Oiskohan kellään keinoa miten pystys kontrolloimaan juomista. En ole alkoholisti, mutta kun alan juomaan otan aina niin paljon kuin pystyy. Sitten tulee tosi pahat morkkikset kun on tullut oltua aivan sekaisin eikä muista mitä kaikkea on tullut tehtyä. Olen loukannut itseni aika usein humalassa ja joskus olen vaarantanut toistenkin ihmisten terveyden.
juomisen kontrolloiminen?
sikalärvit
121012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla on ihan sama ongelma ja olen huomannut, että sen ensimmäisen otan minä, mutta ne loput ottaa joku muu.
Yömyssyt ynnä saunakaljat ovat minulta täysin kiellettyjä (oma päätös), muuten menee koko yö valvoessa tai ryypätessä. Ryyppy-yön jälkeen seuraa kauhia morkkis.
En nimittäin minäkään mikään juopporetku ole, vaan kontrolli puuttuu.
En ole ongelmalleni keksinyt muuta ratkaisua, kuin olla ottamatta kokonaan.
En usko juuri muita neuvoja olevan, mutta jos on niin aattakee!!!
ratkaisun, joka on sinun "oma päätös" olla ottamatta.
Tämähän on se merkki siitä että on alkoholista riippuvainen, kun miettii juomistaan ja niitä tilanteita koska ja miksi juo, sieltä löytyy paljon vastauksia siihen että on alkoholisti, eikä ole niin että ne puiston penkillä makailevat ovat oikeita alkoholistia. Alkoholismi on usein hyvin piiloteltua, sen piilotteluun osallistuvat juuri me läheisriippuvat.Eikä pidä unohtaa että onhan alkoholistia jotka ovat raittiita.
Miettikää esim. Mitä tykkää läheiset kun juotte, ja jatkuuko juomista pidempään kuin vaan yksi yö jne.
Meillä läheisriippuvilla on elämä usein sellaista varpaikkaan olemista. Epävarmuus siitä että ei ole enään luottamista läheisen alkoholin käyttämisestä, joka meissä sitten oireilee monin eri tavoin.
Jos on lapsia niin he elävät vaan tunteilla ilman että on sanoja käytettävissä.
Tätä tunnetta ei voi noin vaan puhumalla poistaa vaan se on usein loppu iän tunne haaksirikko. Mutta sen tunteen kanssa voi elää sovussa mutta se herää heti kun näkee alkoholistin käsittelevän vaikka kaljapulloa. Isäni joi ajoittain kuten te kerrotte mutta oli elämänsä loppuun asti alkoholisti ei siis mitään kontrollia kun otti ensimmäisen ryypyn oli se sitten saunakalja tai muuta alkoholipitoista juomaa niin se pani liikkeelle sen sairaan mieliteon. Joka saattoi jatkua viikko tolkulla. Hän itse ei koskaan tunnustanut olevansa alkoholisti tai edes alkoholista riippuvainen.
Tiedän että se on yksi niistä vaikeimmista asioista ihmisellä tehdä itselleen selväksi että alkoholi ei sovi minulle.
Sinä "Lärpät" hyvää jatkoa päätöksellesi.
Noh, ajattelinpa kertoa myös omia ajatuksiani asiasta. Kirjoituksesi tuntui melko tutulta.
Itselläni on tullut tavaksi juoda itseni kovaan känniin joka viikonloppu, mutta minäkään en pidä itseäni minään juoppona.
Nyt on paha juttu, kun on koulussa sellainen jakso, ettei ole koulua perjantaisin, niin on turhan pitkä viikonloppu.
Viime viikolla torstaina tuli juotua taas kovasti koulukavereiden kanssa(about 15 siideriä), sitten menin kotipaikkakunnalleni ja siellä piti taas vanhojen kavereiden kanssa lähteä juomaan, no taas tuli juotua leijona pullo ja about viis siideriä perjantai-illan aikana.
Launtaina oli hirveä morkkis ja rupesin miettimään, että miksi minä ryyppään niin usein, että onko siihen joku hyvä syykin.
No, päädyin seuraavaan johtopäätökseen: myönnän että olen jo ehkä hieman riippuvainen alkoholista, mutta se ei ole suurin syy. Suurin syy on se, että kun juon, niin tulee hemmetin hyvä olo, normaalisti olen hiljainen, ujo ja sulkeutunut enkä kovin monta sanaa vaihda kavereiden kanssa, mutta kun alkoholia on veressä, niin juttu luistaa, voi puhua ihan mistä vaan, tytöistä, seksistä omista ongelmista jne... Ja naisille en selvinpäin uskalla sanoa sanaakaan, tai jos uskallan, niin tulee jotain: "moi! öö " ja siihen se jääkin, mutta hieman ottaneena uskaltaa jutella ja juttukin luistaa, mutta naiset eivät tykkää, kun on liian kännissä.
Ja yksi syy myös on se, että opiskelen ohjelmointia ja siinä pitää olla viikko skarppina tunneilla, niin kerran viikossa on hyvä päästä nollaamaan tilanne.
Olen miettinyt, että olisi ihannetilanne, jos olisi selvinpäin sellainen, kuin kännissä, että olisi avoin ja voisi puhua ihan mistä vain ilman suurempia estoja ja voisi puhua naisille ja juttu naisten kanssa luistaisi, mutta itselleni tällainen tuntuu mahdottomuudelta, pitäisiköhän harkita psykiatrin apua?
Ittelläni on nyt yli kahden vuoden ajan ollu sillee et joka vkl vähintää perjantaina kännit. No hommahan alkoi siitä ku meni "pitkäaikainen" seurustelusuhde poikki ja sit aluks oli et pitää päästä baarii "etsit muijaa seuraavaa". No aluksihan siinä sit sain seuraa kohtalaisen hyvin, mutta silti sisimmissäni paloi tuli ja kaipuu edelliseen suhteeseen, joka johti siihen että "kusin" kaikki tilaisuudet. Nyt viimeisen vuoden aikana olen alkanut vetää "perskännejä" ja itsetuntoni on vajonnut pohjalle. Tilanne alkaa olla sinänsä huolestuttava sillä tätä menoa en jaksa montaakaa vuotta (vakituinen työpaikka pitää viikot selvänä) tätä taivalta.
Monta kertaa olen mielessäni torstai-iltana ajatellut että nyt selvä viikonloppu mut ku perjantai ilta koittaa ei sellainen tulisi kuuloonkaan että jättäisin tilaisuuden löytää se oikea käyttämättä. Itselläni alkaa kunto heikentyä ja hiukset on alkanut harventua ilmeisesti alkoholin vaikutuksesta.
Tunnen/tiedän useita vanhempia alkoholisteja enkä koskaan voisi kuvitellakkaan että minä olisin sellainen. Tosiasia on se jos menettäisin työpaikan olisin varmasti alkoholisti miksikä itseäni en ainakaan tällä hetkellä myönnä. No tässä vähän ajatuksia joita päivän mittaan on kertynyt. Pahoittelen jos kirjoitin hieman offtopickia mutta pakko oli "avautua"
asioista vaan tee itsellesi selväksi että se on alkoholiriippuvuus joka sinua ohjaa. Itse et siihen enään näköjään kykene. Ehdotan sinua hakeutumaan hoitoon no älä nyt pelästy vaan se on kylmä totuus sinun kohdallasi päästä eroon alkoholismistasi. Sinähän niin selvästi sen tuot esiin tekstissäsi. Onneksi on nyt pyhäpäivä eikä enään kannata ottaa lisää ryyppyjä totuuden sumentamiseen. Minulla on kokemusta alkoholisteista 55 vuoden ajalta, eli tiedän nuo tunteet aika tarkalleen, olen niissä rehellinen enkä rupea lässyttelemään.Myös sinulle tulkoot selväksi että ei alkoholisti ole vaan se joka on menettänyt työpaikan ja muuten maleksii muovikassi kädessä. Alkoholisteja on kaikissa ihmiskunnan luokissa. Ei se perustu järkeen vaan alkoholista riippuvuuteen joka on otettava vakavasti. Kuten olet huomannut et saa hyviä ihmis suhteita vaan "kuset" kaikki tilaisuutesi löytää hyvä ihmis suhde.
Mulla on valitettavasti sama ongelma. Muuta ratkaisua ei taida olla kuin olla kokonaan juomatta. Vielä en ole siihen pystynyt. Ilmeisesti täytyy tehdä kännipäissään jotain niin kauheaa, ettei sen jälkeen uskalla enää juoda. Vaikka kuinka päätän ottaa vain muutaman siiderin, ei se onnistu. On vain saatava lisää, lisää, lisää. Vaikka en ottaisi rahaa paljoa mukaan, aina sitä juotavaa löytyy.Pelkään jo ennen baari-iltoja mitä tulee tapahtumaan mutta silti lähden.Alkuillasta on hauskaa kunnes muisti menee. Aniharvoin muistan mitään loppuillan tapahtumista. Ikinä ei miestä löydy. Kuka nyt täysin sekaisin olevasta kiinnostuisi. Olen myös loukannut itseni monesti. Viime vuonna olin sairaalassa pari viikkoa kännissä kompuroinnin seurauksena ja sain elinikäisen vamman.Lisäksi olen hommannut itselleni kännikalan maineen monissa baareissa, enkä kehtaa käydä niissä enää, kun henkilökunta katsoo kieroon.Puhumattakaan ystävyyssuhteista, jotka olen pilannut kännisekoiluillani. Selvinpäin en voi baareissa käydä, itsetunto on niin huono. Olen entinen koulukiusattu ja koti-oloni olivat väkivaltaiset. Oon käynyt terapioissa, eivät ole auttaneet. Elämänhalut nolla.
vaan itseäsi äläkä muita.
Se olet sinä joka juot eikö?
Miksi sitten vedät siihen menneitä ei niiden livulla ole mitään aihetta juoda.
Jos kenen niin MINUN pitäisi juoda joka hetki jos tuollaisia syitä hakee juomiselleen.
Se olet vaan sinä itse joka asian eteen tekee jotakin, joko lopetat tai jatkat juomista.
Mietitkö sinun läheisriippuvien osaa? Jos niin, käske heidän hakeutua hoitoon sillä he tarvitsevat sitä apu selviytyäkseen omasta ongelmastaan läheisriippuvana.
Mieti mitä haluat elämältäsi.
syytäkään!!!Mielestäni en kuitenkaan ole alkoholisti,kun kerran viikossa otan. Isäsi ryyppäsi viikkokausiakin putkeen, hän oli alkoholisti. Seuraavassa lainaus:Alkoholisti eli alkoholismia sairastava henkilö ei koe selviytyvänsä arkielämän toiminnasta ilman alkoholia. (Saarto 1995, 15.)Alkoholi on minulle ongelma mutta alkoholisti en ole!
että et ole alkoholisti? Älä viitsi pelleillä olet sitä oikein ison A:n kanssa. Mikä sinua sitten vaivaa?
Kun hyväksyt se kylmän totuuden että olet siinä alkoholisti kuin muutkin alkoholistit niin siitä lähdet elämääsi kohentamaan. Ei minun tarvitse edes pyydellä anteeksi suoraa sanomaani koska itsehän sen kerrot että... Kyllä pahastikkin alkoholisoitunut kokee selviytyvänsä arkielämän toiminnoista ilman alkoholia.
Miten on sinun laitasi? Kysy vaan lisää neuvoja minä kyllä vastailen, vaikka en kaukoparantaja tai kaukonäkijä olekkaan. Kokemusta on alkoholisteista 55 vuotta.
kun et tullut puolustelemaan valheellisuutta todeksi.
Ethän vaan ruvennut juomaan oikein luvan kannssa kun sanoin sinua alkoholistiksi?
Miksi se on niin vaikeaa tunnustaa olevansa alkoholisti?
Mikä on sitten selitys ihmisestä, joka mielestäsi on alkoholisti?
Tunnetko alkoholisteja?
Mitä tiedät läheisriippuvuudesta?
Mikä suhde sinulla on sinun läheisriippuviin?
Minullakin on juova läheinen, veljeni. Itse olen saanut apua Al-Anon ryhmästä, mutta en usko siihen että jos toiselle koko ajan sanoo olet alkoholisti hae itsellesi apua jne että hänellä syntyisi oma halua muuttua. Itse uskon enemmän siihen että tiedon antaminen mistä apua saa mikäli tilanne menee sellaiseksi ettei enää itse halua jatkaa samalla on paras apu. Oletko sinä läheisriippuvainen koskaan käynyt AA:n avopalavereissa? Jos et ole mene ihmeessä käymään niin saat vähän tietoa sitä miten paljon halla esim. sinunkaltainen hyökkäävä ja syyttä tyyli aiheuttaa toisissa ihmisissä myös muissa läheisissä. Kuinka kauan kesti ennen kuin sinä itse tajusit että olet voimaton elämääsi nähden? Keskity itseesi ja käy säännöllisesti palavereissa ehkä sinunkin hyökkäävä asenne muuttuisi. Mene itseesi ja hanki itsellesi kummi. Minä melkein säälin niitä juovia ihmisiä joita sinä olet tälläkin palstalla parjannut.
voimaa olen saanutkin ja olen löytänyt sen rehellisen tyylin sanoa selvät sävelet. Olen kaynyt jo 18 vuotta AL-ANON perheryhmässä. Meidän suhtautuminen alkoholisteihin on se että muutumme itse vahvoiksi emmekä palvele. En todellakaan rupea lässyttelemään ei alkoholisti siitä pidä, ollaan se kyllä ryhmässä nähty.
Me ei sääliä nähdä alkoholistia kohtaan.
Me vaadimme sitä mitä meiltäkin, olla rehellinen niin tunteissa kuin asiassakin.
Mikä lässyn lässyn ryhmä sinulla sitten on jossa käyt kun noin meinaat selvitä itsesi kanssa.
En yritä tehdä alkoholistista raitista sen voit unohtaa. Läheiseni eivät minua siitä moiti vaikka sanonkin suoraan he jaksavat silti kääntyä vain minun puoleeni, miksi ei heidän jotka lässyttävat auttavat ,palvelevat jne.
Ei kuule auta tiedon antaminenkaan olen senverran kauan ollut töissä heidän parissaan että on vaan alkoholistin omasta tahdosta kiinni mitä tekee.
AA-kerhossa he saavat auttaa toinen toistaan parhaansa mukaan. He itse ovat parhaita auttajia toisilleen.
Enkä minä hyökkää ketään kohtaan, vaan sanon kuinka kysytään ja mitä itse miettivät onko jokin vaihto ehto?