Väkivaltainen mies

Tosi ikävä tilanne! Uskon, että miehesi on oikeasti ihana ja rakastava. Ei kuitenkaan ole oikein, että sinä joudut elämään pieni pelko takaraivossa, varsinkin nyt kun on vauva tulossa. Ajattele sitä kärsimystä, mitä teille MOLEMMILLE aiheutuisi, jos hänen raivonpuuskansa takia vauvalle tapahtuisi jotain nyt tai syntymän jälkeen. Ihmiset eivät välttämättä muutu, mutta tapoja voi muuttaa. Jos ihminen itse haluaa, voi väkivaltaisuuden kitkeä samoin kuin vaikkapa kiroilun. Mutta ehdoton edellytys tähän on terapia. Väkivaltaisuus johtuu jostain, ettekä te kahdestaan sitä alkuperää tai ainakaan ratakaisua siihen pysty löytämään. Ja mielestäni nyt kun olet raskaana, et voi ottaa riskiä, että vauvalle käy jotain. Jos edes hiukan uhkaava tilanne tulee vielä, lähde pois ja kun tilanne on rauhoittunut, selitä miehellesi ettet voi asua hänen kanssaan ennenkuin voit olla varma sinun ja lapsen turvallisuudesta.

Toivottavasti et saa "jätä se sika"-tyyppisiä viestejä, sillä mielestäni vaikuttaa, että teillä molemmilla on halua päästä eroon tuosta suhdetta varjostavasta väkivaltaisuudesta. Toivottavasti onnistutte, mutta muista kuitenkin pitää omat rajasi. Kaikkeen ei rakkaudenkaan tarvitse venyä.

Väkivallasta ja pinttyneistä tavoista selvittää konflikteja nyrkein on vaikeaa päästä eroon, vaikka motivaatio olisi kova.

Olet tulossa äidiksi. Vaikka omassa vaakakupissasi painaisi enemmän rakkautenne ja parisuhteenne kuin tasapainoinen, toista kunnioittava väkivallaton suhde, ei se voi enää siinä vaiheessa painaa enemmän, kun olet äiti ja olet vastuussa myös lapsestasi. Varmasti suhteessanne on paljon hyvää, jos niin tiukasti haluat pysyä suhteessa väkivallasta huolimatta. Lapsen turvallisuus on kuitenkin varmasti myös sinun ykkösprioriteettisi.

Kuten mainitsit, miehesi voi kuvitella omistavasi sinut. Jos näin on, ei kyseessä ole "aito rakkaus" ja välittäminen. Ketään ei voi omistaa, kuten varmasti tiedät. Yhteinen päätös elää elämä yhdessä, tasavertaisena ja arvostettuna kumppanina on aivan eri asia. Ihmistä ei parisuhteessa voi menettää, koska ketään ei voi omistaa, hyvän parisuhteen voi kuitenkin menettää. Jos niin käy, on usein katsottava itse peiliin. Jos oikeasti pelottaa hyvän suhteen menettäminen, pitäisi olla valmis tekemään kaikkensa sen eteen, että sen estää. Jos aihetta on, pitäisi olla valmis konreettisiin muutoksiin.

Väkivaltaisille miehille on apua saatavilla.
http://www.lyomatonlinja.fi/

Jos raskautesi on vasta alussa, hakekaa apua väkivaltaisuuteen. Miehelläsi on vielä aikaa osoittaa olevansa parisuhteenne ja perheenne arvoinen. Pelkkä tahto ei riitä, vaan teot ja todellinen muutos osoittaa, kuinka paljon hän sinua ja tulevaa vauvaanne arvostaa ja rakastaa.

Mikään ammatti tai työ ei ole hyväksytty syy lyödä parisuhteessa. Jos mukana on persoonaa muuttavia hormoneja, voi kontrollin saavuttaminen olla vaikeaa, ehkä mahdotonta, vaikka halua olisi kuinka. Toivottavasti löydätte ratkaisun ongelmaan.

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Minulla myös aivan mahtava rakastava, huomioiva, hellä mies,mutta niin kuin sinunkin miehelläsi hänen ainoa huono puolensa on väkivaltaisuus. Eikä siihenkään liity edes alkoholin käyttö. Mies on itse myöntänyt, että tekee väärin ja sanoo, että (niin kuin teilläkin) se on hänen keinonsa saada minut hiljaiseksi, kun ei enää mitään muuta osaa. Se tietysti on väärin. Olen yrittänyt saada häntä hakeutumana pari- tai yksiköterapiana asiasta siinä toistaiseksi onnistumatta. Hän tiedostaa tarvitsevansa apua, mutta ei haluaisi sitä ulkopuoliselle myöntää tai käydä selittämässä (omien sanojensa mukaan näin). Meillä on takana yhteistä tavalta n. 6 vuotta ja sinä aikana näitä raivokohtauksia on ollut, sanoisikon n. 6-7. "Pahimmassa" tapauksessa minua on vedetty hiuksista, ei ole heitelty seinään, tai isketty millään lyömäaseella tai lyöty päin näköä. Tämä nyt ole tietenkään mikään selitys, että ei olisi väärin. Sattui enemmän tai vähemmän, se on aina väkivaltaa. Nyt on mennyt n. vuosi ilman mitään minkäänlaista kohtausta. Olen sinun laillasi raskaana, menossa nyt 20 viikko. Ennen kuin aloimme odottaa puhuin hänelle peloistani, kun puhuimme lasten "hankkimisesta". Kerroin, että miten voin luottaa häneen, että ei tee lapselle mitään kun tekee minullekin. Sanoi, että voisi koskaan satuttaa omaa lastaan. Kysyin, mitä jos se lapsi vaan itkee eikä hiljene. Hän vastasi, että ei se lapsi ainakaan sillä hiljene vaikka lyö. Totesin, että oletha minuakin lyönyt, kun on pinna mennyt, enkä ole hiljentynyt siitä. Hän meni hieman vakavaksi. Oma ratkaisuni on ollut, että katson mitä tulevaisuus tuo tullessana ja olen kyllä kertonut, että jos kerta vielä tulee, niin sitten yhteiselosta ei enää tule mitään. Monen mielestä käsittämätön ratkaisu, mutta se on minun.Tähän asti hän on ainakin käyttäytynyt kovin suojelevasti ja sanonut, että varos nyt sitä ja tätä, että ettet kaadu tms. Ja vauvalle kovasti juttelee tuonn masuun.

En tiedä onko sinulle vastaava ratkaisu kuin minä tein hyvä asia. Nämä asiat kuitenkin taitavat olla niin yksilöllisiä ja voin vallan hyvin ymmärtää, että rakasta miestäsi paljon ja hän sinua kaikesta huolimatta. Parasta olisi jo saisitte haettua apua tässä vaiheessa, pääsisitte juttelemaan yhdessä asiasta ennen kuin lapsi syntyy. Itse en tiedä kuinka saisin mieheni sinne houkuteltua. Hänen mielestään tällä hetkellä ei ole ongelmaa kun mitään ei ole tapahtunut pitkään aikaan.


Näissä väkivaltaisuusasioissa on aina ikävä asia se, että tuomitseminen tulee heti. Moni nainen silti elää suhteessa, joss mies juo/pettää/pitää taloudellisesti naista (kotiäitiä) kiinni suhteessa/osoittaa välinpitämättömyyttä muuten (töitä kellon ympäri yms.) tai ei osallistu mitenkään lasten tai kodin hoitoon.

Toivon sinulle ja teille molemmille voimia ja rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä, vaikka joskus tekisivätkin kipeää.

jos et itsestäsi välitä sen vertaa eetä lähdet kävelemään niin ajattele herran jestas lastasi!
ihan kokemuksesta voin kertoa että ne lyönnit tulee joka kerta kovemmiksi ja kovemmiksi!
nyt et voi olla itsekäs,sinun on ajateltava lasta!!!

et saa miestäsi terapiaan, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin luopua hänestä! Lapsesi takia! Olen itse kasvanut perheessä, jossa isä on piessyt äitiä ja välillä meitä lapsiakin ja voin sanoa, että sen kokemuksen voisi jättää hyvin poiskin. Pelkään miehiä vieläkin, jos mies vain korottaakin ääntänsä, olen varma, että hän lyö. Voin sanoa, että isäni pilasi elämäni, tosin sen teki myös äitini, joka ajatteli toimivansa lastensa parhaaksi jäämällä, jotta meillä olisi kummatkin vanhemmat! Onneksi he erosivat 16-vuoden liiton jälkeen, en ole nähnyt isääni 10 vuoteen..

väkivaltaisen miehen kanssa yli neljä vuotta, ennenkuin tajusin, että ei se lyöminen lopu koskaan, vaikka hän sitä aina jälkikäteen katui ja lupasi että ei enää koskaan. hän oli myös todella omistavainen ja sairaalloisen mustasukkainen. syytti että olin pettänyt häntä, vaikka olin ollut koko päivän yksin kotona, kun mies liehui ties missä.

en usko kuitenkaan että kukaan on läpeensä paha ihminen. kyllä siitä varmasti voi parantua mutta vain ammattilaisten avulla!

pelkään tulevan lapsesi vuoksi. miehen hermot ei varmasti kestä vauvan itkua. jotain tapahtuu, ennemmin tai myöhemmin.

sinuna antaisin miehelle kaksi vaihtoehtoa. joko menee terapiaan tai te lähdette.

lähde äkkiä!

Tiedän kyllä miltä susta tuntuu ja haluat olla miehesi kanssa, mutta jos hän noin väkivaltainen niin se väkivaltaisuus ei koskaan tule lähtemään hänestä, koska se on osaa häntä. Sinun ja lapsesi parhaaksi kannattaisi jättää koko mies. Mitäs sitte kun lapsenne on vanhempi ja teille tulee riitaa ja miehesi kuristaa sinua ja lapsenne näkee sen? Ei millään pahalla, mutta väkivaltaisen miehen kanssa ei tulisi olla jos on raskaana eikä muutenkaan.

Olisi kuin omaa tekstiään lukenut 7 vuotta sitten... ei se rakkaus ole todellista, koska silloin kun toista rakastaa, ei lyö. Ja tuosta sinun tekstistä silmiini osui lause, "sillä se on ainut keino hänellä kun ei saa minua hiljaiseksi. " Mies on saanut sinut uskomaan että on jotenkin sinun syy kun hän on väkivaltainen. Ei se ole... Minä olin naimisissa valtiolla töissä olevan miehen kanssa, ja erosin vasta 5 vuotta sitten. Lapsemme on kohta 7. Väkivalta ei loppunut, on jatkunut miehen uudessakin suhteessa, mutta minä ja lapsi pääsimme hänestä eroon, vaikkakin on osa lapsen elämää. En voi sinua neuvoa, en USKO miehen voivan parantua väkivallasta, en ainakaan oman kokemukseni mukaan, ja jos työpaikka on sama kuin minun eksällä, niin siellä naisten pahoinpitely on vain ylpyden aihe...ikävä kyllä... ( ja on varmasti mukaviakin tämän alan miehiä, poikkeushan vahvistaa säännön...mutta turhaa tähän kukaan ottaa kantaa, on vain minun mielipide)
Ero ei myöskään ollut helppo, meni jopa 2 vuotta ennen kuin tilanne rauhottui, eikä minun tarvinnut enää pelätä tätä miestä, vaikka vieläkin näen painajaisia...
Voimia sinulle, ja jos haluat jutella, niin laita yht.tietojasi. Ja kunnalla on hyviä palveluita, me kävimme perheneuvolassa, mistä oli paljon apua. Mies ei koskaan suostunut hakemaan apua.
Voimia, keskity vauvaan ja itseesi..

näitä ihmisiä ja näitä kirjoituksia! Nyt heti neuvolassa puheeksi asia ja terapiaan/hoitoon mies yksin tai te yhdessä! Mieti vauvaa ja sen tulevaisuutta, äläkä turhaan häpeile asiaa.

Mistä näitä miehiä löytyy? Itse olen ollut mieheni kanssa nyt 6 vuotta, eikä kertaakaan ole käsi noussut lyödäkseen - emmehän edes riitele koskaan. Tuosta sinun tekstistäsi saa rakkautta hakemalla hakea=(

Heti alkuun kysymys: Haluatko tosiaan, että lapsi elää väkivaltaisessa perheessä peläten, koska isä lyö joko häntä, tai sinua?

Tuskinpa haluat.

Jos mies haluaa päästä tuosta ominaisuudestaan eroon, hän on tuolloin valmis terapiaan. Jos hän ei taas ole sinne halukas lähtemään, ei hän ole valmis paranemaan tilanteestaan. Tällöin, jätä koko äijä, olet kusessa ennemmin tai myöhemmin.
Mieti itseäsi ja lastasi.

"mies on luvannut olla hellä lapselle kuten minullekkin".... no joo, eiköhän mene vähän yli..

"väkivaltaisuus on ainoa onglema, miten saan sen pois?" miehesi väkivaltaisuus on iso osa häntä, ja jos se loppuu, loppuu myös (anteeksipyytely-)hellimiset. mitäs jää sitten jäljelle? heikon itsetunnon omaava pieni hiiri joka ei ole mitään ilman ajoittaista raivonpuuskaa.

vaikka miehesi pitäisi "breikin" lyömisessäsi, se ei ikinä ole lopullinen. miehesi lyö uudelleen sinua vaikkapa sitten vuoden tai kymmenen päästä.

mitäs järkeä oli pyöräyttää mukula tuollaisen kanssa, eikö yhtään raksuttanu, että jos miehesi lyö sinua JO ALLE VUODEN SEURUSTELUN JÄLKEEN, se varmasti tulee olemaan osa elämäänne.

ja silti tahdoit vauvan sen kanssa? taisit vissiin luulla että lapsi muuttaisi jotain. tulen itse henkilökohtaisesti piuhoja pitkin tukistamaan itse sinua, jos teet lapsellesi niin että laitat vauvan kakkoseksi. siitä olen varma ettei lapsesi halua elää siinä ympäristössä.

katselleena olen miettinyt niin, että väkivaltainen mies (tai nainenkin) rakastaa eniten itseään. Hän haluaa, että olet häntä varten, pönkittämässä juuri häntä. Kaikissa suhteissa on varmasti ajoittain menettämisen pelkoa ym, mutta jos omaat normaalin tunne-elämän, pystyt kunnioittamaan toista ja käsität, että koskaan ei voi toista omistaa. Voit rakastaa häntä, mutta rakasta sinäkin itseäsi ja etenkin lastasi enemmän. Mieti asiaa myös siltä kannalta, mitä hänen kaltaisensa esimerkki tekee lapsellesi. Oppiiko hän, että pakottamalla ja lyömällä saa tahtonsa läpi? Se ei vaan toimi meidän yhteiskunnassa. Ja mitä hän oppii ihmisten välisestä suhteesta? Saman asian. Omitushalu tai menettämisen pelko ei ole osoitus rakkaudesta, vaan omasta epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta. Sinä ja lapsesi olette ihmisiä, yksilöitä, jotka eivät ole täällä olemassa vain häntä varten. Muuta pois. Ei se pyyhi pois teidän historiaanne ym, mutta et voi auttaa häntä olemalla "välineenä" hänen käytökselleen. Hänen täytyy itse selvittää asiansa - kuten meidän kaikkien loppujen lopuksi! Ja päättää mitä hän haluaa, millainen ihminen hän on, joko teidän preheenne kanssa tai ilman sitä.

Voimia. Muista, että niin kauan kuin henki pihisee, niin kauan voit vaikuttaa asioihin. Myös sinä olet ainoa, joka voit vaikuttaa omaan elämääsi ja tehdä siitä haluamasi. Kaikkea ei aina vaan voi muokata oman tahdon kaltaiseksi.

Tiedän henkilökohtaisesti, että väkivaltainen ihminen ei välttämättä muuten ole paha ihminen. Eikä hän välttämättä halua käyttäytyä väkivaltaisesti. On todella hyvä, jos miehesi on myöntänyt tuon ongelman. Mutta, jos mitenkään vain pystyt keskustelemaan miehesi kanssa asiasta rauhallisissa merkeissä, ehdota, että menisitte käymään jossain parisuhdeterapeutilla tai vastaavalla.

Tilanne voi pahentua ajan myötä, jos ette hae apua (tai voi se tietty parantuakin, yksilökohtaista kai). Mutta teidän tulisi varmaan ajatella nyt myös tulevaa lastanne. Ei todellakaan tee hyvää katsella, kun vanhemmat riitelevät väkivaltaisesti (tiedän omasta kokemuksestani). Pahimmassa tapauksessa lapsikin voi saada osansa väkivallasta. Hän tulee ainakin saamaan vahvoja vaikutteita, ja tulee muistamaan tuon kaiken loppuikänsä.

Mutta haluan toivottaa teille molemmille oikein mukavaa joulunaikaa ja lapsen odotusta, on päätöksenne avun hakemisen suhteen sitten mikä hyvään.