Hei!
Minkälaisia kokemuksia kotona synnyttämisestä?
Saako kätilön kotiin sairaalan kautta vai miten pitäisi toimia?
Sairaalassa en missään tapauksessa synnytä, koska siellä en saa päättää mitä minulle tehdään.
Minkälaisia kokemuksia kotona synnyttämisestä?
Saako kätilön kotiin sairaalan kautta vai miten pitäisi toimia?
Sairaalassa en missään tapauksessa synnytä, koska siellä en saa päättää mitä minulle tehdään.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kysyä, että minkälaista puudutetta voidaan laittaa kotioloissa?
Tsekkaas tuolta Aktiivinen synnytys ry:ltä sitä kätilöä.
Itselläni kotisynnytys ajankohtana huhtikuussa.
Kivunlievitykseen saa kotona homeopaattisia, akupistehierontaa.
Kotisynnytykseen ei saa ns.kemikaalisia lääkkeitä.
Eli ei epiä, spinaalia, ilokaasua.
niillä, kun on todella alhainen kipukynnys?
Kotisynnytystä varten saa lääkäriltä reseptin, millä voi ostaa synnytystä varten kipulääkettä ja puudutetta mm. ompelua varten!
mm.
http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/
http://gamma.nic.fi/~hirvoset/koti_synnytyspaikkana.htm
http://www.ailam.net/
tammikuussa tulee kätilö käymään ja jutellaan synnytyksestä. Minä valitsin siis kotisynnytyksen.
Jos jotain mutkia tulee matkaan, niin sitten sairaalaan.
Itse olen kokenut kätilö. Olen ollut töissä mm. Englannissa. Pyytäisin sinua harkitsemaan kaksi kertaa oletko valmis kantamaan vastuun kaikista komplikaatioista, joita voi liittyä synnyttämiseen. Otatko vastuun sikiön mahdollisesta vaurioitumisesta jne. Elämä on täynnä valintoja ja toivon, että teet viimeisen päälle faktoihin perustuvan päätöksen!
kätilöiden kohtelusta on ajanut minut tähän päätökseen.
Mulle ei synnytyksessä saa missään nimessä alkaa huutamaan, siitä ei seuraa muuta kuin se, että alan itkemään ja saan paniikkikohtauksen...
Minun kaverini valitti synnytyksessä kipua itkien ja kätilön kommentti oli, että älä viitsi valittaa niin sen kuuluukin sattua.
Eräälle toiselle ystävälleni annettiin liikaa epiduraalia ja sen takia jouduttiin käyttämään hänen pahinta pelkonsa aiheuttajaa eli imukuppia ja siitä seurasi aika pahat repeämät, joiden piti parantua muutamassa viikossa, mutta toisin kävi.
Sitten vielä kolmas kaikista huonoin kokemus sairaalassa synnyttäneelle ystävälleni oli vauvan kuolema. Hänellä on todella alhainen kipukynnys ja tätä ei tietenkään sairaalassa uskottu, vaan häntä pidettiin vain hysteerisenä naisena. Synnytys eteni ja puudutteet oli kyllä laitettu, mutta kun tuli ponnistuksien aika, niin hän joutui kivusta paniikkiin ja pyörtyi, vauvaa ei saatu riittävän nopeasti ulos ja lopputulos oli sitten todella ikävä.
Itse ainakin mieluummin kuolen, kuin synnytän sairaalassa. Ei varmaan monenkaan mielestä viisas päätös(niinkun ei minunkaan), mutta muuhun en vaan pysty...
Valitettava totuus kun on, että mikä tahansa hyvinkin alkanut synnytys voi milloin tahansa aivan loppuvaiheessakin muuttua katastrofitilanteeksi, jossa pikainen sektio on ainoa tapa pelastaa ainakin lapsi.
Hollannissa lapsista n. 65% syntyy kotona. Mutta täälläkään sitä ei suositella ensisynnyttäjille vaan toista tai useampaa lastansa synnyttäville. Täällä ei kipulääkkeitä saa sairaalassakaan - ei ennen eikä jälkeen synnytyksen - kipu kun lähentää äidin ja lapsen sidettä toisiinsa :-)! No joo, minä en missään olosuhteissa suostuisi synnyttämään kotona.
Nimim. naapurin kotisynnytystä seurannut: lapsi ja äiti ambulanssilla sairaalaan ja vauva melkein menehtyi
Erona Hollanissa on se, että sairaalat ovat lähellä. Maa on postimerkin kokoinen. Siltikin kun on tosi kyseessä - pitää olla sairaalassa, jotta jotakin olisi ylipäätänsä tehtävissä.
Sairaalan kautta ei saa kätilöä ja harva kätilö muutenkaan on halukas hoitamaan kotisynnytystä. Kätilön saanti voikin olla suurin ongelma, kun puskaradion kautta pitää etsiä. Eikä kotiloita löydy kaikkialta Suomesta. Mistä päin olet?
Kotisynnytyksessä voidaan käyttää lähinnä luomukeinoja kivunlievityksessä. Ompelua varten saa reseptillä puudutteen. Myös muita tarvikkeita joutuu hankkimaan mahdollisesti paljonkin itse, mutta tästä sovitaan tarkemmin oman kätilön kanssa.
Suurin osa sairaalasynnytyksistäkin menee hyvin. Kauhutarinat vaan leviävät onnellisia tarinoita paremmin. Minulla oli ihana synnytyskokemus Tammisaaren sairaalassa. Oletko miettinyt tällaisia "vaihtoehtosairaaloita"?
edes harkitsisi kotisynnytystä.
Minulla on kaksi lasta, eikä kumpaakaan varmaan olisi, jos olisin yrittänyt synnyttää kotona.
Synnytyksen aikana voi tulla vaikka mitä komplikaatioita, jolloin on varsin "ihanaa" olla sairaalassa, jossa kaikki apu on lähellä.
Tottakai menet sairaalaan! Jos noin kammo siitä ettet saa itse päättää asioistasi niin sano siitä siellä ja suoraan niin saat synnyttää mahd luonnollisesti ja itse.
Mutta ÄLÄ synnytä kotona!!!!
Se on riski jonka ottaa sekä itselleen että viattomalle lapselleen. Ennenvahnaan synnytettiin kotona sillä muuta mahkua ei ollut ja lapsi- ja äitikuolleisuus oli korkea.
Mitä jos jokin menee vikaan eikä esim lapsi selviä? Se ei saa niin nopeeta ja niin hyvää apua kuin saisi sairaalassa. Syytät sitten itseäsi lopun elämääsi vain oman jääräpäisyytesi takia!
Mulla on yksi lapsi ja toinen tulossa. Jos olisin synnyttänyt kotona, joko minä tai lapsi oltaisiin vammauduttu tai kuoltu. Että näin.
kuolen kuin menen sairaalaan synnyttämään...
voi kuolla. en uskaltaisi synnyttää kotona, hädin tuskin sairaalassakaan (ei ole vielä lapsia).
Noin kauhealle pelolle kannattaa yrittää tehdä jotain. Toi ei ole enää tervettä.
hyödytä.....
Jos olisin lapseni kotona synnyttänyt, ensimmäisessä synnytyksessä olisin kuollut minä (istukka repesi, iso verenhukka, suoraan salista leikkauspöydälle) ja toisessa synnytyksessä olisi lapsi ollut vaarassa (syntyi ennenaikaisena, tulehdusarvot korkeat) sekä myös oma kuntoni ei välttämättä olisi riittänyt loppuun saakka (verenpaineet romahti).
Onhan niitä kauhutarinoita opettajista ja hammaslääkäreistäkin, mutta silti kannattaa käydä koulussa ja hoidattaa hampaansa. Myös muutamat legendat vanhoista kätilöistä kannattaa unohtaa ja mennä kiltisti hoitamaan homma sairaalaan.
Tsemppiä kotisynnytykseen! Mikäs sen luonnollisempaa, varsinkaan jos sairaala on sellaisella etäisyydellä, että lapsen saa tarvittaessa hoitoon. Eihän raskaus ja synnytys ole sairaus, mikä siis on se joka pakottaa naisen sairaalaan? Jotta häntä voidaan kontrolloida yhteiskunnan toimesta? Jotta hänet voidaan alistaa ja sitoa sänkyyn kiinni ja toiset voivat määrätä mitä tehdään? Ainoa peruste on lapsen turvallisuus, eli jos synnytyksessä tulee komplikaatioita, mutta jos synnyttäjän koti on sairaalaan lähellä ja kätilö sekä mahdollisesti (yksityis)lääkäri mukana synnytyksessä kotona, tuntuu kummalle perusteet ja pakotteet sairaalaan menemisestä. Varsinkin, jos pelko aiheuttaa äidille kohtuutonta stressiä, joka taas vaikuttaa negatiivisesti sekä synnytykseen että lapseen.
Törmäsin kotisynnytykseen teoksessa Nainen naiselle. Luonnollinen syntymä. Tekijä: Aila Miettinen-Jaakkola. Hän on synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri. Löytyy mm. www.bebes.fi Järjestää synnytysvalmennusta yms. Voisi olla hyvä kontakti.
http://www.ailam.net/
Älä anna kielteisten kommenttien masentaa. Asiat voivat mennä pieleen sairaalassakin, ei kotona synnyttäminen ole välttämättä sen huonompi vaihtoehto. Päinvastoin. Itsekin mieluusti synnyttäisin kotona, mutta sairaalaan on niin pitkä matka, etten sen vuoksi uskalla ottaa riskiä - jos vauva tarvitsisikin hoitoa. (lähes 100 km) Ajattelen, miten paljon vähemmän pelkoa ja stressiä synnytyksessä olisi, jos voisin synnyttää kotona. Takassa palaisi tuli, olisi lämmintä, turvallista sekä mukavaa ja lapsi saisi alusta saakka olla kotonaan, siellä missä tulee elämänsä keskeisimmät vuodet kehityksensä kannalta elämään, hänelle tärkeiden ihmisten keskellä. Ehkä sitten seuraavan lapsen kohdalla. Sen sijaan olen neuvotellut kätilön kanssa mm. valojen himmentämisestä, omasta musiikista, ponnistustasennosta, vauvan punnitsemisajankohdasta ja yksityisyydestä synnytyssalissa. Silti pelottaa, että medikalisoitunut yhteiskunta (kätilöt) eivät toiveitani lopulta kuule, ja joudun pakotettuna synnyttämään toisin kun haluan - vaikka sille ei mitään perusteita terveyden tai turvallisuuden kannalta olisikaan. En olisi ensimmäinen äiti.
Minusta on järkyttävää, kuinka täälläkin keskusteluissa pikkuisen normista poikkeavia päätöksiä silmittömästi kritisoidaan. Eivätkö ihmiset osaa ajatella? Ei se, että on epiduraalin varassa sängyssä selällään, jalat levällään toisten määrättävänä välttämättä ole optimaalisin synnytys lapsenkaan turvallisuuden kannalta! Voitaisiinkin kysyä, kuinka hyvin vauvan varhainen psykologinen kehitys ja sen tarpeet on huomioitu sairaalasynnytyksissä? Saako lapsi sen fyysisen läheisyyden ja turvallisuuden, mitä hän vaatisi heti synnytyksen jälkeen, kun hänet punnitaan ja mitataan sairaalaan rutiinien takaamiseksi? Olisi huomattavasti tärkeämpää, että vauvalle kehittyy perusturvallisuuden tunne, jota hän tarvitsee ollakseen onnellinen myös aikuisena, sen sijaan, että mitataan ja punnitaan pakonomaisesti. - jonka aivan hyvin voisi tehdä myös myöhemmin.
Ja yksinkertaista ajattelua! Tuohon pystyy vain nainen.
On täysin eria asia synnyttää saman katon alla leikkaussalin kanssa verrattuna kotiin, vaikka koti olisi kadun toisella puolen. Sen tietää ja ymmärtää jokainen, joka on todistanut mitä tahansa tämän tyyppistä tilannetta. Kymmenenkin ylimääräistä minuuttia on pitkä aika jos homma menee kriittiseksi. Eikä sitä voi tietää etukäteen. Se kymmenen minuuttia vierahtää helposti ambulanssin saapumiseen, potilaan roudaamiseen petiltä toiselle, matkaan sairaalaan jne. Tutkimuksien mukaan vain puolet vastasyntyneiden ongelmista voidaan ennustaa. Minusta suurin äidin stressin aihe on lapsen hyvinvointi, eikä sitä kotisynnytys vähennä, jos äidillä on vähänkään normaali ajattelukyky.
Se, että asiat voivat mennä pieleen sairaalassakin, ei oikeuta sellaiseen johtopäätökseen, että kotona olisi yhtään turvallisempaa. Taitaa olla taas sitä naisen logiikkaa. Tuo loppuosan vastakkainasettelu (kotona takkatulen ääressä kontra sairaalasänkyyn jalat levällään sidottuna, ikäänkuin ne olisivat ainoat vaihtoehdot) kertoo viimeistään että sinä elät jossakin ihmeellisessä mielikuvitusmaailmassa. Toisaalta voisi tietysti lähteä siitä, että annetaan darwinismin toimia...
poikkeamisen vuoksi, vaan ihan oman kokemuksen perusteella.
Ekassa synnytyksessä oli istukka revennyt, ja lapsen sydänäänet heikkenivät äkillisesti, lopulta joukko kätilöitä painoi lapsen ulos.
Toisella kertaa istukka irtosi, ja sekä lapsi että minä meinasimme kuolla verenvuotoon. Vauva sai mm. kiireellä verensiirron.
Eipä olisi auttanut, vaikka olisi sairaala naapurissa.
Mutta jokainen päättää itse, ja kantaa myös vastuun päätöksistään.
pelkäätkö sairaalaa vai sitä synnytystä vai mitä? Monessa sairaalassa on synnytystilan vaihtoehtona perhehuone joka muistuttaa paljon tavallista makuuhuonetta. Ainakin sairaalakammon luulisi siellä helpottavan..
Kotona saat päättää yhtä paljon kuin siellä sairaalassakin. Kätilöhän lopulta tekee kriittiset ratkaisut asioissa.
Harvassa on kätilöt jotka ottavat vastuulleen kotisynnytyksen (onneksi..). Puudutuksen sun muut voit unohtaa aika tyystin, sillä ne on erikoislääkärin hommia ne.
Kiistatta kotisynnytys on suurempi riski kuin sairaala. Joissakin maissa kotisynnytyksiä suositaan, mutta äitien kuolleisuus synnytyksiin on siellä olemassa, täällä se on olematon. Lapsen vammautuminen tai kuolema on riski, täällä sekin on hyvin pieni. Lisäksi se tosiasia että noissa maissa sairaala on aina hyvin lähellä vain minuuttien matkan päässä. lisäksi ensisynnyttäjä on silloinkin sairaalassa..
Pelon takia ei pidä ottaa tuollaista riskiä vana se pelon syy on saatava pois. Puhu neuvolassa ja ota yhteyttä sairaalaan, asialle on tehtävissä jotakin.
Neljän lapsen äitinä en ole kertaakaan kokenut, että minulle olisi tehty jotakin mitä en olisi halunnut tai jätetty tekemättä jotakin mitä halusin. Kätilö on ollut paikalal asiakastaan varten ja toiminut sen mukaisesti.
ja synnytystäkin todella paljon...
En vaan halua, että minulle tehdään asioita, joita en tahdo ja niin siellä sairaalassa kuitenkin tulee käymään...
Kotona minua ei pakoteta synnyttämään puoli-istuvassa asennossa eikä kätilö kai voi kotisynnytyksessä myöskään käyttää imukuppia..
Tietysti toivon, että vauvalla ei ole hätää, mutta itsestäni synnytys vaan tuntuu kuolemalta, en toivonut raskautta enkä haluaisi synnyttää, mutta minkäs teet... :(
peloistasi?
Muista, että he ovat siellä auttaakseen sinua.
Ihan oikeasti.
Pyydä lähete pelkopolille, et voi tietää, vaikka siitä olisikin apua sinulle. Ei siitä ainakaan haittaa ole.
Ei sairaalassa kukaan pakota sinua synnyttämään jossain tietyssä asennossa, ellei lapsen tila sitä jostain syystä vaadi. Ja jos niin on, niin silloinhan on vain hyvä, että asiantuntijat ottavat homman haltuunsa. Eikö niin?
Kyllä minuakin pelottaa synnytys, ja odotan nyt kolmatta. Kaikkia varmaan.
Oma kokemukseni kuitenkin on, että siinä vaiheessa, kun on synnyttämässä ekaa lasta, tuntuu vain turvalliselta, kun kätilö neuvoo mitä kuuluu tehdä, ja miten olla. Minä ainakin halusin ottaa kaiken mahdollisen avun vastaan siinä tilanteessa.
synnytykseen liittyy asioit ajoita tehdään perustelluisya syistä eikä vain tavan vuoksi niin kuin joskus ennen..
Kätolö kotona ja sairaalassa ratkaisee aina mikä on tilanteen mukaan oikea tapa toimia. Ilman kätilöä koko homma on jo vastuutonta!
Synnytysasennon voit valita kunhan muistat sen sanoa heti sairaalaan mennessäsi. Silloin jopa kätilö voidaan valita sinulle sen mukaan mitä toivot jos on hyvä tuuri.
Imukuppia käytetään kun lapsi jää jumiin eikä tule ulos. Imukupin vaihtoehto on useimmiten vammautunut lapsi ja äiti tai ainakin toinen. Sektiolla imukupin voi välttää joissakin tilanteissa, mutta ei kotona.. Varmaa on, että jos tulee tilanne jossa imukuppia tarvitaan niin sen käyttö vapauttaa sinut piinaavasta tuskasta eikä sii sole siinä tilanteessa ollenkaan vihollisesi!
Ota yhteyttä sinne sairaalaan ja kerro asiastasi. Pääset varmasti vierailulel ja saat kuulla kaiken mitä sairaalassasi on tarjolla.
Aina jos synnytys etenee muutoin kuin ihan luomuna on kyse joko äidin tai lapsen terveydestä ja hyvinvoinnista tai luultavasti molempien.