Novelli.

Niin paljon äänettömästi huutavia suita. Silmiä, jotka tuijottivat näkemättä. Niitä ei edes pystynyt laskemaan.

Katosta, vihreätapettisilta seiniltä, räsymaton raidoista. Lampusta, pöydän päälle unohtuneesta vanhasta kiinalaisesta maljakosta. Korvattomasta kahvikupista. Kynttilän talista, jos huomasi. Niin ja pölyttyneiden koriste-norsujen niskastakin.
Tuuletusluukun kahvan päältä. Äidin esiliinan taskusta. Matalalta pöydältä, sohvan roskamagneettikoloista, veljen alasvedettyjen housujen sepaluksesta, kaikkialta kuului kivuliaasti aivoihin käyvä, hulluksi tekevä, äänetön huuto...

Ähväkoo kirjoitti:

Niin paljon äänettömästi huutavia suita. Silmiä, jotka tuijottivat näkemättä. Niitä ei edes pystynyt laskemaan.

Katosta, vihreätapettisilta seiniltä, räsymaton raidoista. Lampusta, pöydän päälle unohtuneesta vanhasta kiinalaisesta maljakosta. Korvattomasta kahvikupista. Kynttilän talista, jos huomasi. Niin ja pölyttyneiden koriste-norsujen niskastakin.
Tuuletusluukun kahvan päältä. Äidin esiliinan taskusta. Matalalta pöydältä, sohvan roskamagneettikoloista, veljen alasvedettyjen housujen sepaluksesta, kaikkialta kuului kivuliaasti aivoihin käyvä, hulluksi tekevä, äänetön huuto...

Lue lisää

Kipinöitä sihiseviä, äänteitä kerääviä oli luonasi rakentamassa totuuttasi. Tarina oli kuin kaunis kupu kasvoillasi. Taulussa huuto, pää vääntyi torveksi. Vartalo oli harmaa.

- Rakastatko minua ruskea tukkainen tyttö?, lausuivat huulet sinetöidyt tietokoneruudulle. Pelti kolisi ulkona. Satoi vettä. Kuiskaajan ajatukset kävivät taas kesässä. Nopealla ihmettelyreissulla.

Ilmassa kuiskaa kulkijan tie. Katoilla laulavat aamukonserttia levänneet linnut. Taakse jäävät kotikonnut. Silmät odottivat virvoittavia kyyneleitä, mutta nerous eli perusmiehen pessimistinen näkemysten siirteli, ja sulki mielikuvituksen hanoja.

Sanalla "kanoja" olisi ollut helppo kaivaa uusi kuivettunut lause, mutta onko hedelmä koskaan liian liitännäinen? Hanoja-kanoja, suoranainen sanallinen yhteys sekä jopa genitaalinen ilmentymä. Ei sellaista oikeasti edes harrasteta kauniissa unelmassa.

Kakka, pissa, hiki. Vääriä asioita. Niihin ajauduin ajatuksissani, mutta en nyt kaavoittanut kertomusta? Asenteesta kiinni? väännät mielen kulmaa, josta sovitat oikean sonaatin? Laulaa myös silloin joskus myös luonto, lipuu kuin laiva virran mukana, mutta kankeus saa katkeruuden purjeen hidastamaan tahtia. Vastatuuli tulittaa yhteiskunnallista hapatusta.

Kemiat keksivät sijainnit. Aikanaan liikuuvat sijoilleen. Nääntyvät nälkään pihoilleen, kun pohditaan avaruutta ja sotaa. Soveliaampaa mittaa voisi ihmisellä olla, kuin älyttömyyden olomuoto.

slam80 kirjoitti:

Kipinöitä sihiseviä, äänteitä kerääviä oli luonasi rakentamassa totuuttasi. Tarina oli kuin kaunis kupu kasvoillasi. Taulussa huuto, pää vääntyi torveksi. Vartalo oli harmaa.

- Rakastatko minua ruskea tukkainen tyttö?, lausuivat huulet sinetöidyt tietokoneruudulle. Pelti kolisi ulkona. Satoi vettä. Kuiskaajan ajatukset kävivät taas kesässä. Nopealla ihmettelyreissulla.

Ilmassa kuiskaa kulkijan tie. Katoilla laulavat aamukonserttia levänneet linnut. Taakse jäävät kotikonnut. Silmät odottivat virvoittavia kyyneleitä, mutta nerous eli perusmiehen pessimistinen näkemysten siirteli, ja sulki mielikuvituksen hanoja.

Sanalla "kanoja" olisi ollut helppo kaivaa uusi kuivettunut lause, mutta onko hedelmä koskaan liian liitännäinen? Hanoja-kanoja, suoranainen sanallinen yhteys sekä jopa genitaalinen ilmentymä. Ei sellaista oikeasti edes harrasteta kauniissa unelmassa.

Kakka, pissa, hiki. Vääriä asioita. Niihin ajauduin ajatuksissani, mutta en nyt kaavoittanut kertomusta? Asenteesta kiinni? väännät mielen kulmaa, josta sovitat oikean sonaatin? Laulaa myös silloin joskus myös luonto, lipuu kuin laiva virran mukana, mutta kankeus saa katkeruuden purjeen hidastamaan tahtia. Vastatuuli tulittaa yhteiskunnallista hapatusta.

Kemiat keksivät sijainnit. Aikanaan liikuuvat sijoilleen. Nääntyvät nälkään pihoilleen, kun pohditaan avaruutta ja sotaa. Soveliaampaa mittaa voisi ihmisellä olla, kuin älyttömyyden olomuoto.

Lue lisää

Terveemmäksi teki sade, kun he sen alla kulkivat. Paljon vähemmän surtavaa, kun ei ollut yksin. Purtavaa ei ollut löytynyt kaapista. Ei se ollut lukittu, sen poika tiesi ja tunsi, miten parta pyrki taas leuasta ulos. Kaappi, homo, pomo, kaapimaan, raapimaan. Mikään homo ole.
Ja tekihän sitä jo mieli raapimaan. Iho vieressä kulkeva hahmo tyttö nainen oli lämmin ja niin pehmeä, että sen sisään voisi mennä. Jos uskaltaisi. Sen tunsi, vaikka vain käveli vierellä. Ei edes koskettanut. Hittovittu kun pelkäsi tarttua. Kaatuisi. Se olisi vahinko. Huulet koskettaisivat huulia ja tuntisi sen vartalon. Tissit, lanteet, kaiken.
Puheli vain muina miehinä, miten ohjelma kannattaisi asentaa uudelleen. Vatsassa murisi ja päässä isi. Haluaisin sen lapsen isäksi!

Ähväkoo kirjoitti:

Terveemmäksi teki sade, kun he sen alla kulkivat. Paljon vähemmän surtavaa, kun ei ollut yksin. Purtavaa ei ollut löytynyt kaapista. Ei se ollut lukittu, sen poika tiesi ja tunsi, miten parta pyrki taas leuasta ulos. Kaappi, homo, pomo, kaapimaan, raapimaan. Mikään homo ole.
Ja tekihän sitä jo mieli raapimaan. Iho vieressä kulkeva hahmo tyttö nainen oli lämmin ja niin pehmeä, että sen sisään voisi mennä. Jos uskaltaisi. Sen tunsi, vaikka vain käveli vierellä. Ei edes koskettanut. Hittovittu kun pelkäsi tarttua. Kaatuisi. Se olisi vahinko. Huulet koskettaisivat huulia ja tuntisi sen vartalon. Tissit, lanteet, kaiken.
Puheli vain muina miehinä, miten ohjelma kannattaisi asentaa uudelleen. Vatsassa murisi ja päässä isi. Haluaisin sen lapsen isäksi!

Lue lisää

Sairaalakärryjä työntävät kädet sulkivat varovaisesti huoneen oven, jossa syntyi uusi elämän taival. Kirkuvat äänet kantautuivat käytävään, jossa isä seisoi David Leerohtin vuonna 84 käyttämä asu yllään.

- Haluan sittenkin päästä sisälle synnytyssalliin, hän lausui äänen painon laskiessa "pakkaselle" eli bassolle hän hurmasi nuoren hoitajattaren huurteeseen. Miehen hartiat nousivat pystyyn, asento jämäköityi ja hän juoksi kohden päämäärää, synnytyssalin ovea.

- Antakaa minä, hän huudahti ovelta. Leerohtin asu repesi fyysisesti hauiksista, kun hän nosti naisen ilmaan helpottaakseen ponnistusta.
- Anna tulla, kulta, hän kuiskasi jämerästi ja puristi veret seisauttavalla otteella naisen polvista.
- Väistykäähän syrjään, hyvä herra, henkilökunta kehoitti hyväntahtoisesti. Vahtimestarit oli kutsuttu apuun. Liiroht pukuisen suomalaisen karjun käsi sivalsi povitaskusta lääkärinpaperit.

Sermin takana seisoivat synnyttäjän vanhemmat. Turvamiehet rauhoittelivat heitä ystävällisin elein.
- Ei hätää hän on lääkäri, puhui vahvin jämptistä niskastaan kumeesti. Persoonissa ei juurikaan väriä, mutta ihmisiä olivat paikallaan. Vanhemmat näkevät, kuinka lapsi vedetään naisen haarat peittävän verhon alta.

- Ei, hätää huijaus onnistui, mies kurottautui vaimonsa puoleen. Silminnähden hyvillään. Nainen äkästyi.
- Mitä nyt kultsupuppeli, mies kysyi menettäen elämän hallinan.
- Haluun sittenkin oman lapsen. Ei käytetä enää kortsua.

slam80 kirjoitti:

Sairaalakärryjä työntävät kädet sulkivat varovaisesti huoneen oven, jossa syntyi uusi elämän taival. Kirkuvat äänet kantautuivat käytävään, jossa isä seisoi David Leerohtin vuonna 84 käyttämä asu yllään.

- Haluan sittenkin päästä sisälle synnytyssalliin, hän lausui äänen painon laskiessa "pakkaselle" eli bassolle hän hurmasi nuoren hoitajattaren huurteeseen. Miehen hartiat nousivat pystyyn, asento jämäköityi ja hän juoksi kohden päämäärää, synnytyssalin ovea.

- Antakaa minä, hän huudahti ovelta. Leerohtin asu repesi fyysisesti hauiksista, kun hän nosti naisen ilmaan helpottaakseen ponnistusta.
- Anna tulla, kulta, hän kuiskasi jämerästi ja puristi veret seisauttavalla otteella naisen polvista.
- Väistykäähän syrjään, hyvä herra, henkilökunta kehoitti hyväntahtoisesti. Vahtimestarit oli kutsuttu apuun. Liiroht pukuisen suomalaisen karjun käsi sivalsi povitaskusta lääkärinpaperit.

Sermin takana seisoivat synnyttäjän vanhemmat. Turvamiehet rauhoittelivat heitä ystävällisin elein.
- Ei hätää hän on lääkäri, puhui vahvin jämptistä niskastaan kumeesti. Persoonissa ei juurikaan väriä, mutta ihmisiä olivat paikallaan. Vanhemmat näkevät, kuinka lapsi vedetään naisen haarat peittävän verhon alta.

- Ei, hätää huijaus onnistui, mies kurottautui vaimonsa puoleen. Silminnähden hyvillään. Nainen äkästyi.
- Mitä nyt kultsupuppeli, mies kysyi menettäen elämän hallinan.
- Haluun sittenkin oman lapsen. Ei käytetä enää kortsua.

Lue lisää

Aina sinä haluat hallita, nainen huusi.
Repi tukasta ja nyrkitti miestä rintaan.
Saatana, miten vihaan sinua.
Joka vitun kerta tämä sama juttu.
Just kun alkaa tuntua, että kaikki ois
edes jotenkuten jees.
Eihän se koskaan ole ihmismäistä
mutta ettei saa oksentaa edes rauhassa.

Kuka tässä halusi paljaalla,
teki miehen mieli sanoa.
Ei taaskaan sanonut.
Kirjoitti sormella pöydän pintaan jotain
ja jäi ässäksi ikkunan viereen.
Hevonvitunkrokotiili, aina tämä
riivatun paska vedetään esille,
että kuka halusi ja kuka suostui.
Kun eihän se edes ollut niin.

Ei hävettänyt. Ei itkettänyt.
Sanoi vain olen pahoillani,
toisen kerran olen pahoillani.

En olisi halunnut synnyttää.
Ja kaikkein vähiten olisin halunnut
sinun olevan siinä kuin joku koukku.
Vetämässä pois häntä minusta.
Jos minulla olisi kivääri,
ampuisin sinut saatana!

Nainen vapisi.
Kävi vessassa, puhui miehelle seinän läpi:

Jos oisit ollut koskematta minun tyttööni.
Jos olisit vain lähtenyt hiljaa,
kun me nukuimme.
Painanut oven kiinni ja mennyt kotiisi.

Eihän siellä enää edes satanut.

Ähväkoo kirjoitti:

Aina sinä haluat hallita, nainen huusi.
Repi tukasta ja nyrkitti miestä rintaan.
Saatana, miten vihaan sinua.
Joka vitun kerta tämä sama juttu.
Just kun alkaa tuntua, että kaikki ois
edes jotenkuten jees.
Eihän se koskaan ole ihmismäistä
mutta ettei saa oksentaa edes rauhassa.

Kuka tässä halusi paljaalla,
teki miehen mieli sanoa.
Ei taaskaan sanonut.
Kirjoitti sormella pöydän pintaan jotain
ja jäi ässäksi ikkunan viereen.
Hevonvitunkrokotiili, aina tämä
riivatun paska vedetään esille,
että kuka halusi ja kuka suostui.
Kun eihän se edes ollut niin.

Ei hävettänyt. Ei itkettänyt.
Sanoi vain olen pahoillani,
toisen kerran olen pahoillani.

En olisi halunnut synnyttää.
Ja kaikkein vähiten olisin halunnut
sinun olevan siinä kuin joku koukku.
Vetämässä pois häntä minusta.
Jos minulla olisi kivääri,
ampuisin sinut saatana!

Nainen vapisi.
Kävi vessassa, puhui miehelle seinän läpi:

Jos oisit ollut koskematta minun tyttööni.
Jos olisit vain lähtenyt hiljaa,
kun me nukuimme.
Painanut oven kiinni ja mennyt kotiisi.

Eihän siellä enää edes satanut.

Lue lisää

Vahva nainen neuloi nuttua näpärin sormin. Keinutuoli heilui naristen anturoillaan. Hämärä laskeutui ikkunasta näkyvän laitumen ylle. Heinäseivästä koristi metsurin kypärä. Kypärässä oli useita halkeamia.
- Yhteiskunnallinen kiire vei hänet ennen aikojaan kalmistoon, nainen jutteli kypärän löytäneelle lapselleen. Lause naulitsi Lapsen kasvot hämmentyneiksi.
- Eilen Isä antoi minulle karkkia, lapsi ennätti sanomaan, ennenkuin samojen asioiden itkuinen toistolaulu täyttäisi ilman loputtomalla mieskeskeisellä virrellään.

- Se retale halusi välttää elatusmaksut, nainen äyskähteli. Mies oli ollut poissa kotoa jo kaksi viikkoa ja ruumista ei koskaan löydetty. Mies oli tylsä, koska se kirjoitti tylsän tarinan...pöh

slam80 kirjoitti:

Vahva nainen neuloi nuttua näpärin sormin. Keinutuoli heilui naristen anturoillaan. Hämärä laskeutui ikkunasta näkyvän laitumen ylle. Heinäseivästä koristi metsurin kypärä. Kypärässä oli useita halkeamia.
- Yhteiskunnallinen kiire vei hänet ennen aikojaan kalmistoon, nainen jutteli kypärän löytäneelle lapselleen. Lause naulitsi Lapsen kasvot hämmentyneiksi.
- Eilen Isä antoi minulle karkkia, lapsi ennätti sanomaan, ennenkuin samojen asioiden itkuinen toistolaulu täyttäisi ilman loputtomalla mieskeskeisellä virrellään.

- Se retale halusi välttää elatusmaksut, nainen äyskähteli. Mies oli ollut poissa kotoa jo kaksi viikkoa ja ruumista ei koskaan löydetty. Mies oli tylsä, koska se kirjoitti tylsän tarinan...pöh

Lue lisää

Pää oli pehmennyt eikä mies enää tunnustellut sitä.
Ei ollut vuosiin.
Oli ollut paljon puuhaa siinä, että oli saanut elämän
ladulleen. Vaikka lunta ei ollut tarpeeksi, oli
suksea ja sauvaa, perinteistä ja luistolla.
Puistolla suistolla sukseeta kadehdittavaksi saakka.
Piti yrittää päteä vielä muutamalla sektorilla.
Luoda suhteita ja nuolla vaikutusvaltaisten perseitä.

Unessa hän käveli pihan reunaa. Kumartui katsomaan
jos viinimarjapuskissa kypsiä.
Kesken rauhan lintujen parvi, joilla kaikilla
samat silmät. Akkaperkele. Onkinut sormuksen
kaivosta ja silmät kiiluen raakkui varisparis.

Hän toimi kaupungin arvostettuna virkamiehenä.

Ähväkoo kirjoitti:

Pää oli pehmennyt eikä mies enää tunnustellut sitä.
Ei ollut vuosiin.
Oli ollut paljon puuhaa siinä, että oli saanut elämän
ladulleen. Vaikka lunta ei ollut tarpeeksi, oli
suksea ja sauvaa, perinteistä ja luistolla.
Puistolla suistolla sukseeta kadehdittavaksi saakka.
Piti yrittää päteä vielä muutamalla sektorilla.
Luoda suhteita ja nuolla vaikutusvaltaisten perseitä.

Unessa hän käveli pihan reunaa. Kumartui katsomaan
jos viinimarjapuskissa kypsiä.
Kesken rauhan lintujen parvi, joilla kaikilla
samat silmät. Akkaperkele. Onkinut sormuksen
kaivosta ja silmät kiiluen raakkui varisparis.

Hän toimi kaupungin arvostettuna virkamiehenä.

Lue lisää

Hiihtäjä piirtyi pilviin
pippeli oli silläkin
tielläkin, kun tarpeeksi vekkuloi

En jaksanut kirjoittaa, kirjoitin väkisin. Haluaisin saavuttaa rajan, kun pää ei enää sovella ja sijoita. Tila, jossa ajatus katkeaa ja kaatuu mies pyörryksiin.

Vielä minä jaksan, huudan koska elän.
viimeisillä voimillani kirjoitan sanoja
nyt ei jaksa keksiä. Isompi villitys meni ohitse vääntäessäni viimeisen runon toiselle palstalle. runnoin sen sisuksistani ulos. Kuin feenikslinnun pölläytin puskasta.

Yhteiskunnalle katselemisen arvoinen arvoitus ei auennut, mutta ei myöskään kaunaa kantanut. Vain iloni olkoon sanojen muodostus. Kertykööt niitä uudelleen lisää keppeihin ja avatkoon mieli kapeudestaan kapeakatseisen päätepisteen, johon ei avaruudellisuus yllä.

Avaruudellisena voidaan pitää vapaata tilaa, jota estävät kepakot joskus vahingoittavat... ei aina ole ajatuksen kenttöä vapaa, mutta olkoon se elämämme iloksi ainakin siinä vaiheessa, kun elää kädestä suuhun juoksennellen baarielämässä.

slam80 kirjoitti:

Hiihtäjä piirtyi pilviin
pippeli oli silläkin
tielläkin, kun tarpeeksi vekkuloi

En jaksanut kirjoittaa, kirjoitin väkisin. Haluaisin saavuttaa rajan, kun pää ei enää sovella ja sijoita. Tila, jossa ajatus katkeaa ja kaatuu mies pyörryksiin.

Vielä minä jaksan, huudan koska elän.
viimeisillä voimillani kirjoitan sanoja
nyt ei jaksa keksiä. Isompi villitys meni ohitse vääntäessäni viimeisen runon toiselle palstalle. runnoin sen sisuksistani ulos. Kuin feenikslinnun pölläytin puskasta.

Yhteiskunnalle katselemisen arvoinen arvoitus ei auennut, mutta ei myöskään kaunaa kantanut. Vain iloni olkoon sanojen muodostus. Kertykööt niitä uudelleen lisää keppeihin ja avatkoon mieli kapeudestaan kapeakatseisen päätepisteen, johon ei avaruudellisuus yllä.

Avaruudellisena voidaan pitää vapaata tilaa, jota estävät kepakot joskus vahingoittavat... ei aina ole ajatuksen kenttöä vapaa, mutta olkoon se elämämme iloksi ainakin siinä vaiheessa, kun elää kädestä suuhun juoksennellen baarielämässä.

Lue lisää

Taidan tosiaankin olla rakastunut.
En saa järkeä päähäni, eikä kukaan muukaan täällä.

Taikina tuntui käsissä parhaalta. Ei liian kovaa eikä
vetelää. Oikea koostumus. Ammattitaidolla tehty.
Sopivasti sokeria, parahasti jauhoja.
Niin hänkin kosketti. Vatsaa, rintoja, kaulaa.
Eniten se tuntui niskassa ja yhdessä kohtaa selässä,
jossa värähti, kun vain ajattelikin hetkeä.
Ja he molemmat tulivat kiimaiseksi hitaannopeasti.

Kun kello tulisi kolme, olisin jo kaukana.

Ikkunan takana katsoi silmäpari. Seurasi joka ikistä
liikettä. Kuin filmiltä. Kaikki tuttuja
vuosien lähdöissä ja paluissa.
Kaluissa. Kalutuissa. Halutuissa.
Koskaan vihaa tuntematta päästänyt linnun lentoon.
Sanoivat, kyllä se tulee takaisin, jos se on sinun.

Ei vika ollut munissa. Se oli hänessä itsessään.

Ähväkoo kirjoitti:

Taidan tosiaankin olla rakastunut.
En saa järkeä päähäni, eikä kukaan muukaan täällä.

Taikina tuntui käsissä parhaalta. Ei liian kovaa eikä
vetelää. Oikea koostumus. Ammattitaidolla tehty.
Sopivasti sokeria, parahasti jauhoja.
Niin hänkin kosketti. Vatsaa, rintoja, kaulaa.
Eniten se tuntui niskassa ja yhdessä kohtaa selässä,
jossa värähti, kun vain ajattelikin hetkeä.
Ja he molemmat tulivat kiimaiseksi hitaannopeasti.

Kun kello tulisi kolme, olisin jo kaukana.

Ikkunan takana katsoi silmäpari. Seurasi joka ikistä
liikettä. Kuin filmiltä. Kaikki tuttuja
vuosien lähdöissä ja paluissa.
Kaluissa. Kalutuissa. Halutuissa.
Koskaan vihaa tuntematta päästänyt linnun lentoon.
Sanoivat, kyllä se tulee takaisin, jos se on sinun.

Ei vika ollut munissa. Se oli hänessä itsessään.

Lue lisää

Liikkeelle haluamisen paine sysäsi miehen istuimeltaan. Lantio ei keinahdellut, koska oli miehestä kysymys. Miehestä, joka halusi antaa naiselle seksuaalista seuraa tai paremminkin ottaa. Saakoot nainen siinä samalla osuutensa, mutta palveluspoikamainen naisen ympärillä juoksentelu saisi jäädä toteuttamatta. Ei edes sellaista toteuttaisi, mutta miksi leikkiä edes liikaa sellaisella, mitä ei kuitenkaan tekisi?

- Ymmärryksen kajo on heijasteena kallon pinnassa, mies totesi verkkaisasti mielitietylleen. Nainen kummasteli minuuttaan ja arvioi neron sanarakenne kärpästensä olevan myös kuoren mallisena koppana. Nainen mietti myös selän kosketuspisteitä, jotka saattoivat olla reakoituneessa tilassa omia aikojaan. Olivatko hermotuntemukset mahdollisia ylilyöntejä, kun ketään ei ollut lähellä?

- Miehinen utare saattaa joskus olla seisokissa, vaikka ei olisi kiihoketta tai silmänruokaa saatavilla, mies naurahti omille kulkusilleen. Saattoivat joskus harrastaa omaa kemiaansa, vaikka päällä ei ollut mitään tarvetta osallistua. Useimmiten kuitenkin onneksi tarpeet syntyy näkemisen kautta.

- Voitko sitten kaivata sellaista, mitä koskaan et ole nähnyt, nainen tiedusteli

slam80 kirjoitti:

Liikkeelle haluamisen paine sysäsi miehen istuimeltaan. Lantio ei keinahdellut, koska oli miehestä kysymys. Miehestä, joka halusi antaa naiselle seksuaalista seuraa tai paremminkin ottaa. Saakoot nainen siinä samalla osuutensa, mutta palveluspoikamainen naisen ympärillä juoksentelu saisi jäädä toteuttamatta. Ei edes sellaista toteuttaisi, mutta miksi leikkiä edes liikaa sellaisella, mitä ei kuitenkaan tekisi?

- Ymmärryksen kajo on heijasteena kallon pinnassa, mies totesi verkkaisasti mielitietylleen. Nainen kummasteli minuuttaan ja arvioi neron sanarakenne kärpästensä olevan myös kuoren mallisena koppana. Nainen mietti myös selän kosketuspisteitä, jotka saattoivat olla reakoituneessa tilassa omia aikojaan. Olivatko hermotuntemukset mahdollisia ylilyöntejä, kun ketään ei ollut lähellä?

- Miehinen utare saattaa joskus olla seisokissa, vaikka ei olisi kiihoketta tai silmänruokaa saatavilla, mies naurahti omille kulkusilleen. Saattoivat joskus harrastaa omaa kemiaansa, vaikka päällä ei ollut mitään tarvetta osallistua. Useimmiten kuitenkin onneksi tarpeet syntyy näkemisen kautta.

- Voitko sitten kaivata sellaista, mitä koskaan et ole nähnyt, nainen tiedusteli

Lue lisää

Seurasi pitkä odotus.

Asemahallissa muurahaiset kantoivat taakkojaan.

Rikkauksia enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Pitkään työttömänä oltuani jo tottunut
tarkkailemaan elämän kulkua.
Vittuuntumaan ja ilahtumaan pienistä.

Tilillä ei ollut tarpeeksi rahaa.
Silmien takana oli.
Se piti hengissä ja valppaana.
Onnellisena voisi myös sanoa,
jos sitä sanaa ei olisi latistettu.

Koira nuuhki kengänreunaa.
Ärtynytsilmäinen mies veti lemmikkinsä
kiireesti eteenpäin. Takki oli uusi.
Vittu varmaan yrjöän nyt sille.

Limsapullossa viiniä, jos sen vain kehtaisi
ottaa esille. Kuulutettiin lähtevää junaa.
Oli banaanikin, aivan hänen näköisensä.

Miksi olen näin rauhallinen vesi.
En edes tukehdu.
Tyydyttynyt odotuksen hengityksestä.

Ähväkoo kirjoitti:

Seurasi pitkä odotus.

Asemahallissa muurahaiset kantoivat taakkojaan.

Rikkauksia enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Pitkään työttömänä oltuani jo tottunut
tarkkailemaan elämän kulkua.
Vittuuntumaan ja ilahtumaan pienistä.

Tilillä ei ollut tarpeeksi rahaa.
Silmien takana oli.
Se piti hengissä ja valppaana.
Onnellisena voisi myös sanoa,
jos sitä sanaa ei olisi latistettu.

Koira nuuhki kengänreunaa.
Ärtynytsilmäinen mies veti lemmikkinsä
kiireesti eteenpäin. Takki oli uusi.
Vittu varmaan yrjöän nyt sille.

Limsapullossa viiniä, jos sen vain kehtaisi
ottaa esille. Kuulutettiin lähtevää junaa.
Oli banaanikin, aivan hänen näköisensä.

Miksi olen näin rauhallinen vesi.
En edes tukehdu.
Tyydyttynyt odotuksen hengityksestä.

Lue lisää

Rahan perässä juoksivat mailin päivässä. Asematunnelissa odoteltiin heidän lopettavan, mutta jaksoivat päivästä toiseen. Kahleista siirryttiin loiseen, kun vapaus oli myös valita toisin ja olla juoksematta rahakirstun perässä kuin kuuma vasikka.

Tappoivat hienojen autojen ja raharoinien tähden. Ketään ei naurattanut, mutta useampia kävi sääliksi. Asematunneli sääli heitä, koska yksi mies luuli sen säälistä jaksavan pitää palkkeja pystyssä ja estää niitä murtumasta, lopettamasta kaikkea liikunnallista toimintaa.

nyt ei ole joulu

slam80 kirjoitti:

Rahan perässä juoksivat mailin päivässä. Asematunnelissa odoteltiin heidän lopettavan, mutta jaksoivat päivästä toiseen. Kahleista siirryttiin loiseen, kun vapaus oli myös valita toisin ja olla juoksematta rahakirstun perässä kuin kuuma vasikka.

Tappoivat hienojen autojen ja raharoinien tähden. Ketään ei naurattanut, mutta useampia kävi sääliksi. Asematunneli sääli heitä, koska yksi mies luuli sen säälistä jaksavan pitää palkkeja pystyssä ja estää niitä murtumasta, lopettamasta kaikkea liikunnallista toimintaa.

nyt ei ole joulu

Lue lisää

Silmien sisus painava ja kirkossa väki jo odottaa.
Kauniita kukkia alttarilla ja penkkien päissä.
Krusifiksi armahtaisi, jos olisi tarvetta.
Pylvään takana sinipukuinen surusilmäinen nainen
ja sillä pieni vauva sylissä huutaa.
Pelkästä nälästäkö, äiti hätääntyy.
Pappi rykii.
Ja Jumala katsoo.
Kankeat juhlatamineet hikisinä ja
ihmiset kysymysmerkkinä.

Tähän asti oli päästy.
Suuri hevosen kalu on pysäyttänyt morsiamen.
Ei auta, vaikka aurinko on kaunis, korkealla ja
tunnelman piti olla sees.

Missä on rakkaus, jonka lupasit minulle?
Nuolee huulipunat pois ja repäisee helman.
Pysyy viileänä.

Ähväkoo kirjoitti:

Silmien sisus painava ja kirkossa väki jo odottaa.
Kauniita kukkia alttarilla ja penkkien päissä.
Krusifiksi armahtaisi, jos olisi tarvetta.
Pylvään takana sinipukuinen surusilmäinen nainen
ja sillä pieni vauva sylissä huutaa.
Pelkästä nälästäkö, äiti hätääntyy.
Pappi rykii.
Ja Jumala katsoo.
Kankeat juhlatamineet hikisinä ja
ihmiset kysymysmerkkinä.

Tähän asti oli päästy.
Suuri hevosen kalu on pysäyttänyt morsiamen.
Ei auta, vaikka aurinko on kaunis, korkealla ja
tunnelman piti olla sees.

Missä on rakkaus, jonka lupasit minulle?
Nuolee huulipunat pois ja repäisee helman.
Pysyy viileänä.

Lue lisää

Kirkossa papit heiluttelivat uhrisavuastioitaan ketjujen varassa. Edessä kuulsi alttaritaulu ja polvistumisreunus. Lapsen suuret silmät tarkkailijat pyhää toimitusta. Poika luki rukouksensa nöyrästi, vaikka hänellä oli tarve saavuttaa tulla joksikin, saada jotain aikaiseksi. Suuret sisäänpäin kääntyneet silmät odottivat vain omaa alttaria. Hän oli nähnyt, että sellainenkin on mahdollista maailmasta ansaita ainakin kuoleman jälkeen.

- Väärä asenne, sanat huusivat hänen mielessään myöhemmällä iällä. Ristiriitainen tilanne omien halujen ja pastorin ilmoittaman tahdon välillä kilpistyi kiivaaksi kemialliseksi sodaksi pojan avoissa.
- Tiesimme syytämämme ongelman vaativan pojalta tarttuvia ominaisuuksia ja sisäistä vatkaamisen tarvetta, pastori selosti vanhemmille hiljaisella äänellä toisessa huoneessa. Poika oli salissa ja hän siirtyi kohden alttaria.
- Määkin halua alttarin, hän kuiskasi sakastikuvalle. Sellainen, jonka päälle voidaan nostaa kirjoittamani teoskokoelma.
- Kukaan ei saisi avata sitä, hän jatkoi mietteitään vierelle tulleelle pastorille. Vanhemmat pakenivat ulos tupakalle.
- Novellien sanoja älköön kokematon noviisi avatko, pastori kuiskasi ja naurahti näin pääsevät meidän omat mielikuvamme kehittymään.
- Suora ruoka ei paljoa kehitä, mutta oliko Jumalasi tarkoitus olla selvä, kuka sen sitten löysikään?, poika pyörähti lattialle ja pieraisi kuuluvasti ja "nyt mää lopetan, kirjoittamisen"

Ähväkoo kirjoitti:

Silmien sisus painava ja kirkossa väki jo odottaa.
Kauniita kukkia alttarilla ja penkkien päissä.
Krusifiksi armahtaisi, jos olisi tarvetta.
Pylvään takana sinipukuinen surusilmäinen nainen
ja sillä pieni vauva sylissä huutaa.
Pelkästä nälästäkö, äiti hätääntyy.
Pappi rykii.
Ja Jumala katsoo.
Kankeat juhlatamineet hikisinä ja
ihmiset kysymysmerkkinä.

Tähän asti oli päästy.
Suuri hevosen kalu on pysäyttänyt morsiamen.
Ei auta, vaikka aurinko on kaunis, korkealla ja
tunnelman piti olla sees.

Missä on rakkaus, jonka lupasit minulle?
Nuolee huulipunat pois ja repäisee helman.
Pysyy viileänä.

Lue lisää

Kirkossa papit heiluttelivat uhrisavuastioitaan ketjujen varassa. Edessä kuulsi alttaritaulu ja polvistumisreunus. Lapsen suuret silmät tarkkailijat pyhää toimitusta. Poika luki rukouksensa nöyrästi, vaikka hänellä oli tarve saavuttaa tulla joksikin, saada jotain aikaiseksi. Suuret sisäänpäin kääntyneet silmät odottivat vain omaa alttaria. Hän oli nähnyt, että sellainenkin on mahdollista maailmasta ansaita ainakin kuoleman jälkeen.

- Väärä asenne, sanat huusivat hänen mielessään myöhemmällä iällä. Ristiriitainen tilanne omien halujen ja pastorin ilmoittaman tahdon välillä kilpistyi kiivaaksi kemialliseksi sodaksi pojan avoissa.
- Tiesimme syytämämme ongelman vaativan pojalta tarttuvia ominaisuuksia ja sisäistä vatkaamisen tarvetta, pastori selosti vanhemmille hiljaisella äänellä toisessa huoneessa. Poika oli salissa ja hän siirtyi kohden alttaria.
- Määkin halua alttarin, hän kuiskasi sakastikuvalle. Sellainen, jonka päälle voidaan nostaa kirjoittamani teoskokoelma.
- Kukaan ei saisi avata sitä, hän jatkoi mietteitään vierelle tulleelle pastorille. Vanhemmat pakenivat ulos tupakalle.
- Novellien sanoja älköön kokematon noviisi avatko, pastori kuiskasi ja naurahti näin pääsevät meidän omat mielikuvamme kehittymään.
- Suora ruoka ei paljoa kehitä, mutta oliko Jumalasi tarkoitus olla selvä, kuka sen sitten löysikään?, poika pyörähti lattialle ja pieraisi kuuluvasti ja "nyt mää lopetan, kirjoittamisen"

slam80 kirjoitti:

Kirkossa papit heiluttelivat uhrisavuastioitaan ketjujen varassa. Edessä kuulsi alttaritaulu ja polvistumisreunus. Lapsen suuret silmät tarkkailijat pyhää toimitusta. Poika luki rukouksensa nöyrästi, vaikka hänellä oli tarve saavuttaa tulla joksikin, saada jotain aikaiseksi. Suuret sisäänpäin kääntyneet silmät odottivat vain omaa alttaria. Hän oli nähnyt, että sellainenkin on mahdollista maailmasta ansaita ainakin kuoleman jälkeen.

- Väärä asenne, sanat huusivat hänen mielessään myöhemmällä iällä. Ristiriitainen tilanne omien halujen ja pastorin ilmoittaman tahdon välillä kilpistyi kiivaaksi kemialliseksi sodaksi pojan avoissa.
- Tiesimme syytämämme ongelman vaativan pojalta tarttuvia ominaisuuksia ja sisäistä vatkaamisen tarvetta, pastori selosti vanhemmille hiljaisella äänellä toisessa huoneessa. Poika oli salissa ja hän siirtyi kohden alttaria.
- Määkin halua alttarin, hän kuiskasi sakastikuvalle. Sellainen, jonka päälle voidaan nostaa kirjoittamani teoskokoelma.
- Kukaan ei saisi avata sitä, hän jatkoi mietteitään vierelle tulleelle pastorille. Vanhemmat pakenivat ulos tupakalle.
- Novellien sanoja älköön kokematon noviisi avatko, pastori kuiskasi ja naurahti näin pääsevät meidän omat mielikuvamme kehittymään.
- Suora ruoka ei paljoa kehitä, mutta oliko Jumalasi tarkoitus olla selvä, kuka sen sitten löysikään?, poika pyörähti lattialle ja pieraisi kuuluvasti ja "nyt mää lopetan, kirjoittamisen"

Lue lisää

Kreikkalaisista chilipaprikoista vai mitä nämä olivatkaan.
Vettä pöytä täyteen, niinkuin olisi lapsivedet menneet.
Eihän me tehty lapsia koskaan, tehtiin rakkautta.
Kauniimpaa kuin mikään koskaan missään.

Mies seisoi haudalla ja puhui itsekseen.
Kaunis nainen, jota hän oli aina rakastanut,
oli jalkojen alla, eikä kuitenkaan ollut.
Kaunis siksi, koska häntä rakasti enempi kuin
mitään muuta elämässään.
Ainoa ihminen, joka oli ymmärtänyt.
Hän puheli naiselle koko ajan.
Suru oli liian suuri, että siitä olisi puhunut muille.

Ei hän mikään nuori enää ollut.
Eikä vanhakaan.
Kukaan ei nähnyt, miten hän itki.
Sydän irtosi.

Ähväkoo kirjoitti:

Kreikkalaisista chilipaprikoista vai mitä nämä olivatkaan.
Vettä pöytä täyteen, niinkuin olisi lapsivedet menneet.
Eihän me tehty lapsia koskaan, tehtiin rakkautta.
Kauniimpaa kuin mikään koskaan missään.

Mies seisoi haudalla ja puhui itsekseen.
Kaunis nainen, jota hän oli aina rakastanut,
oli jalkojen alla, eikä kuitenkaan ollut.
Kaunis siksi, koska häntä rakasti enempi kuin
mitään muuta elämässään.
Ainoa ihminen, joka oli ymmärtänyt.
Hän puheli naiselle koko ajan.
Suru oli liian suuri, että siitä olisi puhunut muille.

Ei hän mikään nuori enää ollut.
Eikä vanhakaan.
Kukaan ei nähnyt, miten hän itki.
Sydän irtosi.

Lue lisää

- Voisinko odottaa sinun lupaamaasi aamua, niin kauan ja kiivaasti, että voisin jopa lopettaa odottamisen, mies kysyi netin seinän takaa toiselta sanojen muodostajalta. Tapaamisen vonkaaminen kaikkine kauheuksineen olisi loisteliasta suorittaa baarissa, jossa tyttö lapsi puhuu daijuja ja nousee, istuu käskystä.

Välimatkojen takaa saapuminen tiettyyn pisteeseen, jossa saat heittää kaiken kuvitteellisen ihannekuvastosarjasi roskakoriin ja koittaa olla ihminen ihmiselle. Liikaa vaadittu, kun pitäisi nukkuakin joskus. Kello nakuttaa jo 2:20. Jos runoja, en tierä mitä hölisin. Tyhmä olo. Mää oon daiju! dämed

hEEIII!!!
Jatkonovellipalstahan heräilee jo!

ON NIIN HIENOO KUN OSAA SOITTAA PIENOO.
JEE!!!

(Ja ihan vaan uteliaana haluaisin tietää, että:
Onkos tässä novelliketjussa muuten sama vai eri kirjoittaja kuin
Rakastan minua -novellissa ???)

Ala-asteen ovi painettu on sineteillä ennusteiden ohjaajaksi. Olin ovesi takana huoneessa villikauris. En haluaisi edes takaisin päästä, vaikka monet vanhuudet vaivat primitiivisimmän oven aukaisevatkin jälleen. Ylä-asteen ja lukion aikana tapahtunut kehitys kutistuisi sairauden tähden kasaan. Kuoleman ruuvit kiristyisivät naristen. Nauraen tietämättömyydessä juoksisi, hän kuin kauris kuolemaan.

- Vieläkö sinä kirjoitat puolittaista valetta, opettaja ilmestyi aivokäyrien kuiskeeseen, sektorille ala-aste.
- Rakas ope tiedän, että noin et olisi edes pystynyt sanomaan tai ainakaan hakata minun entistä nuoruuttani ymmärtämään, vastaus kaikui naurettavan ajatuksen kanssa yhdessä. Soitettiin välillä laulu pianolla ja kohta olivat ala-asteen päättäjäiset. Poika suri, koska häntä oli sanottu jukuripääksi. Se idea ei heti poistunutkaan mielestä, vaikka kului lomastakin tovi. Iloisilla ja vähemmän iloisilla uimarannoilla.

Saapui uudelleen se aika, jolloin oli aika kirjoittaa aine. Istuin tyhjä paperi edessäni. Tuska loi tilanteesta ahdasmielisen naurettavan. Myöhemmin kasvettuani nuo pulpetit oli naurettavat. En tajua miksi niiden ääressä hiljaa nyhväsin, niin tiukassa totuudessa. Avoimesta koodista en silloin voinut vielä puhua. Ei voinut se ajatuksiini astua, mutta muutamilla väännöksillä olisi kokonaisuus ollut jo luonani. Tiesin kait, osallistuin ja olin monesti paikalla antamassa ohejetta nauraen, kun sattui ja tapahtui.

Sitten se aine tuli:

Poika siirtyi pihamaalle. Hän tuli ulos kerrostalosta. Omasta huoneestaan ja sängystään. Ei siinä sängyssä ei ollut leluja. Isä oli hauska, vaikka välillä vihainen. Emme aina osanneet olla rauhallisia. Poika oli siis siirtynyt ulos ja hänellä oli tarve löytää jotain. Ainetta kirjoittava ala-asteelainen ei vielä tiennyt mitä, mutta paljastan se on linnun pesä.

Poika löysi linnun pesän ja kiirehti kertomaan siitä kavereilleen. Kaverit kuuluivat oikeastikkin hänen seurapiiriinsä. Hekin olivat varmaan tähän ikään päästyään jo keksineet perusaikuisen pessismin. Lentävän tennispallon, johon voitiin liittää ajatuksia.

Linnun pesän löytäminen oli osittain feikki, vaikka kait minä sellaisenkin joskus olin saattanut nähdä, mutta itse tilanne oli lavastettu, vaikka tehtävänannossa pyydettiinkin omakohtaista kokemusta.

Aine meinattiin lähtettää kolmen koulun väliseen kilpailuun ja poika ennätti sanomaan, että se ei ole sitten aivan totuuspohjainen kertomus, vaikka tehtävän anto sitä osoittikin. Tuli siitä sentään pronssi tai hopee. Suurin häpee oli, että ei oltu täydessä totuudessa. Tuollaisesta rehellisyydestä oli seurauksena päätyminen yhteiskunnasta kakkosnelosen sivuille, kun ei jaksanut painaa E-kortin kanssa leuka pystyssä.

slam80 kirjoitti:

Ala-asteen ovi painettu on sineteillä ennusteiden ohjaajaksi. Olin ovesi takana huoneessa villikauris. En haluaisi edes takaisin päästä, vaikka monet vanhuudet vaivat primitiivisimmän oven aukaisevatkin jälleen. Ylä-asteen ja lukion aikana tapahtunut kehitys kutistuisi sairauden tähden kasaan. Kuoleman ruuvit kiristyisivät naristen. Nauraen tietämättömyydessä juoksisi, hän kuin kauris kuolemaan.

- Vieläkö sinä kirjoitat puolittaista valetta, opettaja ilmestyi aivokäyrien kuiskeeseen, sektorille ala-aste.
- Rakas ope tiedän, että noin et olisi edes pystynyt sanomaan tai ainakaan hakata minun entistä nuoruuttani ymmärtämään, vastaus kaikui naurettavan ajatuksen kanssa yhdessä. Soitettiin välillä laulu pianolla ja kohta olivat ala-asteen päättäjäiset. Poika suri, koska häntä oli sanottu jukuripääksi. Se idea ei heti poistunutkaan mielestä, vaikka kului lomastakin tovi. Iloisilla ja vähemmän iloisilla uimarannoilla.

Saapui uudelleen se aika, jolloin oli aika kirjoittaa aine. Istuin tyhjä paperi edessäni. Tuska loi tilanteesta ahdasmielisen naurettavan. Myöhemmin kasvettuani nuo pulpetit oli naurettavat. En tajua miksi niiden ääressä hiljaa nyhväsin, niin tiukassa totuudessa. Avoimesta koodista en silloin voinut vielä puhua. Ei voinut se ajatuksiini astua, mutta muutamilla väännöksillä olisi kokonaisuus ollut jo luonani. Tiesin kait, osallistuin ja olin monesti paikalla antamassa ohejetta nauraen, kun sattui ja tapahtui.

Sitten se aine tuli:

Poika siirtyi pihamaalle. Hän tuli ulos kerrostalosta. Omasta huoneestaan ja sängystään. Ei siinä sängyssä ei ollut leluja. Isä oli hauska, vaikka välillä vihainen. Emme aina osanneet olla rauhallisia. Poika oli siis siirtynyt ulos ja hänellä oli tarve löytää jotain. Ainetta kirjoittava ala-asteelainen ei vielä tiennyt mitä, mutta paljastan se on linnun pesä.

Poika löysi linnun pesän ja kiirehti kertomaan siitä kavereilleen. Kaverit kuuluivat oikeastikkin hänen seurapiiriinsä. Hekin olivat varmaan tähän ikään päästyään jo keksineet perusaikuisen pessismin. Lentävän tennispallon, johon voitiin liittää ajatuksia.

Linnun pesän löytäminen oli osittain feikki, vaikka kait minä sellaisenkin joskus olin saattanut nähdä, mutta itse tilanne oli lavastettu, vaikka tehtävänannossa pyydettiinkin omakohtaista kokemusta.

Aine meinattiin lähtettää kolmen koulun väliseen kilpailuun ja poika ennätti sanomaan, että se ei ole sitten aivan totuuspohjainen kertomus, vaikka tehtävän anto sitä osoittikin. Tuli siitä sentään pronssi tai hopee. Suurin häpee oli, että ei oltu täydessä totuudessa. Tuollaisesta rehellisyydestä oli seurauksena päätyminen yhteiskunnasta kakkosnelosen sivuille, kun ei jaksanut painaa E-kortin kanssa leuka pystyssä.

Lue lisää

Mitjä ihmeen höpinää tuosta mun novellin aloituksesta oikein tuli??? Yääääkkk!