ikävä toisen

sen mikä on kaipaista johonkin saavuttamattomaan ja mikä on rakkautta? omalla kohdalla ei ole kyse rakkaudesta vaan se pelkkää himoa ja kaipuuta jotakin saavuttamatonta kohtaan. voisi sitä ehkä sanoa rakkaudeksikin, niin raastavaa se on. pahinta on se, että tiedä vastapuolellani olevan tunteita myös minua kohtaan...

erittelet kirjoitti:

sen mikä on kaipaista johonkin saavuttamattomaan ja mikä on rakkautta? omalla kohdalla ei ole kyse rakkaudesta vaan se pelkkää himoa ja kaipuuta jotakin saavuttamatonta kohtaan. voisi sitä ehkä sanoa rakkaudeksikin, niin raastavaa se on. pahinta on se, että tiedä vastapuolellani olevan tunteita myös minua kohtaan...

ei kai sitä eroa voi todella eritellä millään. eiköhän se ole enemmän sellainen tieto, jonka vaan tiedostaa... ainakin aikaa "erosta" on kulunut niin paljon, samoin kun viime näkemisestä, että jos tunteet olisivat olleet pelkkää himoa tai saavuttamattoman kaipuuta, vois niiden olettaa laantuneen itsestään.

enemmänkin kaipaan sitä kuinka hyvä mun oli olla, sen toisen lähellä. ei se ollut mitään himoa, se oli rauha. sellainen jota en ole kenenkään toisen kanssa löytänyt ja tuskin löydänkään.

tiedät enemmän kuin minä. toisinaan luulen, että niitä tunteita on (ei kuitenkaan yhtä vahvoja kuin mitä itse koen), kun järki palaa, tajuan että niitä tuskin onkaan. viimeiseen asti toiveajattelua. tahtoisin jatkaa eteenpäin, yritänkin. vaan en pysty. asian kanssa olen kuitenkin oppinut jo elämään. tänään vaan on "paha päivä".

toisen oma kirjoitti:

ei kai sitä eroa voi todella eritellä millään. eiköhän se ole enemmän sellainen tieto, jonka vaan tiedostaa... ainakin aikaa "erosta" on kulunut niin paljon, samoin kun viime näkemisestä, että jos tunteet olisivat olleet pelkkää himoa tai saavuttamattoman kaipuuta, vois niiden olettaa laantuneen itsestään.

enemmänkin kaipaan sitä kuinka hyvä mun oli olla, sen toisen lähellä. ei se ollut mitään himoa, se oli rauha. sellainen jota en ole kenenkään toisen kanssa löytänyt ja tuskin löydänkään.

tiedät enemmän kuin minä. toisinaan luulen, että niitä tunteita on (ei kuitenkaan yhtä vahvoja kuin mitä itse koen), kun järki palaa, tajuan että niitä tuskin onkaan. viimeiseen asti toiveajattelua. tahtoisin jatkaa eteenpäin, yritänkin. vaan en pysty. asian kanssa olen kuitenkin oppinut jo elämään. tänään vaan on "paha päivä".

vaihtelu on aivan ihmeellistä, välillä en kaipaa enkä edes "muka" muista koko tyyppiä. sitten tulee taas aikoja (niinkuin tänä iltana), että kaipaan aivan järjettämästi tuon ihmisen iholle (tai siis pääsisin kainaloon tai saisin edes puhua hänen kanssaa)... järki on käskenyt jo kauan unohtamaan, mutta kun ei vain voi!. Mietin toisinaan, että onko tämä rakkautta vai mitä (mutta silloin kuin muka ymmärrän jostakin jotakin, selitän itselleni että se on vain himoa ja vaihtelun halua)...ja tämä tekee minusta mielipuolen koska en osaa edes itselle selittää, mitä tämä on. Jos toinen tekisi aloitteen, luultavasti tietäisin mitä tekisin...mutta se on taas sitä kuuluisaa jossittelua.
...sekavaa kirjoitusta, ja en edes voi puhua tästä kenellekään, mutta tämäkin lohduttaa

erittelet kirjoitti:

sen mikä on kaipaista johonkin saavuttamattomaan ja mikä on rakkautta? omalla kohdalla ei ole kyse rakkaudesta vaan se pelkkää himoa ja kaipuuta jotakin saavuttamatonta kohtaan. voisi sitä ehkä sanoa rakkaudeksikin, niin raastavaa se on. pahinta on se, että tiedä vastapuolellani olevan tunteita myös minua kohtaan...

Siis tietääkö vastapuoli sinun tunteistasi?

olevan se ketä kaipaan...mutta tuskinpa se on mahdollista...

Kunpa ihminen jota minulla on suunnaton ikävä...ajattelisi myös noin kuin kirjoitit...

Mutta se vaan ei mee niin...eihän?

sinun... kirjoitti:

olevan se ketä kaipaan...mutta tuskinpa se on mahdollista...

Kunpa ihminen jota minulla on suunnaton ikävä...ajattelisi myös noin kuin kirjoitit...

Mutta se vaan ei mee niin...eihän?

ja kohta on liian myöhästä tehdä asioille enää yhtään mitään...tässä mennään elämässä eteenpäin...ja pakko tehdä ratkaisuja, joista on kannettava vastuu...

Kohta minulla ei ole enää mahdollisuuttakaan ottaa sinuun yhteyttä...

Minulla ei ole enää numeroasi...ilmeisesti olit myös poistanut minun numeron...

Plaah... sinä et ole Hän!

edelliseen kirjoitti:

ja kohta on liian myöhästä tehdä asioille enää yhtään mitään...tässä mennään elämässä eteenpäin...ja pakko tehdä ratkaisuja, joista on kannettava vastuu...

Kohta minulla ei ole enää mahdollisuuttakaan ottaa sinuun yhteyttä...

Minulla ei ole enää numeroasi...ilmeisesti olit myös poistanut minun numeron...

Plaah... sinä et ole Hän!

kaipaamani mies(?)

Näinhän se menee...