JUNAILIJAT

En minä ainakaan muista. Enkä jaksa millään uskoa että autoilija olisi syyllinen. Jos nyt sitten ei taajamassa ollut valaistulla kadulla tai suojatiellä, silloin se olisi autoilijan syy.

Toinen asia on sitten se, että auto pysähtyy muutaman kymmenen metrin matkalla, kun taas junalla menee usein kilometri ennen kuin se pysähtyy. Ja junankuski tekee aina hätäjarrutuksen jos edessä on joku, autoilijat taas ajavat joskus niin ajatuksissaan että törmääävät suojatiellä käveleviin lapsiin ilman että tajuavat edes aloittaa jarrutusta ennen törmäystä.

Nopeusrajoitukset on asialliset, ja niitä valvoo tietokone, kuski ei voi ajaa ylinopeutta vaan aina SALLITTUA NOPEUTTA. Ja sallitun nopeuden päättää joku muu kuin kuski, sen päättää rautatieviranomainen ratahallintokeskuksesta joka on saanut pätevän koulutuksen asiaan. Nopeusrajoituksista on vastuussa rautatieviranomainen, kuski vain on ainut toteuttava ja näkyvä lenkki pitkässä vastuuketjussa.

Vaikka aloittaja tod näk onkin provo, niin ala-arvoista ja junttimaista syyttää kuskeja. Hohh hejj...

Junilla on aina ja kaikissa tilanteissa täysi vapaus mennä eikä tarvitse ketään väistää siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ne voi väistää.
Kun junan jarrutus alkaa, siihen menee jopa kilometri matkaa.
Kyllä se autoilijan pitää väistää.
Sitä vaan ihmettelen pirusti, että miten ne ihmiset ei muista katsoa tasoristeystä. Itse kyllä muistan joka kerta ja ei siinä edes katsominen riitä, pysähtyähhän siinä pitää, eikä luottaa vaan siihen, että tästähän kulkee niin harvoin.

Minulla on kumma vaisto, kun lähestyn tasoristeystä. Mieleeni nousee joka kerta ne lukemattomat tapaukset tasoristeysturmista ja alan jo hyvissä ajoin hiljentämään, sillä mistäs pirusta sen tietää, vaikka kiskojen edessä olis jäätä ja jarrutus ei pysäyttäsi, vaan liu´uttais suoraan junan alle.
No kerran oli semmonen tapaus, kun ajoin ja perässäni oli liuta autoja ja tietysti peräpuskurissa roikkuen.
Lähestyttiin tasoristeystä ja mulle tuli hätä housuun, kun juna oli tulossa ja samaan aikaan yksi kaheli oli ohittamasa kapealla tiellä.
Järkivähäni toimi salaman nopeasti, aivan samalla tavalla, kuin toimii Auto-Anteron refleksit kiperässä tilantessa.

Ehdin ajatella, että ohittava auto huomaa myös junan tulon, säntää minun taakseni ja pukkaa minut autoineni junan alle.
Ohjasin siis suoraan pöpelikköön ja puolta sekuntia myöhemmin ohittava nuoren kaaharin auto syöksyi ohitseni nipin napin junan edestä kiskojen tuolle puolen.
Jos olisin jäänyt jarruttelemaan, olisi käynyt ihan varmasti niin, että takaa tuleva olisi pukannut minut junan eteen.

Autoon tuli lommoja ja itse jouduin nuolemaan haavani. Yksikään auto ei pysähtynyt katsomaan, kuinka äijän kävi.Taisivat olla vain vahingoniloisia, että siitäs sait, kun koko ajan ajoit edessämme niin hiljaisesti.
No totta helevetissä ajoin hiljaisesti, kun oli mutkainen kylätie ja liukkaan tuntoinenkin.

Tämä kertomukseni osoittaa, mistä johtuu monet tasoristeysonnetomudet.
Se johtuu siitä, ettei niitä kuolemanristeyksiä kunnioiteta.

idiootti, tuon junailijan määritelmää ????
Kirjoituksestasi päätellen kuitenkaan et tiedä !!!!