Sen jälkeen, kun oman pojan luokalle sattui tällainen tapaus. Oli meillä synttäreillä 7v, herttinen etten ole nähnyt moista tapausta ennen. Oli pakko koko ajan vahtia, ei tehnyt tahallaan pahaa, mutta tuntui että tavarat särkyy tämän pojan käsissä itsestään ja jos ei tavarat, niin särki itsensä. Hyppi ja pomppi koko ajan eikä pystynyt minuuttia kauempaa olemaan missään. Pöydästä lähti minuutin välein, onneksi oli etukäteen varoitettu. Ko. perheessä on vanhempi ja nuorempi tavallinen lapsi, joten tuskin kasvatuksesta on kyse, lisäksi tuntuu, että tällä pojalla on ylitiukka kuri. Ei saanut legorakennelmaa kunnolla tehtyä, hirveä huuto, huh.
Minä lakkasin
arvostelemasta adhd:ta
51007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä veijarihan oli sokerihumalassa.
Tai ehkä hän oli niin innostunut kun pääsi synttäreille?
Juttelitko veijarin kanssa kahden kesken ja annoitko hänen ymmärtää että olet ihan mainio pikku kaveri?
Kysyitkö mistä hän on kiinnostunut? Ja yritikö löytää sopivaa tekemistä hänelle?
Vai lähditkö suoralta kädeltä tuijottmaan: "susta en pidä, olet sairas, tarvit huumaavia lääkkeitä!"
Lapset ovat herkkiksiä...
He aistivat sen mitä aikuinen ei.
No johan syyn löysitkin. Syy käytökseen löytyykin juhlapaikan tarjoiluista,kaverin äidin asennoitumisesta tai jostain muusta ympäristötekijästä. Minä en kyllä ihan heti tuota usko. Viesti jonka synttärisankarin äiti lähetti oli mielestäni ymmärtäväinen tätä lasta kohtaan.Hän ei syyttänyt ketään,hän vain ihmetteli. On minullakin ollut tällaisia eemeleitä kylässä. Minusta heidän on helpompi olla kunnolla,jos porukka ei ole kovin suuri.
Miksi ihmeessä aloit muuten heti puhua jostain lääkityksestä? Mielestäni se,jos aikuiset oivaltavat,että lapsia on kovin erilaisia on vain hyvä asia. Empaattinen naapurin täti tai kaverin äiti on lahja tällaisen lapsen kasvatuksessa täystyöllistetyille vanhemmille. Tällaiset ihmiset ovat ehkä huomaamattaan parhaita tukihenkilöitä niin lapselle kuin vanhemmille.
...pystyt näkemättä ja asiasta mitään tietämättä sanomaan, että kyseessä oli sokerihumala? Aika vastuutonta. Aloittajahan kertoi jo etukäteen tienneensä lapsen ADHD:stä ja sitten näki sen ihan omin silmin.
Rauhallisessa tilassa tuollainenkin ADHD voi olla ihan erilainen. Se hämääkin useita asiasta tietämättömiä. Päiväkodeissa, suurissa koululuokissa ja tuonlaisissa tilaisuuksissa, jossa on paljon ihmisiä, ADHD:t ovat kovalla koetuksella, sillä heitä rasittavat kaikkien aistien kautta tulevat, suodattamattomat ärsykkeet. Jokainen aistimus käsitellään aivoissa ns. uutena tietona.
En tiedä mitä hän sitten oli kotona syönyt, ei meillä paljon syönyt kun ei viihtynyt pöydässäkään. Koulussakaan ei oikein meinannut pysyä pulpetissa.
Nimenomaan, kun oli paljon uutta ja uusia tavaroita niin ne piti päästä näkemään kaikki ja paikoillaan pysyminen oli vaikeaa. Ei tuolla lapsella ollut lääkitystä. Ei ollut niilläkään yliaktiivisilla, jotka muistan omasta nuoruudestani. Luokallani oli yksi ovienpaiskoja tyttö, joka oli muuten mukava mutta lähti kesken tunnin yhtäkkiä vaeltamaan. Senkin perheen toinen lapsi oli ihan tavallinen.
Hienoa viestiketjun aloittaja, hienoa! Monesti turhaan syyllistetään näitä ADHD lasten vanhempia ja keksitään mitä ihmeempiä selityksiä miksi lapset ovat käyttäytyneet villisti...
Monesti tätä ADHD:ta pidetään vielä "laiskojen vanhempien" aiheuttamana vaivana tyyliin, ei ole lapsi saanut kunnon kasvatusta yms.
ADHD:n äitinä ja lapsen luokkakavereiden vanhempia nähneenä voin sanoa, että fiksuja vanhempia olen nähnyt, jotka yrittävät kaikkensa lapsen eteen. Olen myös nähnyt väsyneitä äitejä ja isiä, jotka ikään kuin hiljaa anteeksi pyydellen toteavat lapsensa vaativuuden.
Olisi enemmän kuin upeaa jos ihmiset syyllistämisen yms. sijaan tajuaisivat, että näitä erilaisia lapsia syntyy haluttiin tai ei. On äitejä ja isiä, jotka ovat raskausjan välttäneet kaikkea mahdollista (allergia lääkkeitä, kahvi, karkkeja, teollista ruokaa, tupakan savussa oleskelua yms.(jopa sitä roskaruokahampurilaistakin absoluuttisesti) koko raskauden ajan.
Tosiasiassa edes lääketiede ei osaa vastata miksi nämä lapset ovat sellaisia kuin ovat. Ja silti näiden lasten vanhempien tulee jaksaa arjen keskellä (ja taistella vielä kaikesta mahdollisesta hoitopaikasta erityisryhmässä, terapioista yms.).
Tämä on asia, jonka kuormittavuutta ei osaa ajatella etukäteen, ennen kuin omalle kohdalle tosiaan osuu (ja uppoaa).
Jaksamista kaikille erityislasten vanhemmille ja heidän kanssa työskenteleville ja onnea uudelle vuodelle 2007!