Hei!
Odotan ensimmäistä ja toivottua lasta mieheni kanssa. Meidän pitäisi tehdä päätös sikiön kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksien seulonnasta. Haluaisin tietää muiden kokemuksia, jotka olette ensimmäistä lasta odottanut, että menittekö tutkimukseen ja tuliko mitään viittauksia, että lapsenne olisi sairas syntyessään ja tuliko teille keskenmeno? Kaikki mahdolliset kokemukset olisivat kiva kuulla, sillä olen epäilevällä kannalla ja en tiedä mitä tehdä. Mies sanoi, että ei halua lasta, jos hänellä on Down-syndrooma tai muu vastaava. Pelkään saavani keskenmenon, ja sitä en kestäisi. Lapsi on todella toivottu ja sitä onkin odotettu jo kolme vuotta. Ensimmäinen keskenmeno oli 6.10.06. Kiitos vastauksistanne.
Odotan ensimmäistä ja toivottua lasta mieheni kanssa. Meidän pitäisi tehdä päätös sikiön kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksien seulonnasta. Haluaisin tietää muiden kokemuksia, jotka olette ensimmäistä lasta odottanut, että menittekö tutkimukseen ja tuliko mitään viittauksia, että lapsenne olisi sairas syntyessään ja tuliko teille keskenmeno? Kaikki mahdolliset kokemukset olisivat kiva kuulla, sillä olen epäilevällä kannalla ja en tiedä mitä tehdä. Mies sanoi, että ei halua lasta, jos hänellä on Down-syndrooma tai muu vastaava. Pelkään saavani keskenmenon, ja sitä en kestäisi. Lapsi on todella toivottu ja sitä onkin odotettu jo kolme vuotta. Ensimmäinen keskenmeno oli 6.10.06. Kiitos vastauksistanne.
Vastaukset 14
Vanhimmat
itse odotan myös ensimmäistäni ja en itse henkilökohtaisesti aio mennä seulontaan ja mieheni on sanonut, että hänelle on aivan sama. Lapsi on toivottu eli mieheni on innoissaan tulevasta lapsestamme, mutta hänelle ei seulonnoilla ole suurta merkitystä. Itse en tekisi todennäköisemmin aborttia vaikka lapsella olisikin down-syndrooma. Mitään kehitysvammaa en lapselleni tietenkään toivo, mutta oman työni perusteella tiedän, että heilläkin voi olla elämisenarvoinen elämä ja onneksi maassamme on perheille loistava tukiverkosto. Huom, en tuomitse ketään joka valitsee seulonnan. Onnea odotukselle ja omille ratkaisuillenne.
Jos olette miehenne kanssa päättäneet, että ette ole menneet seulontaan, niin onko lapsenne ollut terve?
onko lapsi ollut terve syntyessään? (Ajatukset eivät oikein suju väsyneenä kunnolla :)) )
Eli kolmatta odottelen, ja missään raskaudessa en ole käynyt kuin alkuraskauden ja rakenneultrissa, niskaturvotusta ei ole koskaan mitattu. Kaksi tervettä lasta, kolmaskin rakenteiltaan ultran mukaan normaali. Millään tutkimuksellahan ei voi taata syntyvän lapsen terveyttä ja lapsihan voi vammautua/sairastua syntymän jälkeenkin. Itse olen ajatellut, että down on kuitenkin lievemmästä päästä kehityshäiriöitä. Sen takia en tekisi aborttia, enkä halua ylimääräistä huolta mahdollisista vääristä hälytyksistä seuloissa. Ja lapsivesipunktiossa on aina se keskenmenoriski...
Sekä istukkanäytten otossa että lapsivesitutkimuksessa on keskenmenoriski.
Istukkanäytteenotossa 1/200, lapsivesitutkimuksesta en tiedä.
Jos olette noin kauan yrittäneet lasta, en itse ainakaan tuossa tilanteessa misään tapauksessa alkaisi riskeeraamaan, että terve raskaus menee kesken. Nuorella äidilla Downin syndroomariski on pienempi kuin tutkimuksesta aiheutuva keskenmenoriski.
Minusta 1/200 on aika suuri riski. Kuvittele, jos joka 200. mammografiaan menevä nainen kuolisi tutkimuksen seurauksiin. Ei paljon enää mammografioita tehtäisi!
Jokainen tekee ratkaisunsa itse, en tuomitse kenenkään ratkaisuja. Itse ajattelen sen niin, että Down-riski on aika pieni, ja kun nyt olen toivotusti raskaaksi hankkiutunut niin otan vastaan seuraukset. Abortti ei tule minulle kyseeseen vaikka lapselta löytyisi mikä. Tutkimuksistakin voi tulla vääriä tuloksia suuntaan tai toiseen, mikään ei ole täysin varmaa.
Älkää menkö seulontoihin vain varmuuden vuoksi. Miettikää asia sitten uudelleen, jos ultrissa näkyy jotain vakavaa poikkeamaa.
Täälläkin odotetaan esikoista, nyt menossa 16 0.
Jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä kysyttiin tuosta veriseulasta (down). Asia jätettiin hautumaan. Mieheni on ollut koko ajan itsepäisesti sitä mieltä, että lapsi on terve, mutta minä taidan olla tässä asiassa se realistisempi.
Lopulta otatin verikokeen. Koe piti ottaa samoihin aikoihin, kun oli ensimmäinen ultra eli rv:lla 12. Ultrassa vauvalla ei ollut niskaturvotusta kuin 0,4 mm, mikä oli hyvä merkki, ja viime viikolla sain tuon verikokeen tulokset; tulos ei viitannut sairauteen, mutta koskaanhan ei voi olla täysin varma. Kuten neuvolatätitkin totesi, raskauden aikana tarvitaan onnea monessa asiassa ja oli niin tai näin, siellä kasvaa joka tapauksessa ihan omanlaisensa yksilö :)
Itse ajattelin asian niin (niin hyvin kun asian voi vain etukäteen ajatella), että jos tuo veriseula olisi antanut aihetta huoleen, niin olisin mennyt jatkotutkimuksiin. Missään nimessä en olisi enää teettänyt aborttia (en tiedä mihin saakka se on edes mahdollista?). Olisin vain tahtonut tietää ja sulatella asiaa ja valmistautua vauvan syntymään.
Hyviä vointeja sinulle, joka kyselit tästä asiasta :)
mielenkiinnosta kyselen .. miten paljon nuo tutkimukset maksavat?seulonta ja lapsivesitutkimus?ja mitä muuta niistä saa tietää kun downin syndrooman?ja onko se tulos sitten luotettava. itsellä nyt rv 4 2 ja olen päättänyt tutkimukset varmuuden vuoksi tehdä,koska suvussani esiintyy kehitysvammaisuutta.
Siis meillä Joensuussa tuo veriseula on ilmainen ja sitä tarjotaan kaikille. Jatkotutkimuksista en tullut edes kysyneeksi, että maksavatko ne jotan.
Odotas katson paprusta...
Ei ole mitään mainintaa maksuista. Seulasta mainitaan mm., että verinäytteestä katsotaan ensin valkuaisaine (PAPP-A) ja raskaushormoni (hCG). ------ Sen jälkeen näyte laitetään lähetteen kera Kuopioon erikoislaboratorioon, jossa lasketaan sikiön down-riski. Jos riski on suurentunut, on mahdollisuus mennä äitiyspolille jatkotutkimuksiin. Siellä tehdään kaikututkimus. Sen lisäksi on mahdollisuus istukka- tai lapsivesitutkimukseen, joiden avulla voidaan varmistaa sikiön kromosomiston rakenne.
Ja ultrissahan seurataan lapsen rakennetta tarkkaan. Jo ensimmäisessä ultrassa, rv:lla 12, katsottiin aivojen rakennetta, mahalaukkua, selkärankaa ym. Ja rv:lla 20 nähdään selvemmin esim. sydämen rakenne.
sen verikokeen silloin ekan ultran yhteydessä. (n. 12 viikolla) ja miettiä sitten jatkoa. Itse kävin ultrassa ja verikokeessa. Turvotusta oli 0,9 ja huomenna saan verikokeen tulokset. Jos niissä ei mitään en aio jatkotutkimuksiin mennä koska turvotuskin kerta oli ok. Itselläni on kehitysvammainen veli, jonka vammaisuuden aste on pienempi kuin down. Tiedän millaista on elää perheessä, jossa kehitysvammaa vaikkakin lievää, eikä se todellakaan ole helppoa vaikka tukiverkko olisi kuinka hyvä. Vaikkakin vain olen sisko ja koen sen raskaaksi niin mitenköhän raskasta se on vanhemmille? Itse en pystyisi/ jaksaisi niin raskasta elämää. Se on helppo sanoa, joilla ei mitään tuntumaa vammaisuuteen ole, kuinka helppoa se on koska down on niin lievä. Muistakaa että terveenkään lapsen kanssa ei ole helppoa.
itse ainakin tiedän tasan tarkkaan mitä on elää ja olla kehitysvammaisen kanssa. ensinnäkin olen töissä hoitamassa syvästi kehitysvammaisia ja hoidan myös lievästi kehitysvammaisia niin lapsia kuin aikuisia. helppoa tuskin kukaan sen väittää olevankaan, mutta se onkin niin ihmisestä kiinni kuinka jaksaa. ja jos itsestä vähänkään tuntuu siltä, ettei ole varma haluaako ja jaksaako jos tulee vammainen niin kaikkiin mahdollisiin testeihin vain. itselläni on vain eri näkökulma asiaan. itse raskastan olla ja tehdä asioita (tason mukaan)vammaisten kanssa. aina ei kaikkien vammaisen kanssakaan ole helppoa, mutta ei ole kaikkien vammattomien kaan kanssa aina helppoa.
kaikista kommenteista ja neuvoista huolimatta tehkää juuri niin kuin itsestänne parhaalta tuntuu..sitä oikeaa ratkaisua kun ei ole..vaan jokainen tekee sen itse.
heitä 24/7? Suurinpiirtein? ja jopa 60 vuotta?
seulonnasta.
Nyt kolmannesta olin lapsivesipunktiossa, koska olen jo 38v.
Sovimme yhdessä miehen kanssa, että nyt tutkitaan kromosomit, eikä tarkoituksella saateta vammaista lasta maailmaan, kun meillä on jo kaksi tervettä.
Voi kuulostaa raaálta ja julmalta, mutta se on vaikea asia, joka jokaisen parin pitää itse miettiä ja päättää.
Ymmärrän hyvin, että lapsivesipunktiosta voi seurata keskenmeno, sen verran kipeä olin pari päivää sen jälkeen.
Onneksi kromosomit olivat normaalit, tosin eihän sekään takaa tervettä lasta, mutta sulkee kuitenkin pois aika paljon.
Itse olin yli kymmenen vuotta sitten esikoista odottaessani samassa tilanteessa. Verikokeessa riski oli kohonnut, 1:180. Koska en asiasta oikein ymmärtänyt menin lapsivesipunktioon ja kokemus ei ollut miellyttävä! Odotin peloissaan 3 viikkoa tuloksia, jotka oli sitten normaalit! Nyt lapsi jo teiniiäsä ja normaali on :) Nyt toinen raskaus menossa,enkä aio verikokeeseen osallistua, turhaan vaan hermoilisi.
samassa tilanteessa, tosin niskapussiultra saa riittä minulle. Mieheni ja minä olemme myös sitä mieltä, että emme halua vammaista lasta. Toki lapsi voi olla vammainen, tai saada jonkun vamman myöhemmin, mutta tässä kohtaa, kun voimme itse asioiden kulkuun vaikuttaa, niin haluamme mennä edes tähän testiin.
Tiedän, että kuulostan kylmältä tms, mutta suhtaudun elämään aika "naturalistisella" tavalla. Me ihmiset olemme yksi elänilaji, jotka taistelemme tässä maailmassa. Selviytyminen on vaikeaa terveenäkin, mitä se sitten on vammaisena. Tiedän ,että rakastan tulevaa lastani niin paljon, että en halua altistaa häntä maailman julmuuksille vielä enemmän, mitä ns. normaali lapsi / aikuinen joutuu kohtaamaan. Ilman nykyajan lääketieteellisiä keinoja monet sairaat lapset joutuisivat "luonnon karsimiksi". Kuten sanoin maailma on kova paikka, ja täällä joutuu taistelemaan - ainakin suurin osa. Haluan, että lapsellani on edes teoriassa mahdollista käydä tätä taistelua itsenäisenä.