Olen jättänyt vl-uskonnon. Monet kaverit, varsinkin sukulaiset "rakkaudella" haluaa mua takaisi.
Kun ei tavallinen komentti ("kiitos, en enää välitä...") riittänyt, korostin ääntä ja karjasin ("Mua ei perkele kiinnosta!") sain vastaukseksi: rukoileemme puolestanne. Pystyttäkö kuvittelemaan mikä viha tollainen n.s. "rakkaus" synnyttää???? Voiko ihminen rakastaa toista ihmistä omin tavoin rippumatta siitä miten toinen ihminen ajattelee? Toki ymmärrän että tämä henkilö ei vastannut kaikilta uskovaisilta.
Pystyttäkö näkemään mitä toisella puolella on? En ajattele sitä "oikeana" uskona. En halu olla siinä seurassa. On paljonki ajatuksia uskostanne. Mutta ne ovat mun ajatuksia. Ajattelen että voinhan mä kunnioitta sitä kuitenkin... ei se mua liikuta, mutta mä saan paskat päälle kun mä yritän ystävällisesti vastata asiohin jolloin uskovainen tarkertuu mun elämään. Eräs kaverini sai kuulla sisarukseltani että he eivät pidä siitä että hän on mun kaveri koska he yrittävät saada mut takas uskoon.
Nykyään olen jättänyt kaikki vl-uskovaiset. Halu on jättä myös sukulaiset! Tuntuu siltä että mun väli heidän kanssa tekee vain helle hyvää, mun itsetunto vaan särkyy. Jos avaan suun niin olen katkera. En enää keskustele heidän kanssa. Pian en ehkä enää tapaa heitä...
Kuka se oli joka sanoi:
"Minun veljet ja siskot eivät ole ne, kenenkä kans minä jaan samat vanhemmat, vaan ne, jotka minua ymmärtää."
Kun ei tavallinen komentti ("kiitos, en enää välitä...") riittänyt, korostin ääntä ja karjasin ("Mua ei perkele kiinnosta!") sain vastaukseksi: rukoileemme puolestanne. Pystyttäkö kuvittelemaan mikä viha tollainen n.s. "rakkaus" synnyttää???? Voiko ihminen rakastaa toista ihmistä omin tavoin rippumatta siitä miten toinen ihminen ajattelee? Toki ymmärrän että tämä henkilö ei vastannut kaikilta uskovaisilta.
Pystyttäkö näkemään mitä toisella puolella on? En ajattele sitä "oikeana" uskona. En halu olla siinä seurassa. On paljonki ajatuksia uskostanne. Mutta ne ovat mun ajatuksia. Ajattelen että voinhan mä kunnioitta sitä kuitenkin... ei se mua liikuta, mutta mä saan paskat päälle kun mä yritän ystävällisesti vastata asiohin jolloin uskovainen tarkertuu mun elämään. Eräs kaverini sai kuulla sisarukseltani että he eivät pidä siitä että hän on mun kaveri koska he yrittävät saada mut takas uskoon.
Nykyään olen jättänyt kaikki vl-uskovaiset. Halu on jättä myös sukulaiset! Tuntuu siltä että mun väli heidän kanssa tekee vain helle hyvää, mun itsetunto vaan särkyy. Jos avaan suun niin olen katkera. En enää keskustele heidän kanssa. Pian en ehkä enää tapaa heitä...
Kuka se oli joka sanoi:
"Minun veljet ja siskot eivät ole ne, kenenkä kans minä jaan samat vanhemmat, vaan ne, jotka minua ymmärtää."
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ainakin minulle jäi epäselväksi. mikä se ainokainen
kerrottava juttu on.
Erikseen kiinnostaisi tietää, pitäisikö kertoa yhtä suuremmalla vai pienemmällä luvulla!
="se yksi juttu"
Hyvä, että joku edes joskus kiinnittää huomiota otsikon ja leipätekstin vastaavuuteen. Monen kanattaisi ensin lukea itse, mitä kirjoitti ja vasta sen jälkeen otsikoida juttunsa.
Kerron kyllä kaksi juttua (kaksoistunti), joten joudut valitsemaan, jos väkisin haluat vain yhden.
kaikkien uskontojen edustajien muistaa, että vain Jumala voi nähdä ihmisen sydämeen, sen puhtauden ja kirkkauden. Toinen ihminen ei voi koskaan tietää sitä, tuomita tai vapauttaa toista, kuvitella että vain ME uskomme "oikein", että vain meidän näkökulmamme on oikea. Ole siis rauhassa ja rakasta ihmisiä, jotka eivät sinua ymmärrä. Älä itse katkeroidu, kanna vihaa ja "oikeamielistä" uskoa vaan ihan oikeasti oikeamielistä, rakkaudellista ja kaikki ihmiset hyväksyvää uskoa, jolla on suvaitsevaisuus, rakkaus ja ikuinen kauneus.
="se yksi juttu"
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
"ole siis rauhassa ja rakasta himisiä, jotka eivät sinua ymmärrä."
Siis, millä tavalla "rakastan"? Enkö rakasta paremmalla tavalla kun jätän naapurit rauhaan. Voin keskustella miten minä ajattelen, jos he haluavata tietää, ja he kertovat miten he ajattelvat. Eihän meidän sen jälkää täydy takertuu toisten asioihin jossa ajatellaan erillä tavoilla.
"Älä itse katkeroidu, kanna vihaa ja "oikeamielistä" uskoa vaan ihan oikeasti oikeamielistä, rakkaudellista ja kaikki ihmiset hyväksyvää uskoa, jolla on suvaitsevaisuus, rakkaus ja ikuinen kauneus."
Jos on moraali, niin on jossain raja jolloin tulee viha kun moralin sääntöjä rikotaan. Oli se viha sitten okeen tai väärin. Mun moraali on että jos ei toista ihimistä ei jätetä rauhaan niin se on väärin. Oli kyseessä minä tai kuka vaan.
Tuo uskosta luopuminen on sinulle itsellesi, sekä kaikille entisille uskonystävillesi, jonkinasteinen shokki.
Aika haavat parantaa, joten malta mielesi. Yritä jaksaa kuunnella ystäviesi anovia puheita joilla he pyrkivät saamaan sinut takaisin. Eivät he sinulle pahaa tahdo, vaikka sinun on varmasti raskasta kuunnella heidän vetoavia puheitaan.
Ei kannata katkoa siltoja sukulaisiin ja ystäviin, sillä myöhemmin sitä kadut, ja sinun on sitten vaikea lähestyä heitä. Kyllä meille jokaiselle on sukulaisuussuhteet arvokkaita.
Kun olet tehnyt oman päätöksesi, ja jotenkin itsellesi sen perustellut, niin pidä siitä kiinni. Netistä löydät useita keskustelukanavia, joihin voit osallistua, ja samalla purkaa sisintäsi.
Täällä on monia, jotka ovat samassa asemassa kuin sinä. Keskustelemalla heidän kanssaan saat vahvistusta omille näkemyksillesi.
Kerro suvun mummoille yms, että olet tullut uskoon, etkä enää halua elää vl-harhaoppien parissa. Päättävästi, mutta kauniin kohteliaasti.
Kun olin maailmassa, niin vanhemmat suorastaan rukoilivat että tulisin uskoon takaisin. Nyt olen taas uskossa mutta eroaminen on käynyt mielessä. en vain tiedä miten sen teen? Sitä ei voi olla tekemättä pahottamatta toisten mieltä. Oisko jollakulla jotain vinkkejä? Rakastan perhettäni enkä haluaisi kenellekkään mitään pahaa. Mutta tiedän että valinta on viimekädessä mun. Olisi kiva saada kommentteja ja rohkaisua tähän asiaan. Kiitos.
Onko kukaan muuten lukenut Lauri Sallisen uusinta kirjaa ja ilmeisesti ajattelun pääteosta Sundaranandaa. Aika mielenkiintoisia näkökulmia muun muassa uskosta ja ihmisen osasta maailmassa. Millaisia kokemuksia tuo kirja herätti?
En kyllä kykene antamaan rohkaisua uskon kieltämiseen,mutta voin kertoa sen,että vanhemmillasi on oikea hätä puolestasi. Se ei ole hätää tämän ajan puolesta,vaan hätää siitä,että oma rakas lapsi joutuu kadotukseen. Kaikki me kuolemme kerran ja silloin olisi kallein asia se,että on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Vanhempasi näkevät tämän ja heillä on hätä sydämellään rakkaudesta sinuun.
Kyse on vl-liikkeestä eroamisesta, ei uskon kieltämisestä. Nämä vl-ihmiset ovat aivan aivopestyjä tämän asian suhteen.
Minä ilmoitin kerran, että seurat eivät ole enää minun juttu. Sitten jäin vain pois. Kaikenlaisiin keskustelutilaisuuksiin kutsuttiin, mutta eihän niihin hoitokokouksiin kannata mennä missään tapauksessa. Sukulaisille asia oli ensin vaikea ja monet tuomitsivat koska yhteisö tuomitsi. Kuitenkin yksi toisensa jälkeen tuli kertomaan, että ovat hiljaa tukenani.
Näihin "veljellisiin rakkausjuttuihin" ei myöskään kannata langeta. Ei ole mitään rakkautta siinä, että "neuvojat" ja "auttajat" tarjoavat vain omaa soppaansa välittämättä toisen arvomaailmasta. Uskon kanssa sillä siis ei ole mitään tekemistä. VL-yhteisö kokee jokaisen lähtijän suurena menetyksenä, koska jokainen lähtijä herättää lähtöajatuksia muissakin.
Vl-liikkeestä lähteminen ei tarkoita saatanan haltuun menemistä. Uskon Jumalaan voi säilyttää ja itseasiassa lähtemisen jälkeen uskoa voi harjoittaa selvästi syvällisemmin.
pyydän todella anteeksi ku tunteissaan asia pikkusisen muuttuui. Erittäin jännää että tollaiseen noin reagoit!
Yksi juttu:
Mikä rakkaus on tollainen on!??!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!? Miten tolla tavalla voi ihmistä rakastaa????
Meinattu xxl orig.lle
Kiva nähdä että jotkut tollaisen kirjoituksen jälkee reagoi että vaihadan asiaa otsikossa ja tekstissä. Pydän ihmeessä anteeksi!
Toiset taas vastaa ihan samalla tavalla, kun ymräristö... mutta ne kutienkin vastavat asiallisesti, kiitos.
Se yksi juttu:
Miten voi toista ihmistä "rakastaa" omin tavoin? Onko se rakkaus? (siis itse en tätä nä rakkaudeksi vaan toisen ihmisen takertumista!)
Mä kerron ettei mua kiinosta. Mun totuus on totta kai se, jonka tien minä valitsen. En mäkään vedä muita mun tiellle, valitsen sen ihan vaan mulle itselleen. Ei ole minkälaisia ajatuksia kääntyä takaisin. Ennemmin heluntalaiseksi tai johonki toissen uskoon, mutta ei nihinkään. Totta kai ymmärrän, minkä tien vaan valitsen, en lähe siitä toiselle ihimiselle sarnaaman jois hän ei halua. Jos toinen ihminen haluu että jätän hänet rauhaan, niin jätän hänet rauhaan.
Ettei enää tule väärin käsityksiä, vielä kerran se yksi juttu:
Miten voi toista ihmistä "rakastaa" omin tavoin? Onko se rakkaus? (siis itse en tätä nä rakkaudeksi vaan toisen ihmisen takertumista!)