Hoitokokouksista keskustelun voi tietysti sysätä katkerien ja vl-uskosta syntiensä vuoksi eronneiden höpinäksi. Tosiasia kuitenkin on, että 60-70-luvuilla SRK-lestadiolaisuudessa osin opetettiin tavalla, josta liike myöhemmin itsekin on sanoutunut irti. Ongelma kuitenkin on, mitä tehdä hoitokokouksille. Pääkysymys ei niinkään ole se, mitä pysyvästi erotetuille tapahtui, vaan niille, joita piinattiin ja nöyrytettiin ja jotka lopulta murtuivat parannkseen helvetin pelossa.
Niitäkin on, jotka tuolloin opettivat jumalan huoneenhallitusoppia ja myöhemmin sanoutuivat siitä opista irti.
Yksi ratkaisematon kysymys on ns. henkivaltaoppi. SRK:.n puhenjohtaja opetti itsekin henkien taisteluoppia ja on myöhemmin sanoutunut siitä opista irti.
Heikki Saari oli lähes jumalan asemassa 70-luvulla. Kuitenkin hänen koko oppinsa oli saastaista ja uuden heräyksen sävyttämää. Asianomainen teki itse parannuksen, mutta hänen oppinsa oli ehtinyt vaikuttaa vuosikymmeniä ja osin se tuntuu varsinkin iäkkäiden vanhoillislestadiolaisten opetuksessa vieläkin. "Hedelmistä puu tunnetaan - Viimeisinä aikoina Herran Henki lepää pohjan maalla"
Monet vl-puhujat opettivat ns. juurioppia. Valvottiin ja kytättiin hengen hedelmiä ja kun niitä ei näyttänyt olevan, vaan päin vastoin huonoja, vaadittiin parannusta väärästä hengestä. Ja kun hyviä hedelmiä ei löytynyt lopulta itsestäkään, orjuutettiin lopulta oma sielukin.
Saarnaaja Arvi Hintsala tiivisti hänestä tehdyssä elämänkerrassa 70-lukua osuvasti katsoessaan sen raskaammaksi kuin sota-ajat. Henkien taistelu oli armotonta. Hintsala tokaisi kerran erään hoitokokouksen lopussa tuskastuneena "Sinä Heikki olet nokkinut minua kuin tikka jauhosäkkiä." Tuossa hoitokokouksessa muuten kaikkien todetiiin ollen väärässä, siis väärässä hengessä. Että sellaista sielunhoitoa.
SRK-lestadiolaisuus ei kerta kaikkiaan ole tehnyt tiliä itsensä kanssa 70-luvun tapahtumista. Hoitokokousruljanssissa kerta kaikkiaan mopo karkasi käsistä. Sen huomaa pelkästään jo silmailemällä 70-luvun Päivämiestä. Ihmisiä kutsuttiiin hoitokokouksiiin ympäri maata ja kaikki SRK:ta arvostelleet tuomittiiin väärähenkisiksi. Samanaikaisetsi opetettiiin pian tulevaa maailmanloppua. Puhuttiiin yleisesti lopun ajoista.
SRK:n nykyinen puheenjohtaja on kieltänyt tämänkin keskustelupalstan, mutta ei se taida paljoa auttaa. Se vain lisää syntiä, käskyähän rikotaan jatkuvasti.
Puhujainkokouksessa, joka muuten pidetään joulun jälkeen Rauhan päivänä, voitaisiin vaihteeksi keskustella oikeistakin asioista unettavan alustuksen sijasta.
Niitäkin on, jotka tuolloin opettivat jumalan huoneenhallitusoppia ja myöhemmin sanoutuivat siitä opista irti.
Yksi ratkaisematon kysymys on ns. henkivaltaoppi. SRK:.n puhenjohtaja opetti itsekin henkien taisteluoppia ja on myöhemmin sanoutunut siitä opista irti.
Heikki Saari oli lähes jumalan asemassa 70-luvulla. Kuitenkin hänen koko oppinsa oli saastaista ja uuden heräyksen sävyttämää. Asianomainen teki itse parannuksen, mutta hänen oppinsa oli ehtinyt vaikuttaa vuosikymmeniä ja osin se tuntuu varsinkin iäkkäiden vanhoillislestadiolaisten opetuksessa vieläkin. "Hedelmistä puu tunnetaan - Viimeisinä aikoina Herran Henki lepää pohjan maalla"
Monet vl-puhujat opettivat ns. juurioppia. Valvottiin ja kytättiin hengen hedelmiä ja kun niitä ei näyttänyt olevan, vaan päin vastoin huonoja, vaadittiin parannusta väärästä hengestä. Ja kun hyviä hedelmiä ei löytynyt lopulta itsestäkään, orjuutettiin lopulta oma sielukin.
Saarnaaja Arvi Hintsala tiivisti hänestä tehdyssä elämänkerrassa 70-lukua osuvasti katsoessaan sen raskaammaksi kuin sota-ajat. Henkien taistelu oli armotonta. Hintsala tokaisi kerran erään hoitokokouksen lopussa tuskastuneena "Sinä Heikki olet nokkinut minua kuin tikka jauhosäkkiä." Tuossa hoitokokouksessa muuten kaikkien todetiiin ollen väärässä, siis väärässä hengessä. Että sellaista sielunhoitoa.
SRK-lestadiolaisuus ei kerta kaikkiaan ole tehnyt tiliä itsensä kanssa 70-luvun tapahtumista. Hoitokokousruljanssissa kerta kaikkiaan mopo karkasi käsistä. Sen huomaa pelkästään jo silmailemällä 70-luvun Päivämiestä. Ihmisiä kutsuttiiin hoitokokouksiiin ympäri maata ja kaikki SRK:ta arvostelleet tuomittiiin väärähenkisiksi. Samanaikaisetsi opetettiiin pian tulevaa maailmanloppua. Puhuttiiin yleisesti lopun ajoista.
SRK:n nykyinen puheenjohtaja on kieltänyt tämänkin keskustelupalstan, mutta ei se taida paljoa auttaa. Se vain lisää syntiä, käskyähän rikotaan jatkuvasti.
Puhujainkokouksessa, joka muuten pidetään joulun jälkeen Rauhan päivänä, voitaisiin vaihteeksi keskustella oikeistakin asioista unettavan alustuksen sijasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Puimatanner on jo loppuunpuhdistettu täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000021848071
Hyvä Winston ! Verta, hikeä ja kyyneleitä vaatii tämä taisto "Aatun" valtaa vastaan. Joskus vielä alkaa Normandian maihinnousu ja Atlantin valli murtuu.
Nykyään jos otat vl-yhteiön likaisen lähimenneisyyden selvittämisen puheeksi jonkun vl:n kanssa, saat helposti vastaukseksi, että asia tulee silloin esille kun on "Jumalan aika". Siis odotellaan, että jotain tapahtuu...
Tähän tekee mieleni vastata eräällä toisella vl-fraasilla: "Joka parannuksen tekemisen huomiseen siirtää, se majansa helvettiin rakentaa".
Sukupolvet vaan vaihtuvat, mutta nöyryyttä ei parannuksen tekemiseen vl-liikkeestä näytä löytyvän.
mutta ei erityisesti niiltä, joilta sitä eniten tarvittaisiin. Ja juuri nämä armottomat ovat edelleen vallassa. Miksi heidän annetaan pysyä vallassa? Sitä sopii ihmetellä!
Nöyryyttä löytyy runsaasti normaalien oikein uskovien joukosta. Sopii ihmetellä kuinka kauan he antavat näiden raatelevien susien riehua ja raadella seurakuntaa sisältä päin? Jumalan sanan mukaan sellaiset pitää karkottaa pois lammaslaumaa raatelemasta. Ennen ei rakkaus ja rauha voi uskovien keskuuteen palata. Olen puhunut tästä välttämättömyydestä jo v 1996 alkaen. Nyt olisi siionissa jo syytä ryhtyä tarvittaviin toimiin!
et Sina myos voisi tulla keskustelemaan asioista Mopin palstalle?
http://groups.msn.com/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta
En ole mikaan varsinainen "kutsuja", vaan vain yksi keskustelija siella. Palstan perustaja on etusivullaan toivottanut kaikki asialliset keskustelijat tervetulleeksi palstalleen. Tuon kirjoituksesi perusteella Sinut on ilman muuta katsottava asialliseksi keskustelijaksi.
Itse olen vl (vittu!-lesta!), olen elanyt hoitokokousajat eika minulle ole sielta jaanyt mitaan hampaankoloon, mutta siita huolimatta puimatannerta mielestani talta osin sopisi viela hieman poyhia, jotta kaikki karvaat juuret... krh.mm.rhmmmm...yhym...
Miksi samasta asiasta pitäisi keskustella monessa paikassa? Onko tämä sitä usein puheissa 'toivottua' eriseuraisuutta, kun ei yhdessä paikassa voida keskustella?
ole, vaan sielta Mopin palstalta asialliset puheenvuorot ovat helpommin loydettavissa, koska siella lienee viitisenkymmenta keskustelijaa ja kuukauden aikana on kaytetty tuhatkunta puheenvuoroa. Siella ei asia huku valihuutoihin ja "kestoaiheisiin" niin kuin toisinaan taalla. Tietaakseni Mopin palstalla ei myoskaan ole mopattu, jotenka kaikki sanottu on siististi jarjestyksessa.