"Olipa kerran kaukana

Copy/Paste:
"Satu, Osa 1

Tämä tarina on täysin fiktiivinen ja mahdolliset yhtymäkohdat todellisuuteen ovat silkkaa sattumaa. Koska tämä on silkkaa satua, niin tietenkään tämän palstan vastaavapäätoimittaja ei ole vastuussa mistään.

Olipa kerran kaukana kylmässä pohjoisessa maa, jossa toimi Auto-Rata niminen perheyritys. Auto-Rata oli pieni pulju, joka kaupusteli autoliikkeille, vakuutusyhtiöille, rahoitusyhtiöille ja muille tahoille tietoa "suomi-auton" hinnoista. Auto-rataa johti Kelmi Kettu, joka oli omasta mielestään maailman viekkain kettu.

Samassa pohjoisessa maassa asui Hessu Hyeena, jonka Karhu oli valtuuttanut keräämään itselleen käpyjä. Erityisen hyvin käpyjä saatiin verottamalla maahantuotavia ajoneuvoja oikein urakalla.

Niin elettiin pohjoisessa maassa lintukodon suojassa vuosikausia ja Karhu sai aina vain enemmän käpyjä Hessu Hyeenan ansiosta. Lopulta iloinen olo loppui kun Karhu sai nuhteet muilta metsän karhuilta moisesta käpyjen laittomasta rosvamisesta ihmispoloilta. Karhu miettikin kuumeisesti Hessu Hyeenan kanssa miten onnistuisi jatkossakin käpyjä rosvoamaan tavalla joka edes näyttäisi jonkin mielestä lailliselta. Karhu päättkikin perustaa valiotiokäpyvaliokunnan pohtimaan asiaa ja kutsui siihen mukaan muun muassa Hessu Hyeenan ja Kelmi Ketun.

Tuossa yhteydessä Kelmi Kettu ja Hessu Hyeena sitten kohtasivat. Viekkaina eläiminä he löysivät toisensa ja ymmärsivät voivansa hyötyä itse tilanteesta ja kerätä siinä ohessa Karhulle entistä isomman kasan käpyjä.

Kelmi Kettu totesi kauppamiehen elkein, että häneltä saa ostaa millaisia tahansa arvoja kunhan hinnasta päästään vain sopimukseen ja hän kehua rerosteli voivansa kyllä arvioida vaikka paalauskoneesta tulleen romuauton miljoonan arvoiseksi jos siitä saa vain käyvän korvauksen itselleen. Hessu Hyeena totesi tämän olleen juuri sitä mitä hän etsi ja hän odotti innokkaanä pääsevänsä kertomaan hyvät uutiset Karhulle.

Hessu Hyeena oli osin jo ammattinsa puolesta pohjattoman ahne hyeena. Niinpä hän miettikin kuumeisesti miten voisi kahmia samalla mahdollisimman paljon käpyjä itselleen siinä sivussa. Hessu Hyeena sai silloin kuningasidean. Mitäpä jos Kelmi Kettu myisi parikymmentä prosenttia liian suuria arvoja Karhulle ja Karhu maksaisi puolestaan reilua ylihintaa moisista ilmavista arvoista Kelmi Ketulle. Samalla Kelmi Kettu ja Hessu Hyeena voisivat alkaa liikekumppaneiksi, jolloin kumpikin saisi oman kohtuullista isomman siivun Karhun ihmispoloilta rosvoamista kävyistä siinä samalla.

Ongelma oli vain siinä, että Kettu Kelmi omisti repolaisten perheineen kyseisen Auto-ratan. Niinpä Kettu Kelmi ja Hessu Hyeena saivatkin hienon idean siitä, että kyseinen hyvin kannattava auto-rata ajatteisiin konkurssiin ja tilalle perustettaisiin uusi hieno pulju nimeltään GrayHan ja Hessu Hyeena voisi tulla siihen osakkaaksi kierojen salaisten yritysjärjestelyjen ja kelvottomien sukulaistensa avustuksella. Hessu Hyeena lupasi homman toimivan vaikka ikuisesti kunhan Kettu Kelmi onnistuisi vain arpomaan todella ilmavia arvoja Karhulle. Mukaan päätettiin ottaa vielä Korppi Karhun eräästä virastosta omaksi varmuudeksi, sillä eihän Korppi korpin silmää noki. Niin Kettu Kelmi ja Hessu Hyeena löivät sopimuksen merkiksi käpälöitään yhteen ja huusivat viisinkertaisen "Eläkoon ahdin mahti!"-huudon.

Tämän jälkeen elämä vaikutti hymyilevän niin Karhulle, Kettu Kelmille ja Hessu Hyeenalle. Karhu sai rosvottua aina vain enemmän käpyjä ihmispoloilta ja homma saattoi jopa näyttää lailliselta jonkun sivullisen mielestä. Hessu Hyeena ja Kettu Kelmi saivat aina vain isomman siivun kävyistä rohmuttua omiin liiveihinsä.
Kettu Kelmi oli kuitenkin kettumaisesti pohjattoman ahne repolainen. Mannaa alkoi sataa käpyjen muodossa ovista ja ikkunoista sisään GrayHan yhdistykseen. Kun Hyeenalla ja Ketulla oli taskut ja reput täynnä käpyjä ja käpyjä oli jokainen jemmapiilokin täynnä, niin Kettu alkoi miettiä miten hän voisi saada entistä enemmän käpyjä kahmittua. Silloin Kettu keksikin palkata kaikki loputkin sukulaisensa mannaa jakamaan itselleen ja keksipä vielä hienot tittelitkin kaikille tyhjäntoimittajille.

Kettu Kelmi oli todella tyytyväinen itseensä ja omaan viisauteensa. Aika tahtoi tulla vain Kettu Kelmillä pitkäksi kun yhdistyksessä ei ollut mitään järkevää tekemistä ja mannaa tulvi sisään ovista ja ikkunoista. Niinpä Kettu Kelmi keksikin alkaa kehumaan itseään kaikenlaisilla foorumeilla. Aluksi kuhuminen lähti ihan yksittäisenä kokeiluna, mutta koska se itsensä kehuminen tuntui niin hyvältä, niin vähitellen Kettu alkoi tehdä sitä jopa kymmeniä kertoja päivän aikana milloin milläkin nimellä. Jos joku rohkeni arvostella Kettu Kelmin kelvottomia toimia, niin Kettu Kelmi kiirehti silloin naamapunaisena häntä Karpoksi haukkumaan tai kehotti uimaan meren yli kotimaahansa takaisin.

Elämä tuntui hymyilevän Ketulle. Eräänä kesäisenä päivänä Kettu oli erityisen tyytyväinen itseensä: Hän oli onnistunut arvostamaan tuhannen kävyn arvoisen maahantuodun romuauton peräti kymmenentuhannen kävyn arvoiseksi ja Karhun oma alioikeus oli vieläpä siunannut moisen ilmavan hinnan. KEttu kummasteli moista tyhjästä valittajaa, sillä Kettuhan oli saanut nostettua tuhannen kävyn arvoisen autonraadon arvoksi peräti kymmeneentuhanteen käpyyn ja arvo siitä iloisesta sattumasta oli annettu oikein mustaa valkoisella. Kettu päätti juhlistaa moista iloista juhlapäivää ottamalla oikein perhepotretin edellisellä viikolla yhdistyksensä rahoilla itselleen ostamalla digikameralla ja laittamalla potretin yhdistyksen sivuille.

Ahneena kettuna Kelmi mietti, että miten hän voisi kerätä entistä enemmän käpyjä itselleen ihmispoloilta. Silloin Kettu Kelmi sai loisteliaan idean, että hänhän voisi myydä arvottomia arvojaan myös ihmispoloille suoraan kun he yrittävät selvittää Karhun määräämiä käpyjä tuontikotteroilleen. Kettu mietti ja mietti. Lopulta kettu keksi tavan jolla hän voisi myydä ihmispoloille toiset arvot kuin ilmavat arvot Karhulle käpyjen keräämistä varten: Ihmispolot saisivat vain hieman ilmavat arvot kotteroilleen parin kävyn korvauksella lähettämällä vain erityismaksullisen tekstiviestin ja rekisterinumeron. Tuontikotteroille joille hän on ehtinyt myydä jo reilut parikymmentä prosenttia liian ilmavat arvot Karhulle pitäisi vain poistaa tuosta systeemistä ja jättää niiden arvot ilmoittamatta ihmispoloille. Silloin olisi selvinnyt ihmispoloille, että hänhän myy Karhulle paljon ilmavampia arvoja kuin heille. Kettu Kelmi hymyili itsekseen ja lausui mielessään pari ylistävää sanaa ahdin mahdin ja itsensä kunniaksi. Kettu Kelmi unohti kuitenkin, että ihmispolohan voi etsiä vastaavan alun perin Suomeen rekistöröidun automallin ja laittaa sen rekkarin Kettu Kelmille ja siitä näkee Sokea Reettakin, että ilmaahan se Kettu Kelmi on Karhulle myynyt kun eri arvon saa vastauksena kuin Karhun ja Hessu Hyeenan väittämä arvo on.

Elämä ei voisi enää tästä paremmaksi muuttua, ajatteli kettu, mutta oli väärässä. Pian tämän jälkeen Kettu Kelmi sai kumppaneineen kutsun Karhun akkakerholta tulla juhlimaan etelärantaan akkakerhon vuosijuhlaan ja samalla ylistämään ahdin mahtia. Juhla olikin onnistunut ja sen aikana saatiin huutaa yhdessä useita eläköön huutoja akkakerhon vuosipäivän kunniaksi. Samassa juhlassa kehuttiin estoitta Kettu Kelmin hienoa hienoa apua käpyjen rosvoamisessa ihmispoloilta ja ylisestettiin ahdin mahtia ja tehtiin sille kunniaa.

Valitettavasti ihmispolot olivat lopen uupuneita Hessu Hyeenan rosvotessa heiltä käpyjä laittomasti Kettu Kelmin tuella. Kun Hessu Hyeena oli ehtinyt rosvota sadantuhannen ihmispolon kävyt ja ottaa siitä myös siivun itselleen ja kavereilleen samalla, niin silloin myös vähitellen Karhun omalla ali- ja ylioikeudella alkoi sytyttää. Tämän näkemiseen Karhun sokealta tuomarilta meni neljä vuotta. Tuomarin älynväläys tapahtui jo siinä vaiheessa kun vasta kolme rakka-autollista ihmispoloisten valituksia käpyjen rosvoamisesta oli tullut hänelle eikä hänen tarvinnut odattaa edes kaikkea neljääkymmentä tulossa olevaa rekkaa. Myös sekin auttoi omalta osaltaa tuomarin nopeassa älynväläyksen syntymisessä, että metsän muut karhut olivat ärähtäneet pariin kertaan moisesta rosvoamisesta.

....

Sadun toisessa osassa sitten selviää sitten miten Kettu Kelmille konkurssin yhteydessä käy vai onnistuuko hän luikkimaan pakoon kuin koira veräjästä.Vai jääkös Kettu sittenkin yksinään uppoavaan laivaan ja pettikös Hessu Hyeena hänet? Ja samalla paljastuu myös se, selviääkö Hessu Hyeenan ja Korpin bisnekset Ketun kanssa kenellekkään vai ehtiikö paperisilppuri jälleen kerran pelastaa heidät kiipelistä. Vai käykös Reiska taas rosmoamassa yhdistyksen kirjanpidon ja paperit ja lämmittää saunan niillä ja palastaa näin kaikki konnat kiipelistä? Samalla myös nähdään se nokkiiko Korppi korpin silmää vai onko sananlasku sittenkin vielä oikeassa."