Nimimerkki Bavaria36/ARC aloitti keskustelun, joka alkaa tukehtua kahden näkemyksen väittelyyn. Toiset katsovat purjehdusharjoittelun ja veneen ominaisuuksien oppimisen tärkeäksi toiset vähättelevät ja luottavat meripelastuksen apuun, jos ongelmia tulee.
Palsta tuntuu tukehtuvan tähän ja muuhun kinasteluun. Meripelastuksesta voisi nyt keskustella erikseen, koska asia on tärkeä. Tässä muutama poiminta aikaisemmasta:
”Halusin tuoda esille ranskalaisten uskalluksen myydä kaiken omaisuutensa ja lähteä kokeilemaan jotakin heille uutta! Ehkä siinä oli sivumotiivina halu tölväistä tämän palstan Bavariamollaajiakin.”
”Kun minä lähden merelle, luotan siihen että jos hätä tulee, niin apuakin tulee.
En määritele oikeutta avun saantiin mailien perusteela”. (- "maileilla" ilmeisesti tarkoitettiin aikaisempaa purjehduskokemusta)
”Silloin käytetään mahdollisesti onnekkaampien ja osaavampien apua. Ei siinä mitään ongelmaa ole ainakaan minulle”.
Palsta tuntuu tukehtuvan tähän ja muuhun kinasteluun. Meripelastuksesta voisi nyt keskustella erikseen, koska asia on tärkeä. Tässä muutama poiminta aikaisemmasta:
”Halusin tuoda esille ranskalaisten uskalluksen myydä kaiken omaisuutensa ja lähteä kokeilemaan jotakin heille uutta! Ehkä siinä oli sivumotiivina halu tölväistä tämän palstan Bavariamollaajiakin.”
”Kun minä lähden merelle, luotan siihen että jos hätä tulee, niin apuakin tulee.
En määritele oikeutta avun saantiin mailien perusteela”. (- "maileilla" ilmeisesti tarkoitettiin aikaisempaa purjehduskokemusta)
”Silloin käytetään mahdollisesti onnekkaampien ja osaavampien apua. Ei siinä mitään ongelmaa ole ainakaan minulle”.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Sinulta ainakin hukkui ajatus heti kärkeen. Sanokaamme vaikka, että keski-ikäinen pariskunta haluaa lähteä maailmanympäripurjehdukselle. Heillä saattaa olla erittäin vähän purjehduskokemusta käytännössä. Teoriaa on opiskeltu, mutta valtameret on jäänyt kyntämättä. Minusta heillä on miljoona mahdollisuutta. He voivat lähteä heti ostettuaan sen Bavarian. Tai he voisivat harjoitella jonkun kesän ensin sisävesillä ja myöhemmin merellä. Tai he voisivat osallistua miehistönä kokeneiden purjehtijoiden reissuille. Tai he voisivat surffailla tällä palstalla oppimasssa kaikkitietäviltä "purjehtijoilta". Tai jne.
Tätä voisi jatkaa siihen asti kun tuo keski-ikäinen pariskunta surffailisivat rollaattoreilla pitkin kotipolkujaan.
Minusta ihmisen pitää lähteä silloin, kun siltä tuntuu. Mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Ja muut pitävät turpansa kiinni. Tästä oli kysymys.
Aloin lukea keskustelua ja poimin muutaman lauseen sieltä. Ne eivät olleet omiani. Pointtini keskustelusta oli: merenkulkuun kokemattomat ihmiset lähtevät valtamerelle ja luottavat tulevansa pelastetuiksi? Ymmärrätkö, että muut merenkulkijat voivat joutua riskeeraamaan oman elämänsä pelastaessaan uhkarohkeita uusavuttomia?
Kukaan ei tiedä mitä mieltä sinä olet, kukaan ei tiedä milloin sinä kirjoitat jotakin. Miksi et käyttäisi aina samaa nimimerkkä tai vaihtoehtoisesti rekisteröityisi niin muut tietäisivät kenen kanssa vaihtaisivat mielipiteitä ?
Ei tuon olisi pitänyt olla kiinni nimimerkistä. Selkeästi pohjustus ja alle lainatuiksi ilmoitettuja ja vielä lainausmerkeissä olevia kappaleita keskustelun pohjaksi. Aloittaja ei mielestäni edes pyrkinyt olemaan erityisesti jotain mieltä, joskin rivien välissä ihmetteli suhtautumista mereen ja meripelastukseen. Minunkin mielestäni siinä on hyvä keskustelunaihe, paljon parempi kuin turhanaikainen pyöriminen nimeltä mainitsemattomissa vakioaiheissa.
"Toiset katsovat purjehdusharjoittelun ja veneen ominaisuuksien oppimisen tärkeäksi toiset vähättelevät ja luottavat meripelastuksen apuun, jos ongelmia tulee."
Kukaan ei varmaan vähättele oppimista ja veneen tuntemista.
Kaikille se ei vain ole niin ihmeellistä oppia tekemällä.
Kyllä sitä oppii kun purjehtii.
Meripelastuksen varassa kukaan tuskin purjehtii, mutta se antaa lisää turvallisuutta kun tietää että jopa ammattilaiset joutuvat hätään niin voi hätään joutua kuka vaan, ja kun se hätä tulee on apua saatavana.
Joku haluaa toteuttaa haaveensa nyt, toinen huomenna.
Ei ole kukaan joka sanoo mitä pitää osata ja millon saa lähteä.
Kovan luokan ammattilaisetkin joutuvat hätään, katoavat, hukkuvat...
Kun muistaa oikean asenteen merta ja ilmoja kohtaan, niin kyllä "siperia" opettaa loput.
http://www.helsinginmeripelastusyhdistys.fi/suomi/tilasto.php
Vuonna 2004 hälytyksiä oli 69, henkilöitä pelastettiin 144, viime vuonna 112 hälytystä ja 246 pelastettua, tänä vuonna 122 hälytystä ja 327 pelastettua ihmistä.
Nämä siis omilla rannikkovesillä. En tiedä minkälaisia tapauksia nämä ovat olleet, mutta kehityssuunta näkyi. Onko vika veneilijöiden asenteissa? Veneiden lukumäärä on lisääntynyt, mutta satamissa näyttäisi olevan yhä isompia veneitä. Eihän niiden pitäisi joutua merihätään. Valtamerillä ei ole samanlaista pelastuspalvelua. Sen varaan ei kannata laskea yhtään mitään, vaikka olisi EPIRB ja satelliittipuhelin mukana.
Käyrät taloudellisen tilanteen mukaan.
Laman jälkeen määrät lisääntyvät kun talous kohenee ja veneet lisääntyvät.
Nythän veneitä on taas enemmän kuin koskaan, ja sitä myötä tietenkin pelastus/hälytys tehtävät.
Luulen kuitenkin että jos jostain näkisi mootorivene/purjevene kohtaisesti, niin moottoriveneillä on kasvu kovempi.
Moottorivene hankitaan helpommin, ja "löyhemmillä" periaatteilla. Ja kun rahaa on , moottoriveneet lisääntyy.
Tapahtumatilastoja vuonna 2005
Tehtäviin lähdettiin 1081 kertaa.
Pelastustehtävien kohteena
* 2320 henkilöä
* 869 alusta
Vakavaan ihmishengen pelastustehtäviin lähdettiin 63 kertaa. Näissä tapauksissa pelastettiin 126 ihmistä todennäköisesti varmalta menehtymiseltä ja 52 alusta tuhoutumiselta.
Avustetut kohteet
* Huvialus-moottorivene 742 kpl
* Huvialus-purjevene 116 kpl
* Huvialus-muu 27 kpl
* Muu kulkuväline 170 kpl
* Kalastusalus 14 kpl
* Matkustaja-alus 11 kpl
* Lastialus 1 kpl
ainuttakaan tapausta, jossa pelastettavana oli purjevene avomerellä?
Kerron esimerkin: 45-jalkainen ketsi meni yöllä keulan kautta ympäri. Akkujen irtoamisen takia tuli "black out", molemmat mastot katkesivat. Pariskunta tyhjensi vedet ämpäreillä. Sen jälkeen EPIRB laukaistiin. Lentokone saapui seuraavana päivänä valoisan aikaan ja kysyi VHF:llä tilannetta, kuolleiden lukua ja pysyykö pinnalla, pudotetaanko lisää juomavettä jne. (Onneksi veneen käsi-VHF toimi). Muihin pelastustoimiin ei sanottu olevan mahdollisuuksia. Merenkäynti oli voimakas. Pariskunta pystytti hätärikin ja purjehti Afrikan rannikolle.
Tällaista voi olla se apu, johon tällä palstalla niin kovasti luotetaan. Miksi ihmeessä pitää reagoida agressiivisesti niille, jotka hyvää tarkoittaen ehdottavat avomeripurjehduksen treenaamista pienemmillä merialueilla ennen valtamerten ylityksiin lähtemistä? Kyllä treenata voi vaikka Atlantin rannikoilla. Meidän olosuhteissamme on helpompi ratkaisu tehdä yksikin pitempi non-stop purjehdus vaikkapa ensi kesän lomalla Skotlantiin tms ja takaisin. On tietysti jokaisen oma asia, pitääkö valmentautumista tarpeellisena.
annettu apu oli riittävä. Ei siis ollut kiireellisen lääkärinavun tarvetta tai pakottavaa syytä veneen evakuointiin. Tarvittaessa olisivat kyllä saaneet veden lisäksi polttoainettakin yms. Mitä lisäapua olisit kaivannut?
Kyseinen brittipariskunta oli varsin epämukavassa tilanteessa, vettä veneessä punkkiin asti, pilkkopimeää eikä EPIRBin toiminnasta ollut mitään varmuutta n. kymmeneen tuntiin ennenkuin se lentokone saapui. Black outin takia konetta ei tietenkään voinut käynnistää, joten polttoaineella ei ollut merkitystä. Sisävalot ja kulkuvalot eivät toimineet (akkukaapelit olivat repeytyneet irti, kun akut lensivät kattoon). He toivoivat hinausapua edes siinä vaiheessa kun pääsisivät Mosambiquen rannikolle, mutta sitäkään ei voitu luvata. Yhtään laivaa, joka olisi voinut tarjota suojaa merenkäynniltä, ei ollut lähivesillä. Kehotettiin yrittämään ankkurointia, jos ajautuminen rannikolle uhkaa. Lentokone lupasi käydä tarkistuslennolla vrk:n kuluttua. Ymmärsin ettei olisikaan tullut. Lääkärinapu tarkoittaa radiopuhelimitse annettavia ohjeita niinkuin tiedät. Sekin olisi ollut tässä tapauksessa hankala järjestää, koska ainoa yhteysväline oli paristolla toimiva käsi-VHF. Varmastikin annettu apu oli riittävä olosuhteisiin nähden enkä kritisoinut sitä mitenkään. Tarkoitukseni oli ainoastaan kuvata minkälaista apu valtamerellä on, ettei kellään olisi turhia illuusioita omavaraisuuden tarpeettomuudesta.
Jos vielä ajatellaan, että huviveneet ovat enimmäkseen liikkeellä kesäkuukausien aikana, olisi avustuksia ollut keskimäärin ehkä 8 / vrk!
Kyllä tuntuu hurjalta. Tästäkö on tullut sellainen asenne, jota keskustelun avaus siteerasi?
Ei kiinnitä ensinnäkään akkuja.
Kyllä nyt jokaisen luulisi tajuavan että akut kiinnitetään.
Eikä edes sisävesille lähdetä ilman että veneessä on kunnollinen käsipumppu.
Ja tarina lienee aika dramatisoitu.
Pariskunta ilmeisesti pääsi Mosambiqueen, joten loppu hyvin kaikki hyvin.Toivottavasti oli edes vakuutukset kunnossa.
Luulempa että jos vene olisi uponnyt, lentokoneesta olisi tiputettu myös vettä ja muonaa. Eikä heita olisi varmaan jätetty lauttaan ajelehtimaan.
Oliko tässä nyt kyseessä se kokenut merimies, vai se kokematon? Jos oli kokematon, olisiko se kokenut saanut parempaa pelastuspalvelua?
Miten tilanne loppupelissä muuttuu?
Tämä tilanne on sama kummalle se olisi sattunut, apu olisi ollut sama ja ilmeisesti kummassaakaan tilanteessa ei olisi tapaukselta välttynyt.
Olisiko akut voinut veneen tyhjennyksen jälkeen kytkeä takaisin?
Luulen että tässä onnettomuuden jälkeisessä tilanteessa oli enemmän hyötyä kekseliäästä käsistään taitavasta merimiehestä, kuin mailirikkaasta merimiehestä.
Vielä näppärämpi merimies olisi saanyt sähköäkin kehiin, tarpeellisimpaan ainakin.
Toiset vain ovat tyhmiä vielä maissakin. Vahinkoja sattuu tietysti kaikille, niin kokemattomille, kokeneille kuin ammattilaisillekin, siitä emme tule pääsemään eroon. Ja kaikkia pyritään auttamaan mahdollisuuksien mukaan, luonnollisesti. Kokemattomille vahinkoja vain sattuu huomattavasti enemmän ja kyky selviytyä niistä omatoimisesti on vastaavasti huonompi. Ei pitäisi olla vaikeasti ymmärrettävä yhtälö. Jonkinlainen riskikartoitus ennen lähtöä on paikallaan aina. Ja avomerelle lähtiessä ei pitäisi jättää mitään onnen varaan, eikä luottaa ulkopuoliseen apuun. Ulkopuolinen apu on ylimääräinen bonus, joka tulee jos sattuu tulemaan.
Jos joskus keräät niitä maileja enemmän kuin täällä normaalikauden puitteissa ja viikoissa laskettavien lomien aikana kertyy, tulet huomaamaan, että kädentaidotkin karttuvat siinä samalla. Pidemmällä matkalla huoltotyö on jatkuvaa ja siinäkin ulkopuolinen apu sattumanvaraista. Toiseksi, koitapa pudottaa akut parin metrin korkeudelta suulleen ja uita niitä sitten muutama tunti merivedessä. Katso sen jälkeen, onko niissä vielä sähköä jäljellä. Oma veikkaukseni on aika pessimistinen. Kolmanneksi, mietipä olosuhteita, joissa kohtalaisen kokoinen vene pyörähtää keulansa kautta ympäri ja kuvittele sitten korjaustyön helppoutta veden loiskuessa polven korkeudelta, akkujen alkuperäisen sijoituspaikan ollessa luultavasti veden alla.
-veneessä oli normaalit käsipumput, mutta kippari havaitsi ämpärit tehokkaammiksi
-akut oli kiinnitetty niillä muovilaatikoilla ja nailonhihnoilla, joita venetarvikeliikkeissä myydään. 360 astetta keulan kautta ympäri 45-jalkaisessa teräsveneessä oli sen verran raju tapahtuma, että akkujen kiinnitykset repeytyivät. Kipparin mukaan akuista tuli vaarallisia ohjuksia, jotka poukkoilivat sisätiloissa.
-vene ei ollut vakuutettu. Suuri osa valtamerellä purjehtivista ei ole. Vakuutuksia on nykyisin vaikea saada ja ovat kalliita. Myöhemmin muut purjehtijat auttoivat varustuksessa, sopivan kokoinen käytetty masto löytyi parissa kuukaudessa ja tietääkseni pallonkierto jatkui. Vain aikatauluun tuli muutos.
En mielestäni dramatisoinut. Mikä mielestäsi oli ylikorostettua kuvauksessani? Veneen n. 30-vuotias kippari tarvitsi henkistä kriisiapua jälkeenpäin, vaikka oli osoittanut erinomaista merimiestaitoa. Sinä pidät "toukohousuna???". Hätärikin pystytys ei varmasti ollut yksinkertaista. Oli hyvää onnea, ettei vene mennyt useita kertoja ympäri. Tapahtuman aikaan olosuhteet merellä olivat pahat ja samaan aikaan sattui muitakin havereita. Miten kuvitellaan lentokoneen havaitsevan jonkun pienen ajalehtivan esineen vaahtoavan meren keskeltä? Miten käytännössä pelastuslauttaan pudotetaan lentokoneesta vettä ja juomaa myrskyn aikana? Onko sellainenkin mahdollista?
"vielä näppärämpi merimies...". Henkiinjäämiskamppailussa asioille on oltava looginen tärkeysjärjestys. Rupeaisitko todella askartelemaan sähkökytkennöissä, kun mastoton veneesi poukkoilee pahassa merenkäynnissä? Kokeneen ja kokemattoman ero tämän kaltaisissa onnettomuuksissa voi olla ero elämän ja kuoleman välillä, jos asia yksinkertaisesti ilmaistaan. Ihmiset toimivat paniikkitilanteissa eri tavoin. Oma näkemykseni on, että paljon purjehtineilla on kokemuksia veneensä varustuksen korjailemisesta eikä lamauttava paniikki tule yhtä helposti kuin niillä, jotka ensi kertaa lähtevät messuilta ostetuilla veneillään valtamerten ylitykseen.
Mikä sai epäilemään, että akut eivät olisi olleet kiinni? Montako G:tä negatiivista oman veneesi akkujen kiinnitys kestää? Oman veneeni olen pyrkinyt varustamaan avomeriolosuhteisiin, mm. akkujen kiinnitystä on tänä vuonna parannettu, kun tuli uudet ja entisiä isommat akut. Silti mitoitusperusteena on ollut kaatuminen kyljen kautta ympäri ja epäilen vahvasti, että rysäys "pitch-poling"in jälkeen olisi riittävä pudottamaan akut kiinnikkeineen kaikkineen.
Olen myös lähes sataprosenttisen varma, että siinäkin veneessä oli pilssipumput, so what? Rajun ympäripyörähdyksen jälkeen veneessä loiskuvalla vedellä on ikävä taipumus muistuttaa puuroa, joka tukkii pumput nopeasti.
Heitä ei olisi jätetty lauttaan ajelehtimaan, vaan tehty mitä? Lentokoneeseen ei ketään merestä nosteta, helikopterien, jos sellaisia sattuu olemaan, toimintasäde ei kauas kanna. Siis koitetaan hakea jostain laiva, joka voisi poiketa merihätäiset poimimaan päivän tai parin päästä. Nyt ilmeisesti lähin rannikko oli Mosambikin. Tuoreessa muistissa on tapaus, kun Suomeen saatiin ensimmäiset meripelastustoimintaan kykenevät helikopterit, mikähän mahtaa olla Afrikan valtioiden tilanne tältä osin, arvauksia...
Avun pyytämiseen ja vaikeuksista selviämiseen kokeneisuudella on vaikutusta. Miten itse pyytäisit apua vastaavassa tilanteessa, jossa masto antenneineen on mennyt, sähköä ei ole radiopuhelimeen, ainoa valonlähde on taskulamppu ja vettä loiskuu veneessäsi. Uusavuton varmaankin pillahtaa itkuun ja odottaa jonkun tulevan hakemaan??
Yli menee 8x30 lattarauta joka on kiinnitetty 12 mm. kierretangolla akkulaatikon pohjaan jokaisen akun molemmilta puolilta. Akku taas ei pääse liukumaan sivuttain paikassaan.
Vanha fe52 kestää sen 520 N/mm2 vetoa.
12 mm. kieretanko on pinta-alaltaan n.100 mm2
Näitä on 2 kpl, joka tekee n. 200 mm2.
Tällä saadaan vetomurtolujuutta 104000 N.
jos lasketaan akun painoksi 15 kg = n. 147 N.
Siitäpä voi laskea G-voimat. (massa x kiihtyvyys)
Kyllä niissä G-voimissa akku repee kahtia ennenkuin lähtee lentoon.
Johan se autokoulussakin on opetettu että akku pitää olla kunnolla kiinnitetty.
Jos luottaa näihin nylon-boxeihin ja remmeihin jotka kestävät vetoa, mutta joihin kohdistuu yleensä leikkaus kun ne kiertävät jonkun teräväreunaisen palkin, on se jokaisen oma asia.
Tarinasta ymmärsin myöskin että vene tyhjennettiin melko nopeasti, tai ainakin se oli tyhjennetty kun apua kutsuttiin.
Jo stämän jälkeen pariskunta istui toimettomana 2 vrk ja odotti apua, ei ilmeisesti kokemuksesta ollut hyötyä. (Ymmärsin että hätäriki rakennettiin vasta sen jälkeen kun yhteys apuun oli saatu 2 vrk kuluttua.
Vakuutushan ei sinäänsä auta siellä merellä, on vaan lisälohtu kun pääsee ihmisten ilmoille.
Toisaalta tuollaiset keulan kautta ylimenot tuskin ovat kovin yleisiä, ainakaan niistä ei kovin usein kuule, ainakaan harrastelijoille tapahtuvan.
Ajelehtivia lauttoja, hädässä olevia ihmisiä poimii usein kyytiin rahtilaivat, sekä mm USA:n laivasto.
En ole eläissäni kuullut tapauksesta, jossa on hälytetty apua, avunsaajat paikannettu, ja jätetty merelle kuolemaan.
Että valtamerille ei ole asiaa, jos ei ole kokemusta ympärimenosta?
Onko se nyt niin vaikeaa hyväksyä että toiset uskaltaa lähteä matkaan, toiset ei.
Jotku vähemmällä kokemuksella ja pienemmällä varustuksella, jotku pitkällä kokemuksella ja kaikilla varusteilla.
Annetaan nyt kuitenkin ihmisten itse päättää omasta elämästään, ja koitetaan me saada edes tämä oma kuntoon.
Ei olla kateellisia, vaikka toiset uskaltaa.
Mihinkäs ne kierretangot päättyvät, pohjan läpikö isojen aluslevyjen taakse? Ensituntumalta epäilisin akunkiinnityksessäsi huonoa insinööritaitoa, ainakin ylimitoitus on älytön. Kuten itsekin sanoit, kiinnitys kestää monin verroin sen, mitä akku ja loput on hukkapainoa. Eikä veneessä ole juuri paikkoja, joihin voisi kiinnittää jotain tuolla lujuudella. On minullakin tukeva alumiinilatta pitämässä akkuja paikoillaan, mutta epäilen silti, että vastaavassa tilanteessa akkulaatikko, joka ei suinkaan ole sellainen muovinen, repeäisi kiinnityksistään. Ne kun paremmin optimoitu positiivisille G-voimille.
Istui toimettomana pari vuorokautta? Ilmeisesti sinulla on jotain paljon parempaa tietoa kuin minulla. Voisitko antaa lähteen, josta tämän tiedon sait. Ympäri menneessä mastottomassa ja sähköttömässä veneessä on aika paljon tekemistä ja tekeminen niissä oloissa on todella hidasta. Lähes käsittämätöntä viisastelua, varsinkin, kun olet jo arvattavasti lukenut tarinan jatkon täällä.
Kuten sanoin, viranomaiset olisivat varmasti saaneet jonkun rahtarin poimimaan haaksirikkoiset lautalta, mutta niitä laivoja ei ole joka paikassa, ne kun eivät enää noudata vanhoja tuulien mukaisia reittejä, kuten purjehtijat. US Navy-ehdotus taas on kerta kaikkiaan omaa luokkaansa. Tottahan USAn laivasto partio säännöllisesti Mosambikin ulkopuolella ja kaikilla muillakin merialueilla pelastaakseen hätään joutuneet veneilijät. Sen paikalle sattuneen rahtarin suhteenkin sinulla varmaan on tiedossa, miten lautalla ajelehtivat ihmiset nostettaisiin kovassa merenkäynnissä. Tämähän oli todella vaikea paikka Estoniankin matkustajia pelastettaessa, jolloin käytössä oli takuuvarmasti paremmin välineistöä kuin satunnaisella rahtarilla Afrikan ulkopuolella.
Aika erikoinen tulkinta! Itse näen asian aivan toisin. Kannattaa varautua siihen, että kaikenlaisia harmeja sattuu joka tapauksessa. Ympärimeno on iso katastrofi, josta harvalla on omia kokemuksia - parempi oppia toisten kokemuksista: ajattele venettäsi ylösalaisessa asennossa, irtoaako silloin jotain painavaa jne. Mikset opetettelisi moottorin huoltoa, oman veneesi sähköjärjestelmää, miettisit hätärikiä ja hätäohjausta jne. Jokainen tietysti päättää elämästään, mutta onko oikein julkisella keskustelupalstalla "suositella" valtameren ylitystä vasta-alkajille ja luottaa meripelastukseen pulmien yllättäessä? Valtameripurjehduksesta ei varmaankaan kannata antaa epärealistisen ruusuista kuvaa. On helppo uneksia tropiikin turkoosista vedestä ja valkeista palmurannoista. Unelmat kannattaa toteuttaa ilman uhkarohkeutta ja tietämättömyyttä, eikö vain? Tuskin kysymys voi olla kateellisuudesta.
Purjehtijat purjehtivat, meripelastus pelastaa. Näin tämä menee. Sinä et voi kaitsea koko porukkaa. Meitä on niin monen laisia.
Tietoa on saatavilla kaikille, jotka pruukaavat sitä toimiessaan käyttää. Kaikki eivät tarvitse tietoa ennen lähtöpäätöstään yhtä paljon.
Jos elettäisiin haluamasi kaltaisessa ihannemaailmassa, ei meistä kukaan lähtisi merelle. Minun ihannemaailmassa ihmiset tekevät rohkeita päätöksiä. Seuraukset ovat jokaisen itsensä kannettava. Joskus voi käydä oikeinkin pahasti. Mutta useimmiten niille ihmisille käy hyvin.
Muista, että ihmiset eivät perustaltaan muutu vaikka kuinka heille saarnaisit omaa oppiasi. Toisten oppiminen käy kokemuksen kautta.
Valtamerelle ei tosiaankaan pidä lähteä ilman kokemusta ympärimenosta. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että sen kokemuksen pitäisi olla omakohtaisesti hankittua. Silti pitää olla edes tavannut jonkun, joka osaa kertoa, että niinkin voi tapahtua ja mietitty "mitä jos"-tasolla. Taustalla oli ensipurjehduksellaan oleva pariskunta valtameren ylityksellä, mahtoivatko he täyttää tämän ehdon?
Tämän keskustelun aloittaja taas kyselikin sitä, miten luotetaan ulkopuoliseen apuun. Siksi ei olekaan samantekevää, miten ihmiset omista asioistaan päättävät, jos he väärillä päätöksillä saattavat toiset ihmiset mahdollisiin vaikeuksiin. Siinä ei ole kyse mistään edes kateutta lähentelevästä.
Teräsveneeni pohjaan hitsattu akkukotel/pohja.
Tässä pohjassa oleviin kiinni hitsattuihin muttereihin on kiinnitetty tangot.
On se afrikka paha paikka joutua hätään.
Kannattaa pysyä poissa isolta pahalta mereltä.
Valtamerillä näkee/tutkakontakteja aika paljon usa:n laivastaon "atlantic fleet" sekä "pacific fleet" aluksia, niitä on satoja.
Jo pelkästään atlantin laivastossa on 6 suurta lentotukialusta.
Mutta ehkä sinun on paras pysyä kotona.
"Purjehtijat purjehtivat, meripelastus pelastaa". Eikö juuri se ole ihannemaailma? "Seuraukset on itse kannettava". Valitettavasti tälläkin totuudella on ikävämpi puolensa. Ne seuraukset voivat tulla nimenomaan toisten ihmisten kannettaviksi, jopa hengenmenon riskillä (=meripelastus, johon sinäkin merenkulkijana olet velvollinen osallistumaan). Pyydän anteeksi, jos tarkoitit minua ja jos saarnasin vääriä oppeja. Poistun palstalta. En halua pilata joulumieltänne.
Siis akkujen kiinnityksessä noudatettu vain huonoa suunnittelua ylimitoituksen muodossa. Vastaako siinäkään muuten mutterin hitsaus vetotangon lujuutta? Ymmärrän kyllä, että M12 mutteri oli mukavampi hitsattava kuin sopivan kokoinen.
Jopa kuusi suurta lentotukialusta Atlantilla, varmaankin vielä painottuen Afrikan puolelle, tämähän on loistavaa. Ja ne sadat muutkin laivat pitkin valtameriä, sitten menee kyllä jo pelon puolelle, niihinhän voi törmätä joka päivä. Tottahan se, minäkin olen kaksi kertaa nähnyt lentotukialuksen, tosin ankkuroituneena. Mitenkähän voi olla sitten mahdollista, että vaikka apua olisi tarvitsemassa toinen laivaston alus, avun saanti toiselta laivalta kestää usein päiviä? Miksi niitä ei tuohon esimerkkitapaukseenkaan löytynyt?
Miksi minun pitäisi pysyä kotona sen takia, että en usko pelastajien tulevan sormia napsauttamalla? Minä kun uskon omavaraisuuteen mahdollisimman pitkälle. Apua tulee, jos sattuu säkä käymään, mutta sen varaan en laske.
Noin kriittinen kuumakalle toivottavasti säästää muun maailman kohtaamiseltaan.
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, ettei merelle - edes lähialueille - kannata lähteä henkseleitä paukuttelemaan.
Aina ollut väärä päätös, jos pitää turvautua toisten apuun?
Miksi toisilla on oikeus turvautua ja toisilla ei.
Miksi se toisilla on hunompi asia turvautua pelastajiin.
Kaikki ihmishenget ovat samanarvoisia, oli kokemusta tai ei.
Meni siihen tunti tai 2 päivää.
Mutta se tulee. Ei muutaman päivän odottelu ole mikään
Akuistani sen verran vielä, että mutteri on hitsattu träslevyyn tehtyyn reikään.
Olen hitsannut työkseni 18 v. ja luulen että ammattitaitoni hitsauksessa pieksee ammattitaitosi veneilyssä.
Mielummin ylimitoitettu kiinnitys, kuin lentävät akut.
En ole ylimielinen, mutta olen erittäin kätevä käsistäni, minulle moottorit, vaihteistot, akselit, teräs, sähkö jne on tuttua ja jokapäiväistä työni puolesta.
Jos et luota itseesi merellä, keneen piruun siellä luottaa?
Lähteä ei kannata, jos ei ole itseluottamusta.
Ja jos ei ole itseluottamusta, ei paikkoja korjata merellä.
Esimerkkejä löytyy. Arviosi alle 2 vrk:sta ei päde kaikkiin valtameriin! Jopa niinkin vilkkaasti liikennöidyllä merialueella kuin Karibian meri, on raportoitu muutamien viikkojenkin ajelehtimisia. Mahdollisuutesi heikkenevät, kun seilaat kaukana kaikista laivareiteistä.
Kätevyys ja tekninen osaaminen on tärkeä osa merimiestaidoista. Selviät varmaan hienosti, mutta plastan lukijoissa voi olla poropeukaloitakin.
Kaikki ovat tietenkin tasa-arvoisia. Siitä täällä ei edes keskustella, vaan siitä että
neuvottomuudesta ja tietämättämyydestä johtuva törttöily voi johtaa myös pelastajien hengen vaarantamiseen.
Pelastajat on ammattilaisia, joidenka tehtävä on pelastaa merihätään joutuneita törppöjä.
Ei se sen kummempaa ole.
Omilla rannikoillamme varmaan näin onkin. Kaukana rannikoista pelastustyöhön osallistuu lähin alus. Valtamerien pasaatituulireiteillä lähin alus on tavallisesti toinen purjevene. Laivareitit eivät noudata entisiä purjelaivareittejä. Lähin ammattilaisten meripelastusalus voi olla tuhannen mailin päässä. Ei se sen kummempaa ole!
Aina, niin merellä kuin maallakin.
Eihän tuo ole mikään uusi juttu, ei sen takia pidä mennä atlantille.
Kaikki kykenevät ovat velvollisia auttamaan hätään joutuneita.
Suomessa meripelastajat ovat nettisivujensa kertoman mukaan amatöörejä, ei se sen kummempaa ole. On Meripelastusseurassa kait joku ihan töissäkin (?) mutta kuinka monta, sitä sivuilla ei kerrota (vai onko toiminnanjohtajakin ilman palkkaa?):
SUOMEN MERIPELASTUSSEURA
Toimintamme perustuu yksittäisten meripelastajien pyyteettömään ja vapaaehtoiseen auttamishaluun sekä turvallisuuden ja pätevyyden korostamiseen.
Vapaaehtoisia meripelastajia on ympäri maata 2000. Rannikolla he pitävät pelastusvalmiutta yllä 29:ssä ja sisävesillä 30:ssä yhdistyksessä. Vapaaehtoiset ovat säästä riippumatta hälytysvalmiudessa ympäri vuorokauden koko avovesikauden ajan. Nopeassa lähtövalmiudessa ollaan yli puolet vuodesta koko avovesikauden ajan.
Aluskalustossamme on yli 140 pelastusalusta, joilla vuosittain lähdetään erilaisiin tehtäviin yli 800 kertaa. Joka vuosi lähes 2000 ihmistä saa vesillä vapaaehtoisyksiköiltämme apua.
Pelastusalusten ympärivuorokautinen valmiuden ylläpito eri puolilla Suomea, kolmen hengen minimimiehistöllä, sitoo vuosittain yli 730 miestyövuotta. Vastaavantasoisen valmiuden ylläpito yhteiskunnan varoin, viranomaisjärjestelyin, vaatisi nelinkertaisen työpanoksen.
Olemme kansainvälisen meripelastusjärjestö ILF:n jäsen.
11 §
Merihädässä olevan auttaminen
Päällikkö, joka tapaa merihädässä olevan, on velvollinen, jos se käy päinsä aiheuttamatta vakavaa vaaraa omalle alukselle tai laivaväelle taikka muille aluksessa oleville, antamaan kaikkea apua, mikä on mahdollista ja tarpeellista hädänalaisen pelastamiseksi.
Jos päällikkö muutoin on saanut tietää jonkun olevan merihädässä tai jos hän on saanut tietää jostakin meriliikennettä uhkaavasta vaarasta, on hän velvollinen ryhtymään toimenpiteisiin hädässä olevan pelastamiseksi tai vaaran torjumiseksi, mikäli se voi tapahtua aiheuttamatta vakavaa vaaraa omalle alukselle tai laivaväelle taikka muille aluksessa oleville.
toivottavasti ei yleinen. Jouluvapaalla surffailin palstaa. Ei voi kun ihmetellä! Mistä kuvitellaan, että valtamerien keskelläkin olisi ammattipelastajia?
Mitä aiot tehdä tämän ajan? Milloin pitää palata? Älä vain surffaile koko aikaa, käy ulkona lenkeillä ja kerää voimia.
niin merelle kuin maallekin toivon. Nyt lähdössä veneellä kaverin saareen hakemaan joulukuusta!
valtamerelle sillä asenteella, että ongelmien tullessa todennäköisesti saadaan pelastuspalvelu apuun niin se ryhmä ei ole eläkeikäiset matkapurjehtijat vaan huippukokeneet ja -kuntoiset avomerikilpailijat.
Hyviä (=pahoja) esimerkkejä tästä on paljon niin yksinpurjehtijoista, muista kisaveneistä kuin monirunkoveneistäkin.
Yksi esimerkki on viime syksyn Trimaran-kisa Euroopasta Etelä-Amerikkaan, ongelmia heti alussa, silti jatkoivat ja perille taisi päästä 13 (muistaakseni) veneestä 4. Kaikki muut pelastettiin mereltä nurin ajetuista trimaraneista.
Toinen esimerkki edellinen Volvo Ocean Race. Heti kisan alussa todettiin veneet köliongelmaisiksi ja heikkorakenteisiksi, silti jatkoivat maailman vaarallisimmille vesille.
Niin ARCissa kuin muissakin joukkotapahtumissa pelastustoiminta on helpommin toteutettavissa kuin yksittäisten valtameriä ylittävien cruiserien kohdalla. Siitä huolimatta avun organisointi on toisinaan ollut vaikeaa niinkuin kaikki muistavat. Kilpailuissa otetaan liikaakin riskejä, mutta miehistöt onneksi ovat kokeneita purjehtijoita. Aloittelijoiden survival ei varmaankaan olisi yhtä hyvä samoissa tilanteissa.
Erikoisia mielipiteitä :-)
Eihän voi olla totta että joku lähtee merelle, ja laskee meripelastusorganisaatioiden varaan sieltä pois selviytymisensä, eihän? Se mihin voi luottaa on vene ja oma itse. Kohtalo eli hyvä säkä on suurimpia itsestä riippumattomia apuja, korkeampiin voimiin uskokoot ne jotka haluavat.
Jo Itämerellä saati sitten valtamerillä avun saanti ulkopuolelta kuuluu tuohon "hyvä säkä" kategoriaan. Ja jos sitä apua saa, todennäköisemmin muilta aluksilta, kuin miltään meripelastusorganisaatiolta.
Kokemus, merimiestaito, oman veneen tunteminen ja "täydellinen" varustautuminen kehittyvät itse kullekin vuosien kuluessa. Purjehdustaipaleeni alkupuolella otin riskejä, joita en nykyisin tekisi. Silloin kokemus oli pienempi mutta kokemus ei kasva kuin kokemalla! Kovaa keliä avomerellä voi kuvitella kun lukee kertomuksia tai oppaita, mutta kokemusta saat kun toimit alustalla joka muistuttaa jotain Linnanmäen vempelettä: heiluu ja liikkuu ylös-alas säännöllisen epäsäännöllisesti useita metrejä, useita kertoja minuutissa, eikä mitään tietoa siitä kuinka kauan tilanne kestää. Se antaa kokemusta ja sen kautta oppii myös tuntemaan veneen ominaisuudet. Eikä tämä tarkoita sitä, että ehdoin tahdoin olisi tungettava "kokemusta hankkimaan"! Pahaa keliä tulee välttää, mutta Itämerelläkin, kesäaikaankin, ukkosmyräkät ovat mahdollisia eikä avomerilegeillä purjeveneellä niitä pääse karkuun eli väistämään. Vaikka kova keli (tarkoitan tällä Itämeren olosuhteissa keliä jossa keskituuli nousee yli 17 m/s => aallokko vähintään kolme-nelimetristä) ei olisi vaarallista, niin se on tosi epämukavaa!
Monet purjehtijat ovat jääneet sille tielleen, vaikka kokemusta on ollut toisillekin jakaa, vaikka vene on ollut viimeisen päälle varusteltu ja "merikelpo". Säkä ei vaan ole sattunut kohdalleen, onni petti viimeisen kerran. Aina se on mahdollista. Tosin, kun lähden auton rattiin, niin mahdollisuudet viimeisestä matkasta ovat paljon suuremmat kuin purrella Itämeren ylityksessä.
Eiku Joulurauhaa ja olkoon onni meillä myötä seilattiin sitten rannikolla tai valtamerellä!
Keskustelusta on saanut sellaisen kuvan, että monille täällä tuo atlantti on iso paha mörkö.
Omaa saamattomuuttaan ja lähdönpelkoaan harmitellen "varoitellaan" muita viisaina, ja toivotaan että ei muutkaan lähtis.
Ei se niin ihmeellinen paikka ole.
Lähdötä voi päättää vaan itse, joko uskaltaa tai ei.
Kovin sekaisin tässä keskustelussa näyttää menevän velvollisuus pelastaa ja velvollisuus olla joutumatta pelastusorganisaatioden kohteeksi. Ja vielä pelastusorganisaation kyky hoitaa velvollisuuksiaan.
Saa hakea.
"velvollisuus olla joutumatta pelastusorganisaatioden kohteeksi"
Ihanko totta olet sitä mieltä, että purjehtijan ei täydy välttää vahinkoa huolellisuudella, tiedon hankinnalla ja harjoittelulla, vaan saa jättää suosiolla vahingot viranomaisen ja vakuutusyhtiön huoleksi? Vai olitko vain eri mieltä ilmaisun kielellisestä asusta?
Ainoastaan värit musta ja valkoinen?
Miten oppii jos ei harjoittele?
Ja jos harjoittelee, on riski joutua merihätään.
Toivon tosiaan että joku tarpeen vaatiessa ei kirjoituksesi perusteella ajattele rikkovansa "velvollisuuksiaan" ja jätä apua pyytämättä.
Ihminen yleensä uskaltaa tehdä niitä asioita joihin on valmis. On tosin ihmisiä, jotka yliarvioivat kykynsä ja joutuvat jatkuvasti vaikeuksiin. Näitä näkee valitettavan paljon maantieliikenteessä.
Lapsi osaa siirtyä lastenaltaasta aikuistenaltaaseen kun hän kokee uimataitonsa riittäväksi. Normaalijärjellä varustettu purjehtija siirtyy rannikkovasiltä avomerelle kun tuntee olevansa taitojensa ja veneensä ominaisuuksien puolesta siihen valmis.
Joidenkin uho tässä keskustelussa viittaa siihen, että eivät ole oikein henkisesti tasapainossa. Toivottavasti heidän valtameriensä myrskyt tapahtuvat vain heidän nenänsä edessä olevassa grogilasissa. Kipparin tulee tuntea vastuunsa myös miehistöstä. Itsetuhoisuus muuttuu helposti kuolemantuottamukseksi.
Olisiko tällä palstalla muuten mahdollista väitellä sivistyneesti, haistattelematta ja menemättä henkilökohtaisuuksiin. On jotenkin noloa kun aikuiset miehet täällä solvaavat toisiaan anonyymeinä ja kaijalla sitten käppäilevät arkoina...
Tahallaan pannaan taas puurot ja vellit sekaisin ja sitten räksytetään. Koeta sinäkin nyt ymmärtää niitä, joiden mielestä on eri asia harjoitella lähivesillä (Itämeri lahtineen, Pohjanmeri, Atlantin rannikot jne) kuin lähteä "kylmiltään" pallon kiertoon. Jos peräsimes prakaa tai mastosi menee Itämerellä, saat kokemusta siihenkin ja säilyt hengissä. Valtamerillä olet oman onnesi varassa ja vain hyvällä tuurilla saat jotain apua. Tosi hienoa, jos joku tekee lähtöpäätöksen ja skiglaa merten yli. Atlantti vielä on pieni verrattuna Pacificiin. Jos et koskaan ennen ole purjehtinut, ei sillä uudella ensimmäisellä purjeveneelläsi kuitenkaan kannattaisi harjoittelematta lähteä. Ei niin kiire voi olla kellään. Kivampi kokeilla, että kaikki toimii ja tietää kuin paatti käyttäytyy eri tilanteissa. Harrastusta sekin on ja mukavaakin vielä. Ainakin omassa paatissani ilmeni kaikenlaista laitettavaa ja paranneltavaa ennenkuin se oli lähtökunnossa pallon kiertoon. Mikä tässä on se pointti, että olisi vain mustaa tai valkoista? Treenaa vielä pari-kolme kesää ja lähde sapattivapaalle. Et kadu!
Jonkinlaiseksi sopuratkaisuksi laitan käytännön vinkin. Kun se valtameriretkeilyyn sopivaksi ajateltu vene on hankittu, yleensä seuraa valmisteluvaihe ennen lähtöä. Valmistelu on yllättävän monivaiheinen. Työasiat, asuntoasiat, raha-asiat, radiolupa-asiat (mahd. SSB-tutkinto), reitti- ja aikataulusuunnitelmat, vakuutukset, viisumit (USA:n viisumi, jos sinnepäin menossa), rokotukset, venevarustus, karttojen ja pilottikirjojen hankkiminen, kv. venetodistus jne eivät onnistu hetkessä. Järjestelyihin voi yllättäen mennä parikin vuotta joten kesät ehtii testata venettä ja lomapurjehdukset voi tehdä pitempiä legejä harjoittelemalla. Tuskin monella messuveneen tai käytetyn ostajalla on edes käytännön mahdollisuutta saman tien painaa Atlantin yli. Jos olisikin, kannattaisi pysähtyä miettimään ennen kuin tekee uhkarohkeita/ajattelemattomia päätöksiä.
Hyvää Joulua.
Oatakaa vene amreiikasta. Siellä niitä merikelposia käytettyjä saa halvalla.
Ota kippariksi ja miehistöön muutama atlantin ennenkin ylittänyt kokenut kaveri.
Purjehtikaa vene suomeen, harjoittele intensiivisesti ne muutama vuosi kun kunnostat venettä ja järjestät asioita.
Eiköhän se sitten ole jo ihan hyvällä mallilla.
http://arc.worldcruising.com/en/news.asp?chco_id=15489
Täällä kuva niistä, jotka parhaansa mukaan yrittivät 31-jalkaisella veneellään auttaa pulaan joutuneita isompia veneitä. Hieno asenne, kelpaa malliksi.