Kysymys erakko luonteen omaaville.
Oma tarinani. Olen 24v mies. Ikinä ei ole ollut seurustelu suhteita. Erakko luonne. Viime aikoina vasta olen oppinut arvostamaan omaa luonnettani ja ymmärtämään, että en olekaan huonompi kuin muut. Eli olen oppinut tunnustamaan erakkuuteni itselleni. Kärsin yksinäisyydestä, vaikka "kavereita" onkin jonkun verran ympärilläni. Nyt olen käynyt ensimmäisiä kertoa elämässäni treffeillä. Ongelma vaan on, että en voi sietää(vähän liioiteltuna) näitä treffikumppaneitani, vaikka he suht normaaleja tyttöjä ja ihan kohtuu näköisiä olivatkin. En vaan jaksa sellaisia tyhjänpäiväisyyksiä.
Eli minkätyylisen ihmisen kanssa voisin tulla toimeen?? Tuleeko tälläinen erakko luonne toimeen vain ja ainoastaan toisen samanlaisen kanssa vai onko ainoa mahdollisuus "vaimoke"?? Sitä vaan tuntee itsensä yksinäiseksi porukassa, jossa puhutaan aina jostain hyvin yksinkertaisista aiheista.
En vaan jaksa kuunella ikävästi sanoen "tyhjäpää" muijia. Tyylisiäni ihmisiä taitaa vaan olla 1/2000 ja sinkkuja heistä on...??? Helppoa olis olla ihan normaali, mutta...
Erakot
79
5494
Vastaukset
- erakkoluonne
Itse olen elellyt erakkona vuodesta -77, joten en osaa samaistua. Tosi erakot eivät naista kaipaa. Muuta Inarinjärvelle tai muuta repäisevää, en tiiä. Itse olen citysinkkuerakko. Melko harvinainen laji. Luojan kiitos minulla on terveet kädet. Että jotain hyvääkin. Onnea!
- AlHaj
Joo, onpahan viddumaista kuunnella juttuja porukassa, joka ei kykene juttelemaan aidosti mielenkiintoisista ja monipuolisesti asioista. Ei tyhjäpäätä kyllä eukkona sietäis, paree etsiä älykäs neitonen. Oman kokemukseni mukaan esim. venakoista löytyy yllättävänkin fiksuja ja hienoilla persoonallisuuksilla varustettuja neitosia. Oletkos harkinnut tutustua ikinä mokomiin?
- äsäs
Onhan ne monet venakot ainakin ulkomuodoltaan jotenkin helvetin nättejä(huono sana, ei kuvaa kunnolla). Heillä vois kyllä olla aika kaunis luonne.
Rasittavaa vaan käydä treffeillä, kun tulee niin tyhjä olo. Panostaa hirmusti ajatustaan ja laittaa ittensä tip top ja sitten tapaa jonkun normaalin rahan ahneen tyhjä pää käkättäjän, joka ihastuu itseen ja jolle sitten joutuu sanomaan suoraan, että et ole vaan mun tyyliseni. Voi jeesus. Tuntuu vaan mahdottomalta löytää oikea ihminen, mutta kun en oo silläkään erakkuus asteella, että tulisin täysin yksin toimeen.
- Inxj
Kieltämättä on vaikea löytää muita kuin bilehile muijia, mutta kun jaksaa etsiä niin kyllä niitä syvällisempiäkin joskus tulee vastaan. Ongelma tuntuu olevan, että nekään eivät ole sitä ihan luonnostaan vaan on ollut vittumainen lapsuus tms. jonka takia ovat sitten joutuneet joskus miettimään elämää; jostain syystä naiset tuntuu luonnostaan haluavan vaan pitää hauskaa ja olla ajattelematta mitään vakavasti.
Ehdottaisin etsimään epätavallisista ympyröistä, esim. joku vaihtoehtokulttuuri vois toimia.- Tyttis79
niille, joilla on ollut rankkoja kokemuksia elämässä (tai ei pakosta ees rankkoja vaan sellasia voimakkaasti itseen vaikuttaneita asioita), että vois ehkä pariutua vasta vähän vanhemmalla iällä. Siis ei ihan 20v:na vaan sitten kun on elänyt omillaan sen verran kauan, että alkaa olla selvää, mikä on ollut jotain ympäristön pakko-opettamaa ajatusta ja mikä taas on sitä ihkaominta persoonaa.
Jos valitsee kumppanin joltain vähän viksahtaneelta pohjalta, niin sen mukainen se valintatulos sitten onkin. Se voi olla karu paikka huomata myöhemmin, että vieressä voikin olla kumppani, jonkalaista ei ehkä olisi oikeasti halunnutkaan. - Tyttis79
Tyttis79 kirjoitti:
niille, joilla on ollut rankkoja kokemuksia elämässä (tai ei pakosta ees rankkoja vaan sellasia voimakkaasti itseen vaikuttaneita asioita), että vois ehkä pariutua vasta vähän vanhemmalla iällä. Siis ei ihan 20v:na vaan sitten kun on elänyt omillaan sen verran kauan, että alkaa olla selvää, mikä on ollut jotain ympäristön pakko-opettamaa ajatusta ja mikä taas on sitä ihkaominta persoonaa.
Jos valitsee kumppanin joltain vähän viksahtaneelta pohjalta, niin sen mukainen se valintatulos sitten onkin. Se voi olla karu paikka huomata myöhemmin, että vieressä voikin olla kumppani, jonkalaista ei ehkä olisi oikeasti halunnutkaan.Tosta vaihtoehtokulttuureista...arvaas huvikses minkälaista porukkaa niissä pohjimmiltaan liikkuu. Sanoisin et aika paljon noita marginaalitapauksia, joista puhuit edellisessä viestissä. Ei pahalla, mut jotenki tuntuu että haavoittuneet ihmiset olis vähän taipuvaisempia hakeutumaan ko. kulttuureihin. Ei saa yleistää, mutta ota selvää, jos haluat saada tietoa.
- Inxj
Tyttis79 kirjoitti:
Tosta vaihtoehtokulttuureista...arvaas huvikses minkälaista porukkaa niissä pohjimmiltaan liikkuu. Sanoisin et aika paljon noita marginaalitapauksia, joista puhuit edellisessä viestissä. Ei pahalla, mut jotenki tuntuu että haavoittuneet ihmiset olis vähän taipuvaisempia hakeutumaan ko. kulttuureihin. Ei saa yleistää, mutta ota selvää, jos haluat saada tietoa.
Mä olen ollut koko ikäni mukana vaihtoehtoisissa kulttuureissa, normaalista menosta puuttuu sielu. Alunperin olin teknoihminen, siihen aikaan kun biletettiin vielä laittomasti warehouseissa eikä jengi käyttänyt aineita. Sittemmin ollaan siirrytty enemmän melodisen metallin puolelle. En osaa sanoa onko siellä enemmän rikkinäisiä ihmisiä kuin normaalissa mainstream kulttuurissa, rikkinäisiä ihmisiä kun tuntuu riittävän vähän joka paikassa; mutta onpahan ainakin erilaista, ja voi chanssilla törmätä johonkin oikeesti mielenkiintoiseen touhuun. :-)
- Tyttis79
Inxj kirjoitti:
Mä olen ollut koko ikäni mukana vaihtoehtoisissa kulttuureissa, normaalista menosta puuttuu sielu. Alunperin olin teknoihminen, siihen aikaan kun biletettiin vielä laittomasti warehouseissa eikä jengi käyttänyt aineita. Sittemmin ollaan siirrytty enemmän melodisen metallin puolelle. En osaa sanoa onko siellä enemmän rikkinäisiä ihmisiä kuin normaalissa mainstream kulttuurissa, rikkinäisiä ihmisiä kun tuntuu riittävän vähän joka paikassa; mutta onpahan ainakin erilaista, ja voi chanssilla törmätä johonkin oikeesti mielenkiintoiseen touhuun. :-)
oot jo alanihmisiä...aatelin et olisit vasta alottelemas jotain sellasta vaihtoehtomeininkiä kokeilumieles.
- Inxj
Tyttis79 kirjoitti:
oot jo alanihmisiä...aatelin et olisit vasta alottelemas jotain sellasta vaihtoehtomeininkiä kokeilumieles.
...aina kärkkymässä uusia ja mielenkiintoisia ajattelutapoja ja kokemuksia. :-)
- Erakkoluonteinen mies
"Ongelma tuntuu olevan, että nekään eivät ole sitä ihan luonnostaan vaan on ollut vittumainen lapsuus tms. jonka takia ovat sitten joutuneet joskus miettimään elämää; jostain syystä naiset tuntuu luonnostaan haluavan vaan pitää hauskaa ja olla ajattelematta mitään vakavasti."
Toi oli hyvä huomio! Olin ja olen vieläkin ihastunut yhteen naiseen, joka vaikutti poikkeuksellisen jalat maassa-tyypiltä, hän vaikutti todella syvälliseltä ja fiksulta. Kului peräti kolme vuotta, ennenkuin ensimmäisen kerran vietin hänen kanssaan iltaa samassa seurassa (olimme lukiossa samaan aikaa, jolloin en itse vielä liikkunut viikonloppuisin kaupungilla).
Silloin tajusin, kuinka väärässä olin ollut. Nainen on kyllä päällepäin empaattinen ja auttamishaluinen, mutta taustalla taitaa olla rankat kokemukset omassa elämässä, en tiedä mitä ne ovat, mutta väkisin tuli mieleeni juuri tuo, ettei nainen ole pohjimmiltaan sitä, mitä on vaan on traumaattisten kokemustensa ajamana hankkiutunut sosiaali- ja terveysalalle lasten pariin, missä saa hoivata ja auttaa muita. Naisilla tuntuu monesti menevän niin, että jos itsellä on ollut rankkaa, halutaan hoivata muita ja samalla saadaan jonkinlaista jatkuvaa terapiaa itselleen.
Nykyisin kuvani tästä naisesta on hyvin erilainen: nainen käyttää alkoholia runsaasti, hänen ystäväpiirissään on poikkeuksellisen monta syrjäytynyttä, huumeidenkäyttäjää ja muuta laitapuolen kulkijaa ja ne eniten kunnollisetkin ovat alkoholilla läträäviä riitapukareita. En ole enää kovinkaan ihastunut naiseen, mutta tunteitaan ei voi tuosta vain unohtaa. - Inxj
Erakkoluonteinen mies kirjoitti:
"Ongelma tuntuu olevan, että nekään eivät ole sitä ihan luonnostaan vaan on ollut vittumainen lapsuus tms. jonka takia ovat sitten joutuneet joskus miettimään elämää; jostain syystä naiset tuntuu luonnostaan haluavan vaan pitää hauskaa ja olla ajattelematta mitään vakavasti."
Toi oli hyvä huomio! Olin ja olen vieläkin ihastunut yhteen naiseen, joka vaikutti poikkeuksellisen jalat maassa-tyypiltä, hän vaikutti todella syvälliseltä ja fiksulta. Kului peräti kolme vuotta, ennenkuin ensimmäisen kerran vietin hänen kanssaan iltaa samassa seurassa (olimme lukiossa samaan aikaa, jolloin en itse vielä liikkunut viikonloppuisin kaupungilla).
Silloin tajusin, kuinka väärässä olin ollut. Nainen on kyllä päällepäin empaattinen ja auttamishaluinen, mutta taustalla taitaa olla rankat kokemukset omassa elämässä, en tiedä mitä ne ovat, mutta väkisin tuli mieleeni juuri tuo, ettei nainen ole pohjimmiltaan sitä, mitä on vaan on traumaattisten kokemustensa ajamana hankkiutunut sosiaali- ja terveysalalle lasten pariin, missä saa hoivata ja auttaa muita. Naisilla tuntuu monesti menevän niin, että jos itsellä on ollut rankkaa, halutaan hoivata muita ja samalla saadaan jonkinlaista jatkuvaa terapiaa itselleen.
Nykyisin kuvani tästä naisesta on hyvin erilainen: nainen käyttää alkoholia runsaasti, hänen ystäväpiirissään on poikkeuksellisen monta syrjäytynyttä, huumeidenkäyttäjää ja muuta laitapuolen kulkijaa ja ne eniten kunnollisetkin ovat alkoholilla läträäviä riitapukareita. En ole enää kovinkaan ihastunut naiseen, mutta tunteitaan ei voi tuosta vain unohtaa.> Olin ja olen vieläkin ihastunut yhteen naiseen,
> joka vaikutti poikkeuksellisen jalat maassa-tyypiltä,
Minä ehdin omani kanssa naimisiin asti ennenkuin lopulta ymmärsin. :-) Nietzsche sanoi: "se mikä ei tapa, vahvistaa". Musta tuntuu että naisten versio menee suunnilleen näin: "se mikä ei tapa, sattuu helvetisti". Jos vastoinkäymisen pystyy näkemään mahdollisuutena, se karaisee ja kasvattaa; muuten siitä tulee pelkkä neuroosi.
- äsäs
Niin sitä mietin vielä, että missä muut erakko luonteen omaavat asuvat?? Siis maalla vai kaupungissa? Itse ainakin olen koko ikäni viihtynyt maaseudun rauhassa ja olo tuntuu aika ahdistuneelta kaupungissa. Tälläisessä pikkukylissä porukat vaan tuntuvat olevan aika alhaisella henkisellä asteella. Niin no eipä niitä omalaisia kyllä kaupunki piireistäkään ole löytynyt, mitä opiskelujen vuoksi joudun tapaamaan.
Loogista olis ajatella, että tyyliseni ihmiset viihtyisivät väljemmissä ympyröissä. Mitenköhän on??- Inxj
...koska kerrostalossa on helppo elää, ei ole mitään perhanan ruohoja pihalla hoidettavana ja on tarpeeksi lähellä palveluja. :-)
- kiribati
sitä helpompi on elää erakkona, koska sitä vähemmän ihmisiä kiinnostavat yhden ihmisen kuulumiset. Ahdistavimpia asuinpaikkoja ovat pienet paikkakunnat/kyläyhteisöt.
- maaseudun rauhaa
kiribati kirjoitti:
sitä helpompi on elää erakkona, koska sitä vähemmän ihmisiä kiinnostavat yhden ihmisen kuulumiset. Ahdistavimpia asuinpaikkoja ovat pienet paikkakunnat/kyläyhteisöt.
kaupungissa ja erakoitumisesta ei ole merkkiäkään, mutta uskon, että jos haluaa elää
yksin erakkona se on mahdollista hyvinkin suurissa kaupungeissa.
Mielestäni, koska asun osittain puolet vuodesta pienessä kyläyhteisössä, siellä voi elää erakkonakin, mutta kaikki ihanimmat ihmissuhteet toisiin ihmisiin ja todella elinikäiset ovat muodostuneet maaseudulla.
Siellä menneinä vuosikymmeninä talolliset olivat aina ystävällisiä ja auttoivat tietyissä asioissa kun itsekin auttoi ja oli ystävällinen.
Kaikki oli niin luonnollista. Lavatansseissa eloveenat olkiletteineen!!!!!!!!!
Kyllä itsessä on vikaa, jos ei pienessä kyläyhteisössä tule toimeen, silloin on mielestäni aina eri mies käsipuolessa.
Kunnon ihminen saa todella sydämellisen kohtelun. - Inxj
maaseudun rauhaa kirjoitti:
kaupungissa ja erakoitumisesta ei ole merkkiäkään, mutta uskon, että jos haluaa elää
yksin erakkona se on mahdollista hyvinkin suurissa kaupungeissa.
Mielestäni, koska asun osittain puolet vuodesta pienessä kyläyhteisössä, siellä voi elää erakkonakin, mutta kaikki ihanimmat ihmissuhteet toisiin ihmisiin ja todella elinikäiset ovat muodostuneet maaseudulla.
Siellä menneinä vuosikymmeninä talolliset olivat aina ystävällisiä ja auttoivat tietyissä asioissa kun itsekin auttoi ja oli ystävällinen.
Kaikki oli niin luonnollista. Lavatansseissa eloveenat olkiletteineen!!!!!!!!!
Kyllä itsessä on vikaa, jos ei pienessä kyläyhteisössä tule toimeen, silloin on mielestäni aina eri mies käsipuolessa.
Kunnon ihminen saa todella sydämellisen kohtelun....että mitä isompi yhteisö, sitä kylmempää on kyyti. Kaupungissa on paljon helpompaa erakoitua kuin maaseudulla koska pienessä yhteisössä kaikki tuntee aina toisensa ja juorut leviää laajalti ja nopeasti. Sen huomaa ilmapiiristäkin, maaseudulla ihmiset tervehtivät toisiaan kohdatessaan ja ottavat toisen huomioon koska on ihan satavarma että samaan tyyppiin törmää ajoittain uudelleen, mutta kaupungissa mahdollisuus tavata sama ihminen ihan sattumalta uudelleen on häviävän pieni, joten ei ole mitään erityistä syytä olla kohtelias ja huomaavainen.
- Erakko maalta
Maaseudulla on paljon helpompi erakoitua kuin kaupungissa. Joka paikkaan pitää kulkea autolla ja naapurit kilometrien päässä. Ja sitten vielä kun naapurit ovat täällä maalla pikkusen kateellista porukkaa, ei voi kun ihmetellä. Naapurissa asui todellinen erakko, ei mitään ihmissuhteita, ei edes tervehtiny kun käveli ohi jollain metsätiellä.
- Inxj
Erakko maalta kirjoitti:
Maaseudulla on paljon helpompi erakoitua kuin kaupungissa. Joka paikkaan pitää kulkea autolla ja naapurit kilometrien päässä. Ja sitten vielä kun naapurit ovat täällä maalla pikkusen kateellista porukkaa, ei voi kun ihmetellä. Naapurissa asui todellinen erakko, ei mitään ihmissuhteita, ei edes tervehtiny kun käveli ohi jollain metsätiellä.
...tapasin toissa päivänä seinänaapurin ekaa kertaa, vastahan tässä on kaks vuotta jo asuttu... kaupungissa on vähintään yhtä helppoa.
- välikirjoittaja
Millainen on erakko luonne? Tarkoitatko sillä, että viihtyy paremmin kotona kuin maailman melskeessä?
- Inxj
...läheisriippuvaisen vastakohta, eli tarvitsee yksinäisyyttää enemmän kuin ihmisten seuraa.
- välikysyjä
Inxj kirjoitti:
...läheisriippuvaisen vastakohta, eli tarvitsee yksinäisyyttää enemmän kuin ihmisten seuraa.
Jäin vain pohtimaan että millaista naista aloittaja sitten etsii. Suhde tarvitsisi kuitenkin jonkun verran läheisyyttä. Liian kahlitseva ei tietenkään saa olla.
Tiesin yhden joka kutsui itseään erakoksi ja sen huomasi. Seurassa tuntui ettei hän ole aina läsnä, hän halusi olla muualla kulkea omia polkujaan. - kiribati
Inxj kirjoitti:
...läheisriippuvaisen vastakohta, eli tarvitsee yksinäisyyttää enemmän kuin ihmisten seuraa.
on paljon laajempi käsite kuin läheisYYSriippuvainen. Läheisriippuvainen ihminen voi valita tietoisesti tai alitajuisesti yksinäisen elämän, koska häntä hallitsee niin vahva hylätyksi tulemisen pelko.
Läheisriippuvuus-sanaa käytetään todella usein väärin. Monet läheisyysriippuvaiset ovat myös läheisriippuvaisia mutta läheskään kaikki läheisriippuvaiset eivät ole läheisyysriippuvaisia. - Inxj
välikysyjä kirjoitti:
Jäin vain pohtimaan että millaista naista aloittaja sitten etsii. Suhde tarvitsisi kuitenkin jonkun verran läheisyyttä. Liian kahlitseva ei tietenkään saa olla.
Tiesin yhden joka kutsui itseään erakoksi ja sen huomasi. Seurassa tuntui ettei hän ole aina läsnä, hän halusi olla muualla kulkea omia polkujaan.Samaa olen itsekin usein miettinyt, yhdessä oloa ei kuitenkaan kestäisi jatkuvasti. Veikkaan että erakolle toimii oikeesti vain toinen erakko, ja naispuolisia erakoita ei varmaan hirveesti ole.
- äsäs
Ei oikeen noinkaan. Viihdyn yksin, kunhan ei joudu liikaa olemaan. Itsestä ainakin monet "keskiverto" ihmisien asiat/murheet tuntuu hyvin turhilta. Pahinta mun maailmassa on väljästi Pentti Linkolaa lainaten, että on hyvä palkkainen "turha" työ, muutama "frendi", kevyet lauantai huvit ja ostovimmainen nainen. Osaan keskustella myös ihmisten joiden kanssa ei pääse jutuissa pintaa syvemmälle, mutta tunnen suurta turhautumista. Kerron paljon kaveripiirissä "hauskoja juttuja", mutta en oikeestaan nauti siitä, vaikka kaikki niin luulevat.
Tykkään kehittää itseäni ammatissani/opiskeluissani. Urheilen paljon ja nautin siitä, koska se kuitenkin tavallaan on turhaa, mutta jotenkin niin yksinkertaisuudessaan sisältöä antavaa. En ole todellakaan mikään ihmisiä pelkäävä, vaan esim. puheen pito yleisölle ei tuota vaikeuksia.
Rahaa en käytä kuten toiset. Eli olen aika hamstraaja luonne. Kaikki mitä tulee ei ole tarkoitettu käytettäväksi vaan sijoitettavaksi/säästettäväksi.
Siinä nyt jotain miten eroan muista. - välikysyjä
Inxj kirjoitti:
Samaa olen itsekin usein miettinyt, yhdessä oloa ei kuitenkaan kestäisi jatkuvasti. Veikkaan että erakolle toimii oikeesti vain toinen erakko, ja naispuolisia erakoita ei varmaan hirveesti ole.
Taitaa olla vähän niin et harva haluaa erakoitua. Sosiaaliset kontaktit ovat kuitenkin aika tärkeitä (ainakin itselleni).
Voisihan ei erakon ja erakon suhdekin toimia, kunhan luottamus on tosiaan 100%, ei erakko voisi jatkaa sosiaalista elämää, erakko voisi tehdä sen ajan miten haluaa. Edellytys tietysti olisi että molemmat haluavat toisiansa yhteisiä juttujakin tehdään, eikä suhde ole vain sinkkuuden pakkopoisto.
Vaikea tietää toimisiko tosi elämässä. - välikysyjä
äsäs kirjoitti:
Ei oikeen noinkaan. Viihdyn yksin, kunhan ei joudu liikaa olemaan. Itsestä ainakin monet "keskiverto" ihmisien asiat/murheet tuntuu hyvin turhilta. Pahinta mun maailmassa on väljästi Pentti Linkolaa lainaten, että on hyvä palkkainen "turha" työ, muutama "frendi", kevyet lauantai huvit ja ostovimmainen nainen. Osaan keskustella myös ihmisten joiden kanssa ei pääse jutuissa pintaa syvemmälle, mutta tunnen suurta turhautumista. Kerron paljon kaveripiirissä "hauskoja juttuja", mutta en oikeestaan nauti siitä, vaikka kaikki niin luulevat.
Tykkään kehittää itseäni ammatissani/opiskeluissani. Urheilen paljon ja nautin siitä, koska se kuitenkin tavallaan on turhaa, mutta jotenkin niin yksinkertaisuudessaan sisältöä antavaa. En ole todellakaan mikään ihmisiä pelkäävä, vaan esim. puheen pito yleisölle ei tuota vaikeuksia.
Rahaa en käytä kuten toiset. Eli olen aika hamstraaja luonne. Kaikki mitä tulee ei ole tarkoitettu käytettäväksi vaan sijoitettavaksi/säästettäväksi.
Siinä nyt jotain miten eroan muista.Niin eli erakko nyky-yhteiskunnassa. Olet aika paljon vastakohta niille ihmisille joita nykyään tuntuu vilisevän joka paikassa.
Älä huoli. On olemassa myös kaltaisiasi ihmisiä. Syy siihen, että ehkä ole heitä tavannut voi olla kenties siinä, että he eivät kuuluttele olemassa olostaan. Enkä tarkoita, että he olisivat ujoja vaan heidän elämänsä tarkoitus ei ole huomionkerjääminen. - Inxj
äsäs kirjoitti:
Ei oikeen noinkaan. Viihdyn yksin, kunhan ei joudu liikaa olemaan. Itsestä ainakin monet "keskiverto" ihmisien asiat/murheet tuntuu hyvin turhilta. Pahinta mun maailmassa on väljästi Pentti Linkolaa lainaten, että on hyvä palkkainen "turha" työ, muutama "frendi", kevyet lauantai huvit ja ostovimmainen nainen. Osaan keskustella myös ihmisten joiden kanssa ei pääse jutuissa pintaa syvemmälle, mutta tunnen suurta turhautumista. Kerron paljon kaveripiirissä "hauskoja juttuja", mutta en oikeestaan nauti siitä, vaikka kaikki niin luulevat.
Tykkään kehittää itseäni ammatissani/opiskeluissani. Urheilen paljon ja nautin siitä, koska se kuitenkin tavallaan on turhaa, mutta jotenkin niin yksinkertaisuudessaan sisältöä antavaa. En ole todellakaan mikään ihmisiä pelkäävä, vaan esim. puheen pito yleisölle ei tuota vaikeuksia.
Rahaa en käytä kuten toiset. Eli olen aika hamstraaja luonne. Kaikki mitä tulee ei ole tarkoitettu käytettäväksi vaan sijoitettavaksi/säästettäväksi.
Siinä nyt jotain miten eroan muista.Ei erakkokaan tietty aina halua olla yksin, aina silloin tällöin on mukava istua safkalla kaverin kanssa, tai milloin nyt mitäkin keksitään. Mutta ei liian usein; mulle on aika kausiluontoista.
Mä olen jostain syystä erittäin sosiaalinen aina kun ollaan kotibileissä tai vastaavissa, aiemmin tuli baarissakin käytyä vakioporukalla melkoisen usein; mutta se menee jotenkin niin että sitä ei kuitenkaan kaipaa, vaikka tietää että olisi ihan mukavaa. Mutta kun ihan mukavaa menemättäkin...
Ihmisiä en minäkään sinänsä ns. pelkää; puheen pitäminen ei tosin ole ihan helppo juttu mutta onnistuu jos keksin jotain sanottavaa. Liikuntaa pitäisi kyllä lisätä, mutta kun en ole koskaan oikeen tajunnut urheilua.
Melko askeettinen elämäntapa täälläkin; taitaa olla yleistä erakoille? En sinänsä yritä säästää tai pihdata, ostan jos jotain tarvitsen mutta kun en yleensä tarvitse paljon mitään. Katto pään päälle, hyvää, tuoretta ruokaa pöytään ja silloin tällöin joku tietokonejuttu tai DVD. En vaan yleensä keksi mitään mihin rahaa syytäisin. - yksinviihtyjä
Inxj kirjoitti:
Ei erakkokaan tietty aina halua olla yksin, aina silloin tällöin on mukava istua safkalla kaverin kanssa, tai milloin nyt mitäkin keksitään. Mutta ei liian usein; mulle on aika kausiluontoista.
Mä olen jostain syystä erittäin sosiaalinen aina kun ollaan kotibileissä tai vastaavissa, aiemmin tuli baarissakin käytyä vakioporukalla melkoisen usein; mutta se menee jotenkin niin että sitä ei kuitenkaan kaipaa, vaikka tietää että olisi ihan mukavaa. Mutta kun ihan mukavaa menemättäkin...
Ihmisiä en minäkään sinänsä ns. pelkää; puheen pitäminen ei tosin ole ihan helppo juttu mutta onnistuu jos keksin jotain sanottavaa. Liikuntaa pitäisi kyllä lisätä, mutta kun en ole koskaan oikeen tajunnut urheilua.
Melko askeettinen elämäntapa täälläkin; taitaa olla yleistä erakoille? En sinänsä yritä säästää tai pihdata, ostan jos jotain tarvitsen mutta kun en yleensä tarvitse paljon mitään. Katto pään päälle, hyvää, tuoretta ruokaa pöytään ja silloin tällöin joku tietokonejuttu tai DVD. En vaan yleensä keksi mitään mihin rahaa syytäisin....muutenkin olla vähään tyytyväistä porukkaa, niin sosiaalisissa suhteissa kuin materian ja rahan määrässäkin. Itse olen jopa vähään tyytyväinen rakkauden ja seksin suhteenkin.
Eipä saa meikäläistäkään mainosmiehet houkuteltua kulutusyhteiskunnan pyörän vauhtia kiihdyttämään.
Oletteko muuten koskaan miettineet, että mitä tästä maailmasta tulisi, jos suurin osa ihmisistä olisi meidän kaltaisia. Pysähtyisikö kaikkiö kuluttamiseen ja ikuiseen talouskasvuun perustuva? Entä pelastuisiko maailma ympäristömyrkyiltä, saasteilta ja ylikansoitukselta? Ihan mielenkiintoisia pohdinnan aiheita. - välikysyjä
Inxj kirjoitti:
Ei erakkokaan tietty aina halua olla yksin, aina silloin tällöin on mukava istua safkalla kaverin kanssa, tai milloin nyt mitäkin keksitään. Mutta ei liian usein; mulle on aika kausiluontoista.
Mä olen jostain syystä erittäin sosiaalinen aina kun ollaan kotibileissä tai vastaavissa, aiemmin tuli baarissakin käytyä vakioporukalla melkoisen usein; mutta se menee jotenkin niin että sitä ei kuitenkaan kaipaa, vaikka tietää että olisi ihan mukavaa. Mutta kun ihan mukavaa menemättäkin...
Ihmisiä en minäkään sinänsä ns. pelkää; puheen pitäminen ei tosin ole ihan helppo juttu mutta onnistuu jos keksin jotain sanottavaa. Liikuntaa pitäisi kyllä lisätä, mutta kun en ole koskaan oikeen tajunnut urheilua.
Melko askeettinen elämäntapa täälläkin; taitaa olla yleistä erakoille? En sinänsä yritä säästää tai pihdata, ostan jos jotain tarvitsen mutta kun en yleensä tarvitse paljon mitään. Katto pään päälle, hyvää, tuoretta ruokaa pöytään ja silloin tällöin joku tietokonejuttu tai DVD. En vaan yleensä keksi mitään mihin rahaa syytäisin.Olenko sitten erakko??
Viihdyn itekseni, kaikkia tekemisiäni/olemisiani en kertoile maailmalle. Viihdyn kotona. Liiallinen sisällä olo saa tosin pään leviämään.
Sosiaalinen: täytyy myöntää,että aikasta seurallinen olen. Riippuu tietysti aina tilanteesta. (Tiedän millaista on olla ujo ja hiljaa.)
Puhekin sujuu, jos tiedän että se on pakko tehdä.
Säästäminen: kyllä. Koska eihän ne rahat mistään taikomalla ilmesty kun niitä tarvitaan. Ostelen kyllä silloin tällöin jotain vähemmän tarpeellista. - Tyttis79
Inxj kirjoitti:
...läheisriippuvaisen vastakohta, eli tarvitsee yksinäisyyttää enemmän kuin ihmisten seuraa.
ap:n ja sun juttujen perusteella mä sain ajatuksenomaisesti äsken päähän söpönnäkösen kuvan, teidän parisuhdejuttujen pohjalta:
Pieni hirsitalo metsikön laidassa, peltojen ympäröimänä. Kaksi ihmistä asuu talossa (mökissä). Nainen ja mies. Molemmat puuhailevat rauhallisina omia juttujaan samassa tuvassa. Nainen lukee lehteä, mies istuu puuhailemassa jotain tykkäämäänsä juttua pöydän ympärillä. Untuvapäinen pikku-ukko (tai -akka) tepastelee rauhallisena levolliseen tupaan sivuhuoneesta ja käy nykäisemässä äitään hiasta ja sanoo tälle jotain. Nainen vastaa jotain, ja nostaa pikkukaverin kainaloonsa ja lähtee kohti ulko-ovea menemään. Osuessaan isipapan kohdalle, nää kaksi sanovat käyvänsä katsomassa, onko kissa tms. tullut kotipihaan. Isukki nostaa päänsä duuneistaan, vastaa jotain, hymyilee ja palaa duuneihinsa takaisin.
Vähän kuin tolleen novellintynkä jostain kahden erakkohenkisen perhe-elämästä keväisenä sunnuntaipäivänä jossain maaseudulla...ihan heidännäköistään elämää tyytyväistä & täysipainoista kotisysteemiä.
Äh, pitää varmaan lähtee nukkumaan, kun alkaa tulla tälläistä lässynläätä suusta... :P - yksinviihtyjä
Tyttis79 kirjoitti:
ap:n ja sun juttujen perusteella mä sain ajatuksenomaisesti äsken päähän söpönnäkösen kuvan, teidän parisuhdejuttujen pohjalta:
Pieni hirsitalo metsikön laidassa, peltojen ympäröimänä. Kaksi ihmistä asuu talossa (mökissä). Nainen ja mies. Molemmat puuhailevat rauhallisina omia juttujaan samassa tuvassa. Nainen lukee lehteä, mies istuu puuhailemassa jotain tykkäämäänsä juttua pöydän ympärillä. Untuvapäinen pikku-ukko (tai -akka) tepastelee rauhallisena levolliseen tupaan sivuhuoneesta ja käy nykäisemässä äitään hiasta ja sanoo tälle jotain. Nainen vastaa jotain, ja nostaa pikkukaverin kainaloonsa ja lähtee kohti ulko-ovea menemään. Osuessaan isipapan kohdalle, nää kaksi sanovat käyvänsä katsomassa, onko kissa tms. tullut kotipihaan. Isukki nostaa päänsä duuneistaan, vastaa jotain, hymyilee ja palaa duuneihinsa takaisin.
Vähän kuin tolleen novellintynkä jostain kahden erakkohenkisen perhe-elämästä keväisenä sunnuntaipäivänä jossain maaseudulla...ihan heidännäköistään elämää tyytyväistä & täysipainoista kotisysteemiä.
Äh, pitää varmaan lähtee nukkumaan, kun alkaa tulla tälläistä lässynläätä suusta... :Pmeiltä kotoa. Siis kahdenkymmenenviiden vuoden takaa.
- Inxj
välikysyjä kirjoitti:
Taitaa olla vähän niin et harva haluaa erakoitua. Sosiaaliset kontaktit ovat kuitenkin aika tärkeitä (ainakin itselleni).
Voisihan ei erakon ja erakon suhdekin toimia, kunhan luottamus on tosiaan 100%, ei erakko voisi jatkaa sosiaalista elämää, erakko voisi tehdä sen ajan miten haluaa. Edellytys tietysti olisi että molemmat haluavat toisiansa yhteisiä juttujakin tehdään, eikä suhde ole vain sinkkuuden pakkopoisto.
Vaikea tietää toimisiko tosi elämässä....että se voisi toimia jos olisi pitkälti samat harrastukset ja asenteet, muuten ajaudutaan ajan mittaan eroon (kuten esim. minä ja ex-vaimo). Ei erakkokaan täysin sosiaalisista kontakteistansa irrottaudu, minä esim. nautin sosialisoimisesta aina silloin tällöin kotibileissä tms. ja olen itseasiassa erittäin sosiaalinen ko. tilanteissa vaikka en sitä varsinaisesti kaipaakaan. Se mikä alkaa rassata on se kun toinen on jatkuvasti raahamassa ties minne kissanristiäisiin, ja yrittää mukauttaa sua omaan elämäntapaansa. Mutta kyllä se vois mun mielestä toimia, toinen voi olla melko sosiaalinenkin jos sillä on laaja sosiaalinen verkosto jota se haluaa ylläpitää ilman että parisuhde tavalliseen tapaansa pistää ne yhteydet poikki.
Hmm, käykös tässä nyt niin että erakolle voisi itseasiassa sopia ultra-sosiaalinen ihminen, eli sellainen jolle sosialisointi vain yhden kanssa ei riitä? - Inxj
Tyttis79 kirjoitti:
ap:n ja sun juttujen perusteella mä sain ajatuksenomaisesti äsken päähän söpönnäkösen kuvan, teidän parisuhdejuttujen pohjalta:
Pieni hirsitalo metsikön laidassa, peltojen ympäröimänä. Kaksi ihmistä asuu talossa (mökissä). Nainen ja mies. Molemmat puuhailevat rauhallisina omia juttujaan samassa tuvassa. Nainen lukee lehteä, mies istuu puuhailemassa jotain tykkäämäänsä juttua pöydän ympärillä. Untuvapäinen pikku-ukko (tai -akka) tepastelee rauhallisena levolliseen tupaan sivuhuoneesta ja käy nykäisemässä äitään hiasta ja sanoo tälle jotain. Nainen vastaa jotain, ja nostaa pikkukaverin kainaloonsa ja lähtee kohti ulko-ovea menemään. Osuessaan isipapan kohdalle, nää kaksi sanovat käyvänsä katsomassa, onko kissa tms. tullut kotipihaan. Isukki nostaa päänsä duuneistaan, vastaa jotain, hymyilee ja palaa duuneihinsa takaisin.
Vähän kuin tolleen novellintynkä jostain kahden erakkohenkisen perhe-elämästä keväisenä sunnuntaipäivänä jossain maaseudulla...ihan heidännäköistään elämää tyytyväistä & täysipainoista kotisysteemiä.
Äh, pitää varmaan lähtee nukkumaan, kun alkaa tulla tälläistä lässynläätä suusta... :P...ellen olis vannoutunut city-ihminen. :-)
Tosin aina kun reissaan niin etsin ennenkaikkea mahtavia luontokokemuksia, go figure... tuntuu että kaikki muu tuppaa olemaan "same old, same old", mutta luonnosta löytyy vielä kokemisen arvoisia juttuja. Tai no on niitä konsertteja tai vastaavia kaupungissakin aina välillä, mut yleensä menee luontopuolelle... - Tyttis79
yksinviihtyjä kirjoitti:
meiltä kotoa. Siis kahdenkymmenenviiden vuoden takaa.
porukalla ja ihan hyvällä meiningillä/hyvässä hengessä.
Vastakohta sille on painostava hiljaisuus.
Itse tunnen ihan fyysisesti väsyväni liiasta kanssakäymisestä ihmisten parissa. Joku kolmen tunnin kyläilyreissun jälkeen tulee ihan mahdoton halu saada mennä johonkin yksikseen palautumaan ja kelaamaan koetut asiat läpi.
Pahinta mitä tiedän, on joku häsläävä, puhelias, kokoajan kritisoiva ja päällepäsmäri kaveri/kumppani/äiti/isä tms. Yök. - välikysyjä
Inxj kirjoitti:
...että se voisi toimia jos olisi pitkälti samat harrastukset ja asenteet, muuten ajaudutaan ajan mittaan eroon (kuten esim. minä ja ex-vaimo). Ei erakkokaan täysin sosiaalisista kontakteistansa irrottaudu, minä esim. nautin sosialisoimisesta aina silloin tällöin kotibileissä tms. ja olen itseasiassa erittäin sosiaalinen ko. tilanteissa vaikka en sitä varsinaisesti kaipaakaan. Se mikä alkaa rassata on se kun toinen on jatkuvasti raahamassa ties minne kissanristiäisiin, ja yrittää mukauttaa sua omaan elämäntapaansa. Mutta kyllä se vois mun mielestä toimia, toinen voi olla melko sosiaalinenkin jos sillä on laaja sosiaalinen verkosto jota se haluaa ylläpitää ilman että parisuhde tavalliseen tapaansa pistää ne yhteydet poikki.
Hmm, käykös tässä nyt niin että erakolle voisi itseasiassa sopia ultra-sosiaalinen ihminen, eli sellainen jolle sosialisointi vain yhden kanssa ei riitä?Silloinhan erakko osapuoli saisi toisaalta sen tarvitsemansa rauhan kun toinen viihtyy riennoissaan. Sosiaalikko taas ei tuntisi itseään niin erakoksi.
Toisaalta erkoilla olisi samanlaiset ajatusmaailmat.
Ultra-sosiaalinen kuulostaa jo bilehileeltä...jolle ei riitä vaikka vain yksi toimiva ystävyyssuhde vaan sosiaalius on lähinnä huomion hakemista.
Vastausta tuskin on, koska jokainen suhde on erilainen. Ihmiset ovat erilaisia ja aina ei tarkkaan osaa edes määritellä, mikä siinä toisessa on se jokin joka vetää puoleensa, tai miten ystävystyi juuri tiettyjen henkilöiden kanssa. - Inxj
Tyttis79 kirjoitti:
porukalla ja ihan hyvällä meiningillä/hyvässä hengessä.
Vastakohta sille on painostava hiljaisuus.
Itse tunnen ihan fyysisesti väsyväni liiasta kanssakäymisestä ihmisten parissa. Joku kolmen tunnin kyläilyreissun jälkeen tulee ihan mahdoton halu saada mennä johonkin yksikseen palautumaan ja kelaamaan koetut asiat läpi.
Pahinta mitä tiedän, on joku häsläävä, puhelias, kokoajan kritisoiva ja päällepäsmäri kaveri/kumppani/äiti/isä tms. Yök....yleensä se miten "introvertti" määritellään. :-)
Mees nyt jo nuksiin siitä kun kerta aioit äsken. :-) - Inxj
välikysyjä kirjoitti:
Silloinhan erakko osapuoli saisi toisaalta sen tarvitsemansa rauhan kun toinen viihtyy riennoissaan. Sosiaalikko taas ei tuntisi itseään niin erakoksi.
Toisaalta erkoilla olisi samanlaiset ajatusmaailmat.
Ultra-sosiaalinen kuulostaa jo bilehileeltä...jolle ei riitä vaikka vain yksi toimiva ystävyyssuhde vaan sosiaalius on lähinnä huomion hakemista.
Vastausta tuskin on, koska jokainen suhde on erilainen. Ihmiset ovat erilaisia ja aina ei tarkkaan osaa edes määritellä, mikä siinä toisessa on se jokin joka vetää puoleensa, tai miten ystävystyi juuri tiettyjen henkilöiden kanssa....bilehilettä ei kyllä kauan jaksais kattoa. :-/
- Tyttis79
välikysyjä kirjoitti:
Silloinhan erakko osapuoli saisi toisaalta sen tarvitsemansa rauhan kun toinen viihtyy riennoissaan. Sosiaalikko taas ei tuntisi itseään niin erakoksi.
Toisaalta erkoilla olisi samanlaiset ajatusmaailmat.
Ultra-sosiaalinen kuulostaa jo bilehileeltä...jolle ei riitä vaikka vain yksi toimiva ystävyyssuhde vaan sosiaalius on lähinnä huomion hakemista.
Vastausta tuskin on, koska jokainen suhde on erilainen. Ihmiset ovat erilaisia ja aina ei tarkkaan osaa edes määritellä, mikä siinä toisessa on se jokin joka vetää puoleensa, tai miten ystävystyi juuri tiettyjen henkilöiden kanssa.varmaan toteuttaa sitä sosiaalisuuttaan sen kumppaninsa kans yhdessä. Sitä vois ehkä alkaa nyppimään "Ukko/Akka joka ei lähde koskaan mihkään".
- Tyttis79
Inxj kirjoitti:
...yleensä se miten "introvertti" määritellään. :-)
Mees nyt jo nuksiin siitä kun kerta aioit äsken. :-)on vielä pientä rojektia kesken tässä samalla.
- yksinviihtyjä
Tyttis79 kirjoitti:
porukalla ja ihan hyvällä meiningillä/hyvässä hengessä.
Vastakohta sille on painostava hiljaisuus.
Itse tunnen ihan fyysisesti väsyväni liiasta kanssakäymisestä ihmisten parissa. Joku kolmen tunnin kyläilyreissun jälkeen tulee ihan mahdoton halu saada mennä johonkin yksikseen palautumaan ja kelaamaan koetut asiat läpi.
Pahinta mitä tiedän, on joku häsläävä, puhelias, kokoajan kritisoiva ja päällepäsmäri kaveri/kumppani/äiti/isä tms. Yök....tunnistan juuri siitä rauhallisen ja tasapainoisen ihmisen, että hänen kanssaan voi olla myös hiljaa, eikä se tunnu painostavalta. Yleensä sellainen ihminen on jotenkin lähellä omaa ajatuksenkulkua ja vireystasoa.
No, nyt öitä. Huomenna tämän erakon on tehtävä ns. normipäivä ja kestettävä taas työpäivän verran kanssaihmisiä ja jopa asiakkaita :) - Inxj
yksinviihtyjä kirjoitti:
...tunnistan juuri siitä rauhallisen ja tasapainoisen ihmisen, että hänen kanssaan voi olla myös hiljaa, eikä se tunnu painostavalta. Yleensä sellainen ihminen on jotenkin lähellä omaa ajatuksenkulkua ja vireystasoa.
No, nyt öitä. Huomenna tämän erakon on tehtävä ns. normipäivä ja kestettävä taas työpäivän verran kanssaihmisiä ja jopa asiakkaita :)...asiakkaita vielä... öitä palloon.
- Tyttis79
yksinviihtyjä kirjoitti:
...muutenkin olla vähään tyytyväistä porukkaa, niin sosiaalisissa suhteissa kuin materian ja rahan määrässäkin. Itse olen jopa vähään tyytyväinen rakkauden ja seksin suhteenkin.
Eipä saa meikäläistäkään mainosmiehet houkuteltua kulutusyhteiskunnan pyörän vauhtia kiihdyttämään.
Oletteko muuten koskaan miettineet, että mitä tästä maailmasta tulisi, jos suurin osa ihmisistä olisi meidän kaltaisia. Pysähtyisikö kaikkiö kuluttamiseen ja ikuiseen talouskasvuun perustuva? Entä pelastuisiko maailma ympäristömyrkyiltä, saasteilta ja ylikansoitukselta? Ihan mielenkiintoisia pohdinnan aiheita.maailman ekokatastrooffijuttuja tai kuluttamani jätteen "huikeaa" määrää maailman metsän pohjissa makaamassa. Kulutan kuitenki suht järkevästi ja tiedän, että kyl se maailma hautautuu jätteeseen muutenki, jos se meikäläisen roskapusseista olis kiinni.
Juu, rahan tuhlaaminen ei ole ilo täälläkään vaan kylmänhien paikka :D Jos ei sit saa hyvää vastinetta rahoilleen...
Zekzin tai hellyyden kanssa ei tule nirsoiltua (muttei oltua mitenkään ylenpalttinenkaan). - Tyttis79
yksinviihtyjä kirjoitti:
...tunnistan juuri siitä rauhallisen ja tasapainoisen ihmisen, että hänen kanssaan voi olla myös hiljaa, eikä se tunnu painostavalta. Yleensä sellainen ihminen on jotenkin lähellä omaa ajatuksenkulkua ja vireystasoa.
No, nyt öitä. Huomenna tämän erakon on tehtävä ns. normipäivä ja kestettävä taas työpäivän verran kanssaihmisiä ja jopa asiakkaita :)kummankinpuolisista, miten voi vai voiko ollenkaan, olla rauhassa hiljaa toisen seurassa.
- Tyttis79
Tyttis79 kirjoitti:
maailman ekokatastrooffijuttuja tai kuluttamani jätteen "huikeaa" määrää maailman metsän pohjissa makaamassa. Kulutan kuitenki suht järkevästi ja tiedän, että kyl se maailma hautautuu jätteeseen muutenki, jos se meikäläisen roskapusseista olis kiinni.
Juu, rahan tuhlaaminen ei ole ilo täälläkään vaan kylmänhien paikka :D Jos ei sit saa hyvää vastinetta rahoilleen...
Zekzin tai hellyyden kanssa ei tule nirsoiltua (muttei oltua mitenkään ylenpalttinenkaan).sana..siis etten säästä niissä asioissa.
Ettei oo "nirso" kuulostaa joltain jakorasialta. :D - Inxj
Tyttis79 kirjoitti:
maailman ekokatastrooffijuttuja tai kuluttamani jätteen "huikeaa" määrää maailman metsän pohjissa makaamassa. Kulutan kuitenki suht järkevästi ja tiedän, että kyl se maailma hautautuu jätteeseen muutenki, jos se meikäläisen roskapusseista olis kiinni.
Juu, rahan tuhlaaminen ei ole ilo täälläkään vaan kylmänhien paikka :D Jos ei sit saa hyvää vastinetta rahoilleen...
Zekzin tai hellyyden kanssa ei tule nirsoiltua (muttei oltua mitenkään ylenpalttinenkaan)....kolmas maailmansota tais just alkaa, lentää ne paskakasatkin ilmaan. Kaveri lähetti linkin:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/1135223762145
Näyttää ehkä sinänsä harmittomalta, mutta kaikki jotka tajuaa miten maailmantalous oikeesti toimii paskoo parhaillaan housuunsa. - Tyttis79
Inxj kirjoitti:
...kolmas maailmansota tais just alkaa, lentää ne paskakasatkin ilmaan. Kaveri lähetti linkin:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/1135223762145
Näyttää ehkä sinänsä harmittomalta, mutta kaikki jotka tajuaa miten maailmantalous oikeesti toimii paskoo parhaillaan housuunsa.No tosta ei ainakaan hyvää seuraa.
- Inxj
Tyttis79 kirjoitti:
No tosta ei ainakaan hyvää seuraa.
...kannattaa lukea ne kommentit uutisen alta... ei tää tietty mikään talouspalsta ole, mutta siis kun ottaa huomioon että jenkkien ylivalta taloudessa perustuu yksinomaan siihen että kaikki roudaa niille kamaa että saa dollareita joilla voi sit ostaa öljyä, niin tajuaa miten vakavasta jutusta on kyse...
- Tyttis79
Inxj kirjoitti:
...kannattaa lukea ne kommentit uutisen alta... ei tää tietty mikään talouspalsta ole, mutta siis kun ottaa huomioon että jenkkien ylivalta taloudessa perustuu yksinomaan siihen että kaikki roudaa niille kamaa että saa dollareita joilla voi sit ostaa öljyä, niin tajuaa miten vakavasta jutusta on kyse...
on alkanu nyt ottamaan kantaa kaikenlaisiin asioihin. Ennenhän Irak oli se pahismaa ja Iran siinä vieressä oli ihan rauhassa.
Nyt Iranissa on alettu lipsuu veke suht objektiivisesta asemasta.
Minkä takia noista iranilaisista on tullu viime aikoina tollasia? Se on jääny epäselväks mulle. Et miksi ne ei enää eläny vaan hissukseen siinä Irakin vieressä vaan duunaa kantaaottavasti kaikkien ihme ydinjuttujen yms. kanssa. Luulis et niitten olis kannattanu jatkaa hissunkissun oloa. - Inxj
Tyttis79 kirjoitti:
on alkanu nyt ottamaan kantaa kaikenlaisiin asioihin. Ennenhän Irak oli se pahismaa ja Iran siinä vieressä oli ihan rauhassa.
Nyt Iranissa on alettu lipsuu veke suht objektiivisesta asemasta.
Minkä takia noista iranilaisista on tullu viime aikoina tollasia? Se on jääny epäselväks mulle. Et miksi ne ei enää eläny vaan hissukseen siinä Irakin vieressä vaan duunaa kantaaottavasti kaikkien ihme ydinjuttujen yms. kanssa. Luulis et niitten olis kannattanu jatkaa hissunkissun oloa....jenkkien koko armeija ei ollut totaalisesti jumissa Irakissa vielä pari vuotta sitten. Irak yritti tarkalleen samaa temppua, ja nyt siellä on 140.000 USA:n sotilasta. Mutta niillä menee siellä niin huonosti että Bush ei saisi kansaa enää taakseen hyökätäkseen heti perään Iraniin. Eli strategisesti ajatellen nyt oli paras aika toimia kun USA:n painostuskyky on minimissä.
Anyway, väärä palsta joten jatkan muualla... - Nari
Tyttis79 kirjoitti:
on alkanu nyt ottamaan kantaa kaikenlaisiin asioihin. Ennenhän Irak oli se pahismaa ja Iran siinä vieressä oli ihan rauhassa.
Nyt Iranissa on alettu lipsuu veke suht objektiivisesta asemasta.
Minkä takia noista iranilaisista on tullu viime aikoina tollasia? Se on jääny epäselväks mulle. Et miksi ne ei enää eläny vaan hissukseen siinä Irakin vieressä vaan duunaa kantaaottavasti kaikkien ihme ydinjuttujen yms. kanssa. Luulis et niitten olis kannattanu jatkaa hissunkissun oloa."Alkanut nyt ottamaan kantaa", "ihan rauhassa", "lipsuu veke objektiivisesta asemasta", "viime aikoina tollasia", "jatkaa hissunkissun oloa".
Suosittelen perehtymistä Iranin ja ylipäänsä koko alueen historiaan. Noilla mielikuvillasi on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa. - Inxj
välikysyjä kirjoitti:
Olenko sitten erakko??
Viihdyn itekseni, kaikkia tekemisiäni/olemisiani en kertoile maailmalle. Viihdyn kotona. Liiallinen sisällä olo saa tosin pään leviämään.
Sosiaalinen: täytyy myöntää,että aikasta seurallinen olen. Riippuu tietysti aina tilanteesta. (Tiedän millaista on olla ujo ja hiljaa.)
Puhekin sujuu, jos tiedän että se on pakko tehdä.
Säästäminen: kyllä. Koska eihän ne rahat mistään taikomalla ilmesty kun niitä tarvitaan. Ostelen kyllä silloin tällöin jotain vähemmän tarpeellista....vähemmän. :-) Turha tapella määritelmistä.
- välikysyjä
Inxj kirjoitti:
...vähemmän. :-) Turha tapella määritelmistä.
Eihän sitä turhasta kannata tapella. Tiedän nyt ainakin että on ihmisiä, jotka ajattelevat samansuuntaisesti kuin minä.
:) - Tyttis79
Inxj kirjoitti:
...jenkkien koko armeija ei ollut totaalisesti jumissa Irakissa vielä pari vuotta sitten. Irak yritti tarkalleen samaa temppua, ja nyt siellä on 140.000 USA:n sotilasta. Mutta niillä menee siellä niin huonosti että Bush ei saisi kansaa enää taakseen hyökätäkseen heti perään Iraniin. Eli strategisesti ajatellen nyt oli paras aika toimia kun USA:n painostuskyky on minimissä.
Anyway, väärä palsta joten jatkan muualla...vähän lipsahti keskustelu muihin kuin ap:n asioihin.
- Tyttis79
Nari kirjoitti:
"Alkanut nyt ottamaan kantaa", "ihan rauhassa", "lipsuu veke objektiivisesta asemasta", "viime aikoina tollasia", "jatkaa hissunkissun oloa".
Suosittelen perehtymistä Iranin ja ylipäänsä koko alueen historiaan. Noilla mielikuvillasi on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa., etten tiedä ton alueen historista oikein mitään muuta ku viimeisen n. viiden vuoden osalta. Ja lapsuudesta muistan jotain irak-juttuja.
- yksinviihtyjä
Tyttis79 kirjoitti:
sana..siis etten säästä niissä asioissa.
Ettei oo "nirso" kuulostaa joltain jakorasialta. :Dkuulosti ennemminkin sellaiselta tarkalta valinnalta, jopa liian tarkalta. Siis että pitäis partnereiden tasoa jopa niin korkealla, ettei sille tasolle juuri kukaan yllä.
- yksinviihtyjä
...ei kärsi yksinäisyydestä, vaan nauttii siitä. Tosi erakko kärsii enemmänkin seurasta. Itselläni menettelee pieni kaveriporukka (n. 5 kpl), kun ollaan kunnolla tuttuja, jos joukossa on oudompia, niin tuo viisikin alkaa ahdistaa. Täysin outoja en pysty käsittelemään kahta-kolmea enempää kerrallaan.
Yksinäisyydellä tarkoitin siis yksin oloa. Tosiasiassa todellinen erakko ei edes tunne koskaan itseään yksinäiseksi, sillä hänelle riittää oma seuransa. Silloin hän vain on yksin ja pitää siitä.
Viihdyn ihan hyvin ajatusteni kanssa.- äsäs
Kun olis kerrankin elämässä se yksi, jonka kanssa todella tuntis olevansa samalla aaltopituudella.Kun lähes jokaisen seurassa tuntee sellaista tarvetta päästä pois tilanteesta. Turhautumista.
Olen minä tavannut erakkoja, joiden kanssa en tule juttuun. Luokallani on yksi toinen erakko poika. Hänen erakkuutensa vaan johtuu ilmeisesti nuorempana kiusatuksi tulemisesta, ei "luontaisesta" ominaisuudesta. Hänestä paistaa läpi, ettei ole todellinen erakko luonne, vaikka silminnähtävillä jutuilla yrittääkin tehdä itsestään erakkoa. Hän yrittää tehdä itsestään älykkäämpää mitä on tuomalla julki koko ajan jotain historian tietojaan ja kuuntelemalla jotain vitun mozartia. - yksinviihtyjä
äsäs kirjoitti:
Kun olis kerrankin elämässä se yksi, jonka kanssa todella tuntis olevansa samalla aaltopituudella.Kun lähes jokaisen seurassa tuntee sellaista tarvetta päästä pois tilanteesta. Turhautumista.
Olen minä tavannut erakkoja, joiden kanssa en tule juttuun. Luokallani on yksi toinen erakko poika. Hänen erakkuutensa vaan johtuu ilmeisesti nuorempana kiusatuksi tulemisesta, ei "luontaisesta" ominaisuudesta. Hänestä paistaa läpi, ettei ole todellinen erakko luonne, vaikka silminnähtävillä jutuilla yrittääkin tehdä itsestään erakkoa. Hän yrittää tehdä itsestään älykkäämpää mitä on tuomalla julki koko ajan jotain historian tietojaan ja kuuntelemalla jotain vitun mozartia...ei ole erakko, vaan kilpensä suojaan vetäytynyt arka ja loukattu nuori sielu.
- äsäs
yksinviihtyjä kirjoitti:
..ei ole erakko, vaan kilpensä suojaan vetäytynyt arka ja loukattu nuori sielu.
Kyllä sen huomaa ihan fyysisestikin, että hän kärsii jokaisesta yksinäisestä hetkestä. Itse olen koettanut vähentää edes jollain tavalla hänen vaikeuksiaan keskustelemalla/pitämällä seuraa hänen kanssaan, mutta kun juuri se on todella raskasta. Kun koko ajan vetää niin tarkasti sitä omaa kehitettyä rooliaan.
- naurahdin
äsäs kirjoitti:
Kun olis kerrankin elämässä se yksi, jonka kanssa todella tuntis olevansa samalla aaltopituudella.Kun lähes jokaisen seurassa tuntee sellaista tarvetta päästä pois tilanteesta. Turhautumista.
Olen minä tavannut erakkoja, joiden kanssa en tule juttuun. Luokallani on yksi toinen erakko poika. Hänen erakkuutensa vaan johtuu ilmeisesti nuorempana kiusatuksi tulemisesta, ei "luontaisesta" ominaisuudesta. Hänestä paistaa läpi, ettei ole todellinen erakko luonne, vaikka silminnähtävillä jutuilla yrittääkin tehdä itsestään erakkoa. Hän yrittää tehdä itsestään älykkäämpää mitä on tuomalla julki koko ajan jotain historian tietojaan ja kuuntelemalla jotain vitun mozartia."Hänestä paistaa läpi, ettei ole todellinen erakko luonne, vaikka silminnähtävillä jutuilla yrittääkin tehdä itsestään erakkoa. Hän yrittää tehdä itsestään älykkäämpää mitä on tuomalla julki koko ajan jotain historian tietojaan ja kuuntelemalla jotain vitun mozartia."
24-vuotiaan erakon kirjoittamaksi aika hupaisa pätkä. Itse olet todennut sosiaalisen käytöksesi keskimääräisestä poikkeavaksi, mutta samalla olet voimakkain sanoin langettamassa tuomiota jollekin aralle yksinäiselle aivan niin kuin normisosiaalinen tuomitsee vähänkin epäsosiaaliset. "Yrittää tehdä itsestään erakkoa", sangen omituinen näkökulma, sanoisin.
Ehkä kyseinen tyyppi muuten on aidosti kiinnostunut historiasta ja Mozartista. Miksei olisi? - Nimetön
naurahdin kirjoitti:
"Hänestä paistaa läpi, ettei ole todellinen erakko luonne, vaikka silminnähtävillä jutuilla yrittääkin tehdä itsestään erakkoa. Hän yrittää tehdä itsestään älykkäämpää mitä on tuomalla julki koko ajan jotain historian tietojaan ja kuuntelemalla jotain vitun mozartia."
24-vuotiaan erakon kirjoittamaksi aika hupaisa pätkä. Itse olet todennut sosiaalisen käytöksesi keskimääräisestä poikkeavaksi, mutta samalla olet voimakkain sanoin langettamassa tuomiota jollekin aralle yksinäiselle aivan niin kuin normisosiaalinen tuomitsee vähänkin epäsosiaaliset. "Yrittää tehdä itsestään erakkoa", sangen omituinen näkökulma, sanoisin.
Ehkä kyseinen tyyppi muuten on aidosti kiinnostunut historiasta ja Mozartista. Miksei olisi?Siis se ei mua ahdista, että hän on kiinostunut historiasta ja kuuntelee mozartia.Itsekin tykkään historiasta ja hänen kanssaan siitä keskustelenkin.
Se hänessä vaan pistää silmään kun yrittää olla koko ajan sellainen "erakon arkki-tyyppi"(älykäs, lahjakas, omituinen), mutta kun hän ei omaa mitään noista ominaisuuksista.
Uskon, että häntä nuorempana kiusattu ja nytkin hieman syrjitään. Hieman herkkä luonne hän vaan on ja siksi on rakentanut ympärilleen tuollaisen "muurin". Tiedän, että se suurinta vääryyttä koulukiusaaminen. Se tekee ihmisessä niin suurta tuhoa. Ihminen vaan on niin peto jo lapsena.
- Tyttis79
huippusosiaalinen papupata ole sun juttusi...alkais varmaan ahistaa, kun joutuisit heittämään läppää sen kanssa koko ajan.
Tai sit vaan silleen piristävällä tavalla sua vaan vähän sosiaalisempi...josta saisit hyvät kiksit itsekkin (piristävä tyyppi jne) mutta joka ei ahdista sua kuitenkaan.
Tai toinen sun kaa samanlainen.
Tai sit joku vielä erakompi kuin sä, mutta joka ei ahdista sua.
Ja varmaan joku aika harkitseva, omilla aivoillaan ajeteleva...saman arvomaailman omaava tyyppi.
Avainsana on, et hyväksyt naisen kaikkine piirteineen mitä sillä on ja et sulle tulee hyvä olo olla hänen kanssaan. Ja sellanen ihminen josta, sä voit luottaa siihen, että se sun naises on havainnut sut hyväksi ja kaikin puolin hyväksyttäväksi kumppaniksi.- Tyttis79
kanssa sun on helppo keskustella. ELi jutut menee jakeluun sulla ja sillä ilman ihmeempiä vaikeuksia ja väärinkäsitysiä.
Musta toi on tärkee, että keskusteluyhteys sujuu sutjakasti...ettei tuu sellasta tunnetta, että joutuu ihmeellisesti vääntämään kaikkista pikkuasioistakin. - äsäs
Tyttis79 kirjoitti:
kanssa sun on helppo keskustella. ELi jutut menee jakeluun sulla ja sillä ilman ihmeempiä vaikeuksia ja väärinkäsitysiä.
Musta toi on tärkee, että keskusteluyhteys sujuu sutjakasti...ettei tuu sellasta tunnetta, että joutuu ihmeellisesti vääntämään kaikkista pikkuasioistakin.Puhut asiaa, mutta kun juuri tuossa alussa pohdin, että tuon tyylisiä ihmisiä ei ole paljoa. On se aika vaikea löytää. No ehkäpä hän jossain miettii täysin samoin. Kun emme vaan kohtaa.
- Inxj
Siis oikeesti, erakot tarttee oman palstan. Voi kirjotella just sillon kun siltä tuntuu, ja saa yhteyttä muihin samanlaisiin. Muuten ei varmaan koskaan tapais kun kaikki on jossain piilossa.
- yksinviihtyjä
Mukavaahan se on näin tietotekniikan välityksellä vaihdella näkemyksiä ja ajatuksia. Ihan hyvää viihdettä ja ajankulua, eikä tule krapulaa. Tosielämässä tarinoinnit voikin sitten jäädä aika vähäisiksi.
- Tyttis79
yksinviihtyjä kirjoitti:
Mukavaahan se on näin tietotekniikan välityksellä vaihdella näkemyksiä ja ajatuksia. Ihan hyvää viihdettä ja ajankulua, eikä tule krapulaa. Tosielämässä tarinoinnit voikin sitten jäädä aika vähäisiksi.
hyvä idea. Epäilen kyllä, että sinne kirjottelis paljon perus-sinkut ja valittais yksinäisyyttään. Plus sitten että jengi vois käydä piruilemassa palstalla aika paljo.
- tämäkin...
Tyttis79 kirjoitti:
hyvä idea. Epäilen kyllä, että sinne kirjottelis paljon perus-sinkut ja valittais yksinäisyyttään. Plus sitten että jengi vois käydä piruilemassa palstalla aika paljo.
taitaisi jäädä hardcore -erakkojen osuus aika vähäiseksi keskustelussa...
- yksinviihtyjä
Tyttis79 kirjoitti:
hyvä idea. Epäilen kyllä, että sinne kirjottelis paljon perus-sinkut ja valittais yksinäisyyttään. Plus sitten että jengi vois käydä piruilemassa palstalla aika paljo.
Ei meitä oikeasti erakkoja edes kovin paljon todennäköisesti ole. Enemmänkin tuollaista wanna be -porukkaa, jotka tosiaan elämänsä kovuutta tuollaisella palstalla valittaisi.
Ihmisten piruilu ei ole enää pitkiin aikoihin herättänyt henkilökohtaisella tasolla vastakaikua, mutta tuollaiset omaa kurjuuttaan valittavat todennäköisesti sössisivät koko palstan fiiliksen. Tämä sinkut -osiokin on usein juuri em. syystä raskasta luettavaa. Tämä keskustelu on tietysti paljon palstan keskitason yläpuolella :)
- äsäs
Missä iässä olette oppinut nauttimaan/arvostamaan omaa erakko luonnettanne?? Tuntuu vaan, että itselle aika n.15-21v oli helvetin vaikeita, kun aina mietti mikä itsessä on "vikana"? Lapsena aina nautin yksin puuhastelusta, mutta sitten mulle taottiin päähän jotkut vitun sosiaaliset paineet.
Nyt oon pikkuhiljaa alkanut itsessäni taas arvostamaan tuota ominaisuutta. On semmonen olo, että on saanut vähän enemmän kuin muut.Ikä tällä hetkellä 23. Onko kukaan erakko luonne ollut läpi elämänsä lähes sinut itsensä kanssa?? On niin hienoa tehdä kaikki aika eritavalla kuin muut.- elämänsä...
ollut erakko mitä nyt joutui olosuhteiden pakosta elämään vanhempien kanssa aluksi...
- Merkkari
"Onko kukaan erakko luonne ollut läpi elämänsä lähes sinut itsensä kanssa??"
Kukaan ihminen ei ole sinut itsensä kanssa elämänsä alusta loppuun. Sellainen tasaisuus ei kuulu ihmisen kasvuprosessiin.
"On niin hienoa tehdä kaikki aika eritavalla kuin muut."
Tuolla asenteella ollaan vielä kaukana itsevarmuudesta oman luonteen suhteen, sillä nyt yrität vielä löytää itsellesi tukea ulkoisista, epäoleellisista asioista. - Inxj
Mä olen siitä outo otus ettei sosiaalinen paine ole koskaan oikeestaan vaikuttanut muhun. Ainoa mikä vaikuttaa on sosiaalinen pelko, eli saatan itsesuojelun vuoksi varoa aiheuttamasta aaltoja. Mitään painetta olla tai ajatella niinkuin muut ihmiset en kuitenkaan ole koskaan kokenut. Olen aina ollut aika tyytyväinen itseeni, koskaan ei ole tullut mieleen että olisi jotain vikana.
Mun elämäntyyli on ollut melko kausiluontoista; lapsena olin aktiivisesti muiden lasten mukana leikkimässä ja aiheuttamassa vaikeuksia, sitten peruskoulussa olin enemmän nörtti koska nörtit nyt vaan sattuivat olemaan fiksumpia kuin nämä muut tyypit, ja kun baariin alkoi päästä niin aloin juosta naisissa oikeen urakalla. Sitten löysin kivan neidin, menin naimisiin ja lopulta erosin. Sen jälkeen on tullut elettyä lähinnä erakkona. Perusluonne ei ole muuttunut yhtään, mä vaan tuppaan olemaan aika perustyytyväinen siitä riippumatta mikä nyt milloinkin sattuu kiinnostamaan. Haitko ehkä jotain vastaavaa?
Nyt ollaan kolmen kympin tienoilla; saa nähdä mitä jatkossa. Mä tuppaan tarttumaan uusiin tilaisuuksiin kun elämä heittää mua sellasilla, joten koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Radikaalit elämänmuutokset ei ole koskaan pelottaneet mua - jos päättelen että jotakin olisi syytä muuttaa niin mä en istu voivottelemassa ja meinaamassa vaan teen sen siltä istumalta, vähääkään epäröimättä.
- mitään
erakkoja oo, erakolla ei oo kavereita, hän karttaa ihmistä kuin ruttoa, ihmisyys ahdistaa häntä, joten hän vetäytyy itseensä, todellisuuteen joka ei ole olemassa.
- NainenNainen
Sitten olet yksinkertaisesti vaan yksin jos muiden seura on yksinkertaista. Kuulostat tosi huumorintajuttomalta tyypiltä. Itse ainakin arvostan miehessä sosiaalista älykkyyttä, eli sitä että tulee toimeen erityyppisten ihmisten kanssa, ei vain omanlaistensa, ja pystyy kiinnostumaan laaja-alaisesti eri aiheista iltapäivälehden juoruista ydinfysiikkaan. Oletko ajatellut, että sinunkin aiheesi voivat tytöistä tuntua tylsiltä ja yksinkertaisilta?
- juttu siitä
Sosiaalinen älykkyys on usein yksi psykopaattien erityistaidoista.
- NainenNainen
juttu siitä kirjoitti:
Sosiaalinen älykkyys on usein yksi psykopaattien erityistaidoista.
Sinällään joo, mutta todellinen sosiaalinen älykkyys on eri asia kuin psykojen teeskennelty sellainen. Se että ona aidosti kiinnostunut toisen ihmisen jutuista ja kiinnostuksen kohteista vaikkei ne aiemmin olisi itselle tärkeitä olleetkaan ja uusien asioiden kokeminen rikastuttavana jne. se kyllä näkyy läpi jos teeskentelee sos. älykkyyttä.
- kftgkry
kuten minua ei vois vähempää kiinnostaa jotkut typerät iltapäivälehtien juorut? Enkö silloin ole tarpeeksi tasokas sulle? Luulenpa että asia on ihan toisinpäin! :D
- yksinäinen kohta 50v
Varo ylpeyden ansaa! Myös elämän syvempiä arvoja pohtiva joutuu elämään arkipäivää ja tekemään arkipäivän pikku asioita. Ei se tyhjänpäiväisyyttä ole. Arjen pikku tyhjänpäiväisyydet ovat yhtä arvokkaita kuin suuret syvälliset pohdinnat. Ne tyhjänpäiväisyydet ovat oma kielensä jota voi oppia tulkitsemaan. Ne ovat yksityiskohtia suuremmasta kokonaisuudesta. Sinä mietit kokonaisuuksia, he yksityiskohtia. Ero on vain tavassa nähdä. Hyvä että olet löytänyt oman tiesi, jatka jääräpäisesti. Ole koko ajan valmis tekemään suunnassasi korjauksia ettet ajaudu umpikujaan. Älä pidä kiirettä seurustelusuhteilla. Etene omaan tahtiisi. Suosittelen vanhempaa naista. Jonain päivänä jokin voima saattaa tuoda eteesi naisen jonka kanssa sovit yhteen. Voimia ja onnea sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli
Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei823596Ajattelen sinua iltaisin, aamulla, päivittäin
Ehkä siinä jo pientä vinkkiä. Oot jäänyt pahasti mieleen. Sun katse on niin syvä ja oot niin lempeä. Hyvä olla sun kanss1071792- 1061102
- 991075
- 60933
Priden osallistujamäärä suuri pettymys!
Ei lähellekään sataatuhatta, vaikka mukaan on värvätty kaikki aktivistit jopa homot katolta heittelevä islamistinen aate164840- 42836
IS Viikonloppu 28.-29.6.2025
3- merkitty Kovis Erkki Vuokilalta. Oikean reunan (kuvituksellinen) pääkuva on hauska, mutta siitä johdetun sanan merkit57791Joku kysyy
Missä on syy? Jossainhan se syy täytyy olla persujen kannatuksen alenemiseen. Kannatuksen alneminen ei näy pelkästään g59769Kannan sinua mukanani
Aina sydämessäni ❤️ Niin kauan kun henki pihisee ja veri virtaa suonissani, niin olet osa minua tavalla, josta olen kii28735