Max Weber kirjoitti, että yhteiskunta muodostuu kehittyessään rationaaliseksi ja vakaaksi systeemiksi, kuten rituaaleiksi tai byrokratiaksi, koska näin voidaan toimia yhdessä. Se kääntyy kuitenkin itseään vastaan estämällä näkemästä yksilöiden välillä olevia kykyeroja. Byrokratia asettaa yksilöt tasapäiseen foorumiin, jossa vain käytännöllinen tehtävä merkitsee. Tehtävät jaetaan kykyjen mukaan, mutta jäsenet eivät tiedä miksi toinen saa tehtävän. Tämä johtaa siihen, että heikkoutta ei nähdä eikä sitä vastaan osata toimia. Kyvykkäät yksilöt eivät pysty toimimaan muita paremmin, koska heidän pitää tehdä ennalta määrättyjä, sääntöjen mukaisia tehtäviä, ja ehkä tulla itse tehtävistä päättäväksi harvainvaltaiseksi hierarkianhuipuksi. Kyvyttömät yksilöt voivat taas tehdä asiat omalla tavallaan, jos se täyttää tehtävän vaatimukset, ja näin tuhota kaikki paremmat vaihtoehdot. Byrokratia peittää erot näkyvistä, ja antaa ongelmien olla. Yhteiskunta muodostuu siis pelkästään rationaalisen päämäärän suorittavaksi järjestelmäksi, jossa ei ole tilaa avoimelle keskustelulle ongelmista eikä parannuksista.
Yhteiskunta estää kehitystä
t.i.ruskeepaa
1293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Poliittisen muodostavat päätös (Entscheidung) ja toiminta (action), kun taas kone ja elämä sellaisenaan, mekanismi ja prosessi, toimivat - tai ainakin niiden oletetaan toimivan - itsestään, jokaisesta päätöksestä ja toimenpiteestä huolimatta. On totta, että on olemassa näitä mekanismeja ja prosesseja koskevaa politiikkaa, mutta Schmittin ja Arendtin mukaan kyse on välttämättä rappeutuneesta politiikasta, hallinnoinnista ilman aitoa päätöstä tai todellista toimintaa. Kun Schmitt kutsuu tuota hallinnointia termillä liberaali politiikka, antaa Arendt sille nimen byrokratia, "ei-kenenkään johto".
Sekä liberaali politiikka että sen anonyymi subjekti, byrokratia, kuuluvat poliittisen järjestykseen, jossa yhteiskunnasta (society) tulee se peruskäsite, jonka itsestään toimiviin mekanismeihin tai automaattisiin prosesseihin kaikki päätöksenteko ja toiminta voidaan lopulta palauttaa. Jos päätös on Schmittille se, mikä tulee ei-mistään (aus einem Nichts) ja jos Arendtille toiminta - tai arvostelma (judgement) - merkitsee alkamista, uuden aloittamista (to begin new), muodostaa yhteiskunta järjestelmän ilman ei-mitään, ilman uutta. Sanalla sanoen yhteiskunta on järjestelmä ilman ulkopuolta.
http://www.helsinki.fi/lehdet/kosmo/tekstit/1997/9703mo.html