Liemessä on itse itsensä mustannut SRK ja ry - kaikki johtokunta-opin mukaan toimineet.
Teuvo Monosen oppi: julkisessa keskustelutilaisuudessa aviopuolisoille 17.3.1998
Tein esitykseni keskustelutilaisuuden järjestämisestä 15 opillisesta kysymyksestä kirjallisesti 16.12.96 ensimmäisen kerran ja uudistin esitykseni 1-1½ kuukauden välein. Yhdistyksen vuosikokouksia varten olin tehnyt esitykseni 16.12.96 ja 16.12.97 sekä vielä 16.12.98. Yhdistyksen johtokunta, Pj:n ja seuraavan pj:n johdolla nämä kiemurtelivat sen järjestämisestä pöyristyttävällä tavalla.
Vuosikokous hyväksyi yksimielisesti 22.2.98 esitykseni. Silti keskustelutilaisuus järjestettiin vasta pakon edessä 17.3.98. Puheenjohtajan vastenmielisyys yhdistyksen päätöksen toteuttamisesta ilmenee seuraavasta puhelinkeskustelusta. Soitin kokouksen jälkeen samana päivänä pj:lle: "Esitän alustuksen pitäjäksi Erkki Reinikaista." Pj. vastasi: "Johtokunta päättää." Edellytin: "Keskustelutilaisuus tulee järjestää kuukauden kuluessa. Se tarkoittaa, että se on järjestettävä viimeistään 22.3. Käräjäoikeuden istunto on 26.3. Keskustelutilaisuus tulee järjestää ennen sitä." Pj.: "Jos järjestetään." Keskustelu kuvaa hyvin pj:n vastahakoisuutta olla kuuliainen seurakunnan päätöksille.
Läsnä oli vajaa viisikymmentä henkilöä. Paikalla eivät olleet xxxx, pj. eikä rrrr. Naimattomana mrmr oli tilaisuuden luonteen vuoksi suljettu siihen osallistumasta. Keskustelutilaisuuden ajankohta tiistai 17.3.98 klo 18.00 alkaen oli jälleen pj:n salajuoni. Miksi se ei ollut esimerkiksi lauantai alkaen klo 09 tai 10, jolloin asioista keskusteluun olisi ollut riittävästi aikaa? Ajankohta asettuu kuvottavaan valoon, kun huomioidaan se, että xxxx oli tietoinen 17.-18.3.98 virkamatkastani Helsinkiin. Minulta ei kysytty, jos esittämääni Erkki Reinikaista ei pyydetä, niin kenet sitten hyväksyn. Minulle ei edes ilmoitettu koko keskustelutilaisuudesta. Luin siitä yhdistyksen lehti-ilmoituksesta.
Paikalle oli pyydetty pastori Teuvo Mononen ja Vesa Piirainen. Alustajana oli pastori Teuvo Mononen. Hän oli tietämätön miksi ko aiheesta piti alustusta pitää. Teuvo Mononen kertoi alustuksessaan raamatun näkemyksen kuhunkin 15 opilliseen kysymykseeni. Kaikkiin kysymyksiin hänen antamansa vastaukset olivat samat, mitä minä olen kirjallisesti 16.12.96 alkaen esittänyt. Kaikissa niissä minua vastaan oli tehty ja toimittu väärin.
lhlh kysyi: "Miksi tämä keskustelutilaisuus järjestetään vasta nyt?" pj. valehteli kaikkien kuullen, että asiasta on järjestetty useita keskustelutilaisuuksia. Missä on pj:n rehellisyys? Esittämääni keskustelutilaisuutta ei ole järjestetty. Minun nujertamiseen ja hiljentämiseen tähtääviä tilaisuuksia kylläkin lokakuusta 95-17.3.98. Olen esittänyt keskustelutilaisuuden järjestämistä esittämästä päästyäni. Miksi sitä ei ole järjestetty? Syy on yksinkertainen. Pj:n ja hänen laumansa teot eivät kestä valkeutta. Siksi heillä on niin kova vimma peittää tapahtuneet vääryydet.
Vuosikokoukset 9.2.97, 22.2.98 ja 28.2.99 ovat kaikki kulultaan yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen vastaisia. Olen pyytänyt apua pyytämästä päästyäni. Tuloksetta. Konkreettista ja tilannetta auttavaa apua en ole saanut. Miksi? Onko niin, että ne ihmiset, joilta olen apua pyytänyt, eivät omaa selkeää järjenjuoksua ja raitista raamatun mukaista uskoa? Optimistina toivoa en ole vieläkään menettänyt. Eihän voi olla, että uskovaisten joukosta ei löydy yhtä selväjärkistä edes yli 10 vuoden kerjäämisen jälkeen!?
Vesa Piirainen totesi omassa puheenvuorossaan: "Kahden ihmisen välisessä riidassa on aina kaksi osapuolta. Jos toisessa on vikaa 98%, on toisessa 2%. Molempien tulee korjata osuutensa. Yleensä tilanne on, että molemmissa on yhtä paljon vikaa."
Keskustelutilaisuus oli hyvä. Samaa ei voi sanoa kuudestatoista minun yksipuolisesta nujertamiseen tähtäävästä keskustelutilaisuudesta lokakuusta 95-17.5.96. Sitä leimasi rakkaus KRKR:n julkiseen herjaukseen saakka. Hänen herjauksen jälkeen nujerrettiin jälleen yksin minua.
Rakkaus ei leimannut kaikkia. KRKR julkesi yhä väittää minua väkivaltaiseksi. Hän on saanut minulta riittävästi kirjeitä, joissa olen kiistänyt xxxx:n väkivaltaisuussyytökset. Kun kielsin, että se ei pidä paikkaansa, hän väitti nähneensä ssss:n ranteessa punaiset jäljet. Kokeilkaa säilyvätkö ranteesta kiinni otettaessa syntyvät punaiset jäljet kahta minuuttia. Eivät säily! Kuinka ssss:llä on ollut ranteessa minun aiheuttamana punaiset jäljet yli 20 minuutin kuluttua, joka aika kuluu, ennen kuin tyttö ehtii ehtii KRKR:lle? ssss:llä oli ylikuiva iho. Siksi hänen ihollaan oli jatkuvasti punaisia jälkiä.
Fyysisestä väkivallasta syntyy selvät todisteet ennen kuin siitä on kysymys. Fyysinen väkivalta on helposti todennettavissa. Sen todistamiseen tarvitaan lääkärin todistus ja kahden todistajan todistajanlausunto. (5. Moos. 19:15) Yhden ihmisen antama todistajanlausunto ei riitä todistamaan ketään syylliseksi, koskipa syytös millaista rikosta tahansa. Asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. (Joh. 8:17) Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. Fyysinen väkivalta todetaan mustelmista, ruhjeista, haavoista, paikkaustarpeista. Silti mikään jälki yksin ei ole todiste fyysisestä väkivallasta. Onhan jälki voinut syntyä tahallaan itse tehtynä tai kokonaan toisen, kuin "syytetyn" aiheuttamana. Syytetyn todistaa syylliseksi vasta se, kun fyysisen väkivallan seuraus todistetaan syytetyn aiheuttamaksi. Kukaan ei ole syyllinen fyysiseen väkivaltaan ennen kuin hänet on sellaiseen todistettu syyllistyneen. Esitutkinnassa töniminen, tuuppiminen, kiinni ottaminen, puristelu, pureminen, potkiminen, lyöminen ovat usein todistamattomiksi jääviä. Ne eivät johda syytteeseen tai rangaistukseen kuin silloin, jos teon seurauksena on aiheutettu selkeää todistettua kipua, särkyä tai vaurioita, jonka siis lääkäri ja vähintään kaksi todistajaa ovat todistaneet tapahtuneeksi ja syytetyn tekemäksi. Siinäkin on eri asteita: merkityksetön, lievä, tuottamuksellinen, törkeä ja niin edelleen. Miksi Teuvo ei todennut näin yksinkertaisia asioita? Siksi, koska hän edustaa itse ymmärtämättömien juorukellojen laumaa, joka vihaa yli kaiken miehiä. Heidän mielestään mies on koko luomakunnan tuhon aiheuttaja. Kuitenkin ensimmäisen tuhon aiheutti Eeva uskottuaan käärmeen valheet tosiksi. Siitä lähtien ihminen on kärsinyt pahuudesta. KRKR uskoo, kertoo ja levittää juoruja mieluusti. Siksi myös Jumalan sanassa todetaan: Nainen vaietkoon seurakunnassa. Ennen jokainen juoruja kertova mies puetettiin hameeseen. Nyt sellaiset riehuvat siionissa ja yhteiskunnassa.
Olette tyhmiä. Uskotte mitä tahansa houkkamaisia väitteitä, kunhan KRKR, xxxx tai pj. teille niitä kertoo. Kuinka KRKR, elämäntyönsä opettajana ollut, ei ole todennut näin yksinkertaista asiaa: kuinka kauan iholla punainen jälki kestää? Vielä tyhmempiä ovat kaikki moisin perustein esitettyihin juoruihin uskojat; Teuvo Mononen ja pj. laumoineen.
Rikoksesta syyttäminen, vaikka syytetty ei ole sellaista tehnyt, on julkinen herjaus. Loputtomien herjausten uhrina kärsivällisyyteni loppui. Soitin KRKR:lle 10.5.98. KRKR ei syytöstään perunut. Tein hänen herjauksesta rikosilmoituksen 17.5.98. Poliisikuulustelussa hän pokkana kiisti edes herjanneensa minua!
Poliisitutkinnassa epäilty saa valehdella. Uskova ei valehtele silloinkaan. hän valehteli kiemurrellakseen vastuusta. Poliisi ei kuullut rikosilmoituksessa mainitsemiani todistajia. Heitä ei kuultu lainkaan. Poliisi kyllä kuuli KRKR:n mainitsemaa "todistajaa", joka valehteli, ettei KRKR herjannut minua. Poliisi ei tutkinut tekemääni rikosilmoitusta esitutkintalain ja oikeusturvani edellyttämällä tavalla.
KRKR:n julkisen herjauksen seurauksena minut tuomittiin, että nousemalla pj:aa ja rrrr:ia vastaan olen noussut seurakunnan silmäterää ja seurakuntaa vastaan. Hullu tulkinta. Hekö ovat yhtä kuin seurakunta? Ketä muut seurakunnan jäsenet ovat? Eivätkö muut 148 seurakunnan jäsentä kuulukaan seurakuntaan? Vesa Piiraisen neuvo unohtui. Kellään ei tullut mieleen, että xxxx, pj. ja rrrr:t ovat nousseet Jumalan asettamaa esivaltaa vastaan, jonka esivallan puolustaja minä olen. Rohkeutta raamatun mukaisen opin puolustamiseen ei löytynyt.
Totesin, että kaikkiin kysymyksiin Teuvo Monosen alustuksessa antamat vastaukset olivat samat, mitä minä olen 16.12.96 alkaen kirjallisesti esittänyt ja että kaikissa viidessätoista kysymyksessä minua vastaan on toimittu väärin. Kerroin luhistumiseni 18.5.96, sairaslomastani ja perusteettomasta sitomisestani sairaslomani aikana ja muut seuraukset, perheen tilanteen jatkuvan pahenemisen ja 26.3.98 tulevasta oikeudenistunnosta. Rohkeutta raamatun mukaisen opin puolustamiseen ei ollut klkl:lla, mlilla eikä muutamalla muulla, jotka olivat tietoisia tapahtuneista hirmuteoista.
Teuvo Mononen oli tietämätön tapahtumista. Hän ei yllättäen puolustanutkaan raamatun mukaista oppia. Onko minun ymmärrys raamatunmukaisesta opista vahingollista? Mikä vimma Teuvolla oli tuomita minut oikeassa olemisen perusteella? Järkyttävää tunnepohjaista tuomitsemista. Eikö uskovainen saa olla oikeassa? Mistä alkaen oikeassa oleminen on niin suuri synti, että tällaisen ihmisen avioliitto ja perhe tulee heti hajottaa? Eikö minun oikeassa oleminen osoita ennemminkin luottamusta Jumalan oikeudenmukaisuuteen, uskoa raamattuun ja sen mukaiseen oppiin? Eikö pikemminkin ole aihetta moittia, jos usko ei ole raamatun mukainen ja on siten väärässä? Raamatun mukaan kuka tahansa on velvollinen nuhtelemaan veljeään synnistä. Siitä on minun toiminnassa ollut kysymys.
Tulkinta, että minä olen noussut seurakuntaa vastaan merkitsee, että seurakunnassa synnistä eivät ole kelvollisia neuvomaan, kuin pj. ja rrrr:t! Raamattua eivät ole oikeutettuja tuntemaan kuin he. Lisäksi se merkitsee, että raamatun mukainen oppi ei koske heitä. Heidän ei tarvitse toimia sen mukaan. Jo on outoa ihmisoppia! Voin vain ihmetellä, kuinka Teuvo Mononen saattoi asian näin tulkita, että minä olisin noussut seurakuntaa vastaan, vaikka kaikissa viidessätoista kysymyksessä, joihin hän oli juuri raamatun mukaiset vastaukset kertonut, olivat samat mitä olen esittänyt 16.12.96 alkaen. Silti kaikissa niissä toimittiin minua kohtaan väärin. Tämä ei jäänyt epäselväksi. Teuvo Mononen tuntee, kuten kirjanoppineet raamatun opin, ymmärtämättä, mitä se käytännössä merkitsee. Oppi on osattava soveltaa käytäntöön. Tässä kirjanoppinut ja uskova eroavat toisistaan.
Tilaisuudessa olivat läsnä mm. vlvl ja KRKR. Heidän kanssaan olen asiani sopinut. Minä olen sopinut, mutta eivät he omaa osuuttaan. Heidän synneillään on selvä nimi. Nimellinen synti tulee korjata nimellisenä, eikä kuvitella, että asia on korjattu yleisellä anteeksipyynnöllä, varsinkin kun se ei ole lopettanut nimellisten syntien tekemistä, vrt KRKR:n julkisen herjauksen esitutkinta.
Tilaisuuden jo päätyttyä xxxx pelmahti kuin diiva näyttelijä paikalle häipyäkseen saman tien. xxxx:n käyttäytyminen kuvasi hyvin kuinka vähän hänellä on tarvetta asioitaan puhua, selvittää ja sopia. Olin virkamatkalla Helsingissä 17.-18.3.98 huoltopäälliköiden ja kiinteistöpäälliköiden opetustilaisuudessa. Ajoin Helsingistä paikalle ja tilaisuuden päätyttyä takaisin. Helsingissä olin 18.3. klo 02.30.
Tilaisuuden jälkeen usealla läsnäolleella oli asiaa minulle. Moni ei poistunut kuivin silmin. Lammaslaumassa ovat jo kauan sitten vaiennetut lampaat ruvenneet määkimään. Arasti, mutta kuitenkin. Keskustelutilaisuus oli päänavaus. Sitä on syytä jatkaa. Keskustelun kieltävä ilmapiiri on murrettava. Syntynyt pyykki on pestävä kunnes kaikkien osuus on korjattu. Kaikkien nujertajien osuus on yhä korjaamatta.
Teuvo Monosen tulkinta, että olen noussut seurakuntaa vastaan on tulkittu vahingollisella tavalla xxxx:n tukijoiden joukossa. Valitettavasti tilaisuuden todellinen anti on xxxx:n tukijoilta jäänyt huomaamatta.
Tilaisuuden päätteeksi Teuvo Mononen "lohdutti" minua: "Sinä saat mennä oikeuteen uskovaisena miehenä". Teuvon lohdutus oli käärmeen myrkkyä. Miksi Teuvolla ei ollut tarvetta neuvoa xxxx:aa, kun hän pelmahti paikalle, että uskovainen ei hae yhteiselämän lopettamista, ei häädätä puolisoaan eikä hae avioeroa ja että oikeudelle jätetyt vaatimukset tulisi peruuttaa? Avioliittolain mukainen asia on asianomistaja-asia, jonka ao vaatimusten esittäjä voi milloin tahansa perua. Siis yksin xxxx olisi sen voinut perua. Tiesin tämän, mutta en sanonut sitä. Miksi? Koska minua on jatkuvasti pyydetty olemaan neuvomatta ja antaa seurakunnan itsensä ymmärtää, mitä tulisi tehdä. Tämä ymmärrys puuttui Lappeenrannan Rauhanyhdistyksestä ja SRK:sta, Teuvo Monoselta, kaikilta. Mielestäni asiasta vaikeneminen oli typerää. Sellaiseksi tämäkin neuvo osoittautui.
Miksi Teuvo Monosta kuin ketään muutakaan ei kiinnostanut saada xxxx:aa luopumaan vaatimuksistaan? Oikeuden istunnon ajankohta 26.3.98 oli jo tiedossa. Se tuli selkeästi esille keskustelutilaisuudessa. Olen lähettänyt riittävästi kirjeitä 17.10.97 jälkeen (ks. kohta 4.1-4.2: 20.10.97, 20.11., 5.12., 16.12.97, 15.2.98, 18.2., 25.2. ja 16.3.98), jolloin sain xxxx:n käräjäoikeudelle jättämät vaatimukset. Samoin olen tehnyt muidenkin aiempien ja myöhempien xxxx:n hirmutekojen jälkeen. Onko uskon valo syttynyt? Ei. Siitä näkyi vain joitakin välähdyksiä, jotka nekin Teuvo Mononen sammutti. Onko Teuvo Monosen oma uskon valo sammunut jtm:n tapauksen myötä, johon hän epäilemättä on itsekin sotkeutunut? Eikö Teuvoa koskekaan papin velvollisuus olla heikkojen ja sorrettujen puolella?
(I Kor. 6: 1 ja 5) Kun teidän keskuudessanne jollakin on riita-asia toisen kanssa, kuinka hän julkeaa viedä sen pakanoiden ratkaistavaksi? Miksi hän ei jätä sitä pyhien ratkaistavaksi? 5. Saisitte hävetä! Eikö omassa joukossanne ole yhtäkään viisasta, joka pystyisi ratkaisemaan kahden veljen välisen riidan? Tämän raamatun kohdan tiesin ennalta. Älähdin tästä kirjallisesti heti vuosikokouksen jälkeen 25.2.98 kokouksen puheenjohtaja MKMK:lle lähettämässäni avoimessa kirjeessä. Sen jälkeen raamatun kohta I Kor. 6: 1-11 on ollut luettavissa joka kerta ry:lle tehdyssä selvityksessä. Tätäkään raamatun neuvoa Teuvo ei tietänyt. Teuvo Monosen on syytä lukea raamattunsa uudelleen.
Jos minua ei voitu muusta moittia ja vaatia parannusta, niin sitten "väärästä hengestä". Siksi onkin syytä kysyä: jos ihmisellä on "oikea henki", niin oikeuttaako se hänet toimimaan kaikissa viidessätoista ja monessa muussa opillisessa kysymyksessä raamatun vastaisella tavalla? Eikö pikemminkin ihmisessä ole Jumalan mieleinen oikea henki, jos hänen tekonsa ovat raamatun mukaiset?
Kristillisyydessä on nähty aina tärkeänä valvoa oikeassa opissa. Jos oppi ei ole oikea, ei uskokaan ole oikea. Apostoli kirjoittaa (2 Joh. 9): "Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika." Kristillisyydessä on korostettu myös avioliittoa ja sen elinikäisyyttä, puhujan velvollisuutta pysyttäytyä raamatun mukaisessa opissa ja avoimen keskustelun tarpeellisuutta. Eikö ensimmäiseksi tule tutkia, onko oppi oikea ja vasta sitten onko henki oikea? Kuinka Lappeenrannan Rauhanyhdistyksellä on mahdollista, että pj:aa ja rrrr:ia tämä oikea oppi ei koske? Kaikissa viidessätoista kysymyksessä ja monessa muussa kysymyksessä on toimittu minua vastaan väärin. Minua vastaan on rikottu kaikkia kymmentä käskyä ja monella monella muulla tavalla!
Tämän seurauksena xxxx on saanut esteettä jatkaa henkistä väkivaltaansa. xxxx:n vaatimuksesta on pantu vireille avioero 7.4.98, harkinta-aika 9.4.-12.10., jonka jälkeen ero tuli hakea 9.4.99 mennessä. Hän haki myös omaisuuden ositusta 16.4.98. Yhteiselämä on lopetettu hänen vaatimuksesta käräjäoikeudessa 22.4.98. Minut on häädetty omasta kodistani 5.5.98 klo 09.00 mennessä. Siitä lähtien olen asunnottomana irtolaisena ollut uskottomien työtovereiden nurkissa kunnes ostin vailla vakuuksia yli 100%:n lainoituksella itselleni osakkeen 15.5.98. Asuntoa valitessa minun tuli löytää se riittävän läheltä kotiani, että lapset voivat tulla isänsä luo milloin tahansa ja että siinä on kyllin tilaa lasten tulla ja yöpyä. Itseäni varten minulle olisi riittänyt yksiö. Velkaa tuli kestämätön määrä. Omistan puolet omakotitalosta. Silti minulta on riistetty nautintaoikeus omaan omaisuuteeni, mutta jätetty velvollisuus lainojen maksuun.
Pöyristyttävää mädännäisyyttä! Kuinka raamatun valossa tällainen puolison hirvittävä, epäinhimillinen ja sadistinen kotoa pois savustaminen ilman laillista syytä on perusteltavissa? Edellä esitetyn perusteella ei mitenkään. xxxx:lla on yhä tukijoita. Häntä he pitävät uskovaisena. He ovat kadotukseen johtavalla tiellä.
Luther tiivistää käsityksensä seurakunnasta: Iso Katekismus: Kolmannen uskonkappaleen selitys: "Ydinajatus on siis tämä: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä."
Kuinka Lutherin käsityksen perusteella xxxx:lla on tukijansa, jotka tervehtivät häntä, mutta eivät minua ja päinvastoin? Eikö tämä osoita seurakunnan hajaannuksesta? Kummalle puolelle sinä kuulut? Pj:n, vai sille, missä uskotaan oikeaan Kristuksen oppiin?
9.9.96 SRK:n "veljillä" Matti Lääkkö, VS ja ES, ei ollut "aikaa" puuttua nujertajien osuuteen. Samoin ei ollut "aikaa" 17.3.98 käydyssä keskustelutilaisuudessa. Minun nujertamiseen kyllä riitti jälleen aikaa. Miksi kumpikin keskustelutilaisuus järjestettiin illalla klo 18 alkaen? Tämä oli Pj:n ja vlvl:n salajuoni. Tällä tavoin he jatkavat xxxx:n henkistä väkivaltaa ja huolehtivat, että heidän omat tekonsa eivät tulisi valkeuteen. Valkeutta ne eivät kestä. Heidän oman lihansa suojelu on mahdollistanut xxxx:n henkisen väkivallan jatkumisen. Jos keskustelun tarkoitus on ollut keskittyä nujertajien hoitamiseen, onkin jatkuvasti ahdisteltu ja vaadittu parannusta minulta, minulta, minulta ja minulta.
Teuvo Monosen oppi: Alustuksessaan hän kertoi vastaukset keskustelun aiheisiin, 15 esittämääni kysymykseen. Hänen vastauksensa olivat samat, mitä minä olen kirjallisesti esittänyt 16.12.96 alkaen. Kaikissa niissä Pj. laumoineen on toiminut minua vastaan väärin. Keskustelussa tämä tuli selvästi esiin. Sitten seurasi outo käänne. KRKR:n julkisen herjauksen jälkeen keskustelu kääntyi minua yksin syyttäväksi. Yhden juoruämmän juttujen perusteella asian käsittely pyörähti päälaelleen. Minä olinkin noussut "seurakuntaa" vastaan, kun olin noussut pj:aa ja rrrr:ia vastaan. Teuvo Monosen opin mukaan nämä "seurakunnan silmäterät" saavat toimia kaikissa 15 kysymyksessä väärin. Heidän ei tarvitse siitä parannusta tehdä. Jos heitä vastaan nousee ja vaatii, että syntikäsitys koskee kaikkia ihmisiä, myös heitä, onkin noussut "seurakuntaa ja seurakunnan silmäterää vastaan". Hullua omavanhurskauden oppia, jossa sielunvihollinen tuntee omansa ja puolustaa heitä. Siksi Teuvo Mononen puolusti pj:aa laumoineen. Osoittautuihan se Teuvo Monosen perkeleen enkeleihin ja sielun veljiin kuuluvaksi.
Vesa Piiraisen neuvo, että kahden ihmisen riidassa on kaksi osapuolta, joita kumpaakin tulee korjata, unohtui. Kertaakaan xxxx:lla ja pj:lla laumoineen ei ollut tarvetta korjata syntejään. Ei tässäkään keskustelutilaisuudessa. He eivät ole pahoja tekojaan anteeksi pyytäneet. Ovatko heidän synnit minun syntejä? Eivät ole!
Minulla on raamatun mukaan oikeus ja velvollisuus varjella silmäterääni - perhettäni. Uskovaisella ei ole oikeutta puuttua kenenkään perhe-elämään kuin neuvomalla sovintoon ja rauhaan. Seurakunta, jossa tuhotaan sen jäsenen perhe ja hyväksytään perheen hajottaminen ilman, että kuritetaan ja nuhdellaan perheen hajottajia, on hakoteillä ja sielunvihollisen valtaama. Perheensä puolustaja toimii Jumalan mielen mukaisesti. Seurakunta, joka hajottaa jäsenensä perheen, ei ole Jumalan mielen mukainen. Perheen raatelijat eivät toimi Jumalan mielen mukaisesti vaikka he kuinka olisivat "seurakunnan silmäterä ja seurakunta". Sellaisia "seurakunnan silmäteriä ja seurakuntaa" vastaan uskovan tuleekin nousta!
Teuvo Monosella oli tuhannen taalan paikka. Jos hänen uskonsa olisi ollut oikea, olisi hänen ratkaisunsakin ollut oikea. Se olisi merkinnyt, että hän olisi osannut neuvoa Lappeenrannan Rauhanyhdistyksen vallanneita raatelevia susia tekemään parannuksen, hän olisi osannut neuvoa xxxx:aa tekemään parannuksen ja peruuttamaan jättämänsä haastehakemuksen. Siihen Teuvo Monosesta ei ollut. Sen sijaan hän liittyi omavanhurskaiden mustaan enkelikuoroon vaatimaan minulta ja minulta parannusta ja puolustamaan niitä, jotka ovat toimineet kaikissa 15 kysymyksessä väärin. Ts. "seurakunta ja seurakunnan silmäterät" muodostuvat Teuvon opin mukaan niistä, jotka rikkovat Jumalan tahtoa syntejään korjaamatta eikä heitä saa siitä nuhdella. Kuitenkin Jumalan sanan mukaan jokaisen tulee tehdä synneistään parannus, myös Teuvon. Teuvo Monosen opin mukaan se, joka nuhtelee raatelijoitaan ja neuvoo heitä parannukseen onkin noussut tuota "seurakuntaa" vastaan.
Teuvo Mononen ei ole julkista syntiään anteeksi pyytänyt.
Teuvo Monosen oppi: julkisessa keskustelutilaisuudessa aviopuolisoille 17.3.1998
Tein esitykseni keskustelutilaisuuden järjestämisestä 15 opillisesta kysymyksestä kirjallisesti 16.12.96 ensimmäisen kerran ja uudistin esitykseni 1-1½ kuukauden välein. Yhdistyksen vuosikokouksia varten olin tehnyt esitykseni 16.12.96 ja 16.12.97 sekä vielä 16.12.98. Yhdistyksen johtokunta, Pj:n ja seuraavan pj:n johdolla nämä kiemurtelivat sen järjestämisestä pöyristyttävällä tavalla.
Vuosikokous hyväksyi yksimielisesti 22.2.98 esitykseni. Silti keskustelutilaisuus järjestettiin vasta pakon edessä 17.3.98. Puheenjohtajan vastenmielisyys yhdistyksen päätöksen toteuttamisesta ilmenee seuraavasta puhelinkeskustelusta. Soitin kokouksen jälkeen samana päivänä pj:lle: "Esitän alustuksen pitäjäksi Erkki Reinikaista." Pj. vastasi: "Johtokunta päättää." Edellytin: "Keskustelutilaisuus tulee järjestää kuukauden kuluessa. Se tarkoittaa, että se on järjestettävä viimeistään 22.3. Käräjäoikeuden istunto on 26.3. Keskustelutilaisuus tulee järjestää ennen sitä." Pj.: "Jos järjestetään." Keskustelu kuvaa hyvin pj:n vastahakoisuutta olla kuuliainen seurakunnan päätöksille.
Läsnä oli vajaa viisikymmentä henkilöä. Paikalla eivät olleet xxxx, pj. eikä rrrr. Naimattomana mrmr oli tilaisuuden luonteen vuoksi suljettu siihen osallistumasta. Keskustelutilaisuuden ajankohta tiistai 17.3.98 klo 18.00 alkaen oli jälleen pj:n salajuoni. Miksi se ei ollut esimerkiksi lauantai alkaen klo 09 tai 10, jolloin asioista keskusteluun olisi ollut riittävästi aikaa? Ajankohta asettuu kuvottavaan valoon, kun huomioidaan se, että xxxx oli tietoinen 17.-18.3.98 virkamatkastani Helsinkiin. Minulta ei kysytty, jos esittämääni Erkki Reinikaista ei pyydetä, niin kenet sitten hyväksyn. Minulle ei edes ilmoitettu koko keskustelutilaisuudesta. Luin siitä yhdistyksen lehti-ilmoituksesta.
Paikalle oli pyydetty pastori Teuvo Mononen ja Vesa Piirainen. Alustajana oli pastori Teuvo Mononen. Hän oli tietämätön miksi ko aiheesta piti alustusta pitää. Teuvo Mononen kertoi alustuksessaan raamatun näkemyksen kuhunkin 15 opilliseen kysymykseeni. Kaikkiin kysymyksiin hänen antamansa vastaukset olivat samat, mitä minä olen kirjallisesti 16.12.96 alkaen esittänyt. Kaikissa niissä minua vastaan oli tehty ja toimittu väärin.
lhlh kysyi: "Miksi tämä keskustelutilaisuus järjestetään vasta nyt?" pj. valehteli kaikkien kuullen, että asiasta on järjestetty useita keskustelutilaisuuksia. Missä on pj:n rehellisyys? Esittämääni keskustelutilaisuutta ei ole järjestetty. Minun nujertamiseen ja hiljentämiseen tähtääviä tilaisuuksia kylläkin lokakuusta 95-17.3.98. Olen esittänyt keskustelutilaisuuden järjestämistä esittämästä päästyäni. Miksi sitä ei ole järjestetty? Syy on yksinkertainen. Pj:n ja hänen laumansa teot eivät kestä valkeutta. Siksi heillä on niin kova vimma peittää tapahtuneet vääryydet.
Vuosikokoukset 9.2.97, 22.2.98 ja 28.2.99 ovat kaikki kulultaan yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen vastaisia. Olen pyytänyt apua pyytämästä päästyäni. Tuloksetta. Konkreettista ja tilannetta auttavaa apua en ole saanut. Miksi? Onko niin, että ne ihmiset, joilta olen apua pyytänyt, eivät omaa selkeää järjenjuoksua ja raitista raamatun mukaista uskoa? Optimistina toivoa en ole vieläkään menettänyt. Eihän voi olla, että uskovaisten joukosta ei löydy yhtä selväjärkistä edes yli 10 vuoden kerjäämisen jälkeen!?
Vesa Piirainen totesi omassa puheenvuorossaan: "Kahden ihmisen välisessä riidassa on aina kaksi osapuolta. Jos toisessa on vikaa 98%, on toisessa 2%. Molempien tulee korjata osuutensa. Yleensä tilanne on, että molemmissa on yhtä paljon vikaa."
Keskustelutilaisuus oli hyvä. Samaa ei voi sanoa kuudestatoista minun yksipuolisesta nujertamiseen tähtäävästä keskustelutilaisuudesta lokakuusta 95-17.5.96. Sitä leimasi rakkaus KRKR:n julkiseen herjaukseen saakka. Hänen herjauksen jälkeen nujerrettiin jälleen yksin minua.
Rakkaus ei leimannut kaikkia. KRKR julkesi yhä väittää minua väkivaltaiseksi. Hän on saanut minulta riittävästi kirjeitä, joissa olen kiistänyt xxxx:n väkivaltaisuussyytökset. Kun kielsin, että se ei pidä paikkaansa, hän väitti nähneensä ssss:n ranteessa punaiset jäljet. Kokeilkaa säilyvätkö ranteesta kiinni otettaessa syntyvät punaiset jäljet kahta minuuttia. Eivät säily! Kuinka ssss:llä on ollut ranteessa minun aiheuttamana punaiset jäljet yli 20 minuutin kuluttua, joka aika kuluu, ennen kuin tyttö ehtii ehtii KRKR:lle? ssss:llä oli ylikuiva iho. Siksi hänen ihollaan oli jatkuvasti punaisia jälkiä.
Fyysisestä väkivallasta syntyy selvät todisteet ennen kuin siitä on kysymys. Fyysinen väkivalta on helposti todennettavissa. Sen todistamiseen tarvitaan lääkärin todistus ja kahden todistajan todistajanlausunto. (5. Moos. 19:15) Yhden ihmisen antama todistajanlausunto ei riitä todistamaan ketään syylliseksi, koskipa syytös millaista rikosta tahansa. Asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. (Joh. 8:17) Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. Fyysinen väkivalta todetaan mustelmista, ruhjeista, haavoista, paikkaustarpeista. Silti mikään jälki yksin ei ole todiste fyysisestä väkivallasta. Onhan jälki voinut syntyä tahallaan itse tehtynä tai kokonaan toisen, kuin "syytetyn" aiheuttamana. Syytetyn todistaa syylliseksi vasta se, kun fyysisen väkivallan seuraus todistetaan syytetyn aiheuttamaksi. Kukaan ei ole syyllinen fyysiseen väkivaltaan ennen kuin hänet on sellaiseen todistettu syyllistyneen. Esitutkinnassa töniminen, tuuppiminen, kiinni ottaminen, puristelu, pureminen, potkiminen, lyöminen ovat usein todistamattomiksi jääviä. Ne eivät johda syytteeseen tai rangaistukseen kuin silloin, jos teon seurauksena on aiheutettu selkeää todistettua kipua, särkyä tai vaurioita, jonka siis lääkäri ja vähintään kaksi todistajaa ovat todistaneet tapahtuneeksi ja syytetyn tekemäksi. Siinäkin on eri asteita: merkityksetön, lievä, tuottamuksellinen, törkeä ja niin edelleen. Miksi Teuvo ei todennut näin yksinkertaisia asioita? Siksi, koska hän edustaa itse ymmärtämättömien juorukellojen laumaa, joka vihaa yli kaiken miehiä. Heidän mielestään mies on koko luomakunnan tuhon aiheuttaja. Kuitenkin ensimmäisen tuhon aiheutti Eeva uskottuaan käärmeen valheet tosiksi. Siitä lähtien ihminen on kärsinyt pahuudesta. KRKR uskoo, kertoo ja levittää juoruja mieluusti. Siksi myös Jumalan sanassa todetaan: Nainen vaietkoon seurakunnassa. Ennen jokainen juoruja kertova mies puetettiin hameeseen. Nyt sellaiset riehuvat siionissa ja yhteiskunnassa.
Olette tyhmiä. Uskotte mitä tahansa houkkamaisia väitteitä, kunhan KRKR, xxxx tai pj. teille niitä kertoo. Kuinka KRKR, elämäntyönsä opettajana ollut, ei ole todennut näin yksinkertaista asiaa: kuinka kauan iholla punainen jälki kestää? Vielä tyhmempiä ovat kaikki moisin perustein esitettyihin juoruihin uskojat; Teuvo Mononen ja pj. laumoineen.
Rikoksesta syyttäminen, vaikka syytetty ei ole sellaista tehnyt, on julkinen herjaus. Loputtomien herjausten uhrina kärsivällisyyteni loppui. Soitin KRKR:lle 10.5.98. KRKR ei syytöstään perunut. Tein hänen herjauksesta rikosilmoituksen 17.5.98. Poliisikuulustelussa hän pokkana kiisti edes herjanneensa minua!
Poliisitutkinnassa epäilty saa valehdella. Uskova ei valehtele silloinkaan. hän valehteli kiemurrellakseen vastuusta. Poliisi ei kuullut rikosilmoituksessa mainitsemiani todistajia. Heitä ei kuultu lainkaan. Poliisi kyllä kuuli KRKR:n mainitsemaa "todistajaa", joka valehteli, ettei KRKR herjannut minua. Poliisi ei tutkinut tekemääni rikosilmoitusta esitutkintalain ja oikeusturvani edellyttämällä tavalla.
KRKR:n julkisen herjauksen seurauksena minut tuomittiin, että nousemalla pj:aa ja rrrr:ia vastaan olen noussut seurakunnan silmäterää ja seurakuntaa vastaan. Hullu tulkinta. Hekö ovat yhtä kuin seurakunta? Ketä muut seurakunnan jäsenet ovat? Eivätkö muut 148 seurakunnan jäsentä kuulukaan seurakuntaan? Vesa Piiraisen neuvo unohtui. Kellään ei tullut mieleen, että xxxx, pj. ja rrrr:t ovat nousseet Jumalan asettamaa esivaltaa vastaan, jonka esivallan puolustaja minä olen. Rohkeutta raamatun mukaisen opin puolustamiseen ei löytynyt.
Totesin, että kaikkiin kysymyksiin Teuvo Monosen alustuksessa antamat vastaukset olivat samat, mitä minä olen 16.12.96 alkaen kirjallisesti esittänyt ja että kaikissa viidessätoista kysymyksessä minua vastaan on toimittu väärin. Kerroin luhistumiseni 18.5.96, sairaslomastani ja perusteettomasta sitomisestani sairaslomani aikana ja muut seuraukset, perheen tilanteen jatkuvan pahenemisen ja 26.3.98 tulevasta oikeudenistunnosta. Rohkeutta raamatun mukaisen opin puolustamiseen ei ollut klkl:lla, mlilla eikä muutamalla muulla, jotka olivat tietoisia tapahtuneista hirmuteoista.
Teuvo Mononen oli tietämätön tapahtumista. Hän ei yllättäen puolustanutkaan raamatun mukaista oppia. Onko minun ymmärrys raamatunmukaisesta opista vahingollista? Mikä vimma Teuvolla oli tuomita minut oikeassa olemisen perusteella? Järkyttävää tunnepohjaista tuomitsemista. Eikö uskovainen saa olla oikeassa? Mistä alkaen oikeassa oleminen on niin suuri synti, että tällaisen ihmisen avioliitto ja perhe tulee heti hajottaa? Eikö minun oikeassa oleminen osoita ennemminkin luottamusta Jumalan oikeudenmukaisuuteen, uskoa raamattuun ja sen mukaiseen oppiin? Eikö pikemminkin ole aihetta moittia, jos usko ei ole raamatun mukainen ja on siten väärässä? Raamatun mukaan kuka tahansa on velvollinen nuhtelemaan veljeään synnistä. Siitä on minun toiminnassa ollut kysymys.
Tulkinta, että minä olen noussut seurakuntaa vastaan merkitsee, että seurakunnassa synnistä eivät ole kelvollisia neuvomaan, kuin pj. ja rrrr:t! Raamattua eivät ole oikeutettuja tuntemaan kuin he. Lisäksi se merkitsee, että raamatun mukainen oppi ei koske heitä. Heidän ei tarvitse toimia sen mukaan. Jo on outoa ihmisoppia! Voin vain ihmetellä, kuinka Teuvo Mononen saattoi asian näin tulkita, että minä olisin noussut seurakuntaa vastaan, vaikka kaikissa viidessätoista kysymyksessä, joihin hän oli juuri raamatun mukaiset vastaukset kertonut, olivat samat mitä olen esittänyt 16.12.96 alkaen. Silti kaikissa niissä toimittiin minua kohtaan väärin. Tämä ei jäänyt epäselväksi. Teuvo Mononen tuntee, kuten kirjanoppineet raamatun opin, ymmärtämättä, mitä se käytännössä merkitsee. Oppi on osattava soveltaa käytäntöön. Tässä kirjanoppinut ja uskova eroavat toisistaan.
Tilaisuudessa olivat läsnä mm. vlvl ja KRKR. Heidän kanssaan olen asiani sopinut. Minä olen sopinut, mutta eivät he omaa osuuttaan. Heidän synneillään on selvä nimi. Nimellinen synti tulee korjata nimellisenä, eikä kuvitella, että asia on korjattu yleisellä anteeksipyynnöllä, varsinkin kun se ei ole lopettanut nimellisten syntien tekemistä, vrt KRKR:n julkisen herjauksen esitutkinta.
Tilaisuuden jo päätyttyä xxxx pelmahti kuin diiva näyttelijä paikalle häipyäkseen saman tien. xxxx:n käyttäytyminen kuvasi hyvin kuinka vähän hänellä on tarvetta asioitaan puhua, selvittää ja sopia. Olin virkamatkalla Helsingissä 17.-18.3.98 huoltopäälliköiden ja kiinteistöpäälliköiden opetustilaisuudessa. Ajoin Helsingistä paikalle ja tilaisuuden päätyttyä takaisin. Helsingissä olin 18.3. klo 02.30.
Tilaisuuden jälkeen usealla läsnäolleella oli asiaa minulle. Moni ei poistunut kuivin silmin. Lammaslaumassa ovat jo kauan sitten vaiennetut lampaat ruvenneet määkimään. Arasti, mutta kuitenkin. Keskustelutilaisuus oli päänavaus. Sitä on syytä jatkaa. Keskustelun kieltävä ilmapiiri on murrettava. Syntynyt pyykki on pestävä kunnes kaikkien osuus on korjattu. Kaikkien nujertajien osuus on yhä korjaamatta.
Teuvo Monosen tulkinta, että olen noussut seurakuntaa vastaan on tulkittu vahingollisella tavalla xxxx:n tukijoiden joukossa. Valitettavasti tilaisuuden todellinen anti on xxxx:n tukijoilta jäänyt huomaamatta.
Tilaisuuden päätteeksi Teuvo Mononen "lohdutti" minua: "Sinä saat mennä oikeuteen uskovaisena miehenä". Teuvon lohdutus oli käärmeen myrkkyä. Miksi Teuvolla ei ollut tarvetta neuvoa xxxx:aa, kun hän pelmahti paikalle, että uskovainen ei hae yhteiselämän lopettamista, ei häädätä puolisoaan eikä hae avioeroa ja että oikeudelle jätetyt vaatimukset tulisi peruuttaa? Avioliittolain mukainen asia on asianomistaja-asia, jonka ao vaatimusten esittäjä voi milloin tahansa perua. Siis yksin xxxx olisi sen voinut perua. Tiesin tämän, mutta en sanonut sitä. Miksi? Koska minua on jatkuvasti pyydetty olemaan neuvomatta ja antaa seurakunnan itsensä ymmärtää, mitä tulisi tehdä. Tämä ymmärrys puuttui Lappeenrannan Rauhanyhdistyksestä ja SRK:sta, Teuvo Monoselta, kaikilta. Mielestäni asiasta vaikeneminen oli typerää. Sellaiseksi tämäkin neuvo osoittautui.
Miksi Teuvo Monosta kuin ketään muutakaan ei kiinnostanut saada xxxx:aa luopumaan vaatimuksistaan? Oikeuden istunnon ajankohta 26.3.98 oli jo tiedossa. Se tuli selkeästi esille keskustelutilaisuudessa. Olen lähettänyt riittävästi kirjeitä 17.10.97 jälkeen (ks. kohta 4.1-4.2: 20.10.97, 20.11., 5.12., 16.12.97, 15.2.98, 18.2., 25.2. ja 16.3.98), jolloin sain xxxx:n käräjäoikeudelle jättämät vaatimukset. Samoin olen tehnyt muidenkin aiempien ja myöhempien xxxx:n hirmutekojen jälkeen. Onko uskon valo syttynyt? Ei. Siitä näkyi vain joitakin välähdyksiä, jotka nekin Teuvo Mononen sammutti. Onko Teuvo Monosen oma uskon valo sammunut jtm:n tapauksen myötä, johon hän epäilemättä on itsekin sotkeutunut? Eikö Teuvoa koskekaan papin velvollisuus olla heikkojen ja sorrettujen puolella?
(I Kor. 6: 1 ja 5) Kun teidän keskuudessanne jollakin on riita-asia toisen kanssa, kuinka hän julkeaa viedä sen pakanoiden ratkaistavaksi? Miksi hän ei jätä sitä pyhien ratkaistavaksi? 5. Saisitte hävetä! Eikö omassa joukossanne ole yhtäkään viisasta, joka pystyisi ratkaisemaan kahden veljen välisen riidan? Tämän raamatun kohdan tiesin ennalta. Älähdin tästä kirjallisesti heti vuosikokouksen jälkeen 25.2.98 kokouksen puheenjohtaja MKMK:lle lähettämässäni avoimessa kirjeessä. Sen jälkeen raamatun kohta I Kor. 6: 1-11 on ollut luettavissa joka kerta ry:lle tehdyssä selvityksessä. Tätäkään raamatun neuvoa Teuvo ei tietänyt. Teuvo Monosen on syytä lukea raamattunsa uudelleen.
Jos minua ei voitu muusta moittia ja vaatia parannusta, niin sitten "väärästä hengestä". Siksi onkin syytä kysyä: jos ihmisellä on "oikea henki", niin oikeuttaako se hänet toimimaan kaikissa viidessätoista ja monessa muussa opillisessa kysymyksessä raamatun vastaisella tavalla? Eikö pikemminkin ihmisessä ole Jumalan mieleinen oikea henki, jos hänen tekonsa ovat raamatun mukaiset?
Kristillisyydessä on nähty aina tärkeänä valvoa oikeassa opissa. Jos oppi ei ole oikea, ei uskokaan ole oikea. Apostoli kirjoittaa (2 Joh. 9): "Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika." Kristillisyydessä on korostettu myös avioliittoa ja sen elinikäisyyttä, puhujan velvollisuutta pysyttäytyä raamatun mukaisessa opissa ja avoimen keskustelun tarpeellisuutta. Eikö ensimmäiseksi tule tutkia, onko oppi oikea ja vasta sitten onko henki oikea? Kuinka Lappeenrannan Rauhanyhdistyksellä on mahdollista, että pj:aa ja rrrr:ia tämä oikea oppi ei koske? Kaikissa viidessätoista kysymyksessä ja monessa muussa kysymyksessä on toimittu minua vastaan väärin. Minua vastaan on rikottu kaikkia kymmentä käskyä ja monella monella muulla tavalla!
Tämän seurauksena xxxx on saanut esteettä jatkaa henkistä väkivaltaansa. xxxx:n vaatimuksesta on pantu vireille avioero 7.4.98, harkinta-aika 9.4.-12.10., jonka jälkeen ero tuli hakea 9.4.99 mennessä. Hän haki myös omaisuuden ositusta 16.4.98. Yhteiselämä on lopetettu hänen vaatimuksesta käräjäoikeudessa 22.4.98. Minut on häädetty omasta kodistani 5.5.98 klo 09.00 mennessä. Siitä lähtien olen asunnottomana irtolaisena ollut uskottomien työtovereiden nurkissa kunnes ostin vailla vakuuksia yli 100%:n lainoituksella itselleni osakkeen 15.5.98. Asuntoa valitessa minun tuli löytää se riittävän läheltä kotiani, että lapset voivat tulla isänsä luo milloin tahansa ja että siinä on kyllin tilaa lasten tulla ja yöpyä. Itseäni varten minulle olisi riittänyt yksiö. Velkaa tuli kestämätön määrä. Omistan puolet omakotitalosta. Silti minulta on riistetty nautintaoikeus omaan omaisuuteeni, mutta jätetty velvollisuus lainojen maksuun.
Pöyristyttävää mädännäisyyttä! Kuinka raamatun valossa tällainen puolison hirvittävä, epäinhimillinen ja sadistinen kotoa pois savustaminen ilman laillista syytä on perusteltavissa? Edellä esitetyn perusteella ei mitenkään. xxxx:lla on yhä tukijoita. Häntä he pitävät uskovaisena. He ovat kadotukseen johtavalla tiellä.
Luther tiivistää käsityksensä seurakunnasta: Iso Katekismus: Kolmannen uskonkappaleen selitys: "Ydinajatus on siis tämä: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä."
Kuinka Lutherin käsityksen perusteella xxxx:lla on tukijansa, jotka tervehtivät häntä, mutta eivät minua ja päinvastoin? Eikö tämä osoita seurakunnan hajaannuksesta? Kummalle puolelle sinä kuulut? Pj:n, vai sille, missä uskotaan oikeaan Kristuksen oppiin?
9.9.96 SRK:n "veljillä" Matti Lääkkö, VS ja ES, ei ollut "aikaa" puuttua nujertajien osuuteen. Samoin ei ollut "aikaa" 17.3.98 käydyssä keskustelutilaisuudessa. Minun nujertamiseen kyllä riitti jälleen aikaa. Miksi kumpikin keskustelutilaisuus järjestettiin illalla klo 18 alkaen? Tämä oli Pj:n ja vlvl:n salajuoni. Tällä tavoin he jatkavat xxxx:n henkistä väkivaltaa ja huolehtivat, että heidän omat tekonsa eivät tulisi valkeuteen. Valkeutta ne eivät kestä. Heidän oman lihansa suojelu on mahdollistanut xxxx:n henkisen väkivallan jatkumisen. Jos keskustelun tarkoitus on ollut keskittyä nujertajien hoitamiseen, onkin jatkuvasti ahdisteltu ja vaadittu parannusta minulta, minulta, minulta ja minulta.
Teuvo Monosen oppi: Alustuksessaan hän kertoi vastaukset keskustelun aiheisiin, 15 esittämääni kysymykseen. Hänen vastauksensa olivat samat, mitä minä olen kirjallisesti esittänyt 16.12.96 alkaen. Kaikissa niissä Pj. laumoineen on toiminut minua vastaan väärin. Keskustelussa tämä tuli selvästi esiin. Sitten seurasi outo käänne. KRKR:n julkisen herjauksen jälkeen keskustelu kääntyi minua yksin syyttäväksi. Yhden juoruämmän juttujen perusteella asian käsittely pyörähti päälaelleen. Minä olinkin noussut "seurakuntaa" vastaan, kun olin noussut pj:aa ja rrrr:ia vastaan. Teuvo Monosen opin mukaan nämä "seurakunnan silmäterät" saavat toimia kaikissa 15 kysymyksessä väärin. Heidän ei tarvitse siitä parannusta tehdä. Jos heitä vastaan nousee ja vaatii, että syntikäsitys koskee kaikkia ihmisiä, myös heitä, onkin noussut "seurakuntaa ja seurakunnan silmäterää vastaan". Hullua omavanhurskauden oppia, jossa sielunvihollinen tuntee omansa ja puolustaa heitä. Siksi Teuvo Mononen puolusti pj:aa laumoineen. Osoittautuihan se Teuvo Monosen perkeleen enkeleihin ja sielun veljiin kuuluvaksi.
Vesa Piiraisen neuvo, että kahden ihmisen riidassa on kaksi osapuolta, joita kumpaakin tulee korjata, unohtui. Kertaakaan xxxx:lla ja pj:lla laumoineen ei ollut tarvetta korjata syntejään. Ei tässäkään keskustelutilaisuudessa. He eivät ole pahoja tekojaan anteeksi pyytäneet. Ovatko heidän synnit minun syntejä? Eivät ole!
Minulla on raamatun mukaan oikeus ja velvollisuus varjella silmäterääni - perhettäni. Uskovaisella ei ole oikeutta puuttua kenenkään perhe-elämään kuin neuvomalla sovintoon ja rauhaan. Seurakunta, jossa tuhotaan sen jäsenen perhe ja hyväksytään perheen hajottaminen ilman, että kuritetaan ja nuhdellaan perheen hajottajia, on hakoteillä ja sielunvihollisen valtaama. Perheensä puolustaja toimii Jumalan mielen mukaisesti. Seurakunta, joka hajottaa jäsenensä perheen, ei ole Jumalan mielen mukainen. Perheen raatelijat eivät toimi Jumalan mielen mukaisesti vaikka he kuinka olisivat "seurakunnan silmäterä ja seurakunta". Sellaisia "seurakunnan silmäteriä ja seurakuntaa" vastaan uskovan tuleekin nousta!
Teuvo Monosella oli tuhannen taalan paikka. Jos hänen uskonsa olisi ollut oikea, olisi hänen ratkaisunsakin ollut oikea. Se olisi merkinnyt, että hän olisi osannut neuvoa Lappeenrannan Rauhanyhdistyksen vallanneita raatelevia susia tekemään parannuksen, hän olisi osannut neuvoa xxxx:aa tekemään parannuksen ja peruuttamaan jättämänsä haastehakemuksen. Siihen Teuvo Monosesta ei ollut. Sen sijaan hän liittyi omavanhurskaiden mustaan enkelikuoroon vaatimaan minulta ja minulta parannusta ja puolustamaan niitä, jotka ovat toimineet kaikissa 15 kysymyksessä väärin. Ts. "seurakunta ja seurakunnan silmäterät" muodostuvat Teuvon opin mukaan niistä, jotka rikkovat Jumalan tahtoa syntejään korjaamatta eikä heitä saa siitä nuhdella. Kuitenkin Jumalan sanan mukaan jokaisen tulee tehdä synneistään parannus, myös Teuvon. Teuvo Monosen opin mukaan se, joka nuhtelee raatelijoitaan ja neuvoo heitä parannukseen onkin noussut tuota "seurakuntaa" vastaan.
Teuvo Mononen ei ole julkista syntiään anteeksi pyytänyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
seurakunnan pää niin, että päättää itseoikeutetusti seurakunnan puolesta, seurakuntaa kuulematta?
omavahurskas voi uskoa itsensä sellaiseksi!
Outoa, että sielunhoidollisia asioita levitellään yksityiskohtaisesti koko maailman luettavaksi!
näkemään esitettyjen perustelujen valossa tehtyjä toimia arvioimalla, että asiassa on toimittu vakavasti Jumalan sanan vastaisesti avioeroa puolustaen?
En voi ottaa kantaa mihinkään asiaan, kun olen lukenut vain yhden osapuolen näkemyksen.
Eikö tämä ole väärä paikka tällaisten asioiden käsittelyyn?
Julkisessa tilaisuudessa tapahtuneet ovat julkisesti kritisoitavissa. Eritoten, kun olen neuvonut häntä parannukseen kirjallisesti kyllin monta vuotta, eikä Teuvo Mononen, eikä kukaan muukaan ole väärää oppiaan korjannut. Siksi heistä on syytä varoittaa koko siionia.
Perustelen tapahtuneet Jumalan sanan, Lutherin, kymmenen käskyn, yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen valossa. Kantani vastaa näitä esittämiäni perusteluja, kantani on yhtenevä Jumalan sanan kanssa. Mikä Siis sinua estää myöntämästä Jumalan sanan mukaista kantaa oikeaksi? Jollet sitä usko, niin koko uskosi on turha!!!
Kaiken kirjoittamasi raamatun sanoman keskellä onko tullut mieleesi, miksi rakkaus loppui?Olen vain tavallinen evankelisluterilainen mies mutta sen tiedän että siinä ei laki ja uskonto auta jos rakkaus on loppu.Joten kummankin osapuolen myös sinun on katsottava peiliin olisitko voinut elää toisin ja voitko elää toisin kumppanisia kohtaan.Miksi toisen on aina muututtava miksi minä en voi muuttua siinä vaikea kysymys,ja lisään vielä että rakkaus ei löydy kirjoista se tulee sydämmestä!Hyvää jatkoa !