Kauanko noita antipsykoosilääkkeitä on syötävä psykoosin jälkeen tai sen jälkeen kun psykoosin oireet on hävinneet? 6 kuukaudesta kahteen vuoteen olen kuullut lukuja, mutta entä teidän kohdalla?
Toi lääkitys vaan on pitänyt mielen aika raskaana ja nautintoakaan ei tunnu saavan enää elämän pienistä asioista. Ennen oli hyviä fiiliksiä pienistä asioista ja mieli korkealla, mutta nyt kaikki tuntuu jotenkin lattealta ja mitäänsanomattomalta. Noi antipsykoosilääkkeethän ilmeisesti vähentävät ulkoisten ärsykkeiden käsittelyä eli elämykset ei ole enää niin "syviä" kuin ennen lääkitystä, josta tuo elämänilottomuus johtuu.
Ilmeisestikin alttius psykoosiin on koska sen on sairastanut, mutta uusiiko psykoosi kuinka herkästi? Kun nyt vielä tietää että harhaiset ajatukset ja väärät merkitykset olivat psykoosista johtuvia, eikä näitä harhoja/merkityksiä enää ole.
Itselläni psykoosiin joutuminen vaati pitkäaikaisen yliluonnollisen juttujen kelaamisen ja tavallaan itsehypnoosin ja aivopesun, jos nyt tietää riskin eikä liikaa kelaa noita psykoosiin johtaneita juttuja niin ei kai riski ole kauhean suuri? Olenhan koko elämäni noita juttuja kelannut hieman pienemmällä intensiteetillä joutumatta psykoosiin aikaisemmin. Nyt vain liian paljon juttuja tuntui natsaavan.
Vai hajottaako psykoosi jotain päässä ja tämän jälkeen psykoosiin joutuu jotenkin helpommin kuin ennen?
Toi lääkitys vaan on pitänyt mielen aika raskaana ja nautintoakaan ei tunnu saavan enää elämän pienistä asioista. Ennen oli hyviä fiiliksiä pienistä asioista ja mieli korkealla, mutta nyt kaikki tuntuu jotenkin lattealta ja mitäänsanomattomalta. Noi antipsykoosilääkkeethän ilmeisesti vähentävät ulkoisten ärsykkeiden käsittelyä eli elämykset ei ole enää niin "syviä" kuin ennen lääkitystä, josta tuo elämänilottomuus johtuu.
Ilmeisestikin alttius psykoosiin on koska sen on sairastanut, mutta uusiiko psykoosi kuinka herkästi? Kun nyt vielä tietää että harhaiset ajatukset ja väärät merkitykset olivat psykoosista johtuvia, eikä näitä harhoja/merkityksiä enää ole.
Itselläni psykoosiin joutuminen vaati pitkäaikaisen yliluonnollisen juttujen kelaamisen ja tavallaan itsehypnoosin ja aivopesun, jos nyt tietää riskin eikä liikaa kelaa noita psykoosiin johtaneita juttuja niin ei kai riski ole kauhean suuri? Olenhan koko elämäni noita juttuja kelannut hieman pienemmällä intensiteetillä joutumatta psykoosiin aikaisemmin. Nyt vain liian paljon juttuja tuntui natsaavan.
Vai hajottaako psykoosi jotain päässä ja tämän jälkeen psykoosiin joutuu jotenkin helpommin kuin ennen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse sairastin psykoosin n.vuosi sitten. Söin antipsykoottia tämän jälkeen noin kaksi ja puoli kuukautta. En ollut missään seurannassa. Lopetin kaiken sillä asenteella että päässäni ei ole mitään vikaa, koskaan ollutkaan. Viisi kuukautta lääkkeen lopetuksen jälkeen pamahti sitten varsinainen psykoosi taas päälle, Nyt olen syönyt antipsykoottia n.6kk:tta ja vihdoin ymmärtänyt sen että olen ollut harhainen ja psykoottinen. Mietin kuitenkin että jokohan tämän voisi lopettaa. Lääkitys tosiaan vie "terävyyttä" elämästä ja latistaa tunteita. Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla kuinka pitkiä aikoja psykoosilääkitys on muilla kestänyt ja onko psykoosit pysyneet poissa lääkkeen lopetuksen jälkeen.
Olitko parantunut psykoosin oireista tuon kahden ja puolen kuukauden aikana, vai oliko sinulla edelleen harhaluuloja? Millä tavoin olit ollut harhainen ja psykoottinen, ja tuon lääkinnän aikanako?
Millainen psykoosi sinulla oli?
Itse pääsin psykoosin harhoista ja luuloista eroon jo viikon sairaalassaolon jälkeen. Sen jälkeen tämä uskonnollisaiheinen harha on mielestäni johtunut täysin psykoosista, eli tiedän ettei se ollut totta. Voiko minulle siis iskeä psykoosi uudelleen jos tiedän että uskonnolliset luulot olivat harhaa ja psykoosin aiheuttamaa? Eikö psykoosin oire ole juuri se ettei tiedä mikä on totta ja mikä kuvittelua? Vai voinko jotenkin taas alkaa uskoa noita juttuja ja nähdä merkityksiä, vaikka tiedän että olen sairastunut psykoosiin ja luulen siis vaan?
En täysin, sairaalasta lähtiessäni päässäni pyöri jos minkälaisia kuvioita ja merkityksiä. Pystyin kuitenkin lääkityksen aikana ja sen jälkeen täysin normaaliin elämään vaikka jonkunasteiset harhat edellee siivittivät elämää ja sen myötä aikamoinen ahdistus. Minun psykoosini olivat lähinnä vainoamispsykooseja... luulin että olen joku valittu suurhenkilö ja sen myötä minua seurattiin ja vainottiin. Olin varma salaliitosta minua vastaan, media lähetteli piiloviestejä ja käsitteli elämääni julkisesti (omasta mielestäni). Olin molemmilla kerroilla ihan omissa sfääreissä ja juttelin hassuja. Kummallisinta on se miten asiat saavat omituisia merkityksiä ja pystyy yhdistelemään toisiinsa asioita joilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä keskenään. Sitä luulee olevansa huippuälykäs :) Minun psykoosini toistui koska en ensimmäisen kerran jälkeen suostunut uskomaan etteivät ne pidä paikkansa. Nyt kuitenkin tiedän sen, mutta riittääkö se yksin pysymään realiteeteissa.
"sairaalasta lähtiessäni päässäni pyöri jos minkälaisia kuvioita ja merkityksiä."
Minkälaisia kuvioita, kerropa tarkemmin.
"luulin että olen joku valittu suurhenkilö ja sen myötä minua seurattiin ja vainottiin."
Millainen valittu suurhenkilö luulit olevasi?
"Kummallisinta on se miten asiat saavat omituisia merkityksiä ja pystyy yhdistelemään toisiinsa asioita joilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä keskenään."
Olisi kiva tietää millaisia asioita yhdistelit.
"Sitä luulee olevansa huippuälykäs :)"
Missä mielessä luulit olevasi huippuälykäs?
Jos psykoosiin on elimellinen syy/ pysyvä skitsofrenia niin estolääkitys on lopullinen.
Päihdepsykootikot voivat joissain tapauksissa lopettaa lääkityksen käytännössä heti kun kemiallinen päihderasitus on loppunut.
Riippuu.
Itselläni lääkitys oli 2 kuukautta joista jälkiviisaana toinen kuukausi turha. Itselläni päihdepsykoosi kannabiksesta.
Ja tosiaan, psyykelääkkeet vetää mielen todella matalaksi. Hyi helvetti, edes päihteiden kanssa/morkkiksissa/äärioloissa ei ollut koskaan vastaavaa... henkistä ankeutta.