Ranskalaisilla taitaa sittenkin olla enemmän sisua kuin tämän palstan keskiverto"purjehtijoilla"? Aloittelijoiden taakse jäivät mm. HR 36, NautiCat 40 ja Lagoon 410. No eihän siinä kilpailusta sinänsä ole kyse, nutta kuka siellä ylimääräistä aikaa viettäisi.
"The challenge of a lifetime
Incredibly Jean Pierre and Rose Grondin of L’Eden Rose had never sailed before the ARC. This is the first part of their dream voyage, which started when they sold everything, house, car, pets, and bought their Bavaria ’36 for the experience of a lifetime. Their first sailing was the trip from France to Las Palmas. It has understandably been a challenging trip for them."
"The challenge of a lifetime
Incredibly Jean Pierre and Rose Grondin of L’Eden Rose had never sailed before the ARC. This is the first part of their dream voyage, which started when they sold everything, house, car, pets, and bought their Bavaria ’36 for the experience of a lifetime. Their first sailing was the trip from France to Las Palmas. It has understandably been a challenging trip for them."
Vastaukset 86
Vanhimmat
Ranskalaiset tosiaan alkaa pierettää ja kusettaa Lindaa.
Ringhorne, Benetaeu Oceanis 411, tehnyt vähintäin yhtä hienon purjehduksen? Gastit 3 v ja toinen ilmeisesti alle. Saapui 1 vrk ennen L Eden Rosea, Bavaria 36. Myös kisan pienin vene suoriutui hienosti: 30-jalkainen Van de Stadt oli 2 vrk ennen Bavariaa maalissa. Tosin pariskunnalla oli kokemusta ennestään.
http://arc.worldcruising.com/en/news.asp?chco_id=15387
http://arc.worldcruising.com/en/news.asp?chco_id=15333
sanoman pointti ei oikeastaan ollut, miten hyvin vene pärjää tai ei. Kertoi nyt vaan suomalaisen purjehtijan näkökulmasta katsoen ällistyttävästä tai hullunrohkeasta unelmiensa toteuttajasta.
Mutta kun kerrot keille tuo aloittelijoiden purjehtima Bavaria on hävinnyt, lisätään nyt pari venettä, kun Bavaria 36:n aloittelijat nyt juovat baarissa pinacoladaa niin nuo veneet ovat vielä matkalla.
Vielä matkalla, mm.:
Meitli, Westerly Oceanlord 41
Tarina, Stormwind 40, suomalaisia
Y Not, Contest 48CS
Mary Constance, Trintella 42
Eiköhän tämän vuoden ARC:ssa ole 226 erilaista stooria? Hyviä esimerkkitapauksia kuitenkin niille jotka pähkäilevät ARC:iin uskaltautumista.
Veneiden keskinäinen vertailu on paras tehdä vasta, kun tasoituskertoimilla korjatut tulokset on julkaistu.
motiivi oli se Bavaria. En oikein usko, että päätarkoitus oli kuitenkaan kehua veneen nopeutta vaan esittää tuo taustastoori.
Voisihan ketjun aloittaja valottaa motiivejaan täällä, ei menisi tälläiseksi sivullisten jahkailuksi.
sehän menetti peräsimensä ja jatkoi purjehtimista hätäohjausjärjestelmällä!
ranskalaisten uskalluksen myydä kaiken omaisuutensa ja lähteä kokeilemaan jotakin heille uutta! Ehkä siinä oli sivumotiivina pieni halu tölväistä tämän palstan Bavariamollaajiakin.
Vaikka en itse purjehdikaan Bavarialla, on sympatiani tuota merkkiä kohtaan kasvanut kasvamistaan jokaisen mollausjuttu jälkeen.
Joo. Ei voinut olla oivaltamatta. Jäi epäselväksi kumpi kahdesta itse asiassa oli motiivi. Tölväisyt oikeastaan jo riittäisivät.
Mielenkiintoisempaa on seurata purjehdusta, purjehtijoita ja tapahtumia. Merkkituotteet eivät itseäni kiinnosta.
Tämän keskusteluaiheen avauksessa Bavaria-nimimerkki otti esimerkiksi aivan toisenlaisen suorituksen kuin olisi tämä peräsinhaaverin kärsinyt:
http://arc.worldcruising.com/en/news.asp?chco_id=15458
Merimiestaidon esimerkkinä Y Not voisi olla paikallaan. Kaikkihan muistavat, että yksi ARC2006 veneistä hylättiin merelle peräsinvaurion takia. Mielenkiintoista verrata näitä kahta kovin erilaista tapausta.
http://arc.worldcruising.com/en/news.asp?chco_id=15458
Tölväisyn vain voisi ymmärtää yhtä hyvin niin, että ihminen joka on riittävän typerä lähteäkseen opettelemaan lajia valtameripurjehduksella, on myös riittävän typerä ostaakseen tietynmerkkisen veneen.
Bavarialla. Typerät ihmiset lähtevät ylittämään valtameriä. Typerät ihmiset tekevät mitä haluavat. Typerät ihmiset nauttivat elämästä.
Fiksut ihmiset eivät omista purjevenettä. Fiksut ihmiset omistavat korkeintaan vanhan, ahtaan ja haisevan veneen. Fiksut ihmiset eivät lähde "liian" kokemattomana merelle. Fiksut ihmiset eivat tee mitään yllättävää. Fiksut ihmiset eivät osaa elää.
Sama hemmo taitaa käydä synkkää yksinpuhelua kanssaan. Joulu on tällaisille ihmisille surullista aikaa.
Never sailed before the ARC... Their first sailing was the trip from France to Las Palmas.
Eivät ole koskaan pujehtineet ARC:ssa
Heidän ensimmäinen purjehdus oli reitti ranskasta LAs PAlmasiin.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt?
"before"
Vaikka ARC:n osallistumisedellytyksiin kuuluukin aikaisempi (pitkähkö) avomeripurjehduskokemus, ei reittiä Ranskasta Las Palmasiin voitane pitää osana ARC:tä. Näin ollen ilman aikaisempaa purjehduskokemusta ei ko kekkereihin pitäisi olla asiaa. Järjestäjä lienee rahan ahne ja edesvastuuton kun hyväksyy mukaan tällaisia entryjä.
on yli 1000 mailin purjehdus, pääosin avomeripurjehdusta valtamerellä. Sen katsotaan täyttävän ARC:hen vaadittava avomeripurjehduskokemus, tietysti myös näiden ranskalaisten osalta.
Olen tähän asti pitänyt omaan ARC-reissuuni kuuluvana osana purjehdusta lähtöpaikalle Kanarialle.
ARC startti on Las Palmasissa eikö vain? Muu purjehtiminen sitä ennen ei ole ARC:ia. Osallistuminen ARC:iin edellyttää aikaisempaa kokemusta. Kuten tuli ilmi, vaaditaan ainakin yksi pitempi legi. Siihen kelpaa siirtopurjehdus Kanarialle.
Omasta mielestäni pitkille valtameriretkille ei kannattaisi lähteä ennenkuin osaa purjehtia ja tuntee veneensä ja miehistönsä. Pidetäänkö täällä esimerkillisenä pariskuntaa, joka ei olisi aikaisemmin purjehtinut (?) ja nyt on lähtenyt ensi kertaa merelle veneellä joka on rahoitettu kodin myymisellä. Hienoa jos pärjäsivät, mutta mallia ei kannattaisi ottaa. Harjoitelkaa mieluummin muutama vuosi etukäteen. Kyllä kesälomakuukauden aikana ehtii käydä treenaamassa vaikkapa Pohjanmeren ylityksellä.
Ei kai tuota nyt kukaan ole esimerkillisenä pitänyt? Vai pitikö joku?
Eiköhän kaikkien mielestä ole parempi ensin harjoitella? Vai kertoiko joku, että ei?
Eikö täällä saa ottaa noin erikoista ja mielenkiintoista tapausta esille?
Relax, leppoisaa joulumieltä!
"Ranskalaisilla taitaa sittenkin olla enemmän sisua kuin tämän palstan keskiverto"purjehtijoilla"? Aloittelijoiden taakse jäivät mm. HR 36, NautiCat 40 ja Lagoon 410. No eihän siinä kilpailusta sinänsä ole kyse, nutta kuka siellä ylimääräistä aikaa viettäisi."
asenteesi. Unohditko ihan vahingossa tuosta "esimerkistäsi" sen oleellisemman puolikkaan:
"The challenge of a lifetime
Incredibly Jean Pierre and Rose Grondin of L’Eden Rose had never sailed before the ARC. This is the first part of their dream voyage, which started when they sold everything, house, car, pets, and bought their Bavaria ’36 for the experience of a lifetime. Their first sailing was the trip from France to Las Palmas. It has understandably been a challenging trip for them."
Tuo oli lainaus ARCin uutisoinnista, edellinen aloittajan oma mielipide. Järjestäjä tuskin esittäisi kovin tiukkaa arvostelua itseään vastaan, joten melko neutraali uutisteksti lienee paikallaan.
Ketjun aloittajan näkemys taas oli selvästi ihannoiva tapaukseen, jossa ei ole noudatettu tervettä järkeä. Valtameren ylitykseen lähdettiin vailla taitoa olettaen, että joku tulee auttamaan mahdollisten ongelmien ilmaantuessa. Mielestäni vastuutonta sekä lähtijöiltä että järjestäjiltä. Elämänsä haasteen toteuttaminen on sitä sisua, toteuttamistapa tässä kohtaa ei.
Ei tämä purjehtiminen ole mitään ydinfysiikkaa.
Jos jallis purjehti yksin maailman ympäri, osaa kuka vaan purjehtia.
Eikös se ollut jostain pohjanmaalta pariskunta joka ei ollut koskaan purjehtinut.
Ostivat veneen, harjoitteli kesän ja loppukesästä lähti kanarialle ja sieltä pallon ympäri.
Turha täällä on pullistella ja taivastella, ei purjehtiminen ole kummosta.
Perille pääsee melkein kaikki, mutta jos joku väittää että purjehtiminen on helppoa ei hänellä ole oikeasti ihan rittävää tietoa purhjehtimisesta. Mukavalla kelillä purjehtiminen ilman kiirettä on vähän eri asia kuin kilpapurjehtiminen tai avomeri purjehtiminen. Tässä tapauksessa oltiin kyllä mielestäni tietämättömiä, B36 on varmasti ihan kelpo avomeri vene mutta vain osaavalla miehistöllä. Heikoin lenkki oli siis tässä tapauksessa mitä todennäköisimmin miehistö, hyvin meni mutta vähän taisi olla tuuria matkassa?
Toisaalta olen kateellinen ihmisille jotka uskaltavat tehdä asioita sponttaanisti ja tarttua tilaisuuksiin epäilemättä sitä katuvatko myöhemmin. Ranskalaiset pääsivät perille eli varmasti heidän tavoitteensa tuli täyteen mutta olisi matka voinut päättyä huonostikkin.
joku hyppäsi mereen, joku jätti veneensä Atlantille. Ei aina niin helppoa. Isompia harmeja sattuu varmaankin niille, jotka lähtevät vasta-alkajina isoille vesille. Kannattaa mieluummin "ottaa turpiin" lähivesillä kuin ensimmäisen kerran keskellä valtamerta!
Oltekohan sitä ikäluokkaa, joka imi tuttipulloa siinä vaiheessa kun hjallis, mara ym tunnetut hahmot skabas avomerikisoissa? Ei se mikään kokematon veijari ollut, monessakaan suhteessa.
Kilpaulla, mutta muuten purjehdus ei ole ihmehomaa.
Ei kaikki halua polkpyörälläkään kilpailla, mutta pyräily voi olla silti kivaa.
Kuten autolla ajo.
Kyllä kuka vaan oppii purjehtimaan, ja kun purjehtii esim välimerelle, siitä kanarialle, niin on jo enemmän maileja kuin 99% tämän palstan "asiantuntijoilla" tulee koskaan edes olemaan.
"mutta jos joku väittää että purjehtiminen on helppoa ei hänellä ole oikeasti ihan rittävää tietoa purhjehtimisesta"
Mikä sinusta on purhjehtimiessa niin suurta ja vaikeaa?
Kotisohvalle, ja hyppii junan alle kotikylässä.
Ja ennenkuin on kanarialla ja aloittamassa ison meren ylitystä ni on jo aika lailla kokemusta.
Purjehtimisen oppii vain purjehtimalla, enkä tunne ketään joka sitä ei olis oppinut näin tekemällä.
Tärkeinä kaikissa hätätilanteissa maalla ja merellä on rauhallisuus.
Panikoiva ihminen menee paniikkiin, vaikka olisi ikänsä purjehtinut, ihan kuin ikänsä autoillut menee shokkiin pahassa paikassa.
Tämän takia vene kyllä kestää jos kestää pää.
Teostaan.
Tunsin jalliksen jo ennen kiertoa, enkä morkannut jalliksen suoritusta, sanoin vaan etä jos siihen pystyy jaallis, pystyy kuka vaan.
Suorituksena se on kova, mutta mahdollinen melkeimpä keneltä tahansa terveeltä ihmiseltä.
Purjehtiminen on kuten yritin aikaisemmassa viestissäni sanoa melko laaja asia. Jollekkin se on leppoisaa auringonottoa joku toinen sitten ei viitsi edes "hyvällä" kelillä lähteä minnekkään kellumaan.
Olet aivan oikeassa että ei purjehtiminen ole vaikeaa millään tavalla purjehtimaan oppii päivässä. Jos purjehtimisella tarkoitetaan hyvässä kelissä perille pääsemistä. Jos purjehtimisella tarkoitetaan sitä että on gastina kovissa kansainvälisissä kisoissa puhutaan aivan eri asioista. Molempia henkilöitä voidaan kutsua purjehtioiksi?
Purjehtimisessa on mielestäni vaikeinta saada purjeet trimmattua optimaalisella tavalla. Otetaan esimerkiksi fokan ja ison välisen solan "näkeminen" minusta se näyttää aina about samanlaiselta kun taas kokenut purjehtia näkee heti mitä pitää tehdä jotta purjeet toimisivat.
Hyvien purjetrimmien löytäminen ei ole vain kilpapurjehtioita varten. Jos osaa purjeitten trimmaamisen hyvin on matkantekö aina paljon mukavampaa mm veneen kallistumiset ja aallokko voidaan saada mukavasti hallintaan oikeilla purje trimmeillä ja kryssikulmilla.
Kilpaileminen ei tosiaan kaikkia miellytä mutta itse olen oppinut todella paljon ollessani gastina kokeneempien purjehtioiden kanssa. Eli jos haluaa oppia nopeasti on kilpailut kyllä loistava paikka oppia purjehtimaan.
Autoa oppii ajamaan ajamalla, ei tarvitse olla mukana rallissa.
Monissa asioissa voi olla todella hyvä, vaikka ei kilpaile.
Sama mitä tekee, pääasia että siitä nauttii, ja kun siitä nauttii, sen oppii nopeasti ja se on hauskaa.
kovassa kelissä oppii hallistemaanitensä ja veneensä pakostakin.
Jos sulle sattuu hyvä tuuri ilmojen suhteen, et vielä ehdi oppia veneesi tapoja sillä yhdellä ainoalla purjehduksella kotoa kanarialle. Sitä vaan tarkoitin. Tietenkin voit saada aivohalvauksesi sohvallasi tai liukastua kadulla, mutta purjehtimisen opettelu on ihan mukavaa hommaa. Jos on hiukan treenaillut, ei se valtameriswelli tule yllätyksenä...Pitääkö siitäkin olla eri mieltä? Miksi?
Auto on aivan eri asia kuin vene.
Mielestäni en sulkenut pois asiaa että "lomapurjehtia" ei voisi olla hyvä purjehtia. Totesin vain että kilpailemalla oppii purjehtimaan lyhyessä ajassa.
Kovassa kelissä oppii hallitsemaan veneensä? niin tai sitten ei. Atlantille on moni lähtenyt harjoittelemaan vähin eväin kaikki ei ole tullut takaisin. Lähteminen kannattanee siinävaiheessa kun on sinut veneen ja purjehtimisen kanssa. Joskus sitä on kuitenkin lähdettävä mutta onko järkevää että kaikki on ensikertalaisia?
Kilpapurjehtiat on tottuneet piinaamaan venettään tämä on ääritilanne aivan kuten kova keli. Lomapurjehtia ei piinaa venettään koskaan tai hyvin harvoin. Myrsky kuitenkin piinaa venettä ja tähän pitää olla varautunut, se sattuu kuitenkin kohdalle ennemmin tai myöhemmin.
Kyllä avomerikisoihin kannattaisi osallistua - vaikka gastina. Monelle se on ollut ensimmäinen tapa oppia yöpurjehdusta, purjeiden trimmausta ja saada kokemusta navakammistakin tuulista. Jos harjoittelet seilaamalla päiväretkiä, oppiminen on varmasti hitaampaa. Kovaan keliinhän ei yleensä kukaan lähde, sellaiseen joudutaan. On myös hiukan eri asia olla "kovassa kelissä" jossain Ahvenanmeren ylityksessä kuin kohdata se merellä monen vuorokausimatkan päässä rannoista.
Ikävä kyllä, porukkaa jää merelle, mutta niistä on moni ammattilaisia ja kovan luokan kilpailioita, kun suhteutetaan lukumäärällisesti "amatööreihin".
Ei se iso meri ole sen pahempi, kun on järki kädessä, ja maltti päässä.
Rataluokissa ja avomerellä.
Olen ylittänyt isojakin meriä usein, ja seuraava kerta on toukokuussa.
Merellä olen ollut koko ikäni, 42 vuotta.
Ja tulen olemaan.
Jokainen purjehtii tavallaa, enkä näe että kilpailu sen enempää antaa valmiuksia yhtään mihinkään. Minä ainakin olen saanut taitoni ja kokemukseni mailien myötä, oli sitten kauniina päivänän perheen kanssa, tai kovassa kelissä etukannella.
miten ihmiset aloittavat purjehdusharrastuksensa. Tässä tapauksessa ei ulkopuolista apua tarvittu. Venetyyppi oli helppo purjehtia eli perusmatkavene. Miten siellä Ranskassa voisikaan aloittaa muuten kuin lähtemällä avomerelle? Tosi hieno ja sisukas pariskunta! Rohkeutta on vaikka suomalaisille nettisurffareille jakaa.
Ihmiset keksivät kaikenlaisia tekosyitä lähtemisen lykkäämiseen. Nuo, jotka päivittelevät Pierren ja Rosen tekoa ovat varmaankin näitä tulevaisuudessa maailmanympärimatkalle lähtijöitä. Valitettavan monelle sitä tulevaisuutta ei tässä elämässä tule!
auto voi ajaa päälle.
Puhu mieluummin vaikka reivaamisen opettelusta. Se on useimmiten oleellisempaa matkapurjehtijalle. Siitähän tässä ARC-keskustelussa on ollut kyse.
Vai mihin se, että niin moni jäi taakse, perustuu?
Jos puhutaan nykyaikaisesta harrastepurjehtimisesta.
Eikö pääasia olekin purjehtiminen. Sattuu muuten sikäli erikoisesti, että ikäsi 42 v. on sama aika, jonka itse olen oman veneen kipparina purjehtinut. Yksi asia, jonka kokemusten myötä olen oppinut on se, ettei sinne etukannelle pitäisi mennä kovassa kelissä. Välistaagi ja myrsky-staysail kannattaisikin laittaa valmiiksi jo ennen kuin aallot alkaa murtua. Myös trysailin olen pitänyt nostovalmiina omassa kiskossaan, jos kova keli on tulossa. Sääfaksien seuraamisesta isoilla vesillä on hyötyä. Sillä tavalla välttää sen mainitsemasi kansityöskentelyn kovassa kelissä. Sinä nämä jutut tiedätkin, mutta palstalla on nuorempiakin lukijoita. Heille sittenkin suosittelen avomerikisoja, vaikka sinä et tuntenut hyötyväsi.
Toivotan turvallista ylitystä toukokuussa. Arvaanko ajankohdan mukaan oikein, että olet lähdössä Nz tai Oz:sta takaisin tropiikkiin tai Karibialta kotiin. Muiden isojen merien ylitykseen ajankohta
ei ole optimaalinen.
Meksikonlahdelta.
Kyllä monesti kisassa joutuu siellä etukannella työskentelemään kovassakin kelissä, ikävä kyllä:
Vapaa-aikana kannattaa kaikkeen varautua ajoissa, perheen kanssa en koskaan ylimitoita purjeita.
Pääasia on nauttia.
Työon siinä pisteessä ettei voi lähteä.
Lapset on liian nuoria.
Lapset on liian vanhoja.
Ei kannata juuri myydä asuntoa.
Ei ole rahaa.
Äiti on huonossa kunnossa.
Ens vuona tulee hyvät bonukset.
Sopiva vene puuttuu.
.......
Syitä on aina, jos niin haluaa.
Jos aikoo lähteä, pitää lähteä nyt.
Muuten ei tekosyyt lopu koskaan.
Jos olisi sattunut johonkin kohtaan vähän pahemmat olosuhteet tai muuten vain kokemattomuudesta johtuva moka, olisivat lähistöllä olleet veneet joutuneet pelastustöihin ehkä oman veneensä vaarantaen. Onneksi mitään sellaista ei sattunut, mutta Ranskan ja Kanarian välillä ei vuorenvarmasti ole saavutettu turvallista kokemusmäärää valtameren ylitykseen. Tuhat tapahtumaköyhää mailia ei vielä suuria opeta. Epäonnistumisen riskiä siis otettiin kanssakilpailijoiden kustannuksella ja siinä ei todellakaan ole mitään hienoa.
On hyväksyttävää joutua hätään, kun on kokemusta, mutta ei jos on kokematon.
Ja sinä ilmeisesti olet se instanssi joka määrittelee paljonko kokemusta pitää olla, ennekuin saa kutsua apua, että ei TURHAAN vaaranna kanssakilpailijoita.
Voiko tuota tuon tyhmemmin sanoa, muuta tuohon ei ole lisättävää.
Eikös arc:ssa ollut tänävuona kovaanin menoa, kelien puolesta?
Ja pariskunta on vissiin pärjännyt hyvin.
Voinee siis todeta että nytten on pariskunnalla enemmän maileja jo kun mitä tämän palstan "merikarhuilla".
Paljonko opit mailista, joka toistuu samanlaisena tuhat kertaa? Vuoden päästä, jos viettävät tavanomaista cruising-elämää, maileja ei ole tullut ehkä kymmentäkään prosenttia lisää, mutta paljon koettu ja opittu. Paljon enemmän kuin sitä merta ylitettäessä. Paljon myös sellaista, joka olisi pitänyt tietää ennen ylitystä.
En siis ihan väärin arvannut. Varmaan olisi kiva poiketa vaikka Kuubaan, mutta hurrikaanisesonki alkaa toukokuun jälkeen. Uuden veneen hakureissussa on tietysti pientä lisäjännitystä, kunnes veneen oppii tuntemaan. Herbin Southbound II:sta kannattaa kuunnella, jos veneessä on SSB tai hyvä "maailmanradio".
Keskustelupalsta virkistyi, kun "oikeatkin" purjehtijat kiinnostuivat aiheesta.
Ei teille kelpaa mikään.
"Atlanttia ei pidä mennä ylittään kokemattomana, se on kova meri, paskaa tulee niskaan äkkiä....."
Mutta sitten se ei olekkaan mikään kun se on ylitetty.
"Yhtä ja samaa keinumista päivästä toiseen.
Ei ne oo maileja eikä mitään, suomanlahdella ne kovat mailit tahkotaan...."
Ootte te saatananmoisia pellejä, teistä harva varmaan oikeesti es purjehtii.
Sama mitä ihmiset tekee, aina on jotain vikaa.
Veneen merkki on väärä, kokemusta on liikaa, liian halpa budjetti, liian kallis budjetti, kokemusta liian vähän, suunta on väärä, ajotus on väärä....
Te olette niinkuin se vanha palomestari, joka tuli myöhässä palopaikalle, ja oli harmissaan kun palo oli jo sammutettu. Ni ei keksinyt muuta kun valittaa että se oli sammutettu väärin.
Te olette kaikki säälittäviä vannabe-purjehtijoita.
Täyttä paskaa koko sakki.
En aio osallistua enään tämän palstan onnettomien säätäjien keskusteluun, jotka eivät edes purjehdi, saati ole purjeveneessä ollut.
Itse olen puosuna, mutta kerta on No. 3
Toukokuun alkuun olisi tarkoitus päästä lähtemään.
Kippari ja omistaja menevät paikanpäälle jo huhtikuun alussa.
Niillä reissuilla on hyvää aikaa miettia maailan menoa ja tutustua itseensä taas pitkästä aikaa kunnolla, kun ei sitä tahdo keritä tekemään täällä kiireen keskellä.
Suosittelen kaikille ainakin kerran.
Puosuista on aina tarvetta.
Tuossapa emme me tänne jäävät paljoa menetä.
Palstalla pitää suurinta ääntä purjehduksesta tietämättömät virtuaalikipparit.
Onneksi nämä besservisserit eivät edusta meitä oikeita purjehtijoita.
eläkeläisen täytyy aina sanoa viimeinen sana. Kääntää lähes minkä tahansa asian täällä päälaelleen. Yhden totuuden mies. Tavallisesti se on pieni kotimainen pitkäkölinen äärimmäisen merikelpoinen ja vahva vanha vene, tyypin varmaan arvaatkin. Muunlaisilla avomerelle meno on hänen lausunnoissaan täysin vastuutonta, katsele viimeaikojen juttuja. Nyt on näköjään mennyt spasmat hiukan sekaisin, kun pitää käännellä omiakin lausuntoja, että pystyy leimaamaan tämtän ranskalaispariskunan saavutukset vastuuttomiksi ja mitättömiksi.
Selitäpä ihan lyhyesti, miten kokenut joutuu hätään kokemattomuutensa vuoksi. Siitähän tässä oli kyse.
Sinusta on sitten ilmeisesti täysin hyväksyttävää kotivesilläkin ilman kokemusta lähteä vaikeisiin olosuhteisiin, esimerkiksi ensimmäiseen pimeällä ajoon samantien sadesäässä luottaen siihen, että kyllä meripelastajat sitten hakevat pois, jos jotain sattuu. Jostain se kokemus on haettava, mutta ei aloittaen ääripäästä tukeutuen ulkopuoliseen apuun tarpeen vaatiessa.
Tarina ei kerro mitään veneen historiasta, mutta jos sekin oli pakasta reväisty, en olisi itse sellaisella suostunut pitkälle legille lähtemään ensipurjehduksena.
Ainakaan mulle ei selvinnyt, mitä hätähuutosi ja eläkeläispelkosi oikeastaan tarkoitti. Mikä nimimerkeistä oli se yhden totuuden mies? Luin puheenvuorot, joita kommentoit. En vielä arvannut tyyppiä. Vai olisko tyyppejä enemmän kuin yksi?? Siinä olen "eläkeläisen"(onko muuten eläkeläinen vai ikätoverisi?) kanssa samaa mieltä, että kokemattomien onnistumisia ARCissa tai jossain muissa suorituksissa, vaikkapa vuorikiipeilyssä, ei kannata ottaa esimerkiksi ja yleiseksi suositukseksi. Vai oletko vakavissasi sitä mieltä, että myydään omaisuus ostetaan messuilta bavaria ja lähdetään ensi kertaa kokeilemaan merelle kohti ARCin starttia?
Sinä näet asioita kuten sosiaalitantat täällä kotosuomessa. Minä kannatan omatoimisuutta ja rohkeita päätöksiä. Aina ei kuitenkaan onnistuta. Silloin käytetään mahdollisesti onnekkaampien ja osaavampien apua. Ei siinä mitään ongelmaa ole ainakaan minulle.
Ainahan siellä oppii lisää selviytymistäkin. En kuitenkaan mitenkään käsitä sitä, kuka voisi ryhtyä poliisiksi päättämään siitä, kuka on sopiva lähtemään vaaaaralliselle merelle? Siellä näkee kyllä monenlaisia yrittäjiä.
Muistatteko sen saksalaisen, joka muutama vuosi sitten saapui Helsinkiin. Veneessä oli niin paljon turvavarusteita vähintään jokainen triplattuna, ettei varalaitaa ollut paljon enää jäljellä. Se vasta vaaralliselta näytti! Ei kuitenkaan tullut kukaan lopettamaan reissua. Onneksi.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että sinne voi mennä kuka tahansa riittävän terve ihminen ja lähes millaisella kalustolla hyvänsä. Älkää viitsikö arvostella niitä, jotka ovat uskaltaneet. Tekosyynne ovat vain pelon ulospäin näytettävä muoto.
lähtekää pallonkierrolle. Paljon parempi, kuin ruikuttaa täällä!
Ajattele lisää. Jos joku on itse astunut kakkaan ja varoittelee muita tekemästä samaa perässä, pitääkö sinun välttämättä astua samaan läjään ennenkuin uskot. Kokeneempien mielipiteitä kannattaa sittenkin kuunnella. Suodata niistä itsellesi jotain, mutta älä suotta ärsyynny. Jos jonkun saksalaisen vene oli varusteiden takia uinut syvällä, älä turhaan huolestu varalaidan korkeudesta. Jos veneen painopiste on alhaalla eikä vakaus kärsi, so what? Tiesitkö muuten, että tavanomainen valtamerivarustus lisää veneen painoa 500-1000 kg henkeä kohti. Omassa paatissani laskin lisäpainoksi 1,5 tn/2h vaikka ei ollut mitään turhaa mukana. Jos vene on pieni ja kevyt, se tietysti ui varusteiden takia vähän syvemmällä. Moni valtameripurjehtija maalaa vesilinjan ylemmäksi joko ennen lähtöä (olisi fiksuinta) tai reissun aikana.
Se oikeushan minulle on yllä annettu. Tosin voin puhua lopulta vain omasta puolestani, sillä en ole suinkaan ainoa, vain kaksi kommenttia olen tähän mennessä tähän heittänyt.
Luonnehdinta oli äärimmäisen osuva. Tosin en ole eläkeläinen, veneessäni ei ole pitkää köliä, eikä sen tyyppiä kovinkaan moni lukijoista tunnistaisi, vaikka sen tähän laittaisin. Muun tyyppisellä en olisi niin innostunut avomerelle Itämeren piirissä lähtemään, joskaan kyse ei ole merikelpoisuudesta, vaan purjehduksen hauskuudesta. Isommille merille valitsisin mukavuussyistä hiukan toisenlaisen, mutta omallakin toimeen tulisi.
Toisessa vastauksessa kuvattiin virtuaali- ja wannabe-purjehtijaksi. Se taas pätee useimpiin meistä, ei ihan kaikkiin. Kun on vielä kiinni työelämässä ja sattuu melkein keskitalvikin olemaan käsillä, ei vain paljoa parempaan pysty joka vuosi. Niinä parempina hetkinä kuitenkin on Itämeri ja Välimeri tulleet tutuiksi rannasta rantaan, Atlantti ja Tyyni meri osittain, vaikken kumpaakaan ole kokonaisuudessaan ylittänyt. Ensimmäisestä tuhannesta purjehditusta mailista suurempi osa oli avomerikilpailua miehistönä ja allekirjoitan sen opettavuuden, jota joku muistaakseni tässäkin keskustelussa on korostanut.
En oikein tyhmyyttäni osaa sanoa, mikä asia olisi käännetty päälaelleen, tai mikä olisi se yksi totuus. Sen tiedän, että matkan varrelle on sattunut niin monenlaisia tapauksia ja niin monenlaisia olosuhteita, että yksin keskellä valtamerta tilanteet olisivat olleet vaikeita ilman tietoa ja kokemusta. Vaikka kova tuuli ja iso aallokko onkin ehkä ensimmäinen mieleen tuleva uhkakuva isolle merelle lähdettäessä, se on kuitenkin vain yksi monista. Käsistään kätevä pystyy ilman purjehduskokemusta selvittämään monta ongelmaa. Mutta miten ilman vähäistäkään kokemusta voi esimerkiksi arvioida ongelmien kriittisyyttä? Mistä tiedät, mitä varaosia tarvitset matkalle? Mistä tiedät, mikä on veneen ominaisuuksiin kuuluvaa ääntä ja mikä jostain vakavammasta varoittavaa? Mistä tiedät mihin voit veneessä luottaa ja mikä voi pahassa paikassa jäädä käteen? Näihin ja tuhanteen muuhun kysymykseen on yksi vastaus: kokemuksesta. Edes joku osa siitä kokemuksesta pitäisi kerätä muualla kuin tuhansien mailien päässä lähimmästä pajasta ja varaosakaupasta.
Ei tarvitse käännellä omia lusuntojaankaan, jos toistan, että matkaanlähtö siihen omaisuutensa laittaen on sitä mainostettua sisua, sen toteuttaminen tällä tavalla vastuuttomuutta.
"Selitäpä ihan lyhyesti, miten kokenut joutuu hätään kokemattomuutensa vuoksi"
Kuka niin on väittänyt.
mutta kyllä ne kokeneetkin hätään joutuvat, kokeneet maailman kiertäjätkin putoo veneestä...
Kun minä lähden merelle, luotan siihen että jos hätä tulee, niin apuakin tulee.
En määritele oikeutta avun saantiin mailien perusteela.
Jokainen punnitsee oman osaamisesnsa, ja päättää aivan itse millaiseen keliin lähtee.
Voi se hätä tulla kenelle tahansa, ja millä kelillä tahansa. Vahinkoja sattuu.
Ei siis leikitä merten omistajaa, joku sinu kokeneempi voisi sanoa sinulle, että pysy sisävesillä ennenkuin osaat, vaan toivottavasti ei sano.
Se ui todella syvällä! Sisällä ei ollut tilaa edes liikkua. Ankkureitakin näkyi kannella, keulassa ja perässä vähintää seitsemän kappaletta. Perusajatukseni on se, että vanhempien ja kokeneempien neuvoja voi kuunnella ainaa oman elämän tappiin asti. Sillä voi kätevästi lykätä lähtöpäätöstä.
Uskoisin ranskalaispariskunnan lukeneen useammankin purjehduskirjan ennen lähtöään. Ranskassa niitä opaskirjoja on enemmän kuin muualla maailmassa yhteensä. Eli teoriatietoa, jota voit saada muilta purjehtijoilta, voit saada myös lukemalla. Käytännön oppia saat vain purjehtimalla. Ranskalaisilla on se meri heti siinä vieressä. Vähemmän suojaisia vesiä.
Minä ainakin näen tämän asian juuri päinvastoin kuin ne sosiaalitantat. Merelle lähdettäessä pitää nimenomaan olla täysin omavarainen, eikä luottaa sosiaalitantan kiirehtivän apuun hädän hetkellä. Se sosiaalitantta maissa kun saa vielä palkkaakin auttamisistaan, eikä laita omaa turvallisuuttaan alttiiksi niin tehdessään.
Mikä natina kuuluu, siellä ei ajet tien poskeen ja poisteta vikaa.
Vai meinaatko ett kun keskellä atlanttia alkaa kuulua uusi ääni, keskeytät menon.
Vene kestää minkä kestää, turha sitä on miettiä enää kun ollaan legin puolivälissä.
Ja niitä varaosia on 90% liikaa kuitsenkin mukana, peruskamat riittää.
Kun paikat kunnolla porsii, on ne osat kuitenkin väärät.
Olen ollut talviaikaan pohjoisatlantilla järkevää? no silloin oli reilu 100m rautaa alla ja kyllä tuntui todella pahalta. Ei tuonne lähde kyllä kukaan pikku purkkarilla testailemaan siellä pitää olla kova miehistö ja vene jos meinaa purkkarilla pärjätä. Vastaavanlaisiin olosuhteisiin kuitenkin kilpapurjehtiat lähtevät järkevää? no mielestäni aivan hullua touhua mutta annetaan niille vapaus lähtä joitten mieli tekee.
Mihin tällä pyrin on se että kilpapurjehtiat tietoisesti pistävät itsensä alttiiksi koviin olosuhteisiin mitä sitten taas lomapurjehtiat eivät tee. Toiset hakee matalapaineita ja toiset sitten väistää... En tiedä onnettomuustilastoija mutta uskon että tämä asia lisää huomattavasti kilpapurjehtioiden riskialttiutta.
Ja kyllä se iso meri on monessakin suhteessa pahempi kuin se pieni meri. Tosin ei sitä pientäkään pidä aliarvioida ja lähteä soitellen sotaan.
Pirun hyvä, ettet tuolla ymmärryksen tasolla ole sinne merelle lähtenyt. Pidä edelleen ranta näkyvissä ja pysy kännykän kuuluvuusalueella.
niin olisit juuri niitä, joilta polttoaine loppuu kesken matkan. Ja varakannussakin olisi väärää tavaraa.
eikä lähde ollenkaan. Saku sentään oli lähtenyt! On kahdenlaisia purjehtijoita: niitä, jotka loputtomasti jahkailevat ja on niitä, jotka toteuttavat haaveensa ja lähtevät.
"Kun minä lähden merelle, luotan siihen että jos hätä tulee, niin apuakin tulee."
TÄMÄ ON TÄYSIN VÄÄRÄ ASENNE MERELLE! Valtamerillä sinun on oltava omavarainen ja selvittävä itsenäisesti. Jos apua tarvitset, sen saaminen voi kestää vuorokausia-viikkoja. Sait väärän kuvan, jos se perustui 226 veneen ARC-tapahtumaan.
Kun valtameriä on ylitellyt ja oppinut merta kunnioittamaan, asenne ei ole ylimielinen. Purjehdus on myös jatkuvaa korjailemista ja huoltoa todellisten vaurioiden ennalta ehkäisemiseksi. En voi kun surkutella niitä utopisteja, jotka luulevat jonkun tulevan auttamaan ja pitävät tietämättömyyttä eli uhkarohkeutta esikuvanaan.
Et silleen.
Miksi juuri se teidän tietotaso on se absoluuttinen oikea.
Valtameripurjehduksesta ei ole kokemusta kenelläkään, ennenkuin sinne menee.
Ei se ole ylimielisyyttä jos lähtee metkaan vähemmällä tiedolla kuin te.
Miksei ymmärretä kirjoitettua tekstiä? Ymmärsin, että kehotettiin vähän treenailemaan sillä uudella veneellä ja hankkimaan kokemusta lähivesiltä ennenkuin painaa Atlantille ja kauemmaksi. Helpompi kääntyä paikkaamaan vehkeitä tai taitoja, kun rannat vielä on lähellä. Mikä tässäkin ärsyttää? Sekö, että muutamat on kokeneempia?
Harjoitelleet muualla kuin atlantilla.
Meistä suomalaisista se atlantti on jotenkin niin kaukainen ja ihmeelinen paikka.
Toiset syntyy ja asuu siellä, missä ainoa vesi on atlantti, pitäisköhän ne kutsua tänne suomeen harjoitteleen, tietääjöhän ne että atlantille ei saa noin vaan mennä purjehtimaan?
Harjoitelleet muualla kuin atlantilla.
Meistä suomalaisista se atlantti on jotenkin niin kaukainen ja ihmeelinen paikka.
Toiset syntyy ja asuu siellä, missä ainoa vesi on atlantti, pitäisköhän ne kutsua tänne suomeen harjoitteleen, tietääjöhän ne että atlantille ei saa noin vaan mennä purjehtimaan?.
Ketju oli jo täynnä, joten piti laittaa tämä "väärään" paikkaan.
Joku minuakin tyhmempi(?) ihmetteli, miksei Atlantilla voisi harjoitella. Minäpä kerron; voi siellä ihan yhtä hyvin kuin muissakin merissä, mutta onko pakko mennä sitä varten keskelle merta. Siinä on se sama ero kuin olla kusella tai olla kusessa. Se pieni ero kun tulee siitä, onko lähimpään satamaan 50 vai 1500 mpk. Samalla logiikalla voisi lapsia opettaa uimaan Helsingin kasuunin tienoilla, samaa Suomenlahteahan se on kuin rannatkin. Useimmat hukkumassa olevat kerkeäisi sielläkin pelastamaan.
Kyllä kuuluu. Purjehdus aloitetaan lapsena ja isoihin veneisiin ns. kasvetaan. Ellei lapsena ole ollut mahdollisuutta aloittaa, suosittelisin mitä ystävällisimmin ASUNTOVAUNUA
luuserit.
Eli tänne kun ei mahdu oikeaan paikkaan.
Useimmat hukkumiset tapahtuvat rannan tuntumassa.
Ja se on ihan sama laukastaanko se paikannin ja lautta, ja mennään lauttaan 50 tai 1500 mailia rannasta.
Kuinka monella rannan tuntumassa purjehtivalla on paikanni, lautta...?
Kuinka monella avomerellä?
Aina ei kerkeä es vhf:llä lähettään hätäsanomaa, joskus ei ole enää es sähköä kun hätä tulee.
Sillon ainoa joka pelastaa on lautta, maltti ja paikannin. Vaikka ollaan VAIN 50 mailia rannasta.
mutta kun edellisen alle ei kuulemma enää mahdu.
Eräässä hyvin tunnetussa avomerikilpailussa reilut 27 vuotta sitten fleetin niskaan hyökkäsi force 10 ja erinomaisen möykkyinen keli muutenkin. Tuloksena pitkälti toistakymmentä kuollutta vaikka ei yhtään uponnutta venettä. Kaikki raportit tapahtuneesta tulivat siihen johtopäätökseen, että nämä menehtyneet olisivat todennäköisesti vieläkin hengissä, jos vain eivät olisi kuvitelleet pelastuslautan olevan se oikea ratkaisu. Älkää siis hyvät ihmiset koskaan turvautuko niihin pelastuslauttoihinne ennen kuin vene on oikeasti joko uppoamassa tai palamassa tuhannen tuhkaksi.
Tarkoitinkin että ne ovat ne viimeiset vehkeet joilla henki pysyy.
Venettähän ei jätetä ennekuin se tosiaan palaa niin että ei sammu tai uppoaa.
Meni se vene miten vaan, tai minne vaan, se on paras suoja.
Aina voi heittää ajoankkurin, lyödä luukut kiinni ja verkottaa itsensä punkkaan.
Vaikka tekis muutaman voltinkin, ei se silti varmaankaan uppoa.
Joskus voi hätä tulla, vaikka vene olisi laiturissa kiinni. Mutta 50 mpk päästä selviää paljon paljon suuremmasta määrästä ongelmia kuin 1500 mpk päästä. Ammattitaitoista apuakin on saatavissa parissa tunnissa tai nopeammin, jos ei itse rantaan pääse.
Ja niistä hukkumiskuolemista. Niitä todella tapahtuu verrattomasti enemmän rannan välittömässä läheisyydessä, mutta yhtä vahva korrelaatio on ajallisesti jäätelönsyönnin ja hukkumistapausten kanssakin. Pitääkö siis hukkumisia ehkäistä uimalla avomerellä vai vastustamalla jäätelönsyöntiä?
Hienoa, kun kaikki suomalaisveneet ovat nyt ylittäneet ARC 2006:n maalilinjan St.Lucialla!