönyt heidän joukkonsa hajalle, mutta sankarit jatkoivat matkaansa kohti päämääräänsä.

Mutta he eivät huomanneet, että heitä seurattiin. He eivät kuulleet hiljaista valitusta: ”Aarre, tahdomme aarteen, se kuuluu meille…”

J.. kirjoitti:

Lisenssinhaltijoiden luona kaikki surivat Tiippanaa, jonka Tuomio-Erkin poliittinen jargon oli suistanut raiteiltaan – luultavasti arkistojen pölyisiin katakombeihin, jossa ihmiset joutuvat loputtomiin lukemaan Hella Wuolijoen elämäkertaa "Häivähdys punaista".

Pian ystävykset kokosivat itsensä ja jatkoivat etenemistään. Gardajärvellä Paavo loihe jälleen lausumahan. »Fredi, vaimosi tosin on kokoomuslainen, mutta voisit silti lainata minulle Aarretta. Huristaisin Brysseliin hoitelemaan yhden pikkuasian.«

»Paavo, tiedän, että haluat Komission puheenjohtajaksi, EU:n presidentiksi sekä superkomissaarin virkaan, mutta en voi antaa Aarretta käyttöösi. Se on vietävä tuhottavaksi«, Fredi vastasi ja sanoi.

»Aarre tänne«, Paavo tiuskaisi, »olen luvannut lainata sitä Georg W. Bushille, lännen kuninkaalle. Vapautamme sillä pahan valtakunnan ja syöksemme Kim Jong Ilin sekä Matti Vanhasen valtaistuimelta. Saanpa samalla kostaa myös Esko Aholle ja Anneli Jäätteenmäelle.«

Mutta Fredi pujottautui ohjauspyörän taakse ja käynnisti moottorin kääntämällä avainta virtalukossa, joka oli oikeaoppisesti ohjauspylvään vasemmalla puolella. »Pimeyttä vastaan ei pidä taistella pimeyden asein«, Fredi huusi avoimesta ikkunasta ja kytki ajovalot. Boxer ärjäisi jättäen jäljelle vain mustaa vanaa ja öljynkatkuisen, sinisen savun.

Samaan aikaan Erkki-lauma hyökkäsi loppujen retkeläisten kimppuun. »Minun on vaikea myöntää tehneeni virhettä, mutta puolustan teitä höpöttäjät«, Paavo murisi ja jakeli iskujaan hyökkääjille. »Mitkään Erkit eivät minua pysäytä… eivät liioin Eskot… eivätkä Annelit…«

Mutta Paavo ampui itseään jalkaan ja lopulta kaatui suuruudenhulluutensa riivaamana. Pippin ja Kaarle jäivät Erkkien vangeiksi.

»Fy, fan, paskka juttu«, noitui Konkari. »Nyt mee olemme hajalla kuin varppusparvi. No, lähdetään jahtaamaan Erkkejä. Pitää pelastaa ne höpöttäjät.«
»Miksi ihmeessä», Gimmel, kummasteli. » Eihän niistä jannuista ole ollut tähänkään asti mitään hyötyä? (seikka, jota JRR Tolkien -fanit eivät koskaan ole rohjenneet ottaa esille). Ja minkä helvetin takia minä en saa ajaa. Olenhan jo yli 400-vuotias, mutta aina pitää ohjata jonkun toisen sylistä!«

Ai, niin, Sam Inkinen, tuo nuori nero. Mihin hän oli jäänyt?
»Minä en jätä Frediä ja aarretta pulaan, vaikka parkkimaksut rästiin jäisivätkin«, tuumasi Sam Inkinen, 90-luvun alun nuori nero. Hän yhytti Fredin tankkaamasta Aarretta ja liftasi kyytiin. Vihollinen oli lyönyt heidän joukkonsa hajalle, mutta sankarit jatkoivat matkaansa kohti päämääräänsä.

Mutta he eivät huomanneet, että heitä seurattiin. He eivät kuulleet hiljaista valitusta: ”Aarre, tahdomme aarteen, se kuuluu meille…”

Konkari Legoland ja Gimmel seurasivat Erkkejä, jotka pinkoivat nuhruiset pikkutakit lepattaen rautaesirippua, jonka sisällä Paasitornissa paha haltija Saruman Heinäluomanpunainen heitä odotti. Matkalla Erkeille tuli jotain kiistaa kokoomuslaisten kanssa. Sillä välin höpöttäjät onnistuivat pakenemaan metsään, jossa kohtasiva puisevan hahmon.
»Kukas sinä olet«, Pippin, kysyi?
»Minäkö, minä olen Pentti Risuparta. Sillä välin, kun vaimoni Halko Tarjanen neuvottelee sodasta ja rauhasta, minä vierailen lastenkodeissa, katselen teatteriesityksiä ja tutustun matkamuistomyymä-löissä käsitöihin. Haluatteko mukaan?«.
»Ei, saatana, eikö sulla ole parempaa tekemistä. Hyökätään Paasitorniin«.
»Minä en osallistu demareiden jäsentenvälisiin.«
»Etkö sinä puupökkelö tajua; Paasitorni on täynnä Erkkej'ä ja Tuomio-ojalla on vieläkin tunteita vaimoasi kohtaan, vaikka emme millään ymmärräkään, miksi..«
»Hyökkäykseen!«

Ja niin kaatui rautaesirippu ja tuhoutui Paasitorni. Erkit tosin olivat tällöin vielä kahakassa kokoomusnuorten kanssa, joten Saruman Punainenheinäluoma tuli kukistettua vähän niinkuin vahingossa, mutta ei kuitenkaan turhaan.

J.. kirjoitti:

Konkari Legoland ja Gimmel seurasivat Erkkejä, jotka pinkoivat nuhruiset pikkutakit lepattaen rautaesirippua, jonka sisällä Paasitornissa paha haltija Saruman Heinäluomanpunainen heitä odotti. Matkalla Erkeille tuli jotain kiistaa kokoomuslaisten kanssa. Sillä välin höpöttäjät onnistuivat pakenemaan metsään, jossa kohtasiva puisevan hahmon.
»Kukas sinä olet«, Pippin, kysyi?
»Minäkö, minä olen Pentti Risuparta. Sillä välin, kun vaimoni Halko Tarjanen neuvottelee sodasta ja rauhasta, minä vierailen lastenkodeissa, katselen teatteriesityksiä ja tutustun matkamuistomyymä-löissä käsitöihin. Haluatteko mukaan?«.
»Ei, saatana, eikö sulla ole parempaa tekemistä. Hyökätään Paasitorniin«.
»Minä en osallistu demareiden jäsentenvälisiin.«
»Etkö sinä puupökkelö tajua; Paasitorni on täynnä Erkkej'ä ja Tuomio-ojalla on vieläkin tunteita vaimoasi kohtaan, vaikka emme millään ymmärräkään, miksi..«
»Hyökkäykseen!«

Ja niin kaatui rautaesirippu ja tuhoutui Paasitorni. Erkit tosin olivat tällöin vielä kahakassa kokoomusnuorten kanssa, joten Saruman Punainenheinäluoma tuli kukistettua vähän niinkuin vahingossa, mutta ei kuitenkaan turhaan.

Kysytään reittiä tuolta passipoliisilta. Ei, mutta sehän onkin Velho Tiippana«.

»Tiippana - Moottorivelho, miten Sinä olet täällä«, ihmetteli Konkari.
»Putosimme Tuomio-Erkin kanssa Zyrichin joukkoliikennekeskukseen… onnistuin työntämään hänet Tuusulaan menevään bussiin. Mutta en selvinnyt itsekään kolhuitta… En ole enää moottorivelho - olen Arto-Harmaa ja ajan Toyotalla«, väsynyt vanhus kuiskasi vaivautuneena. »Nyt minun täytyy lähteä saksaan noutamaan vanhoja Mersuja.«

Gimmel, Konkari ja lisenssinhaltija Legoland ihmettelivät aikansa, mihin höpöttäjät olivat joutuneet, mutta päättivät sitten suunnata Milanoon, Visconsin linnaan, jossa kävivät nostattamassa taistelu-tahtoa. Kuningas Densoferrari oli lysähtänyt nojatuoliin katselemaan Formuloita yhdessä kuningas ruhtinas Grimaldin - ruskeakielen - kanssa. Degeneroitunut kuningas Densoferrari oli tosin enemmän kiinnostunut pöydällään lojuvista pornolehdistä, joiden selailu nostatti velton puolierektion kuninkaallisten housujen etumukseen, mitä Grimaldi-ruskeakieli muisti kovasti kehua.

»Vittu, mikä luuseri«, känisi Gimmel kohottaen keskisormensa uhmakkaasti pystyyn. »Siis sikamagee mesta, talli urheiluautoja täynnä ja jätkät vaa makaa sohvalla, lukee hapantuneita Jalluja vahtaa telkkarista, ku toiset ajaa. Herätys!«

»Poikahan puhuu asiaa«, örisi kuningas. »Eiköhän mennä hakemaan tallistani Maranellon uljaimmat oriit ja käydä näyttämässä Erkeille, miten mennään mutkatietä näkymättömiin.«
Kuningas kohottautui pystyyn ja sulki sepaluksensa. »Ja sinäkin voit suksia takaisin kotiisi, veropakolainen«, kuningas huusi samalla, kun potkaisi Grimaldi-ruskeakielen linnan muurien yli. »Loistava kärkipotku«, ehätti Ruskeakieli kehaista ennen maahansyöksyä.

Kuninkaallinen seurue puki kypärät ja ajohansikkaat ja käynnisti moottorit. 12-sylinteristen vastaiskumoottoreiden infernaalinen kakofonia halkaisi linnan muurit ja nostatti kuninkaan Libidon menneiden aikojen jo lähes unohtuneeseen kukoistukseen. Seurue karautti matkaan.

”Milano taistelee jälleen kuningas Densoferrarin johdolla” - julistettiin pian kaikkialla Lombardiassa. ”Hänellä ottaa jälleen eteen! ”
»Hällä väliä, meitä on enemmän ja me olemme Perä-Erkkejä, käymme kimppuunne vaikka veri perseestä roiskuisi«, hurjat viholliset raivosivat.
Onneksi apuun karautti Tiippana uudenkarheine manne-Mersuineen.

Taistelu oli kauhea. Kun se viimein taukosi, oli kaikkialla verta, paskaa ja suolenpätkiä, mutta Erkkien armeija oli lyöty.

AR158... kirjoitti:

vaan sen verran, että onko L vai DL?

Volvot oli joko DL tai GL versioita. Vanhempia 242, 244 ja 245 oli sitten L, DL ja vieläkin hienompia...

240 merkkiset kirjoitti:

Volvot oli joko DL tai GL versioita. Vanhempia 242, 244 ja 245 oli sitten L, DL ja vieläkin hienompia...

Ai se menikin noin tuossa uudemmassa sarjassa.

Viininpunanen 244L -77 on katu-uskottava.

240 merkkiset kirjoitti:

Volvot oli joko DL tai GL versioita. Vanhempia 242, 244 ja 245 oli sitten L, DL ja vieläkin hienompia...

Eli kyseessä oli sitten kaiketi DL.

Mainittakoon vielä, että noissa 240-malleissa ei ollut varusteluvaihtoehdosta kertovaa kirjainta lainkaan perässä. Eli DL tai GL ei näkynyt ulos. Ei se kyllä kovin paljoa näkynyt sisällekään. GL:ssä oli sävylasit, plyysiverhoilu ja... ei kai muuta.

Vuonna -79 DL:n ja GL:n ero oli vieläkin vähäisempi. DL:ssä oli neliön malliset etu-umpiot, GL:ssä suorakaiteen muotoiset sekä yläreunastaan sävytetty tuulilasi. Emämaassa Ruotsissa tärkein ero oli GL:n 2,3-litrainen kone, mutta Suomessa työsuhdeautojen verotuksen takia myytiin yleensä vain 2-litraisia.

K.Ä. kirjoitti:

Eli kyseessä oli sitten kaiketi DL.

Mainittakoon vielä, että noissa 240-malleissa ei ollut varusteluvaihtoehdosta kertovaa kirjainta lainkaan perässä. Eli DL tai GL ei näkynyt ulos. Ei se kyllä kovin paljoa näkynyt sisällekään. GL:ssä oli sävylasit, plyysiverhoilu ja... ei kai muuta.

Vuonna -79 DL:n ja GL:n ero oli vieläkin vähäisempi. DL:ssä oli neliön malliset etu-umpiot, GL:ssä suorakaiteen muotoiset sekä yläreunastaan sävytetty tuulilasi. Emämaassa Ruotsissa tärkein ero oli GL:n 2,3-litrainen kone, mutta Suomessa työsuhdeautojen verotuksen takia myytiin yleensä vain 2-litraisia.

Siinä se on..(väri on väärä ja ovia pitää olla neljä)

http://static.garaget.org/archive/970/26267/26267-227195.jpg

AR158.. kirjoitti:

Siinä se on..(väri on väärä ja ovia pitää olla neljä)

http://static.garaget.org/archive/970/26267/26267-227195.jpg

Vaihdetaans pojat automerkkia. Tassa on sita jotain sulavaa linjakkuutta ja persoonallisuutta mita autossa pitaakin olla.

J.. kirjoitti:

Kysytään reittiä tuolta passipoliisilta. Ei, mutta sehän onkin Velho Tiippana«.

»Tiippana - Moottorivelho, miten Sinä olet täällä«, ihmetteli Konkari.
»Putosimme Tuomio-Erkin kanssa Zyrichin joukkoliikennekeskukseen… onnistuin työntämään hänet Tuusulaan menevään bussiin. Mutta en selvinnyt itsekään kolhuitta… En ole enää moottorivelho - olen Arto-Harmaa ja ajan Toyotalla«, väsynyt vanhus kuiskasi vaivautuneena. »Nyt minun täytyy lähteä saksaan noutamaan vanhoja Mersuja.«

Gimmel, Konkari ja lisenssinhaltija Legoland ihmettelivät aikansa, mihin höpöttäjät olivat joutuneet, mutta päättivät sitten suunnata Milanoon, Visconsin linnaan, jossa kävivät nostattamassa taistelu-tahtoa. Kuningas Densoferrari oli lysähtänyt nojatuoliin katselemaan Formuloita yhdessä kuningas ruhtinas Grimaldin - ruskeakielen - kanssa. Degeneroitunut kuningas Densoferrari oli tosin enemmän kiinnostunut pöydällään lojuvista pornolehdistä, joiden selailu nostatti velton puolierektion kuninkaallisten housujen etumukseen, mitä Grimaldi-ruskeakieli muisti kovasti kehua.

»Vittu, mikä luuseri«, känisi Gimmel kohottaen keskisormensa uhmakkaasti pystyyn. »Siis sikamagee mesta, talli urheiluautoja täynnä ja jätkät vaa makaa sohvalla, lukee hapantuneita Jalluja vahtaa telkkarista, ku toiset ajaa. Herätys!«

»Poikahan puhuu asiaa«, örisi kuningas. »Eiköhän mennä hakemaan tallistani Maranellon uljaimmat oriit ja käydä näyttämässä Erkeille, miten mennään mutkatietä näkymättömiin.«
Kuningas kohottautui pystyyn ja sulki sepaluksensa. »Ja sinäkin voit suksia takaisin kotiisi, veropakolainen«, kuningas huusi samalla, kun potkaisi Grimaldi-ruskeakielen linnan muurien yli. »Loistava kärkipotku«, ehätti Ruskeakieli kehaista ennen maahansyöksyä.

Kuninkaallinen seurue puki kypärät ja ajohansikkaat ja käynnisti moottorit. 12-sylinteristen vastaiskumoottoreiden infernaalinen kakofonia halkaisi linnan muurit ja nostatti kuninkaan Libidon menneiden aikojen jo lähes unohtuneeseen kukoistukseen. Seurue karautti matkaan.

”Milano taistelee jälleen kuningas Densoferrarin johdolla” - julistettiin pian kaikkialla Lombardiassa. ”Hänellä ottaa jälleen eteen! ”
»Hällä väliä, meitä on enemmän ja me olemme Perä-Erkkejä, käymme kimppuunne vaikka veri perseestä roiskuisi«, hurjat viholliset raivosivat.
Onneksi apuun karautti Tiippana uudenkarheine manne-Mersuineen.

Taistelu oli kauhea. Kun se viimein taukosi, oli kaikkialla verta, paskaa ja suolenpätkiä, mutta Erkkien armeija oli lyöty.

Aarre veti Klonkkua puoleensa ja se tuli ennen pitkää kosketusetäisyydelle.
»Kautta Konneveden, tässähän on tukivarsissa väljää«, Fredi harmitteli.
»Vielä mitä, se on tuo niljake, jonka holkkipolvet täällä lonksuvat. Otan sen kiinni,« Sam huusi.

Pian olikin äijä paketissa.
»Anna mä ajan vielä kerran«, Klonkku aneli, mutta hänet tungettiin armotta monikäyttöauton tavaratilaan. Fredi käänsi magnetofonin nupit kaakkoon ja Pump, Pump, bassot peittivät kitinän alleen. Fredi alkoi laulaa mukana: ”..siinä sitä jotakin ooon, ja ja jaaa – ja kuumat väreet aikaan se saaa, niin se saaa...” Fredi ei edes tiennyt, mistä tämä mystinen laulu hänen mieleensä tulvi, mutta tilanteeseen se sopi kuin ruostetäplä Honda Civicin peräpeltiin.

Napolissa mustat katsastajat olivat pystyttäneet tiesulun, mutta Fredi kytki tuulilasinpyyhkijät, vaihtoi pykälää alaspäin ja antoi palaa. Katsastajat liskaantuivat Bridgestonen ja asfaltin väliin vastenmieliseksi tahmaksi. Vain yksi pulisonkiveivari (Ensio nimeltään) ehti väistää. Hänkin sai osuman takalistoonsa niin, että siihen leimaantui lopuksi ikää upea kolmiomerkki, jota koristi punavalkoisen ympyrän sisällä käärme ja lippu sekä Milanon haltijoiden onnea tuova taikaloitsu: Alfa Romeo.

--------------------------------------------------
Vihdoinkin edessä häämötti Etna, jonka kraateriin auto oli tarkoitus lopullisesti upottaa. Kaveruksen kipusivat vuoristotietä ylöspäin synkän varjon seuratessa taivaalla. Fiat G-91 härnäsi ja ahdisti raketein, konekiväärein ja ohjuksin.

Fredi kohotti taikatikkarinsa. »Tämä on piikki, ketä tällä osoitan, hänen kulkineeseensa tulee nokea tulppaan välittömästi«
»Fredi-Herra.., yritti Sam viestittää, »suihkuhävittäjissä ei ole tulppia, sitä paitsi käännä se oikein päin!«
Myöhäistä!

Aarre alkoi välittömästi käydä kolmella. Nilkuttaen seurue lähestyi tulivuoren huippua, joka kohosi vulkaanisesta maaperästä veistoksellisena kuin arkkitehdin piirtämä torni. Vielä vesselit eivät tienneet, että eräs toinen torni kohosi myös majesteetillisena ja mustana siinä aivan lähettyvillä. Big Jim siellä heräili suuren kivenlohkareen varjossa, ja orastava erektio nosti päätään jo yli 40 senttimetrin korkeuteen. Mustaa miestä panetti.

Klonkku oli käynyt ennenkin BigJimin luolassa ja sinne se johdatteli seurueen nytkin. Se oli tehnyt Jimin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Jim ei vedä Klonkkua kakkoseen, kunhan tämä vain houkuttelee luolaan turmeltumattomia nuoria poikia.
Se saasta!

Big Jim syöksyikin oitin Fredin kimppuun ja oli survaisemaisillaan "pistimensä" tähän nuoreen lihaan, kun Sam survaisikin jääpuikon Jimin anukseen. Ylikehittynyt libido veltostui välittömästi ja Jim vetäytyi luolaansa. Veljekset jatkoivat matkaa.

-------------------------------------------------
Kraateri avautui edessä kuin jättiläismäinen vagina. Sen kuumuus hohti polttavana ja rikinkatku salpasi hengityksen. Pojat tuijottivat hämillään tätä edessään aukeavaa näkyä, joka ensikertalaiselle oli yhtä aikaa pelottava, hämmentävä ja viettelevä. Fredi ja Sam nousivat autosta.

»On aika suuren penetraation,« Fredi totesi juhlallisesti.
»Pystytkö luopumaan siitä,« Sam kysyi.
»En. Minun on pakko saada vielä ajaa sillä.«

»Seis!« Klonkku syöksyi paikalle ja nappasi avaimet. »Auto kuuluu minulle«, hän komensi.
Sanojen vakuudeksi hysteerinen nauru raikui Etelä-Ithalian pimenevässä illassa.

Klonkku räjäytti vastaiskumoottorin tulille.
»Aarre… ne ei saa sitä…se kuuluu minulle….«
Vaihde kytkeytyi rusahtaen, mutta epämääräinen vaihteensiirto ei löytänytkään pakkia, vaan ykkösen.

Grande illuzione! Auto omituisine kuljettajineen syöksyi hornankattilan sysimustaan pimeyteen. Viimeinen Alfa Romeo Arna hautautui tulivuoren uumeniin lopullisesti – ja hyvä niin.

Hyvää Joulua.