Tietääkö kukaan onko suomessa vielä olemassa budoilijalle minkäänlaista mahdollisuutta suorittaa harrastustensa ja näin myös elämäntaspamieltymystensä (väkivallattomuus) mukainen siviilipalvelus? Onko kukaan tämän palstan keskustelijoista päässyt suorittamaan siviilipalvelustansa esimerkiksi lajiliittoonsa tai Non Fighting generation-järjestöön? Tuo ainakin on "yleishyödyllinen" yhteiskunnallinen järjestö siinä kuin joku seurakuntakin tai vanhainkoti, joten luulisi, että olisi mahdollista tehdä sivarinsa ko. järjestön piikkiin.
Olisin kiitollinen kaikista tiedon murusista liittyen aiheeseen.
Olisin kiitollinen kaikista tiedon murusista liittyen aiheeseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eli sen verran vielä, että olen jo siviilipalvelukseni 14.10.2002 aloittanut sivari ja jo palveluksessa, mutta pidän silmät auki uusille mahdollisuuksille. Tämä topic palvelee minua ennemmän niitä budo-nuoria jotka harkitsevat asepalveluksen sijaan siviilipalvelun suorittamista. toki itsekin hyödyn jos osoittautuu, että on olemassa mahdollisuus palvella oman harrastuksen mukaisesti.
johan oot teköpyhä.
no huh hu... joku vitun hihhuli
miten armeija eroo budolajeista?
sun sivari ja väkivallatmouus periaatteella ei mitenkään
vai väitäkö?
kummassakin opetellaan käyttämään väkivaltaa kun se on viimenen keino.
jätkä ei vaan uskalla panna itteään likoon
juntti - kyllä näissä asioissa pitää osata erottaa aina yksilö - yhteiskunta - valtio ja niiden keskinäiset suhteet. Sun mielestä sama, kun shakinpelaaja olisi jokin militantti lue lisää, luulet vähemmän. Älä vastaa.
Juntti, sivarimustavyö
Joo.
Yhdyn tuohon tekopyhä näkemykseen. Mulla ei ole mitään sivareita vastaan, jokaisen oma valinta, mutta toi kamppailulajiharrastus ja siviilipalvelus sotii hieman toisiaan vastaan. Ellet nyt jotain keltaisen voiman puunystävä ja kaikki elämä on niin ihanaa, että heikottaa-lajia harrasta. Ja ennen kuin nyt joku kukkahippi polttaa hiansa niin sanon että tämä on mun mielipiteeni näin aamutuimaan...
siis vaikka harrastaa budolajeja niin ei se tarkota et ei voi mennä sivarii. budo on eri asia ku sota. itse harrastan han moo doo ja aion mennä sivarii, koska sota ei koskaa ratkase mitää.
budo kasvattaa itsehillintää ja ei se oo pelkkää tappamist ja hakkaamist. oot tainnu kattoo pikkasen liikaa kung fu- leffoi. itsepuolustus on eri asia kuin sotiminen.
ja vielä zen-arvotus: mitä on miekkailu ilman miekkaa??
kovasti, jos siviilipalveluksesi motiivina on väkivallattomuus, jos kerran harrastat budoa?
Eihän siellä Intissäkään mitään väkivaltaa harrasteta, vaan opetetaan puolustamaan Suomea, jos tarve vaatii, joka on täysin verrattavissa budolajeihin, joissa opetellaan puolustamaan itseä, jos tarve vaatii!!!
Mitä eroa? Ei mitään!
Lopeta itsesikin puolustamisen harjoittelu, ellet ole Isänmaatasi valmis puolustamaan!
Ukkeli puhuu asiaa!
Vaikka itsepuolustusta ja maanpuolustusta ei voi suoraan verrata, niissä kuitenkin on sama VÄKIVALLATTOMUUDEN periaate. Eli vain äärimmäisessä hädässä kun muita vaihtoehtoja ei ole turvaudutaan voimakeinoihin.
Minua ärsyttää kirjoituksessasi sekin että olet etsimässä "mielekkäämpää" tekemistä. Hoida nyt niitä vanhuksia (arvokasta työtä sinänsä) ja lajittele kirjat kirjastossa, mutta älä oleta että Suomen valtio järjestää sulle jotain sun harrastuksiin liittyvää. Musta tuntuu että jos sua ylipäätään kiinnostaa budolajit (alunperin sotimisen tie) niin olisit varmaan viihtynyt armeijassa. Voihan sielläkin tehdä monenlaista esim lääkintähommia yms.
Ja muista tämä, jos pilliin vihelletään niin sä löydät itses sieltä rintamalta aivan kuten me muutkin etkä mistään kirjaston kahvihuoneesta. Toivon kuitenkin todellakin ettei tälläista tilannetta enää koskaan tule eteen.
Joten viesti kaikille budosivareille! En usko että Suomen valtio järjestää teille sivari-karatekursseja tai väkivallattomia rauhan krav maga seminaareja.
>>Mitä eroa? Ei mitään!>>
On siinä jotain eroakin. Budossa puolustetaan itseä, jos pakeneminen ei ole mahdollista, sodassa hyökätään ja puolustetaan missä ja milloin joku toinen määrää ja tilanteesta väkivallattomasti liukeneville ei aivan kauheasti arvostusta heru.
Ei ole mitään ristiriitaa. Itseäni ja elämääni puolustan ja vedän turpiin jos on aivan pakko. Jonkun vesipään komentelujen kuunteleminen armeijassa ei olisi voinut enää vähempää kiinnostaa. Oikeassakin sodassa ampuisin ihan kenet vain ketä tulee ristiteloin tielleni, kansallisuutta katsomatta. On se eloonjääminen vaan kova vietti. Ja kusipää on aina kusipää ihonväriin katsomatta...
Tietysti voisin taistellen kuolla mikäli perhettäni uhattaisiin suoranaisesti taikka sitten jotain sadistista diktaattori-hallintoa vastaan, joka riistäisi takuuvarmasti suurimmat perusoikeudet kaikilta.
Kaikki muu on ihan sama, elämä jatkuu.
http://www.sivarikeskus.fi/ajankohtaista/vokt.html