Katsekontakti

Oma assini kykenee katsomaan silmiin ihmisiä, jotka ovat hyvin tuttuja, hänen erityislaadustaan tietoisia ja osoittaneet vuosien saatossa olevansa luotettavia ja turvallisia. Toisinaan hän suorastaan tuijottaa, yrittää jotenkin epätoivoisesti lukea ilmeitä ja yhdistää niitä puhuttuun viestiin.
Vieraiden ihmisten kanssa hänen on vaikea kommunikoida ylipäätään, joten peittääkseen hämmennystään ja epävarmuuttaan hän katselee mieluummin vaikka kengänkärkiään.

jäljillä kirjoitti:

Oma assini kykenee katsomaan silmiin ihmisiä, jotka ovat hyvin tuttuja, hänen erityislaadustaan tietoisia ja osoittaneet vuosien saatossa olevansa luotettavia ja turvallisia. Toisinaan hän suorastaan tuijottaa, yrittää jotenkin epätoivoisesti lukea ilmeitä ja yhdistää niitä puhuttuun viestiin.
Vieraiden ihmisten kanssa hänen on vaikea kommunikoida ylipäätään, joten peittääkseen hämmennystään ja epävarmuuttaan hän katselee mieluummin vaikka kengänkärkiään.

Lue lisää

Ihan kuin olisit kirjoittanut pojastani, joka ei saanut asperger-diagnoosia kun ottaa katsekontaktia äitiinsä !

Aiheesta löytyy suomenkielellä:

Wikipediasta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Peilisolut

Assijorinat palstalta

https://sites.google.com/site/assijorinat/katse

"Lapsi oppii jo varhain reagoimaan äitinsä ilmeisiin, mutta ei assi. Kun positiivista viestiä ei pystytä tulkitsemaan äidin kasvoilta - tilanne tuntuu ahdistavalta. Tuolloin luonnollinen reaktio on välttää katsetta, jonka merkitys tuntuu uhkaavalta."

Juuri näin. Tämä omakohtaiseen kokemukseeni perustuva fakta todennettiin neuropsykiatrin toimesta oikeaksi äitini allekirjoituksin.

Aivan totta! Autismi ei selitä mielenterveysongelmia – mutta vanhakantaisen koulutuksen saaneet psykologin sekoittavat autismin oirteet liian usein mielenterveysongelmiin.

Tässä linkissä on vertailtu mielenterveysongelmia ja autismia:
https://sites.google.com/site/assijorinat/autismi

Assi vai hullu? kirjoitti:

Aivan totta! Autismi ei selitä mielenterveysongelmia – mutta vanhakantaisen koulutuksen saaneet psykologin sekoittavat autismin oirteet liian usein mielenterveysongelmiin.

Tässä linkissä on vertailtu mielenterveysongelmia ja autismia:
https://sites.google.com/site/assijorinat/autismi

Lue lisää

Vanhentunutta tietoa Assijorinoissa edelleen.

päivityksen paikka kirjoitti:

Vanhentunutta tietoa Assijorinoissa edelleen.

"Autismi ei selitä mielenterveysongelmia – mutta vanhakantaisen koulutuksen saaneet psykologin sekoittavat autismin oirteet liian usein mielenterveysongelmiin."

Mielenterveysongelmat ja aspergerius kietoutuvat usein hyvin voimakkaasti käytännön tasolla toisiinsa sekä geneettisen perimän, ympäristötekijöiden että varhaisen vuorovaikutuksen puutteellisuuksien kautta.

Ihmisen persoonan kehityksen kannalta varhaisen vuorovaikutuksen "onnistuminen" on yksi keskeisimmistä tekijöistä, joilla ei kuitenkaan voida näitä neurodiversiteetista johtuvia synnynnäisiä poikkeavuuksia/erilaisuuksia verrattuna normaaliin lähteä selittämään yksityiskohtaisemmin tuntematta yksilön hernkilöhistoriaa/suvun vaiheita vähintään viiden edellisen polven ajalta tarkemmin.

Aspergerinfo Admin kirjoitti:

"Autismi ei selitä mielenterveysongelmia – mutta vanhakantaisen koulutuksen saaneet psykologin sekoittavat autismin oirteet liian usein mielenterveysongelmiin."

Mielenterveysongelmat ja aspergerius kietoutuvat usein hyvin voimakkaasti käytännön tasolla toisiinsa sekä geneettisen perimän, ympäristötekijöiden että varhaisen vuorovaikutuksen puutteellisuuksien kautta.

Ihmisen persoonan kehityksen kannalta varhaisen vuorovaikutuksen "onnistuminen" on yksi keskeisimmistä tekijöistä, joilla ei kuitenkaan voida näitä neurodiversiteetista johtuvia synnynnäisiä poikkeavuuksia/erilaisuuksia verrattuna normaaliin lähteä selittämään yksityiskohtaisemmin tuntematta yksilön hernkilöhistoriaa/suvun vaiheita vähintään viiden edellisen polven ajalta tarkemmin.

Lue lisää

Edellisen vuoksi AspergerINFOfoorumin PÄÄylläpito kai kommunikoi kaupungin päättävien tahojen kanssa ainoastaan yksityisviestein.

Koen kans epämiellttyväksi tuijotella vieraita jatkuvasti silmiin puhuttaessa :/ Se jotenkin häiritsee keskittymistä itse puheeseen. Käytän kai kuuloaistia enemmän ja äänensävyistä tulkkaan paljon ihmisen "aitoja" signaaleja. Ja muuten, äärimmäisen moni aikuinen on kauhean teennäinen jollain tapaa, enkä voi sietää teeskentelijöitä. Huomaan kaikki mahdolliset maneerit. Sen sijaan ujous, arkuus ja alkujännitys ei häiritse minua yhtään koska ne on tavallaan luonnollisia tunnetiloja vieraiden ihmisten kesken.

Slmiin katsomisen ongelmaa ei ole tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa. Silloin kaikki sujuu luontevasti. Minulla kestää ylipäätään kauan, ennen kuin pystyn "rentoutuneesti" olemaan jonkun uuden ihmisen seurassa. Olen kai aika varautunut aluksi.

jjj000222 kirjoitti:

Koen kans epämiellttyväksi tuijotella vieraita jatkuvasti silmiin puhuttaessa :/ Se jotenkin häiritsee keskittymistä itse puheeseen. Käytän kai kuuloaistia enemmän ja äänensävyistä tulkkaan paljon ihmisen "aitoja" signaaleja. Ja muuten, äärimmäisen moni aikuinen on kauhean teennäinen jollain tapaa, enkä voi sietää teeskentelijöitä. Huomaan kaikki mahdolliset maneerit. Sen sijaan ujous, arkuus ja alkujännitys ei häiritse minua yhtään koska ne on tavallaan luonnollisia tunnetiloja vieraiden ihmisten kesken.

Slmiin katsomisen ongelmaa ei ole tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa. Silloin kaikki sujuu luontevasti. Minulla kestää ylipäätään kauan, ennen kuin pystyn "rentoutuneesti" olemaan jonkun uuden ihmisen seurassa. Olen kai aika varautunut aluksi.

Lue lisää

"Koen kans epämiellttyväksi tuijotella vieraita jatkuvasti silmiin puhuttaessa :/ Se jotenkin häiritsee keskittymistä itse puheeseen."

Hyvin tuttua eli en mielelläni katso toista silmiin vuorovaikutustilanteissa, koska se tekee olon hyvin epämiellyttäväksi. Yleensä pyydän keskustelukumppania istumaan viereeni, jolloin voin rentoutua koska toisen kasvot eivät ole suoraan koko ajan nähtävillä.

Kyvyttömyyteni tulkita kasvojen ilmeitä "oikein" saa aikaan epävarmuutta, minkä vuoksi tahdon mahdollisimman nopeasti päästä tilanteista pois mikäli ei ole mahdollista käydä keskustelua vähintään 2-5 metrin päässä keskustelukumppanista, jolloin kummallakin on tasavertaiset mahdollisuudet tulkita toisen eleitä. Vastapuolen tarkoitusperät tulkitsen äänensävyistä sekä vartalon liikehdinnästä, mikä ei lähietäisyydeltä (alle 2 m) onnistu.

Usein myös ihmettelen esim. kaupassa käydessäni miksi ihmiset karttavat minua ilman mitään ulkoisesti selitettävissä olevaa syytä. Tilaa tulee ympärilleni vaikka käyttäydyn mahdollisuuksien mukaan kaikkia kanssaihmisiä kohtaan ystävällisesti kaikki huomioonottaen. Joskus tämä pelottaa itseänikin.

Hämmästyttävää on myös se, että vaikka katsekontaktin ottaminen ihmisiin on lähes mahdotonta ei siinä ole mitään vaikeuksia eläinten kanssa. Voimme esim.koirani kanssa katsella toisiamme silmiin minuutteja yhtäperää eikä kummallekaan tule siitä vaivaantunut olo.
Voimakas tunneside, mikä on pohjana turvalliselle vuorovaikutukselle, voidaan siis solmia pelkästään luottamukseen perustuen, myös esim. ilman konkreettista puhetta tai katsekontaktia vastapuolen kanssa, mikäli kumpikin osapuoli tietää mitä toinen ajattelee/mitkä ovat vastapuolen tarkoitusperät, pelkästään aistinvaraisesti, vaikkei kaikki viisi perusaistia (näkö, kuulo, haju, maku, tunto) olisikaan samanaikaisesti käytettävissä.

Aspergerinfo kirjoitti:

"Koen kans epämiellttyväksi tuijotella vieraita jatkuvasti silmiin puhuttaessa :/ Se jotenkin häiritsee keskittymistä itse puheeseen."

Hyvin tuttua eli en mielelläni katso toista silmiin vuorovaikutustilanteissa, koska se tekee olon hyvin epämiellyttäväksi. Yleensä pyydän keskustelukumppania istumaan viereeni, jolloin voin rentoutua koska toisen kasvot eivät ole suoraan koko ajan nähtävillä.

Kyvyttömyyteni tulkita kasvojen ilmeitä "oikein" saa aikaan epävarmuutta, minkä vuoksi tahdon mahdollisimman nopeasti päästä tilanteista pois mikäli ei ole mahdollista käydä keskustelua vähintään 2-5 metrin päässä keskustelukumppanista, jolloin kummallakin on tasavertaiset mahdollisuudet tulkita toisen eleitä. Vastapuolen tarkoitusperät tulkitsen äänensävyistä sekä vartalon liikehdinnästä, mikä ei lähietäisyydeltä (alle 2 m) onnistu.

Usein myös ihmettelen esim. kaupassa käydessäni miksi ihmiset karttavat minua ilman mitään ulkoisesti selitettävissä olevaa syytä. Tilaa tulee ympärilleni vaikka käyttäydyn mahdollisuuksien mukaan kaikkia kanssaihmisiä kohtaan ystävällisesti kaikki huomioonottaen. Joskus tämä pelottaa itseänikin.

Hämmästyttävää on myös se, että vaikka katsekontaktin ottaminen ihmisiin on lähes mahdotonta ei siinä ole mitään vaikeuksia eläinten kanssa. Voimme esim.koirani kanssa katsella toisiamme silmiin minuutteja yhtäperää eikä kummallekaan tule siitä vaivaantunut olo.
Voimakas tunneside, mikä on pohjana turvalliselle vuorovaikutukselle, voidaan siis solmia pelkästään luottamukseen perustuen, myös esim. ilman konkreettista puhetta tai katsekontaktia vastapuolen kanssa, mikäli kumpikin osapuoli tietää mitä toinen ajattelee/mitkä ovat vastapuolen tarkoitusperät, pelkästään aistinvaraisesti, vaikkei kaikki viisi perusaistia (näkö, kuulo, haju, maku, tunto) olisikaan samanaikaisesti käytettävissä.

Lue lisää

Sen, mitä toinen ajattelee/tahtoo, voi vaistota, myös ilman aisteja.:)

Aspergerinfo kirjoitti:

"Koen kans epämiellttyväksi tuijotella vieraita jatkuvasti silmiin puhuttaessa :/ Se jotenkin häiritsee keskittymistä itse puheeseen."

Hyvin tuttua eli en mielelläni katso toista silmiin vuorovaikutustilanteissa, koska se tekee olon hyvin epämiellyttäväksi. Yleensä pyydän keskustelukumppania istumaan viereeni, jolloin voin rentoutua koska toisen kasvot eivät ole suoraan koko ajan nähtävillä.

Kyvyttömyyteni tulkita kasvojen ilmeitä "oikein" saa aikaan epävarmuutta, minkä vuoksi tahdon mahdollisimman nopeasti päästä tilanteista pois mikäli ei ole mahdollista käydä keskustelua vähintään 2-5 metrin päässä keskustelukumppanista, jolloin kummallakin on tasavertaiset mahdollisuudet tulkita toisen eleitä. Vastapuolen tarkoitusperät tulkitsen äänensävyistä sekä vartalon liikehdinnästä, mikä ei lähietäisyydeltä (alle 2 m) onnistu.

Usein myös ihmettelen esim. kaupassa käydessäni miksi ihmiset karttavat minua ilman mitään ulkoisesti selitettävissä olevaa syytä. Tilaa tulee ympärilleni vaikka käyttäydyn mahdollisuuksien mukaan kaikkia kanssaihmisiä kohtaan ystävällisesti kaikki huomioonottaen. Joskus tämä pelottaa itseänikin.

Hämmästyttävää on myös se, että vaikka katsekontaktin ottaminen ihmisiin on lähes mahdotonta ei siinä ole mitään vaikeuksia eläinten kanssa. Voimme esim.koirani kanssa katsella toisiamme silmiin minuutteja yhtäperää eikä kummallekaan tule siitä vaivaantunut olo.
Voimakas tunneside, mikä on pohjana turvalliselle vuorovaikutukselle, voidaan siis solmia pelkästään luottamukseen perustuen, myös esim. ilman konkreettista puhetta tai katsekontaktia vastapuolen kanssa, mikäli kumpikin osapuoli tietää mitä toinen ajattelee/mitkä ovat vastapuolen tarkoitusperät, pelkästään aistinvaraisesti, vaikkei kaikki viisi perusaistia (näkö, kuulo, haju, maku, tunto) olisikaan samanaikaisesti käytettävissä.

Lue lisää

se, että ympärillesi tulee kaupassa tilaa, on ihmisten normaali reaktio.Suomalaisten tutkittu ns oman tilan tarve on pohjoismaisittain varsin suuri: n 1.25- 1.75 m on se väli, mitä pidämme luontaisesti väliä muihin ihmisiin, jonka jälkeen tunnemme että omaa tilaamme loukataan tai mukavuusaluettamme rikotaan.Itsellä aikuinen assipuoliso, jolla empatiakyky hyvin puutteellinen ja kyvytön katsomaan puhuessa silmiin.On vaikeaa.
Meni n. 15 v. ennen kuin rupesin epäilemään, ettei kommunikaation puutteellisuus olekaan mielialajuttuja vaan liityykin kokonaisvaltaisempaan häiriöön, ts tuli ilmi, kun yhteisellä lapsellamme todettiin TIC-oireita ja oppimisvaikeuksia.
Tsemppiä ja jaksamista kuitenkin eloosi.

nikunakuniks kirjoitti:

se, että ympärillesi tulee kaupassa tilaa, on ihmisten normaali reaktio.Suomalaisten tutkittu ns oman tilan tarve on pohjoismaisittain varsin suuri: n 1.25- 1.75 m on se väli, mitä pidämme luontaisesti väliä muihin ihmisiin, jonka jälkeen tunnemme että omaa tilaamme loukataan tai mukavuusaluettamme rikotaan.Itsellä aikuinen assipuoliso, jolla empatiakyky hyvin puutteellinen ja kyvytön katsomaan puhuessa silmiin.On vaikeaa.
Meni n. 15 v. ennen kuin rupesin epäilemään, ettei kommunikaation puutteellisuus olekaan mielialajuttuja vaan liityykin kokonaisvaltaisempaan häiriöön, ts tuli ilmi, kun yhteisellä lapsellamme todettiin TIC-oireita ja oppimisvaikeuksia.
Tsemppiä ja jaksamista kuitenkin eloosi.

Lue lisää

Kiitos, sitä todella tarvitaan.

Kummallista, etten koskaan ollut tuonlaisesta tutkimuksesta aiemmin mistään lukenut tai kuullut vaan heitin mutulla tuon 2 m omakohtaisiin kokemuksiini perustuen. Ehkäpä tässä oli kyseessä juuri nuo vaistot, jotka asseilla ovat tunnetusti erityisen herkät.

Jaksamista myös teille.