Minulla on vähän aikaa sitten todettu ms-tauti. Haaveissa on ollut saada toinen lapsi jo ennen kuin ms-tauti todettiin. Haluaisin kuulla kokemuksia ms-tautia sairastavien raskausajasta ja synnytyksen jälkeisestä ajasta mielellään sellaisilta henkilöiltä jotka ovat saaneet lapsen muutaman vuoden sisällä tai ovat raskaana tällä hetkellä. Miten raskausaika sujui? En tuliko synnytykseen jälkeen vaikeita pahenemisvaiheita? Aloitettiinko lääkitys heti synnytyksen jälkeen? Entä pystyittekö imettämään vauvaa?
Toivottavasti jollakin olisi aikaa kirjoittaa kokemuksistaan.
Toivottavasti jollakin olisi aikaa kirjoittaa kokemuksistaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Ystäväni raskaus sujui erinomaisesti ja vointi oli parempi kun muuten, mutta heti lapsen syntymän jälkeen (myöskin toinen lapsi) äiti joutui pariksi kuukaudeksi sairaalaan ja sai jotain kovia piikkejä etc. Olen lukenut myös netistä, että näin (helppo raskaus, vaikeaa sen jälkeen) on mennyt. Jos jollakulla on päinvastaista kerrottavaa, kirjoittakoot. Halusin kuitenkin kertoa sen mitä tiedän ms-potilaalla tapahtuneen. Voit sitten tämän ja toivottavasti muidenkin vastausten perusteella miehesi kanssa harkita asiaa.
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta MS on todettu ihan hetki sitten. Samat haaveet täälläkin on, kunhan lapsi on ajankohtainen.
Samat jutut minäkin olen kuullut että pahenemisvaiheita ei tule raskauden aikana mutta heti sen jälkeen voi tulla pahanakin.
..on tauti jo itsessään ja samoin raskaus, ei kai sitä oikein kukaan pysty ennustamaan miten raskaus sujuu, kun ei kukaan pysty tän taudin kulkuakaan ennustamaan. Itselläni tauti puhkesi melkein heti raskauden jälkeen 8 vuotta sitten. En ole uskaltanut tehdä enempää lapsia vaikka mieli tekis!
Itselläni diagnosoitiin MS-tauti vuonna 2001.Ensimmäisen lapseni sain vuonna 2003. Raskausaika meni hyvin, synnytyksen jälkeen sain näköhermotulehduksen, jonka seurauksena näkö lähti oikeasta silmästä. Tähän sain kortisonia suoneen sairaalassa kolmen päivän ajan. Pääsin aina tiputuksen jälkeen kotiin, ja seuraavana päivänä taas 3-4:ksi tunniksi tiputukseen.
Näkö palautui osittain takaisin silmään. Tämäkin näköhermotulehdus olisi jossakin vaiheessa voinut tulla, olin sitten tehnyt lapsia tai en.
Toisen lapseni sain nyt vappuna tänä vuonna. Raskausaika meni hyvin, eikä ainakaan vielä ole tullut pahenemisvaihetta (koputtaa puuta...)
Imetys on myös sujunut hyvin, tarkoitus olisi jatkaa tuonne kevääseen asti.
Kolmas lapsi suunnitelmissa, periaatteella, saa tulla jos on tullakseen.
Ensimmäisen raskauden jälkeen minulla oli käytössä interferonilääkitys, mikä jätettiin pois, kun toista lasta suunniteltiin, katsotaan lääkityksen jatkoa kolmannen lapsen jälkeen.
Tässä oli minun tarinani tähän aiheeseen liittyen.
Hetkeäkään en kadu, että lapsia päädyin tekemään. Diagnoosin saatuani olin sitä mieltä, että lapsia en hanki, mutta mites sitten kävikään... Ja toisaalta, voihan sitä täysin tervekin ihminen jäädä työmatkalla auton alle, ja vammautua, eipä meistä ketään tiedä etukäteen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Mun tarinani: Sairastuin ms-tautiin vuonna 2000. Mieheni tapasin 2003. REbif lääkityksen lopetin kesällä 2003, tarkoituksena yrittää tulla raskaaksi. Lapsi syntyi keväällä 2005. Imetin jonkin aikaa, sain sienitulehduksen rintaan, joten en pystynyt imettämään kovinkaan kaukaa.
Rebif lääkitystä en aloittanut, koska tarkoituksean oli yrittää toista lasta. Tulinkin raskaaksi talvella 2005 ja toinen lapsi syntyi syksyllä 2006. Häntäkin imetin vain noin kuukauden.
Nyt olen jo aloittnut Rebifin käytön uudelleen, mitään pahenemisvaiheita ei ole tullut kummankaan synnytyksen jälkeen.
Toisaalta mulla ei ole ollut paljoa oireita ms-taudista muutenkaan. Väsynyt tietysti olen ajoittain, mutta uskoisin se olevan muutenkin normaalia kahden pienen lapsen äidillä, ja sitä mieltä neurologikin oli =)
Minulla ms-tauti alkoi oireilla 1996.
1. lapsen sain 2003. Raskaus meni oikein hyvin, vointini oli parempi kuin normaalisti ja muutamat ms-oireet katosivat :)
Kun vauva oli 10 kk ikäinen sain lievän pahenemisvaiheen. Toinen jalka puutui osittain mutta se ei kuitenkaan haitannut kävelyä. Pari kuukautta myöhemmin tuli pahempi puutumine sekä halvaantuminen toiseen käteen. Kortisonia sain siihen ja toivun täysin. Lääkärin kanssa puhuttiin tuolloin ensimmäistä kertaa lääkityksen aloittamisesta mutta päätettiin lykätä sitä kun kerroin vauvahaaveistani. Sen jälkeen minulla oli lieviä puutumisia ympäri kehoa, kunnes tulin raskaaksi.
2. lapsen sain 2006. Raskaus oli raskas. Minulla oli lieviä ms-oireita (puutumisia) mutta toimintakykyyn ne eivät vaikuttaneet. Raskaudesta johtuva voimakas väsymys ja ympärivuorokautinen pahoinvointi olivat hankalimmat oireet ja veivät normaalin toimintakyvyn.
Synnytyksen jälkeen vointini on ollut oikein hyvä :) Yövalvomiset vauvan kanssa vaan väsyttää, ihan kuin ketä tahansa.
Nyt vauva on 10 kk ja imetän häntä edelleen. Lääkitys olis tarkoitus aloittaa sitten kun lopetan imetyksen. Saa nähdä miten käy, vauvakuume on alkanut taas vaivaamaan =)
Jos vaikka parin vuoden päästä taas uskaltaisi yrittää...