Moi!!
Täällä ihmiset sanoo....mulla alkoi lääkitys pahenemisvaiheen jälkeen....
tai .....mun oireet on pahentunu....
Esim millainen on se pahenemisvaihe eli mitä silloin on ihminen kokenut oireiksi ....oletteko menneet muina miehinä sairaalaan päivystykseen vai miten olette neurologille päässeet?
Lähetteellä kun pääsee vajaan vuoden päästä ja jos soittaa neuvoa kysyäkseen niin varmaan sanotaan ettetkö tule toimeen kotona....että näin....miten siis on käytäntä muilla...?
Täällä ihmiset sanoo....mulla alkoi lääkitys pahenemisvaiheen jälkeen....
tai .....mun oireet on pahentunu....
Esim millainen on se pahenemisvaihe eli mitä silloin on ihminen kokenut oireiksi ....oletteko menneet muina miehinä sairaalaan päivystykseen vai miten olette neurologille päässeet?
Lähetteellä kun pääsee vajaan vuoden päästä ja jos soittaa neuvoa kysyäkseen niin varmaan sanotaan ettetkö tule toimeen kotona....että näin....miten siis on käytäntä muilla...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulle vastattu samoin,kun on tullut jokin uusi oire muutamaa päivää aikaisemmin.En todellakaan ryntää heti uuden oireen tullessa(pahenemisvaihe)puhelimeen soittamaan hoitajalle josko nyt olisi sen ensimmäisen pulssin paikka,vaan katson muutamia päiviä miten oire kehittyy,vai katoaako se itsestään.
Pulssia en ole saanut kertaakaan tämän 20 sairastamisvuoteni aikana.Ei minulla ollut oireitakaan kuin aivan lieviä ensimmäisten 17 vuoden aikana,jotka korjaantuivat päivässä parissa itsestään jättämättä mitään pysyvää toimintahäiriötä jälkeensä.
Kun tämä per....n tauti villiintyi riehumaan reilut kaksi vuotta sitten ei minulle silloinkaan tarjottu mitään pulssia,vaan todettiin vain,että korjaantuu itsestään ajan kanssa,jos korjaantuu.
Olenkin hieman kateellisena lukenut niistä ms-tautisista,jotka pääsevät pulssihoitoon heti kun pikkusormikin vähän puutuu.
Nykyään en enää soita uusista oireista polille,kun olen todennut sen aivan turhaksi.
Olen tuumaillut,että taidankin olla luomukoekaniini,eli katsotaan miten selviää ms-tautinen joka ei ole koskaan saanut mitään lääkehoitoa eikä saa myöskään pulssihoitoa.
Yhtä asiaa,jonka sairaalan neurologi sanoi minulle parisen vuotta sitten,en ole ymmärtänyt vieläkään(on varmaan se paljon puhuttu kognitiivinen ongelma-käsityskyvyn puute tässä asiassa).Tämä neurologi totesi, kysyessäni koska sen pulssin sitten (mahdollisesti) saa,että ota sitten yhteyttä jos tulee toispuolinen halvaus? En ällistykseltäni huomannut kysyä tältä neurolta,että koska toispuolisesta halvauksesta kärsivä pystyy soittamaan yhtään mihinkään.Minä en tiedä enkä tunne yhtään toispuolisesti halvaantunutta jotka olisivat olleet kykeneviä soittamaan yhtään mihinkään saati ylipäätään edes puhumaan mitään vaikka olisivat pystyneet puhelimen luurin käsiinsä ottamaan.Vai onko minulle asetettu "hieman korkeammat vaatimukset" tämän taudin suhteen?
Olen ollut kahdesti pulssissa, pari kertaa olen moisesta kunniastakin jo kieltäytynyt. Pulssilla korjattiin kaksoiskuvat ja tasapainohäiriöt. Minulle pulssi oli TODELLA RANKKA hoitomuoto, enkä voi omalla kohdallani kehua. MS-oireita hellitti kyllä viikon päivät tiputuksen jälkeen, mutta toi mukanaan myös liudan erittäin epämiellyttäviä oireita - niistä pääsin eroon vain ajan kanssa. Nyt ajattelen, että täytyy ms viedä suurinpiirtein kuoleman porteille ennenkuin seuraavaa pulssia suostun ottamaan !!
Interferonilääkitys on päällä - ollut noin vuoden. Tämäkään ei ole tuonut minulle onnea ja autuutta. Olo on lähinnä huonontunut. Eikäpä jatkuva itsensä piikittäminen ole mitään herkkua.
Että mistähän mahdat olla minulle kateellinen?!
Jokainen joka pistää itseensä jotain lääkettä on valintansa tehnyt aivan itse.Lääkkeen mahdollisesti aiheuttamista ikävistä sivuvaikutuksista kannattaa varmasti sanoa hoitavalle lääkärille(neurologi),hän on se oikea valitusosoite.Ikävät sivuvaikutukset tuskin muille marisemalla,tai itsekseen niitä märehtimällä paremmiksi muuttuvat.
No moi!
Joulu meni kohtuullisesti. En tarkoittanut mitenkään kiusata ketään ja älkää ymmärtäkö väärin. Olen vielä niin alkutaipaleella että suokaa anteeksi.
Minulla ei ole kipua joka talttuisi Panacodilla tai vastaavilla. Muuta on käytössä ja eikä teho mikään valtava ole. Kipu syö ihmistä aika pahasti. Piikitettävät lääkkeet eivät tietenkään tietääkseni kipuihin auta ollenkaan.
Olen ymmärtänyt, että kohdallani vaaditaan jonkinlainen halvaus, jotta joku joutuu ottamaan kontolleen dg:n teon. Ei ole niillä helppoa.
Ja vielä kerran pahoittelen jos aikaansain mielen mustumisen.
Kiitos
Kiva kommentti sulla. Ei kai tässä kukaan marissut tai märehtinyt...ilmeisesti olet juuri niitä ihmisiä jotka ei kestä totuutta että näillä lääkkeillä ei sen onnellisemmaksi tai terveemmäksi tule. Lääkkeillä on sivuvaikutukset ja niitä voi toki hoitaa toisilla lääkkeillä, joilla on sivuvaikutukset... kierre valmis. Joten, ehkä SINÄ olet meistä se kaikkein onnellisin täysin lääkkeettömänä. Jatka vaan valitsemallasi linjalla.
En ymmärtänyt Sinua väärin, vaan kommentoin viestilläni tuota "kognitiivisen" vastausta sinulle. Lähinnä ärsytti hänen kommenttinsa kateellisuudesta. Ei ole syytä kadehtia toisen sairautta tai hoitoa tietämättä mistä oikeasti on kyse.
Toivotan Sinulle mahdollisimman oireetonta tulevaisuutta ja sitä myöten hyvää uutta vuotta.
En ole itse valinnut lääkkeettömyyttäni,valinta on neurologin tekemä,samoin pulssittomuus.Se siitä omalla "valitsemallani linjalla" jatkamisesta.