Odottelen tässä ensimmäistä lastani syntyväksi puolen vuoden kuluttua. Sellaista asiaa olen tässä pohtinut, että kuinka paljon äidin ravinnon määrä ja laatu vaikuttavat siihen, kuinka suureksi sikiö pääsee kasvamaan?
Vai onko niin, että jos vauva on kasvaakseen, niin se se sitten kasvaa, vaikka odottava äiti söisi kuinka vähän ja huonosti tahansa?
Itseäni hieman hirvittää, että jos vauva kasvaa esim. yli 4-kiloiseksi, niin kuinka sen saa mahtumaan alakautta ulos. Minulle riittäisi alle 3-kiloinenkin...En tietenkään aio riskeerata lapseni terveyttä heikolla ravinnolla, olen syönyt tähän mennessä monipuolisesti ja mielestäni ihan kohtuullisia annoksia.
Vai onko niin, että jos vauva on kasvaakseen, niin se se sitten kasvaa, vaikka odottava äiti söisi kuinka vähän ja huonosti tahansa?
Itseäni hieman hirvittää, että jos vauva kasvaa esim. yli 4-kiloiseksi, niin kuinka sen saa mahtumaan alakautta ulos. Minulle riittäisi alle 3-kiloinenkin...En tietenkään aio riskeerata lapseni terveyttä heikolla ravinnolla, olen syönyt tähän mennessä monipuolisesti ja mielestäni ihan kohtuullisia annoksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
se on viissiin se makean ja sokerin syöminen joka tekee niitä jättiläisiä muunmuassa
Minulle ainakin sanottiin neuvolassa, että suurimmat vaikutukset juuri sokerin yms. syönnillä on loppuraskaudesta, kun vauva ei enää kasva sillä lailla.
Kannattaa siis syödä kunnolla ja hyvällä omalla tunnolla makeaakin kohtuullisesti (jos suinkin voi, ettei voi pahoin) sinne viimeisille viikoille saakka.
heippa Kaarina...
minä tässä olen jo vanhus odottajaksi ja kolmas lapsi tulossa...
1. tyttö oli 3,7 kg synnytys oli hankala, 2.poika oli 4,5 kg ja synnytys oli helppo ja mielyttävä vesisynnytys ja sitten tämä kolmas on nyt veikkailtu 3,8 kg... Eli kyllä lapsen geeneillä on vaikutusta kokoon.Toisaalta jos ilmenee raskaus aikana, että virtsassa on sokeria ja joutuu sokerirasitukseen ja saadaan selville, ettei elimistön insuliini riitä, niin silloin voi lapsi kasvaa suuremaksi sokerin vuoksi.Muuten jos on niukalla ravinolla "laihtuu" äiti ensin ja vauva ottaa omansa joka tapauksessa...
Minä ja eräs kaverinikin söimme raskausaikana superterveellisesti, aina kun oli nälkä mutta kunnon ruokaa eikä mitään yletöntä mässäilyä herkuilla. Ja meille molemmille syntyi 2,8kg vauvat, hänelle poika, minulle tyttö.
Äidin kokin vaikuttaa. Itse olen 166cm ja kaverini samaa luokkaa, eräs toinen kaveri taas 180cm ja hänen vauvansa oli 3,8kg. Ja onpahan nuo nelikiloisetkin mahtuneet ulos.
Ei kuitenkaan kannata sitä sokeria mättää, kuten uskomattoman monet tekevät raskausaikana että syövät kolmen ihmisen edestä ja sitten ihmetellään kun tulee 4,5kiloisia vauvoja..
Mun kuopus oli syntyessään (40 5)2800g ja 48,5cm. Söin kyllä ihan terveellisesti mutta pari krt/vko karkkia,pullaa ym.Loppuraskaudessa seurattiin vauvan kasvua miksi ei painoa kerännyt.Perintötekijät kuulemma kyseessä kun ei löytynyt mitään vikaa(istukassa.napanuoran virtauksessa ym) Esikoiseni oli 3300g 49cm (39 5).
Itse olen 175cm. Olen lukenut myös että liiallinen sokerin syönti loppu raskaudessa saattaa lisätä syntymäpainoa.raskaudenajan diabeteksestä voi johtua et vauva yleensä iso.Jos isä yli 190cm vaikuttaa n300g syntymäpainoon.Muuten isän perimä tulee vasta vauvan syntymän jälkeen.
Olen lukenut, että aktiivisesti urheileville äideille syntyy n. 400 grammaa pienempiä vauvoja. Liikunta vaikuttaa ainoastaan vauvan rasvakudoksen määrään, ei muuhun kokoon. Luut ja lihakset ovat normaalit. Jos pelkää jättiläisvauvoja, kannattaa siis syödä terveellisesti eikä sokeria ja liikkua paljon.
harrastin aktiiviliikuntaa 4 raskauskuukaudelle saakka (harjoituksia 3-4 kertaa viikossa), sen jälkeen jatkoin koiran kanssa lenkkeilyä, vähintään tunnin lenkki päivässä. olen syönyt tervellisesti. vauvan painoarvio viime viikolla oli 3,5 kg. että jos toi 400 grammaa pitää paikkaansa niin en tiedä missä se meillä näkyisi!
luulen että suurimmaksi osaksi riippuu perintötekijöistä.
Itse olen tosin vasta viikolla 21 ja ekaa odotan mutta väkisinkin nyt on hiipinyt mieleen nämä kauhukuvat ns. "sokerilapsista". Itseni tekee hirveästi mieli makeaa, olen hulluna salmiakkiin ja chocolate chip kekseihin, trio jäätelöstä puhumattakaan - näitä menisi niin paljon kun miehen selkä jaksaa kantaa kotiin. Olen toki yrittänyt hillitä, jättänyt yhden päivän sieltä täältä väliin ja yrittänyt taistella himoja vastaan. Jos ei ole sitten jotain makeaa käsillä, etsin mitä tahansa muuta syötävää jääkaapista.
Kaiken tämän jälkeen, en kuitenkaan osaa hillitä himojani, enkä oikeastaan haluaisikaan, herkut kun ovat niin taivaallisia.
Mietin tässä, että missä vaiheessa tuo sokerin liika syönti kannattaa hillitä, ettei sitten kasvaisi liian suurta lasta synnytettäväksi? Ja mistä oikeastaan tiedän syönkö makeaa "liikaa"?
Aina kun olen herkkuja ostanut, kuten irtokarkkeja, olen yrittänyt ostaa melko vähän, yritän pitää sitä rajaa maksimissaan 200 grammassa. En tee näin kuitenkaan joka päivä.
Kuulisin mielelläni teiltä apuja tähän ongelmaan.
Oma esikoiseni oli 4,4kg syntyessään, ihmetellessäni vauvan kokoa lääkäri oli sitä mieltä että johtuu geeneistä. Söin raskausaikana normaalia kotiruokaa, kiloja tuli ~10 eikä niitä jäänyt yhtään, olen itse ollut isokokoinen syntyessäni ja olemme mieheni kanssa molemmat pitkiä.
Ystäväni (miehensä kanssa molemmat pienikokoisia) taas oikein mässäsi koko raskausajan, sai yli 20 raskauskiloa ja vauva oli syntyessään reilu 3kg. Tietenkin kannattaa syödä terveellisesti (kuten ei-raskaanakin), mutta ehkä hirveä huolehtiminen on turhaa - vauvasta tulee sen kokoinen kun tulee! Jännä että jotkut pienen lapsen synnyttäneet automaattisesti kuvittelevat ison lapsen saaneiden syöneen kolmen edestä!:)