Tuntuuko joskus, että ajatukset, kokemukset ja elämä yleensä eivät saavuta maksimaalista tarkoitustaan, jos ei ole jotakuta, jonka kanssa jakaa kaiken sen?
Olen pitkään ollut sitä mieltä, että ihmisen ON tultava toimeen yksinään, elämän tarkoitus on löydettävä yksin ja itsestään on päästävä perille yksin. Tämä on kaikista järkevintä ja loogisinta vastuun ottamisen kannalta ja muutenkin.
Olen edelleen osittain sitä mieltä, mutta olen huomannut, että yksin kehittyminen hiipuu jossain vaiheessa. Tulee ikäänkuin umpikujaan, josta ei yksin tunnu pääsevän pois.
Voin vain kuvitella sellaisen tilanteen, missä Hän katsoo minua ja minä katson Häntä ja me molemmat tiedämme tietävämme jotain mitä muut eivät tiedä. Ja vaikka siihen asti aina olemme kärsineet omaa "erilaisuuttamme" ja kyseenalaistaneet sen olemmeko edes aitoja, silloin voimme vain hymyillä salaperäisesti, sillä tiedämme etteivät he sittenkään olleet oikeassa.
Ja tämä "Hän" on se sukupuoletn persoona, joka elää samassa todellisuudessa kuin minä.
Mikä olisikaan tärkeämpää elämässä kuin löytää ihmisiä, jotka joko tuntevat sinut tai voivat oppia tuntemaan sinut. Todella siis tuntemaan.
En tiedä onko se vain itseni pettämistä edes odottaa että kukaan oppisi tuntemaan minut, mutta sen tiedän että edes näin pieni raotus sieluani muille on (lähes) joka tapauksessa vain helmien heittämistä sioille...
Heitän vain tällaisen..
5
1025
Vastaukset
- YesYesYes
Ajattelin ennen myös minäkin, että ensin on kasvettava yksin, ja sitten vasta "valmiina" annettava muille tai otettava muilta, mutta en enää usko siihen. Matkaamme yhdessä läpi elämän, meitä yhdistää ihmisenä olemisen kokemus, jonka voimme jakaa vain tois(t)en ihmis(t)en kanssa.
Välttämättä se ei ole parisuhde, vaikka hyvä sellainen onkin kullanarvoinen (mutta huono parisuhde taas voi musertaa täysin). Tarvitsemme toisia ihmisiä, tarvitsemme yhteyttä ja inhimillistä lämpöä.
Ihminen on laumaeläin, myös hyvässä mielessä.
Joulua! - merja myös
Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta vesimiehet,
pyrkikää parempaan huomiseen ylittämällä itsenne
hyvyydellä ja persoonan kehittämisellä.- todeta, että
jälleen kerran taisin ylittää itseni joulunpyhinä.
Jaan sieluani, jonka muut hyväksyvät sen hetken kuin he apua tarvitsevat. Sen jälkeen olen tarpeeton... - jhvhcjhl
todeta, että kirjoitti:
jälleen kerran taisin ylittää itseni joulunpyhinä.
Jaan sieluani, jonka muut hyväksyvät sen hetken kuin he apua tarvitsevat. Sen jälkeen olen tarpeeton...... ja tulet taas uudestaan tarpeelliseksi kun apuasi tarvitaan. Taas sen pienen hetken. Koska apua tarvitsevat ovat tottuneet siihen, että et ikinä apuasi kiellä. Etkä ikinä pyydä vastapalvelusta. Et edes ikinä muistuta siitä, että olet joskus auttanut. Koska tiedät, ettei se ole oikein. Eikä ketään oikeasti ikinä kiinnosta se, että mitä sinä haluat. Se ei ole heille oleellista. Oleellista on se, että mitä he haluavat. Aina se. Eikä ne ikinä ymmärrä kuin arvokasta on se mitä sinä tarjoat. Se pienen pieni sielun raotus. Se on jotain, mille ei ole mahdollista hintaa määritellä. Se on jotain, mistä harvat on tietoisia. Jotain todellista...
- on selvittävä
Yksin, yksin, yksin......
Kaikki on tehtävä itse. Kaikki on osattava itse. Kaikki on tiedettävä itse. Kaikki on suunniteltava itse. Kaikki päätökset on tehtävä itse.
Kai sitten elämän tarkoituskin on löydettävä itse.
Valitettavasti tästä umpikujastakin on selvittävä itse.
Niin yksin oot sinä ihminen,
kaiken keskellä yksin.
Yksin sä syntyvä oot,
yksin sä lähtevä oot!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1482553
- 1831826
- 701647
- 921628
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91291- 95989
- 80988
- 72988
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes188894- 67891