Vinnkejä ja kokemuksia siis kaipailisin muilta äideiltä lapsen vierastamisen suhteen. Meillä esiintyy vierastamista jonkin verran isovanhempia kohtaan, joita nähdään viikoittain. Tyttö on nyt 4 kk ja tiedän että on ihan normaalia, mutta kuinka teidän mielestänne tilanteeseen kannattaa suhtautua?
Annanko vaan lapsen isovanhemmille hoidettavaksi (silloin kun itse olen paikalla) vaikka tyttö jonkin verran vierastaakin? Ei ole kyseessä hoitoon jättö, koska tyttö vielä niin pieni, mutta pääasiassa silloin kun ollaan siellä kyläilemässä. Vai pitäisikö vaan antaa ajan kulua ja odottaa vierastus-vaiheen menevän ohitse?
Millaisia mielipiteitä muilla on? Isovanhemmat olisivat kuitenkin hyvin innokkaita osallistumaan ainoan lapsenlapsensa elämään ja hoitamiseen jo näin vauva-aikanakin..
Kiitti vastauksista!
Annanko vaan lapsen isovanhemmille hoidettavaksi (silloin kun itse olen paikalla) vaikka tyttö jonkin verran vierastaakin? Ei ole kyseessä hoitoon jättö, koska tyttö vielä niin pieni, mutta pääasiassa silloin kun ollaan siellä kyläilemässä. Vai pitäisikö vaan antaa ajan kulua ja odottaa vierastus-vaiheen menevän ohitse?
Millaisia mielipiteitä muilla on? Isovanhemmat olisivat kuitenkin hyvin innokkaita osallistumaan ainoan lapsenlapsensa elämään ja hoitamiseen jo näin vauva-aikanakin..
Kiitti vastauksista!
Vastaukset 1
Vanhimmat
vierastaa mm. toista ukkiaan melko voimakkaasti. Kun ukki tulee käymään tai me menemme heille, annan poikamme katsella ukkiaan rauhassa sylistäni. Pikku hiljaa vierastus helpottaa siltä kertaa ja ukki voi ottaa pojan syliinsä. Seuraavalla vierailukerralla on sama taas edessä.
Itse en antaisi poikaamme sellaisen henkilön syliin/hoitoon, jota hän vierastaa tai pelkää, vaan totutan hänet ensin. Jos poika edelleen vierastaa, niin ei voi mitään, poika pysyy äitinsä tai isänsä sylissä.